Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Työ- ja sosiaalioikeus, Julkisoikeus

15.10.2021 11.50 Vierashuoneessa vakuutusoikeuden asessori Sampsa Mäenpää: Toimeentuloturvan muutoksenhaun erityispiirteitä

Vierashuoneessa vakuutusoikeuden asessori Sampsa Mäenpää: Toimeentuloturvan muutoksenhaun erityispiirteitä

Uutta hallintoprosessilakia (808/2019, HOL) sovelletaan lähtökohtaisesti myös muutoksenhakulautakunnissa ja vakuutusoikeudessa niiden käsitellessä esimerkiksi tapaturmaa, työttömyysetuutta tai työeläkettä koskevia valituksia. Tiettyjen kysymysten osalta toimeentuloturvan muutoksenhaussa on kuitenkin säädetty hallintoprosessilaista poikkeavasta menettelystä. Tästä huolimatta toimeentuloturvan muutoksenhaun erityispiirteitä ei ole syytä ylikorostaa, eikä siinä ole kyse hallintoprosessista erillisestä omasta prosessilajistaan. Merkityksellisimpinä erityispiirteinä voidaan pitää valitukseen sidottua itseoikaisumenettelyä ja lääkärijäsenen asemaa ratkaisukokoonpanossa, joita selostetaan tässä kirjoituksessa hieman tarkemmin.

Valitettaessa viranomaisen päätöksestä valitus on HOL 14 §:n mukaan pääsääntöisesti toimitettava muutoksenhakuasiassa toimivaltaiselle hallinto-oikeudelle. Valitusvaihetta hallinto-oikeudessa saattaa edellyttää pakollinen viranomaisessa toteutettava erillinen oikaisuvaatimusmenettely, jossa ei kuitenkaan vielä sovelleta HOL:ia, vaan lähinnä hallintolain 7 a luvun säännöksiä. Toimeentuloturvan muutoksenhaussa sovellettavien etuuslakien erityissäännösten mukaan valitus toimitetaan yleensä päätöksen antaneelle etuuslaitokselle, kuten esimerkiksi työeläkelaitokselle tai työttömyyskassalle ilman valitusvaihetta edeltävää erillistä oikaisuvaatimusmenettelyä. Etuuslaitoksen on valituksen saavuttua vielä tutkittava asia uudestaan ja oikaistava päätöksensä, mikäli valittajan vaatimukset hyväksytään kokonaisuudessaan. Tällä tavoin oikaistua asiaa ei toimiteta muutoksenhakuelimelle. Lisäksi etuuslaitoksella on esimerkiksi hyväksyessään valituksen osittain mahdollisuus oikaista päätöstään niin sanotulla väliaikaisella päätöksellä. Muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi etuuslaitoksen on siirrettävä asia vain silloin, kun se ei hyväksy valittajan vaatimuksia kaikilta osin.

Tämä toimeentuloturvan muutoksenhaussa noudatettava valitukseen sidottu itseoikaisumenettely vähentää muutoksenhakuelinten työkuormaa ja jouhevoittaa prosessia, kun riidattomat ja selvät asiat eivät itseoikaisuvelvollisuuden johdosta tule lainkaan vireille muutoksenhakuelimissä. Aivan ongelmattomana menettelyä ei kuitenkaan voida pitää muun muassa siitä syystä, että se käytännössä jättää ensi vaiheessa etuuslaitoksen harkintaan sen, milloin jotain kirjoitusta on pidettävä HOL 15 §:ssä tarkoitettuna ja itseoikaisumenettelyn käynnistävänä, muutoksenhakuelimelle toimitettavana valituksena. Kysymys ei ole merkityksetön, sillä toimeentuloturvan muutoksenhaussa on tavallista, etteivät muutoksenhakukirjelmät useinkaan ole kovin tarkasti yksilöityjä, ja erottelu valituksen tai muun kirjelmän välillä voi joskus olla hankalaa. Ääritapauksissa lienee siten mahdollista, että jokin valitukseksi tarkoitettu kirjelmä jäisi kokonaan toimittamatta muutoksenhakuelimelle. Tämän välttämiseksi voidaan suositella, että etuuslaitos toimittaa epäselvässä tapauksessa matalalla kynnyksellä kaikenlaiset muutoksenhakuun viittaavat kirjelmät muutoksenhakuelimelle, jonka asiana on arvioida, onko kysymys HOL 15 §:ssä tarkoitetusta valituksesta ja tarvittaessa varata muutoksenhakijalle tilaisuus täydentää valitustaan. Olisi kuitenkin perusteltua, että myös etuuslaitos pyrkisi jo tätä ennen selvittämään kirjoittajan tarkoitusta sen jäädessä tulkinnanvaraiseksi.

