Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Yritystoiminta, Työ- ja sosiaalioikeus

14.9.2021 11.18 Liikejuridiikka-lehti 2/2021 julkaistu Edilexissä

Liikejuridiikka-lehti 2/2021 julkaistu Edilexissä

Lehden aiheita ovat muun muassa SaaS-sopimukset (Software as a service), tietosuoja (myös koronan näkökulmasta), hyvä kauppatapa elintarvikeketjussa, kilpailukielto, sateenvarjorahasto ja sopimusoikeus.

Päätoimittaja Matti Rudangon esipuhe

Liikejuridiikka-lehti edustaa kriittisiä, mutta vuorovaikutukselle avoimia käsityksiä oikeudesta. Näin voimme mielestämme parhaiten vastata muuttuvan yhteiskunnallisen ja globaalin ympäristön sekä biosfäärin haasteisiin ja mahdollisuuksiin – ja myös olla itse positiivisen muutoksen kärkijoukossa. Tämänkin numeron kirjoitukset ilmentävät oikeuden muutosta laajalla skaalalla.

Oikeuden ja yhteiskuntien digitalisaation megatrendiä heijastelee Totti Hämäläisen kirjoitus "Ohjelmisto pilvipalveluna: SaaS –sopimusten oikeudelliset erityispiirteet". Software as a service (SaaS) on yhä enenevissä määrin syrjäyttänyt asiakaskohtaiset ohjelmistotoimitukset tai valmisohjelmistojen lisensoinnin. Perinteiset oikeudelliset näkökohdat eivät sovi SaaS-palveluun täysin ongelmitta. SaaS-toimituksessa ei ole kyse lisenssistä eikä sitä pidä verrata valmisohjelmiston lisensointiin. SaaS-sopimus on luonteeltaan palvelusopimus, jossa palvelun sisältönä on ohjelmiston toimittaminen tilaajan käytettäväksi. Tilaaja ei saa ohjelmistolisenssille ominaisia oikeuksia itselleen. Ohjelmiston toimitustavalla on merkitystä myös toimittajan sopimusvastuuseen. SaaS-sopimuksessa toimittajan sitoumus kohdistuu ohjelmiston käytettävyyteen, mikä etäännyttää toimittajaa ohjelmiston sisällöllisistä vastuista ja kysymyksistä. SaaS-toimittaja vastaa näin ollen rajatusti ohjelmistovirheistä.

Digitalisaatioon sinänsä liittyy useita oikeudellisia ulottuvuuksia, joista yksi merkittävimmistä koskee tietosuojan uudenlaisia haasteita. COVID-19 -pandemian torjunnassa näihin haasteisiin on jouduttu vastaamaan hyvin erityislaatuisissa olosuhteissa. Shakila Bu-Pashan artikkelissa "Public Interest and Scientific Research to Process Health and Location Data in relation to the COVID-19 Emergency" todetaan, että arkaluonteisten tietojen, myös terveystietojen, käsittelystä on tullut väistämätöntä koronapandemian leviämisen hillitsemisessä. Vaikka yleisen tietosuoja -asetuksen (GDPR) säännökset asettavat monia rajoituksia henkilökohtaisten ja arkaluonteisten tietojen käsittelyssä, tämä lainsäädäntö sallii tällaisen tietojenkäsittelyn, mikä edellyttää tiettyjen toimenpiteiden ja suojatoimenpiteiden vahvistamista. Artikkeli osoittaa, että arkaluonteisten tietojen käsittely yleistä etua ja tieteellistä tutkimusta varten voi olla laillinen perusta COVID-19-pandemian torjumiselle.

Tietosuojakysymyksiä koskee myös Päivi Korpisaaren ja Floora Kukorellin artikkeli "Vastustamisoikeus ja verotustietojen luovuttaminen – julkisuusperiaatteen, tietosuojalainsäädännön ja journalistisen poikkeuksen arviointi". Artikkelissa tarkastellaan ajankohtaista kysymystä suurituloisten henkilöiden verotustietojen sähköisestä luovuttamisesta verottajalta tiedotusvälineille. Tietosuojalain (1050/2018; TiSL) 27 §:ssä säädetään poikkeuksista tietosuoja-asetuksen soveltamiseen silloin, kun henkilötietoja käsitellään "ainoastaan journalistisia tarkoituksia varten". Artikkeli perustuu vastustamisoikeutta puoltaviin ja sitä kyseenalaistaviin yhteiskunnallisiin perusteisiin, ja siinä tarkastellaan sitä, miten säännöksessä mainittua journalistista tarkoitusta arvioidaan nykyisessä toimintaympäristössä, jossa jokainen voi levittää tietoja internetin kautta nopeasti ja maailmanlaajuisesti. Lisäksi pohditaan vastustamisoikeutta käyttäneiden ihmisten nimien julkisuutta, joka käytännössä vesittää vastustamisoikeuden tarkoituksen, sekä kysymystä, soveltuuko vastustamisoikeus Verohallinnon mediapalveluina luovuttamiin tietoihin vai voidaanko Verohallinnon toimintaa pitää journalistisena, jolloin vastustamisoikeus ei soveltuisi.

