Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Työ- ja sosiaalioikeus

30.8.2021 11.50 (päivitetty 16.52) Vierashuoneessa asianajaja Klaus Nyblin ja professori Janne Salminen: Kolmannet koronarokoteannokset ja globaali solidaarisuus – tehosteannoksista päätetään tartuntatautilain puitteissa, mutta myös kansainvälinen vastuu on merkittävä

Vierashuoneessa asianajaja Klaus Nyblin ja professori Janne Salminen: Kolmannet koronarokoteannokset ja globaali solidaarisuus – tehosteannoksista päätetään tartuntatautilain puitteissa, mutta myös kansainvälinen vastuu on merkittävä

Suomessa harkitaan jo lähiaikoina annettavia kolmansia koronarokotuksia, mutta globaalisti rokotusohjelmat ovat edenneet hitaasti.

Suomessa aloitettiin koronarokotukset vuoden 2020 lopulla, joten aivan ensimmäisinä vuorossa olleilla on kulunut aikaa täydestä rokotussarjasta noin seitsemän kuukautta. On arvioitu, että kahdesti rokotettu saattaa tarvita tehosteannoksen noin 6–12 kuukauden jälkeen, jotta immuunivaste erityisesti nykyisin valtavirustyyppinä leviävää deltamuunnosta vastaan säilyy riittävänä. Huomion kohteena ovat olleet etenkin heikommasta immuunipuolustuksesta kärsivät ja iäkkäin väestö sekä osa terveydenhuollon henkilöstöstä.

Muualla maailmassa tehosteannoksia on annettu osalle väestöstä jo muun muassa Israelissa. Lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja Tanskassa on päätetty rokotusohjelmien tällaisesta jatkamisesta. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteydessä toimiva Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä (KRAR) valmistelee asiantuntijakannanottoa kolmansista rokoteannoksista. Tämän jälkeen asiaa arvioivat ainakin THL ja sosiaali- ja terveysministeriö (STM).

Samanaikaisesti koronarokotukset ovat edenneet globaalissa tarkastelussa hitaasti. Matalamman tulotason ja suuren väestömäärän maista esimerkiksi Nigeriassa ensimmäisen rokoteannoksen on saanut vasta 1,3 prosenttia ja toisen 0,7 prosenttia väestöstä. Aasian maista Vietnamissa vastaavat luvut ovat 17 ja 2,2 prosenttia.

Maailman terveysjärjestö (WHO) on vedonnut rikkaimpiin maihin, jotta nämä lykkäisivät vielä ainakin jonkin aikaa kolmansien rokotusten tarjoamista omalle väestölle. Sen sijaan rokotejakelua tulisi nykytilanteessa suunnata enemmän matalamman tulotason maihin, joissa rokotusohjelmat ovat vasta alkuvaiheessa. WHO on myös katsonut, ettei tutkimustieto toistaiseksi tue riittävästi kolmansien annosten tarvetta, vaan lisätutkimusta tarvitaan edelleen. Myöskään Euroopan lääkevirasto ei ole toistaiseksi ilmoittanut, että sen mielestä tehosteannokset olisivat tarpeen.

Asian globaalissa tarkastelussa on kysymys paitsi kansainvälisestä solidaarisuudesta myös siitä, että niin kauan kuin tartunnat voivat levitä hallitsemattomasti joissakin maissa, säilyy ja lisääntyy riski uusien, aikaisempaa vaarallisempien virusmuunnosten kehittymisestä. EU:n piirissä tämä on ilmaistu maininnoin, että niin kauan kuin kaikki eivät ole turvassa, kukaan ei ole turvassa. Myös Suomessa joudutaan punnitsemaan kansainvälisen solidaarisuuden merkitystä tilanteessa, jossa samalla pyritään suojaamaan omaa väestöä mahdollisimman hyvin.

