Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

8.11.2021 11.40 OTT Eelis Paukku: Rikollista vai ei – kriminalisointien poistaminen rikoslaista kokonaisuudistuksen jälkeen

OTT Eelis Paukku: Rikollista vai ei – kriminalisointien poistaminen rikoslaista kokonaisuudistuksen jälkeen

OTT, KTM, DI, Lapin yliopiston vierailevan tutkijan Eelis Paukun Edilexin Lakikirjastossa julkaistun tutkimuksen mukaan dekriminalisoinnille voidaan nimetä seuraavat edellytykset:
Kriminalisoinnin suojeluvaatimus. Kriminalisoinnin on suojeltava yhteiskunnassa riittävän tärkeänä pidettävää oikeushyvää
Vaihtoehtojen puute eli se, ettei kyseistä yhteiskunnallista ongelmaa voida ratkaista tehokkaasti muilla keinoilla.
Kriminalisoinnin humaaniusvaatimus eli vaatimus siitä, että kriminalisointi ei aiheuta suhteettomasti kärsimystä tai loukkaa ihmisarvoa.
Suhteellisuusvaatimus eli vaatimus siitä, että kriminalisoinnilla suojeltavat oikeushyvät ovat järkevässä suhteessa kriminalisoinnin aiheuttamaan haittaan.
Tarpeellisuusvaatimus eli vaatimus siitä, että kriminalisointi on tarpeen tietyn haitallisen käyttäytymisen ehkäisemiseksi.
Toimeenpantavuus eli vaatimus siitä, että oikeusjärjestelmä kykenee resursseillaan panemaan kriminalisoinnit tehokkaasti toimeen ilman, että sen muut tehtävät kärsivät.

Rikosoikeuden viimekätinen tarkoitus on mahdollistaa ihmisten rauhanomainen yhteiselo. Tätä tarkoitusta toteutetaan käytännössä pyrkimällä vähentämään sekä rikollisuutta että rikollisuudesta aiheutuvia haittoja. Rikosoikeuden funktiona on perinteisesti ollut kostaa tekijälle joko uhrin tai yhteiskunnan puolesta. Nykyään näkökulma on kuitenkin pitkälti minimoida rikollisuudesta sekä sen kontrollista aiheutuvat kustannukset ja haitat yhteiskunnassa. Näitä tarkoitusperiä vasten yksittäisen teon kriminalisointi on kaksiteräinen miekka: toisaalta kriminalisointi todennäköisesti vähentää haitallista käyttäytymistä, mutta toisaalta kriminalisointi vaatii rikoskontrollia, mikä taas aiheuttaa kustannuksia. Tiettyjen tekojen rangaistavuuden poistamista voidaan puoltaa rikoskontrollista aiheutuvien kustannusten lisäksi sillä, että yhteiskunnallisen muutoksen vuoksi tekoja ei pidetä enää sillä tavalla paheksuttavana, että niiden kriminalisointia haluttaisiin jatkaa.

Paukun tutkimuksen tavoitteena on tutkia rikoslain kokonaisuudistuksen jälkeen tehtyjä dekriminalisointeja ja niiden kautta tarkastella, kuinka yhteiskunnallinen muutos on vaikuttanut erilaisten tekojen rangaistavuuden poistamiseen. Tutkimuksella tavoitellaan akateemisen, erityisesti kriminaalija oikeuspolitiikan alaan kuuluvan, kontribuution lisäksi myös yhteiskuntapoliittista keskustelunavausta siitä, mihin kaikkeen rikosoikeutta oikeastaan käytetään ja millaiseksi rikosoikeuden rooli yhteiskunnallisena ohjauskeinona on muodostunut. Suomessa akateeminen keskustelu kriminalisoinnista lainsäädäntötasolla on ollut vähäistä, ja dekriminaisointi on tämän keskustelun alaryhmänään jäänyt vielä vähemmälle huomiolle. Tässä tutkimuksessa on kaksi tutkimuskysymystä:

  1. Millä edellytyksin jonkun teon dekriminalisointi on perusteltua?
  2. Millaisilla perusteilla Suomessa on dekriminalisoitu erilaisia tekoja 2000-luvulla?