Globaalistuneiden markkinoiden yksityisoikeudellisen ohjailun pääalueina ovat edelleen sopimusoikeus sekä markkinasuuntautuneemmat markkinointi-, kilpailuja rahoitusmarkkinaoikeus. Erityisesti kansallisten työmarkkinoiden sääntely on kanavoitunut pääosin työoikeuteen. Kaikkien näiden oikeudenalojen välisen vuorovaikutuksen laajenemisesta ja syvenemisestä on myös kysymys tämän numeron kirjoituksissa.

Kari Hopun artikkeli "Hyvä kauppatapa elintarvikeketjussa" sijoittuu markkinointi- ja sopimusoikeuden rajapinnalle. Itsesääntelyn merkitys on viime vuosikymmeninä kasvanut elinkeinoelämässä jatkuvasti. Elintarvikeketjun osalta itsesääntelyelimenä toimii Keskuskauppakamarin yhteydessä toimiva Elintarvikeketjun kauppatapalautakunta joka antaa lausuntoja siitä, onko tiettyä elintarvikealan toimijan menettelyä pidettävä hyvän kauppatavan vastaisena, minkä lisäksi lautakunta voi antaa yleisiä hyvää kauppatapaa koskevia suosituksia. Kauppatapalautakunta soveltaa muun muassa EU:n komission ja elintarvikeketjun EU-järjestöjen sopimia hyvän kauppatavan periaatteita. Artikkelissa tarkastellaan itsesääntelyn merkitystä elinkeinoelämässä ja elintarvikeketjun sääntelyssä sekä selvitetään yleisesti hyvän kauppatavan käsitettä ja hyvän kauppatavan sisältöä elintarvikeketjussa erityisesti hyvän kauppatavan periaatteiden ja kauppatapalautakunnan antamien suositusten nojalla. Hyvä kauppatavan arvioinnin taustalla on monesti useita keskenään ristiriitaisia näkökohtia ja käytäntöjä, joiden yhteensovittamista ja selkeyttämistä hyvän kauppatavan määrittämisellä pyritään linjaamaan.

Eelis Paukun ja Aarne Puiston artikkelissa "Kilpailukielto 2020-luvulla: näkökulmia kilpailu-, sopimus- ja työoikeudellisiin rajapintoihin" tarkastellaan kilpailukieltoja 2020-luvulla yleistyvien uusien työnteon muotojen näkökulmasta ja arvioidaan, onko kilpailukieltoja koskeva sääntely ajan tasalla. Työoikeuden rajapintaan saattaa syntyä tilanteita, joissa lainsäätäjän intressin mukaista olisi rajoittaa kilpailukieltojen käyttöä, mutta lainsäädäntö ei nykyisellään mahdollista sitä. Huomio kohdistetaan myös yrityskauppoihin, joissa tietyt sääntelyn erityisalueet voivat tulla sovellettaviksi ja eri tahot liikkuvat eri oikeudenalojen piirissä hyvinkin nopeasti. Kirjoitus kattaa työ-, kilpailuja sopimusoikeudellisia näkökulmia.

Antti Vepsän artikkelissa "Sateenvarjomuotoisen sijoitusyhtiön oikeudelliset erityiskysymykset – oikeusvertailevia näkökohtia" tarkastellaan alarahastoista koostuvan yhteissijoitusyrityksen eli niin sanotun sateenvarjomuotoisen sijoitusyhtiön (sateenvarjorahaston) oikeudellisia erityispiirteitä, joita aiheutuu muun muassa siitä, että alarahastoilla voi olla toisistaan poikkeavat sijoitusstrategiat. Alarahastorakennetta tarkastellaan muun muassa soluyhtiöitä koskevan rakennelman kautta: siinä yhtiö jaetaan kahteen tai useampaan osaan, joiden varat ja velvoitteet ovat toisistaan erillisiä. Soluyhtiön solut eivät toisin kuin itse yhtiö ole pääsääntöisesti oikeushenkilöitä. Soluyhtiön omistajilla on omistusoikeus ainoastaan osakkeisiin, jotka kuuluvat tiettyyn soluun, eivätkä tietyn solun velkojat voi kohdistaa vaatimuksiaan toisia soluja ja niiden varallisuutta kohtaan. Tutkimus perustuu oikeusvertailuun, kansainväliseen yksityis- ja prosessioikeuteen sekä EU-pohjaisen (UCITS, AIFMD) ja kotimaisen sääntelyn oikeusdogmaattiseen analyysiin, jonka kohdealueina ovat pääasiassa yhteisö-, rahoitusmarkkina- ja insolvenssioikeus. Sijoitusrahastolain alarahastoja koskevaa sääntelyä ei ole suoraan mahdollista soveltaa sellaisenaan sijoitusyhtiöiden sopimusperusteista alarahastorakennetta koskevaan sääntelyyn, koska sijoitusrahastojen oikeudellisen muoto poikkeaa sijoitusyhtiöistä. Lainsäädännön kehittämisen tarve on olemassa, vaikka Suomessa ei vielä olekaan sijoitusyhtiöiden alarahastoja.