Koronarokotusohjelmasta on säädetty tartuntatautilaissa ja covid-19-rokotusasetuksessa

Koronarokotusohjelman yleisen lainsäädännöllisen perustan muodostaa tartuntatautilain (1227/2016) 45.1 §. Sen mukaan valtioneuvosto päättää yleisten vapaaehtoisten rokotusten toimeenpanemisesta. Saman lain 54.1 §:n mukaisesti valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää yleisen vapaaehtoisen rokotuksen toimeenpanosta ja toimeenpanoon osallistuvista tahoista sekä mitä väestön osaa, ryhmää tai ikäluokkaa rokottaminen koskee, minkä ajan kuluessa rokottaminen toteutetaan sekä muista välttämättömistä rokottamiseen liittyvistä asioista.

Koronarokotusohjelmasta on säädetty vapaaehtoisista covid-19-rokotuksista annetulla valtioneuvoston asetuksella (1105/2020, covid-19-rokotusasetus). Sen 1 §:n mukaisesti rokotusten järjestämisen velvollisuus on kunnilla. Joidenkin ryhmien osalta järjestämisen velvollisuus on valtiolla tai julkisen terveyden- tai sosiaalihuollon yksiköillä. Saman pykälän mukaan THL:n on huolehdittava rokotteiden toimittamisesta ja asiantuntijatuesta kunnille.

Covid-19-rokotusasetuksen 2.1 §:n mukaan koronavirustaudilta suojaamiseen käytetään lääketieteellisen näytön ja hyväksytyn käyttöaiheen perusteella EU:n myyntilupajärjestelmän mukaisesti myyntiluvan saaneita SARS-CoV-2-rokotteita. Tällaisia rokotteita ovat nykyisellään BioNTechin ja Pfizerin Comirnaty, Modernan Spikevax, AstraZenecan Vaxzevria ja Johnson & Johnsonin Ad26.COV2.S. Suomessa on käytetty näistä Comirnatya, Spikevaxia ja Vaxzevriaa. Niitä kaikkia tarvitaan myyntilupien yhteydessä hyväksyttyjen valmisteyhteenvetojen mukaan kaksi annosta. Vaxzevrialla ei ole tiettävästi aloitettu Suomessa uusia rokotussarjoja enää kevään 2021 jälkeen.

”Hyväksytyllä käyttöaiheella” on covid-19-rokotusasetusta valmisteltaessa tarkoitettu erityisesti sitä ikäryhmää, jolle rokote on myyntilupamenettelyn yhteydessä hyväksytty. Nuorimmat rokotusten piiriin otettavat ovat asetusta joulukuussa 2020 annettaessa olleet 16-vuotiaat; myöhemmin sekä Comirnaty että Spikevax on hyväksytty käytettäväksi myös tätä nuoremmille, vähintään 12-vuotiaille. Asetuksen viittauksen ”lääketieteelliseen näyttöön” on ymmärrettävä tarkoittavan sitä jatkuvasti täydentyvää tutkimustietoa, joka koronarokotteista kertyy Suomessa ja muualla maailmassa.

Keväällä 2021 THL linjasi, että niille alle 65-vuotiaille, joiden rokottaminen oli aloitettu Vaxzevrialla, käytetään toisena annoksena mRNA-valmistetta, siis joko Comirnatya tai Spikevaxia. Oikeudellisesti tämä on kahden eri lääkevalmisteen yhdistelmäkäyttöä, mutta tuolloin ei nähty tarpeelliseksi muuttaa covid-19-rokotusasetusta käyttöaihesidonnaisuuden suhteen. Linjaus tehtiin käytettävissä olleen lääketieteellisen tiedon perusteella. Myöskään myöhemmin ei ole ilmaantunut viitteitä siitä, että juuri yhdistelmäkäytöstä voisi aiheutua rokotettaville haittaa.