Toimeentuloturvan muutoksenhaussa on itseoikaisumenettelystä johtuen muodostunut vakiintuneeksi käytäntö, jossa valituksen vastaanottanut etuuslaitos huolehtii myös valittajan kuulemisesta samalla kun se antaa lausunnon valituksesta muutoksenhakuelimelle. Muutoksenhakuelin on tästä huolimatta HOL 44 §:n perusteella vastuussa siitä, että asianosaisia on kuultu lainmukaisesti kaikesta kuulemisvelvoitteen piiriin kuuluvasta aineistosta. Tähän liittyen muutoksenhakuelinten käytännöissä on todettu ongelmia, kun valittajaa ei ole kuultu hänen itsensä etuuslaitokselle toimittamista muuta kuin valitusasiaa koskevista asiakirjoista, joita muutoksenhakulautakunta on kuitenkin käyttänyt oikeudenkäyntiaineistona ratkaistessaan valituksen kohteena ollutta asiaa (Ks. oikeusasiamiehen ratkaisu EOAK/1904/2019).

Leimaa-antava ja aika-ajoin julkisuudessakin ruodittu toimeentuloturvan muutoksenhaun erityispiirre liittyy lääkärijäseniin. Vakuutusoikeuden ja muutoksenhakuelimien ratkaisukokoonpanossa on yhtenä jäsenenä lääkäri, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun.  Siten lääkärijäsen osallistuu muun muassa sellaisten asioiden ratkaisemiseen, joissa on kysymys valittajan työkyvyn aleneman tai lääketieteellisen syy-yhteyden arvioinnista. Lääkärijäsenen kannanotto kuuluu tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piiriin, eikä valittajallakaan ole siten oikeutta saada siitä enempää tietoa kuin mitä päätöksen perusteluihin on kirjoitettu. Toisaalta toimeentuloturvan muutoksenhakuelimilläkin on mahdollisuus pyytää myös ratkaisukokoonpanoon kuulumattomilta lääkäreiltä asiantuntijalausuntoja, joista on kuultava asianosaisia. Lääkärijäsenten osallistumisen asioiden ratkaisemiseen voidaan arvioida nopeuttavan asioiden käsittelyä muutoksenhakuelimissä ja lisäävän ratkaisulinjan yhdenmukaisuutta. Toisaalta päätöksenteon perusteet ovat avoimempia ja menettely vastavuoroisempaa silloin, kun hankitaan lausunto asiantuntijalääkäriltä.

Toimeentuloturvan muutoksenhaussa on lisäksi hallintoprosessilaista poikkeavaa sääntelyä muun muassa myöhästyneen valituksen käsittelyyn, lainvoimaisen asian uudelleen tutkimiseen ja ylimääräiseen muutoksenhakuun liittyen. Tärkeimpinä eroavaisuuksina voidaan kuitenkin nähdäkseni pitää valituksen toimittamista etuuslaitokselle siihen liittyvine itseoikaisumenettelyineen sekä lääkärijäsenten osallistumista ratkaisukokoonpanoon. Ensin mainitulla voi olla vaikutusta muutoksenhakuelimen ja etuuslaitoksen väliseen käytännön työnjakoon esimerkiksi kuulemisissa ja asian selvittämisessä sekä toimivaltaan ratkaista valituksen kohteena oleva asia, kun taas viimeksi mainittu saattaa olla omiaan viemään tuomioistuimen näytön arviointia lääketieteellisemmin painottuneempaan suuntaan. On mahdollista, että menettelyllisillä erityispiirteillä ja käsiteltävillä asiaryhmillä on yleisemminkin vaikutusta myös siihen, miten hallintoprosessilain säännöksiä toimeentuloturvan muutoksenhaussa tulkitaan. Tämän tyyppiset erot lienevät kuitenkin mahdollisia myös hallinto-oikeuksissa käsiteltävien erilaisten asiaryhmien välillä, eikä toimeentuloturvan muutoksenhakuakaan ole perustetta luokitella niiden takia omaksi prosessilajikseen, vaan pikemminkin yhdeksi samanlaiseksi erityisprosessiksi kuin esimerkiksi menettely vero- tai ulkomaalaisasioissa hallinto-oikeuksissa.

Lue myös

Kirjoita Edilexiin

Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
Lue lisää...

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.