Tutkimuksen luvussa kaksi on esitetty integroiva kuvaileva kirjallisuuskatsaus aiempaan kriminaalipoliittiseen tutkimukseen sekä kriminalisoinneista että dekriminalisoinneista. Luvussa kolme on lainsäädäntöaineiston perusteella tehty tutkimus dekriminalisoinneista. Lainsäädäntöaineiston avulla käyn läpi kaikki tilanteet, joissa jokin rikostunnusmerkistö on poistettu rikoslaista. Aineistoon sisällytetään kattavuuden vuoksi myös sellaiset lainmuutokset, joissa kriminalisointi on poistettu jostain pykälästä, mutta siirretty muualle. Tutkimuksen aikaväli on rajattu rikoslain kokonaisuudistuksen jälkeiseen aikaan. Rajaaminen tähän on perusteltua, koska kriminalisointiteoria on läheisessä yhteydessä rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksuttuihin ja kehitettyihin periaatteisiin ja linjavalintoihin. Dekriminalisointi täytyy erottaa jonkin asian laillistamisesta: vaikka asia poistettaisiin rikosnormistosta, mutta se käsiteltäisiin jatkossa hallinnollisessa menettelyssä, ei asiaa ole laillistettu vaan se on ainoastaan dekriminalisoitu. Luku neljä sisältää johtopäätökset ja keskustelun. Kriminalisoinnilla voitaisiin laajalla ymmärryksellä kuvata kaikkia menettelyitä, joissa lainsäätäjä kohdistaa haitallisen seuraamuksen sellaiseen toimintaan, jota lainsäätäjä pitää haitallisena. Tutkimuksen soveltamisala on kuitenkin rajattu varsinaiseen rikosoikeuteen.

Johtopäätökset

Millä edellytyksin jonkun teon dekriminalisointi on perusteltua?

Dekriminalisoinnille voidaan johtaa tiettyjä periaatteita kriminalisointiteorian kautta: jos jokin teko ei täytä kriminalisoinnin edellytyksiä, silloin se tulisi dekriminalisoida. Toki tähän liittyy tiettyjä rajoituksia. Esimerkiksi rangaistavan käyttäytymisen puuttuminen yhteiskunnassa ei suoraan kerro kriminalisoinnin tarpeettomuudesta, koska tehokas kriminalisointi ehkäisee haitallista käyttäytymistä. Dekriminalisoinnille voidaan nimetä seuraavat edellytykset:

  1. Kriminalisoinnin suojeluvaatimus. Kriminalisoinnin on suojeltava yhteiskunnassa riittävän tärkeänä pidettävää oikeushyvää.
  2. Vaihtoehtojen puute eli se, ettei kyseistä yhteiskunnallista ongelmaa voida ratkaista tehokkaasti muilla keinoilla.
  3. Kriminalisoinnin humaaniusvaatimus eli vaatimus siitä, että kriminalisointi ei aiheuta suhteettomasti kärsimystä tai loukkaa ihmisarvoa.
  4. Suhteellisuusvaatimus eli vaatimus siitä, että kriminalisoinnilla suojeltavat oikeushyvät ovat järkevässä suhteessa kriminalisoinnin aiheuttamaan haittaan.
  5. Tarpeellisuusvaatimus eli vaatimus siitä, että kriminalisointi on tarpeen tietyn haitallisen käyttäytymisen ehkäisemiseksi.
  6. Toimeenpantavuus eli vaatimus siitä, että oikeusjärjestelmä kykenee resursseillaan panemaan kriminalisoinnit tehokkaasti toimeen ilman, että sen muut tehtävät kärsivät.

Yhdenkin näistä perusteella voidaan päätyä siihen, että kriminalisoinnille ei ole enää perustetta.

Millaisilla perusteilla Suomessa on dekriminalisoitu erilaisia tekoja 2000luvulla?