Toistaiseksi sen paremmin Comirnatyn kuin Spikevaxin valmisteyhteenvetoja ei ole muutettu siten, että niissä suositeltaisiin kolmatta annosta. Nämä tehosteannokset eivät silti nykytilanteessa merkitsisi hyväksytystä käyttöaiheesta poikkeamista, vaan kysymys olisi muunlaisesta valmisteyhteenvedon ulkopuolisesta käytöstä. Tähän ei ole lääkelainsäädäntöön perustuvaa estettä, vaan tehosteannokset ovat mahdollisia, jos ne voidaan arvioida lääketieteellisesti perustelluiksi. Sekä Comirnatyn että Spikevaxin valmisteyhteenvetoihin saattaa joka tapauksessa jo lähitulevaisuudessa tulla tehosteannoksia suositteleva muutos.

Oman näkökulmansa tarkasteluun antaa covid-19-rokotusasetuksen 2.2 §:n säännös rokotusjärjestyksestä. Se on valmisteltu aikana, jolloin oli tarkoitus käyttää (ainakin alkuvaiheessa) rokotteita, joita tarvitaan kaksi annosta. Alkuperäinen tarkoitus oli myös noudattaa valmisteyhteenvetojen mukaisia annosteluvälejä, jotka mRNA-rokotteilla ovat kolme tai neljä viikkoa. Myöhemmin mRNA-rokotteiden annosteluväli on THL:n suosituksesta pidennetty 12 (tai vähintään kahdeksaan) viikkoon.

Kun yhden rokotussarjan on alun perin tarkoitettu muodostuvan kahdesta annoksesta, nousee esille kysymys, miten covid-19-rokotusasetuksessa nykyisin säädettyä rokotusjärjestystä sovellettaisiin siihen, että täyden rokotussarjan saaneille ryhdyttäisiin tarjoamaan kolmansia annoksia. Tarve näihin tehosteannoksiin voi tulla ajankohtaiseksi joidenkin väestöryhmien osalta jo jonkin verran ennen kuin muut rokotusohjelmaan kuuluvat – nyttemmin kaikki vähintään 12-vuotiaat – ovat voineet saada kahden annoksen mukaisen rokotussarjansa.

Suomi osallistuu COVAX-mekanismin mukaiseen kansainväliseen solidaarisuushankkeeseen

WHO ja eräät muut toimijat, näiden joukossa EU, käynnistivät koronaviruspandemian alkamisen jälkeen huhtikuussa 2020 ACT-Accelerator-yhteistyökehyksen (Access to COVID-19 Tools). Sen yhdeksi tavoitteeksi asetettiin varmistaa koronarokotteiden tasapuolinen saatavuus kaikkialla maailmassa. ACT-Accelerator-kehyksen rokotepilaria kutsutaan lyhenteellä COVAX.

COVAX-mekanismin tavoitteet on tunnistettu myös Euroopan komission tiedonannossa 17.6.2020, joka on annettu EU:n strategiasta covid-19-rokotteiden kehittämiseksi (COM/2020/245 final). Sen mukaisesti komissio on sitoutunut koronarokotteiden yleiseen, tasapuoliseen ja kohtuuhintaiseen saatavuuteen ja oli jo tiedonannon antamisen aikaan toteuttanut toimia tämän edistämiseksi.

Toistaiseksi Suomi on valmistautunut lahjoittamaan yhteensä noin 3,7 miljoonaa koronarokotetta unionin ulkopuolisiin matalamman tulotason maihin. Lahjoitettavat rokotteet ovat AstraZenecan Vaxzevria-rokotteita ja Johnson & Johnsonin Ad26.COV2.S-rokotteita, jotka Suomella on ollut mahdollisuus saada osana EU-maiden yhteishankintamekanismia mutta jotka THL:n keväällä 2021 tekemien linjausten tuloksena jäävät täällä käyttämättä. Suomen osuus on osa EU:n koordinoimaa vähintään 100 miljoonan rokotteen lahjoitusta.

COVAX-mekanismia ei ole otettu huomioon tartuntatautilainsäädännössä

Tartuntatautilain 1 §:n mukaan tämän lain tarkoitus on ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Vaikka tartuntatautilaissa on otettu huomioon tartuntatautien leviäminen valtioiden välisten rajojen yli ja säädetty myös kansainvälisestä yhteistyöstä, lain yleinen tarkoitus liittyy kuitenkin nimenomaan Suomessa asuvien ihmisten ja suomalaisen yhteiskunnan suojaamiseen.

