Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.

9.7.2021 13.25 (päivitetty 10.7.2021 6.50) Kollega rattijuopumusepäilyn kohteena - hovioikeus vapautti virka-aseman väärinkäyttämisestä tuomitut poliisit

Kollega rattijuopumusepäilyn kohteena - hovioikeus vapautti virka-aseman väärinkäyttämisestä tuomitut poliisit

Vastaajien KO:ssa syyksi luettu teko oli käsittänyt virkavelvollisuuden rikkomisen siten, että he olivat hyötymistarkoituksessa jättäneet selvittämättä heille annetun tehtävän, jossa kohteena oli ollut heidän kollegansa. Mikäli partion toiminnasta ei olisi tehty jälkikäteen selvitystä, olisi kyseinen rikosepäily jäänyt selvittämättä. Syyteharkinnan jälkeen kollegalle oli vaadittu rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Kun huomioitiin nyt kysymyksessä olevan rikoksen tekotapa ja siitä aiheutuneet seuraamukset, KO oli pitänyt oikeudenmukaisena rangaistuksena vastaajille 30 päiväsakkoa. HO hylkäsi syytteet ja vapautti vastaajat tuomitusta rangaistuksesta. (Vailla lainvoimaa 9.7.2021)

Itä-Suomen hovioikeus 9.7.2021
Tuomio 21/130348
Asianro R 20/1162
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus 03.11.2020 nro 142005
Asia Virka-aseman väärinkäyttäminen ym
Valittajat V1, V2
Vastapuoli Erikoissyyttäjä
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 7.9.2021.

Asiassa on esitetty oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu lain soveltamista koskeva OTT Matti Tolvasen lausunto 23.11.2020.

"Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että V1 ja V2 ovat saaneet hätäkeskukselta A-kiireellisyysluokan poliisitehtävän epäillystä rattijuoposta. Hätäkeskuksen tehtävänannon mukaan ajoneuvo oli käynyt kevyen liikenteen väylällä ja sen ajonopeus oli vaihdellut. V1 ja V2 ovat saaneet tehtävän alkuvaiheessa tietoonsa ajoneuvon rekisteritunnuksen, jonka perusteella heille on selvinnyt ajoneuvon kuuluvan saman poliisilaitoksen poliisimiehelle.

Otettuaan tehtävän vastaan V1 on soittanut hätäkeskusilmoituksen tehneelle X:lle lisätietojen saamiseksi. X ei ollut osannut kertoa kuljettajan tuntomerkkejä. V1 ja V2 ovat ensin tuloksetta etsineet ajoneuvoa sen ilmoitetusta ajosuunnasta ja löytäneet sen myöhemmin ajoneuvon omistajan kotiosoitteesta. He eivät itsekään olleet tehneet havaintoja kuljettajasta. V1 ja V2 ovat poistumatta poliisiautosta kuitanneet tehtävän päättyneeksi ilmoituksella ”auto kotiosoitteessa, ei näyttöä ajosta” ja poistuneet tämän jälkeen paikalta.

Asiassa on ratkaistavana, ovatko V1 ja V2 yhdessä virkamiehinä hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa käyttäessään julkista valtaa virkatehtävissään laiminlyömällä puolueettomasti ja yhdenvertaisesti paljastaa, selvittää ja saattaa syyteharkintaan rikoksia jättäen kokonaan selvittämättä auton kuljettajan henkilöllisyyttä ja kuljettajan mahdollista päihtymystilaa puhalluskokeella. Toissijaisesti ratkaistavana on, ovatko V1 ja V2 syytteessä kuvatulla tavalla menetellessään virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

Näyttö

Hovioikeudessa kuullut V1, V2 ja X ovat kertoneet asiaan vaikuttavilta osin pääpiirteittäin samansisältöisesti kuten heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon merkitty.

T1 on kertonut toimineensa poliisina vuodesta 1993 lukien ja toimivansa nykyään poliisin johtamiskouluttajana. T1:n mukaan poliisipartio pyrkii rattijuopumustehtävällä tehtävän vastaanottamisen jälkeen ensisijaisesti tavoittamaan kohdeajoneuvon vaarallisen ajon estämiseksi. Kun poliisipartio on pysäyttänyt ajoneuvon, sen tehtävänä on suorittaa kuljettajalle puhalluskoe ja tarkastaa kuljettajan sekä ajoneuvon paperit ja ajoneuvon kunto. Mikäli ajoneuvoa ei tavata ajosta, tehtävä voidaan jättää seurantaan. A-kiireellisyysluokan tehtävä päättyy ajoneuvon löytymiseen, minkä jälkeen se muuttuu tutkintapainotteiseksi. Jos ajoneuvon kuljettaja ei ole tiedossa, normaaliin partionjohtajan päätöksentekoprosessiin kuuluu harkinta siitä, voidaanko kuljettajan selvittämiseksi käyttää pakkokeinoja kuten etsintää. Mikäli poliisi menee asunnon ovelle etsintätarkoituksessa, tarvitaan etsintämääräys. Eduskunnan oikeusasiamiehen antamat ratkaisut ovat rajanneet poliisin toimivaltaa näissä asioissa. Etsintätarkoituksessa omakotitalon pihaan tai sisälle menemisessä on kyse rikoksen esitutkinnasta ja sen aloittaminen edellyttää tietoja ja tuntomerkkejä kuljettajasta sekä jonkinlaista selvitystä kuljettajan humalatilasta. Tilanteen arviointiin vaikuttaa myös kuinka pitkä aika on kulunut ilmoituksesta siihen, että poliisipartio tavoittaa epäillyn ajoneuvon. Tutkinta pilaantuu helposti, jos viive on 15-20 minuuttia eikä kyse ole esimerkiksi epäillystä törkeästä rattijuopumuksesta. Poliisin ei tule käyttää pakkokeinoja, jos niiden käyttämisestä ei ole saavutettavissa tuloksia.