Vastaus tarkensi sitä, miten näitä edellä käsiteltyjä periaatteita on tosiasiassa sovellettu. Nämä kaikki ovat havaittavissa lainmuutoksissa rikoslain kokonaisuudistuksen jälkeen. Tekoja on poistettu rikoslaista, koska niiden taustalla olevaa oikeushyvää ei ole pidetty sellaisena, että sitä tulisi suojata rikoslaissa. Esimerkiksi RL 43:7 §:n mukainen alkoholin tarjoaminen alaikäiselle poistettiin tämän vuoksi, osin myös suhteellisuusvaatimuksen nojalla. Suhteellisuusvaatimus, vaihtoehtojen puute tai ehkä olemassaolo, tarpeellisuusvaatimus ja toimeenpantavuus linkittyivät useimmissa tapauksissa yhteen, kun tekoja joko siirrettiin rikoslain sisällä lievemmän sääntelyn piiriin tai niitä dekriminalisoitiin kokonaan siirtämällä ne hallinnolliseen menettelyyn. Hallinnolliseen menettelyyn siirtämistä on puolustettu sen kustannustehokkuudella, joustavuudella ja erikoistumisella. Tehokkaan hallinnollisen menettelyn olemassaolo on ollut itsessään jo peruste dekriminalisoinnille. Tätä toimintamallia voidaan tosin kritisoida siitä, että osa kustannustehokkuudesta ja joustavuudesta saavutetaan kevyemmän oikeusturvavaatimuksen nojalla. Omaisuudensuojaan puuttuva sakkomenettely tai hallinnollinen sanktio ei toki ole yhtä invasiivinen seuraus kuin vankeusrangaistus, mutta myös tässä rajoitetaan yksilön perusoikeuksia, ja tässäkin rajoittamisessa tulisi tehdä perusoikeuspunnintaa.

Rikoslain kokonaisuudistuksen jälkeen tehdyt dekriminalisoinnit eivät ole tosiasiassa usein vähentäneet tekojen rangaistavuutta, puhumattakaan sen poistamisesta. Vaikka jokin teonkuvaus onkin poistunut jostain rikoslain kohdasta, on se siirretty jonnekin muualle. Usein tekotapojen poistaminen on jopa johtanut tekojen ankaroittamiseen, kun ne on lisätty ankarammin rangaistavan teon alle. Lainsäätäjä on kuitenkin poistanut joidenkin tekojen rangaistavuuden, mikä on yleistynyt erityisesti 2010-luvulla. Tällöin syynä on ollut yhteiskunnallinen kehitys, joka on johtanut joidenkin tekojen vähäisempään paheksuntaan ja siten poistanut tarpeen kriminalisoida tämä teko. Näissäkin tapauksissa iso osa teoista on siirretty rikkomusmenettelyyn ja rangaistavuus on poistettu täysin vain yksittäistapauksissa. Dekriminalisointi on siis harvoin vähentänyt yhteiskunnan oikeudellistumista, vaan pikemminkin siirtänyt tekoja vähemmän rangaistavaan menettelyyn. Tekojen poistaminen rikoslaista on tosin heijastellut jossain määrin yhteiskunnan kehitystä, mistä kertoo osin se, että suuri osa dekriminalisoinneista on keskittynyt viime vuosikymmenelle, jolloin viimeisimmistä rikoslain uudistuksesta oli kulunut pitkä aika.

Lainsäätäjän perustelut dekriminalisoinneilla noudattavat kriminalisointiperiaatteiden systematiikkaa siten, että jos kriminalisointiperuste on poistunut, on teko myös poistettu rikoslaista. Toisaalta tämä ei täysin kuvaa kriminaalipolitiikan suuria kehityslinjoja tai taustavaikuttimia, kuten rangaistusten yleistä kevenemistä ja tekojen siirtämistä hallinnolliseen menettelyyn kustannussyistä. Myöskään lainvalmisteluprosessin rooli jää lain esitöissä pimentoon. Aihetta voitaisiin tarkastella myös osana suurempia kehityslinjoja, mutta tämä vaatisi muiden empiiristen menetelmien käyttämistä.

Artikkeli Lakikirjastossa


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.