Vuonna 2005 on hyväksytty WHO:n kansainvälinen terveyssäännöstö. Se on ratifioitu myös Suomessa ja tullut osaksi Suomen lainsäädäntöä (SopS 51/2007). Terveyssäännöstön 44 artiklan mukaisesti sopimusvaltioiden tulee sitoutua mahdollisuuksien mukaan keskinäiseen yhteistyöhön esimerkiksi terveyssäännöstön mukaisten tapahtumien havaitsemisessa, arvioinnissa ja niihin reagoimisessa. Säännös on sisällöltään suhteellisen väljä suhteessa konkreettisempiin toimintavelvoitteisiin.

Tartuntatautilain 84 §:n mukaisesti tartuntatautien torjunnassa ja siihen liittyvässä kansainvälisessä yhteistyössä on tartuntatautilain säännösten lisäksi noudatettava, mitä WHO:n kansainvälinen terveyssäännöstö edellyttää, ja otettava huomioon EU:n tartuntatauteja koskevat päätökset ja säädökset. Niin ikään jos Suomea velvoittavassa muussa kansainvälisessä sopimuksessa on tartuntatautilaista ja sen nojalla annetuista säännöksistä poikkeavia määräyksiä, on sopimusmääräyksiä noudatettava.

WHO:n kansainvälinen terveyssäännöstö ei sisällä sääntelyä, joka velvoittaisi Suomen ohjaamaan pandemiatilanteessa tänne muuten saatavia – rajallisesti markkinoilla toistaiseksi tarjolla olevia – rokotteita muihin maihin. Myöskään muista Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista ei nouse tällaista oikeudellista velvollisuutta.

WHO:n jäsenet ovat hyväksyneet, että marraskuussa 2021 pidettävässä järjestön erityisistunnossa keskustellaan uudesta kansainvälisestä pandemiayleissopimuksesta. Euroopan neuvosto on tehnyt 20.5.2021 päätöksen, jolla tuetaan neuvottelujen aloittamista pandemioiden torjuntaa koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta WHO:n puitteissa. Neuvoston päätöksen tavoitteena on varmistaa EU:n osallistuminen neuvotteluihin, jotka koskevat sen toimivaltaan kuuluvia asioita, ottaen huomioon EU:n mahdollisen liittymisen sopimukseen.

Nykytilanteessa COVAX-mekanismin mukainen toiminta perustuu valtioita suoraan sitovien oikeudellisten velvollisuuksien sijaan enemmänkin periaatetason linjauksiin. Toisaalta COVAX-mekanismin mukainen toiminta palvelee väistämättä myös Suomen kansallisia intressejä. Suomenkaan väestö ei ole turvassa niin kauan kuin koronaviruspandemia voi levitä hallitsemattomasti muualla maailmassa.

Tästä näkökulmasta COVAX-mekanismin voidaan katsoa olevan yhteydessä myös tartuntatautilain 1 §:ssä säädettyyn tämän lain yleiseen tarkoitukseen. Tartuntatautilaissa ei ole kuitenkaan otettu kantaa siihen, miten kansainväliseen solidaarisuuteen liittyvät eettiset ja yleisinhimilliset näkökohdat tulee tai voidaan ottaa huomioon toistaiseksi vielä rajallisesti saatavilla olevien rokotteiden hankkimisen tai muualle lahjoittamisen suhteen.

Kolmansista rokoteannoksista on syytä päättää covid-19-rokotusasetuksen muutoksella

Tartuntatautilain ja sen nojalla annettujen säännösten nykyisin muodostama kokonaisuus on osin puutteellinen siltä kannalta, minkä viranomaisen tulee päättää siitä, ryhdytäänkö koko väestölle tai joillekin erityisille ryhmille tarjoamaan kolmansia koronarokoteannoksia. Tartuntatautilain 54.1 §:n nojalla annetussa covid-19-rokotusasetuksessa ei ole otettu tällaiseen asiaan kantaa, eikä asetusta annettaessa ole ylipäätään voitu vielä ottaa huomioon, että kolmansia annoksia saatetaan tarvita.