T1 ei yleisjohtajan asemassa vastaavanlaisen rattijuopumusepäilyn yhteydessä antaisi poliisipartiolle lupaa mennä asunnon ovelle selvittämään kuljettajan henkilöllisyyttä, jos kuljettajasta ei olisi mitään tietoa. Ajoneuvon omistajaan tai haltijaan ei ole mahdollista kohdistaa pakkokeinoja, jos näyttöä ajosta ei ole. Esitutkintaa ei ole mahdollista perustaa sille, että asunnosta mahdollisesti löytyisi joku, joka tunnustaisi teon.

Partionjohtajalla on tehtävän suoritusvastuu ja hän vastaa itsenäisesti partion tekemistä päätöksistä. Partiomies vastaa omista tekemisistään esimerkiksi voimankäytön suhteen.

Asiaan liittyvät säännökset

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu.

Rikoslain 40 luvun 7 §.n mukaan jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa 1) rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään taikka 2) käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden, hänet on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä. Jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, syyllistyy virkamies mainitun luvun 9 §:ssä tarkoitettuun virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Syyttäjän rangaistusvaatimuksessaan vetoamat V1:n ja V2:n virkavelvollisuuden sisältöä koskevat poliisilain säännökset on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivulla 7.

Rikoslain 24 luvun 11 §:n mukaan kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen.

Pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n mukaan yleisellä kotietsinnällä tarkoitetaan rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetussa kotirauhan suojaamassa paikassa toimitettavaa etsintää. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan kotietsintä saadaan toimittaa rikoksesta epäillyn hallinnassa olevassa paikassa, jos:
1) on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta; ja
2) etsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavana olevaan rikokseen liittyvä:
a) 7 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu takavarikoitava esine, omaisuus, asiakirja tai tieto;
b) 7 luvun 2 §:n nojalla jäljennettävä asiakirja;
c) vakuustakavarikkoon määrättävä omaisuus; tai
d) seikka, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Laissa ei ole säännöstä siitä, että poliisilla olisi oikeus toimia kotirauhan suojaamassa paikassa vain suorittaakseen poliisitehtävää. Pakkokeinolain 8 luvussa on säädetty etsinnästä poliisin käytettävissä olevana pakkokeinona. Hallituksen esityksessä eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi todetaan, että kotietsinnän edellytykset liittyvät epäilyyn tietynasteisen rikoksen tekemisestä ja kotietsinnän tiettyihin tavoitteisiin. Huomiota kiinnitetään kotietsinnän edellytysten osalta konkreettiseen, jo tehtyyn rikokseen liittyvän epäilyn olemassaoloon ja siihen, että kotietsinnän ei pitäisi perustua pelkkään vihjetietoon vaan pitäisi olla lisäksi muuta rikosepäilyä tukevaa selvitystä tai tietoa. On myös oltava kotietsinnän menestykselliseen toimittamiseen liittyviä perusteltuja ennakko-odotuksia, jotka liittyvät käytettävissä oleviin tietoihin epäillystä rikoksesta ja rikoksesta epäillystä. Lain esitöissä on korostettu kotirauhan asemaa korkeasti arvostettuna oikeushyvänä. Eli arvioitavaksi tulee, olisiko kotietsinnästä pidättäytyminen perustellumpaa ottaen huomioon kotirauhan asema korkeasti arvostettuna oikeushyvänä. Tältä osin merkittävässä asemassa on suhteellisuusperiaate, minkä vuoksi lievien rikosten yhteydessä kotietsintä on katsottu kyseenalaiseksi. (HE 222/2010 vp, s. 292 ja 293)

Apulaisoikeusasiamies on ratkaisuissaan katsonut, että nimenomaan poliisin toiminnan luonne eli rikoksen selvittämistarkoitus tekee kotirauhan piirissä toimimisesta kotietsintää. Tällöin menettelylle olisi oltava pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n mukaiset edellytykset (AOA 9.12.2009 nro 16/4/08 ja AOA 18.5.2016 nro 1192/4/16).