Anna Hurmerinta-Haanpään lectio praecursoria esittelee hänen väitöskirjansa ”The many functions of contracts – How companies use contracts in interorganizational exchange relations”. Neoklassiseen taloustieteeseen perustuva sopimusoikeus perustuu tutkimuksen mukaan käsitykseen sopimuksesta välineenä, jolla vastakkaisia intressejä edustavat osapuolet hakevat oikeussuojaa intresseilleen. Kirjoittajan näkökulma perustuu transaktiokustannustaloustieteeseen (TCE), suhdesopimusteoriaan (relational contract) sekä funktionaalisen sopimisen ja proaktiivisen sopimisen teoriaan. Nämä lähtökohdat edustavat näkökulmia sopimukseen osapuolten yhteisiä intressejä edustavana joustavana välineenä, jolla osapuolet pyrkivät edistämään yhteistä hankettaan. Näkökulma mahdollistaa myös sopimusten tärkeän funktion, osapuolten intressipiirit ylittävien tavoitteiden kuten CSR-arvojen toteuttamisen. Sopimukset jakautuvat muun muassa omaisuuseräspesifisyyden, epävarmuuden asteen ja esiintyvyysfrekvenssin suhteen (Ikään kuin) erillisiin ja relationaalisiin transaktioihin, joista edelliset edellyttävät enemmän formaaleja hallintaja oikeussuojamekanismeja ja jälkimmäiset myös epämuodollisia hallintamekanismeja.

Virallisen vastaväittäjän Soili Nystén-Haaralan arviossa Anna Hurmerinta-Haanpään väitöskirjasta suhteutetaan väitöstutkimus teoreettiseen ja sopimuskäytäntöjä edustavaan taustaan ja pelkistetään väitöskirjan tutkimustuloksia. Arviossa tuodaan esille muun muassa väitöskirjan legal design -näkökulma ja merkitys empiirisen oikeustutkimuksen yhtenä uraauurtavana edustajana.

Toni Malmisen kirjallisuusessee ”Liikejuridiikan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus” perustuu tuoreeseen angloamerikkalaiseen liikejuridiikkakirjoitteluun, joka on amerikkalaisen liikejuridiikan globaalin vaikutuksen takia valaisevaa myös suomalaisen keskustelun kannalta. Liikejuridiikan menneisyyttä tarkastellaan sen neljän pioneerin avulla. Paul Cravath, William Nelson Cromwell, Francis Lynde Stetson ja Elihu Root olivat avainasemassa, kun New York Citystä muodostui 1900-luvun alussa finanssi- ja liikejuridiikkamarkkinoiden keskus. He neuvoivat aikansa liike-elämän vaikuttajia yritysjärjestelyissä ja kansainvälisen rahoituksen hankkimisessa sekä osallistuivat aikansa suuriin lainsäädäntöhankkeisiin. Samalla he loivat nykyisen suuren asianajotoimiston liiketoiminta- ja urakehitysmallin. Malli ei ole kuitenkaan säästynyt kritiikiltä. Sen on sanottu tehneen liikejuristeista yritysten renkejä, joilla ei enää riitä aikaa ja energiaa suurten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Lisäksi Katharina Pistor on hiljattain esittänyt, että liikejuristeilla on ollut merkittävä rooli nykyisen taloudellisen eriarvoisuuden luomisessa. Esseessä arvioidaan näitä kriittisiä puheenvuoroja. Yhtenä ratkaisuna esitetään, että liikejuristit hahmottavat roolinsa hieman uudella tavalla: vastuullisen liiketoiminnan edesauttajina ja takaajina. Tällaista roolia arvioidaan Benjamin W. Heinemanin kiinnostavien kirjoitusten valossa.

Julkaisut

Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.