Covid-19-rokotusasetuksen 2.1 §:ssa on viitattu käytettävien rokotteiden osalta myyntiluvallisuuteen ja lisäksi ohjattu niiden käyttöä maininnoin hyväksytyistä käyttöaiheista ja lääketieteellisestä näytöstä. Lisäksi asetuksessa on säädetty kunnille ja eräille muille tahoille velvollisuus järjestää itse rokotukset. THL:lle on puolestaan säädetty velvollisuus huolehtia rokotteiden toimittamisesta ja asiantuntijatuesta kunnille.

THL:llä on lisäksi erinäistä tartuntatautilain 6 ja 7 §:ään perustuvaa yleisempää toimivaltaa, mutta kuten eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä 23.7.2021 (dnro 3432/2021) ilmenee, THL:lle ei ole säädetty erikseen toimivaltaa tehdä päätöksiä tai antaa määräyksiä siitä, miten koronarokotusohjelmaa tulee toteuttaa. Sen sijaan covid-19-rokotusasetuksen 3.1 §:n mukaan lääkäri vastaa rokotustoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta.

Tästä huolimatta ei voida pitää perusteltuna, että kuntien palveluksessa olevat lääkärit arvioisivat kunkin rokotusohjelmaan kuuluvan osalta erikseen, onko tälle syytä antaa kolmas rokoteannos. Linjauksen olisi sitä vastoin oltava valtakunnallinen.

Jos mRNA-rokotteiden valmisteyhteenvetoihin tulee myöhemmin kolmannet annokset mainitseva myyntilupaviranomaisen hyväksymä muutos, näiden tehosteannosten voidaan katsoa sinällään sisältyvän jo nykyisin voimassa olevan covid-19-rokotusasetuksen mukaiseen rokottamiseen. Toisaalta tehosteannoksia saatetaan ryhtyä tarjoamaan jo ennen myyntilupien muutoksia, ja silti kysymys olisi mainitussa asetuksessa tarkoitetusta rokottamisesta.

Rokotusjärjestyksestä covid-19-rokotusasetuksessa säädettäessä ei ole otettu alun perin kantaa myöskään toisen annoksen ajankohtaan. Alun perin tarkoituksena oli antaa nämä annokset valmisteyhteenvedoissa esitettyjen määräaikojen puitteissa, mutta kun mRNA-rokotteiden annosteluväliä myöhemmin THL:n suosituksesta pidennettiin, asetuksen säännöstä rokotusjärjestyksestä ei tarkistettu. Tästä näkökulmasta voisi olla ajateltavissa, että kolmansia annoksia ryhdyttäisiin tarjoamaan samassa järjestyksessä kuin rokotuksia alun perinkin.

Toisaalta tilanne on erilainen, jos kolmansia annoksia tarjottaisiin jo ennen kuin kaikki halukkaat ovat ehtineet saada kahden annoksen mukaisen täyden rokotussarjan. Lisäksi jos niitä tarjottaisiin vain osalle väestöstä, menettely ei sopisi rajauksensa puolesta enää niihin raameihin, jotka covid-19-rokotusasetus nykyisin sisältää. Oma kysymyksensä on vielä se, jos kolmansia annoksia koskevassa harkinnassa pyrittäisiin joko aikataulun tai kohderyhmien laajuuden osalta ottamaan huomioon COVAX-mekanismin mukainen kansainvälinen solidaarisuus.