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että toimenpidettä suorittavalla tai siihen ryhtymässä olevalla poliisimiehellä tai toiminnasta päättävällä esimiehellä on yksittäistapauksissa valta harkita, onko toimenpiteestä luovuttava sen aiheuttamien ennakoitavissa olevien seurausten takia. Edellytyksenä on lisäksi, ettei käsillä ole päämäärän toteuttamiseen vaihtoehtoista keinoa, josta ei ole ennakoitavissa yhtäläisiä, vältettäviä seurauksia. Erikseen vielä on huomioitava tämän säännöksen yhteys suhteellisuusperiaatteeseen eli säännös osaltaan tekee mahdolliseksi poliisin toimenpiteiden oikean kohdentamisen ja ajoittamisen. (Rantaeskola, Poliisilaki: kommentaari, 2014, s. 41)

V1:n ja V2:n hätäkeskukselta saama tehtävänanto on perustunut X:n hätäkeskukseen tekemään ilmoitukseen epäillystä rattijuoposta. X on tehnyt tämän päätelmän havaittuaan ajoneuvon tekevän ajovirheitä. V1 ja V2 ovat hätäkeskukselta saamansa tehtävänannon jälkeen lähteneet tavoittamaan ajoneuvoa ajosta ja matkalla soittaneet X:lle lisätietojen saamiseksi. Nämä V1:n ja V2:n virkatoimet osoittavat, että he ovat pyrkineet pysäyttämään ajoneuvon ajon kuten A-kiireellisyysluokan tehtävällä on asiassa esitetyn selvityksen mukaisesti ensisijaisesti toimittava. X ei ole hätäkeskuspuhelussaan tai myöhemmin poliisipartiolle lisätietoja antaessaan osannut kertoa kuljettajan tuntomerkkejä, eivätkä V1 ja V2 ole itsekään tehneet havaintoja kuljettajasta. Partio ei ole tavoittanut ajoneuvoa ajosta, vaan se on löytynyt ajoneuvon omistajan kotiosoitteesta pysäköitynä. Tällöin poliisipartion harkittavaksi on tullut, onko heillä edellytyksiä jatkotoimenpiteille tilanteessa, jossa heillä on ollut käytössään tehtävän alkutiedot ajoneuvon mahdollisista ajovirheistä eikä lainkaan tietoa kuljettajasta.

Syyte on perustunut siihen, että V1:n ja V2:n olisi virkavelvollisuutensa täyttääkseen tullut selvittää kuljettajan henkilöllisyyttä sekä suorittaa kuljettajalle puhalluskoe mahdollisen päihtymystilan arvioimiseksi. Syyttäjä ei ole edellisen ja syytteessä mainittujen poliisilain säännösten lisäksi esittänyt syytteen tueksi muuta selvitystä siitä, miten V1:n ja V2:n olisi tullut tilanteessa toimia. Hovioikeus katsoo, että kun virka-aseman väärinkäyttäminen on rangaistava vain tahallisena tekona, on perusteltua edellyttää, että virkatehtävän sisältö, jonka poliisimiesten väitetään jättäneen suorittamatta ja jossa virka-aseman väärinkäyttämisen väitetään tapahtuneen, on ollut riittävän selvä.

Kuljettajan henkilöllisyyden selvittäminen olisi edellyttänyt V1:lta ja V2:lta kotirauhan suojaamalle alueelle menemistä. T1:n kertomus osoittaa, että poliisin sisäisen ohjeistuksen mukaan poliisilla ei ole edellytyksiä mennä kotirauhan suojaamaan paikkaan rikoksen selvittämistarkoituksessa tilanteessa, jossa on kyse ajovirheeseen perustuvasta rattijuopumusepäilystä eivätkä kuljettajan henkilöllisyys tai tuntomerkit ole tiedossa. T1:n mukaan etsinnän suorittamisen edellytyksenä on, että poliisilla on tieto kuljettajasta sekä selvitystä päihtyneenä ajamisesta. T1:n kertomuksella on myös selvitetty, että V1 ja V2 eivät olisi tapahtumahetkellä heidän tiedossaan olleiden seikkojen nojalla ilmeisesti saaneet yleisjohtajalta lupaa toimittaa kotietsintää, minkä he ovat kertomansa mukaan tilanteessa tekemässään arvioinnissa ottaneet huomioon. T1:n kertomukseen nähden ei ole näytetty, että V1 ja V2 olisivat menetelleet heitä virkatoiminnassaan velvoittavien säännösten tai määräysten vastaisesti. Partionjohtajana V2 on tehnyt hänellä olleella poliisilain 1 luvun 9 §:n mukaisella harkintavallalla ratkaisun siitä, ettei enempiin toimenpiteisiin ole edellytyksiä ryhtyä, eikä hän näin menetellessään ole ylittänyt harkintavaltaansa. Asiassa ei ole myöskään esitetty näyttöä siitä, että V1:n ja V2:n tarkoituksena olisi ollut hankkia itselleen tai toiselle hyötyä. Näillä perusteilla ensisijainen syyte virka-aseman väärinkäyttämisestä kuten myös toissijainen syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta on hylättävä ja V1 sekä V2 vapautettava heille kohdaltaan tuomitusta rangaistuksesta ja rikosuhrimaksusta."

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.