Covid-19-rokotusasetusta ei ole aikaisemmin muutettu aivan kaikissa sellaisissa olosuhteissa, joissa siihen olisi ehkä ollut aihetta. Keväällä 2021 tehtiin rokotusohjelman toteuttamiseen erinäisiä tarkennuksia, joita olisi ollut perusteltua arvioida myös valtioneuvoston tasolla. Jatkossa on joka tapauksessa tärkeää arvioida asetuksen muuttamisen tarpeet hyvissä ajoin ennen kuin rokotusohjelman toteuttamiseen tehdään muutoksia.

Tartuntatautilain 54 §:n yksityiskohtaisista perusteluista (HE 13/2016 vp, s. 52) ilmenee, että valtuus säätää asetuksella yleisistä vapaaehtoisista rokotuksista on annettu nimenomaan valtioneuvostolle (eikä STM:lle) osaltaan sen takia, että tällaiset päätökset ovat väestön kannalta merkittäviä. Se, miten koronarokotusohjelmaa jatketaan nykyisissä olosuhteissa, joissa kolmansia annoksia voi olla tarpeen ryhtyä tarjoamaan, on sellainen merkittävä päätös, joka olisi asianmukaista tehdä valtioneuvostotasoisesti.

Kolmansien rokoteannosten kohderyhmät ja rokotusjärjestys on punnittava huolellisesti

Kun rokotusjärjestyksestä covid-19-rokotusasetuksessa alun perin päätettiin, etusija annettiin niille, joilla arvioitiin olevan suurin riski sairastua vakavaan koronavirustautiin ja menehtyä siihen. Tällaisia henkilöitä ovat iäkkäimmät ja sairautensa puolesta riskiryhmiin kuuluvat. Lisäksi annettiin etusija osalle sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä laitosepidemioiden ehkäisemiseksi ja myös terveydenhuollon kantokyvyn turvaamiseksi.

Keväällä 2021 rokotusjärjestystä muutettiin väliaikaisesti asetuksella 307/2021 siten, että rokotejakelua voitiin painottaa alueille, joiden epidemiatilanne on vakavin. Asetusmuutoksen valmistelun yhteydessä STM oli pyytänyt myös yhdenvertaisuusvaltuutetulta lausuntoa asiaan liittyvistä yhdenvertaisuusnäkökohdista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoi lausunnossaan 31.3.2021 (VVTDno-2021-362), että jos rokotusten alueellisella kohdentamisella voidaan paremmin suojella väestön terveyttä ja elämää, rokotettavien erilainen kohtelu on perusteltua ja yhdenvertaista.

Yleisesti rokotusjärjestyksestä päättämisessä on painottunut rokotettavien yhdenvertainen kohtelu siitä näkökulmasta, mikä on henkilön ikään tai terveydentilaan liittyvä riski sairastua vakavaan koronavirustautiin ja menehtyä siihen. Tämä sama näkökulma on tullut esille myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön rokottamisessa siltä kannalta, että pyritään ehkäisemään tartuntojen leviämistä palveluyksiköissä riskiryhmäläisille. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet sellaiset strategiset tavoitteet, jotka liittyvät keinoihin taltuttaa itse epidemiaa.

Kun nykytilanteessa pohditaan kolmansien rokoteannosten tarjoamista ainakin osalle väestöstä ja rokotusjärjestystä tältä osin, on käytettävissä aikaisempaa enemmän sekä lääketieteellistä että epidemiologista tietoa siitä, miten tärkeää on suojata eri väestöryhmiä ja miten itse epidemiaa voi olla mahdollista hallita. Lisäksi voidaan jäsentää paremmin sitä, millaista haittaa ja vahinkoa eri väestöryhmille on jo aiheutunut ja voi jatkossa aiheutua yhteiskunnallisista rajoitustoimista. Kesän 2021 päättyessä huomio on kohdistunut erityisesti lasten ja nuorten asemaan.

Ensisijaisesti on tarpeen identifioida ne väestöryhmät, jotka kuuluvat lääketieteellisin perustein riskiryhmiin siltä kannalta, että immuunivaste kahden rokoteannoksen jälkeen on alkanut jo heikentyä. Jos kolmansia annoksia päätetään tarjota koko väestölle, covid-19-rokotusasetuksen nykyinen rokotusjärjestys tarjoaa luontevan lähtökohdan myös tälle – jo yksinomaan siitä syystä, että ensimmäisinä kaksi annosta saaneilla on ehtinyt kulua eniten aikaa aikaisemmasta rokottamisesta.

Näiden peruslähtökohtien lisäksi on kuitenkin mahdollista punnita rokotusohjelman jatkamisen tapaa kokonaisvaltaisemmin. Kysymys ei ole vain elämän ja terveyden suojelusta, vaan myös siitä, miten voidaan parhaiten välttää muihin perusoikeuksiin – kuten kokoontumisvapauteen, sivistyksellisiin oikeuksiin ja elinkeinovapauteen – kohdistuvia rajoituksia jatkossa. Rokotusohjelman jatkamisen tavan huolellinen punninta voi tuoda myöhemmin huomattavia hyötyjä paitsi yksilöille myös yhteiskunnalle kokonaisuutena.

Globaalin solidaarisuuden tarve ei ole vähentynyt

Euroopan komissio on tehnyt keväällä 2021 sopimuksen BioNTechin ja Pfizerin kanssa yhteensä 1,8 miljardin Comirnaty-annoksen toimittamisesta jäsenvaltioiden käyttöön vuoden 2021 lopun ja vuoden 2023 välisenä aikana. Sopimusehtoihin sisältyy jäsenvaltioiden mahdollisuus lahjoittaa rokoteannoksia niin halutessaan myös unionin ulkopuolisiin maihin esimerkiksi COVAX-mekanismin kautta. Komission neuvottelema hankintasopimus luo myös Suomelle hyvät edellytykset jatkaa koronarokotusohjelmaansa kolmansilla annoksilla.

Kun keskustelu kolmansien rokoteannosten tarpeesta käynnistyi Suomessa, keskustelun piirissä oli aluksi myös se jännite, joka tehosteannoksilla on suhteessa siihen, että turvataan matalamman tulotason maiden mahdollisuuksia edistää oman väestönsä rokottamista. Myöhemmin keskustelun painopiste näyttää jonkin verran muuttuneen. Niistä maista, joissa kahdesti rokotettuja on kertynyt laajasti jo varhain, on saatu voimistuvia signaaleja siitä, että tehosteannokset voivat olla tarpeen. Tämä näyttää johtavan COVAX-mekanismin mukaisen toiminnan edistämisen jäämiseen vähemmälle huomiolle.

Itse globaali ongelma – se, että suuri määrä matalamman tulotason maiden väestöä joutuu kohtaamaan koronaviruspandemian jopa kokonaan ilman rokotusten suojaa ja pandemia voi samalla levitä hallitsemattomasti – ei ole poistunut mihinkään. Vaikka valtioneuvoston on arvioitava koronarokotusohjelman jatkamista ensisijaisesti tartuntatautilain 1 §:stä ilmenevän lain yleisen tarkoituksen kannalta, sillä on myös poliittista harkintamarginaalia sen osalta, miten tehosteannosten aikataulu suhteutetaan vastuun kantamiseen COVAX-mekanismin toteuttamisesta.

Samalla valtioneuvostokin joutuu ottamaan huomioon käytännön realiteetteja. Eri rokotteista nimenomaan mRNA-rokotteet ovat kylmäketjultaan ja säilyvyydeltään haasteellisia kuljettaa ja käyttää osassa matalamman tulotason maista. COVAX-mekanismin mukaisen toiminnan käytännön toteuttamisessa joudutaan siten sovittamaan yhteen useita erilaisia näkökulmia. Globaalin solidaarisuuden toteuttaminen on kuitenkin välttämätöntä, ja myös Suomen tulee pyrkiä etsimään siihen parhaiten toteutettavissa olevia ratkaisuja.

Klaus Nyblin
asianajaja, osakas
HPP Asianajotoimisto Oy

Janne Salminen
julkisoikeuden professori
Turun yliopisto

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.