Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

7.7.2021 15.31 (päivitetty 8.7.2021 8.33) Hovioikeuden tuomio Someron murhajutussa – tuomiota perusteltiin laajalla KKO:n oikeuskäytännöllä

Hovioikeus katsoi 7. heinäkuuta 2021 antamallaan tuomiolla Somerolla 9.6.2019 tapahtuneen vuonna 1998 syntyneen naisen kuoleman olleen murha. Hovioikeus tuomitsi tekoon syyllistyneen vuonna 1995 syntyneen miehen murhasta ja muista samalla kertaa tuomituista rikoksista elinkaudeksi vankeuteen. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota, jonka mukaan kysymys oli ollut murhan sijasta törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Hovioikeus määräsi miehen heti vangittavaksi. Lisäksi hovioikeus korotti kärsimyskorvauksia.

Hovioikeuden tuomio murhaa ym. koskevassa asiassa R 20/1058 (Varsinais-Suomen käräjäoikeuden 11.6.2020 antama tuomio)

Käräjäoikeudessa syyttäjät olivat vaatineet tekijälle rangaistusta ensisijaisesti murhasta sekä lisäksi törkeästä petoksen yrityksestä, maksuvälinepetoksesta ja hautarauhan rikkomisesta. Käräjäoikeus tuomitsi tekijän murhan asemesta törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä törkeän petoksen yrityksestä, maksuvälinepetoksesta ja hautarauhan rikkomisesta yhteiseen 2 vuoden ja 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti vastaajan suorittamaan omaisille korvausta kärsimyksestä.

Taloudellisissa vaikeuksissa ollut tekijä oli houkutellut entisen seurustelukumppaninsa yöaikaan syrjäiselle metsäalueelle, jossa tekijä oli tappanut tämän. Tekijä oli saanut haltuunsa naisen matkapuhelimen, verkkopankkitunnukset sekä pankkikortin. Tekijä oli tämän jälkeen uhrin tietoja hyväksikäyttämällä tehnyt lainahakemuksia ainakin 57.400 euron edestä. Naisen tilille oli maksettu 2.500 euron laina, jonka tekijä oli seuraavana aamuna yrittänyt nostaa pankkiautomaatilla käteisenä. Tekijä oli hävittänyt ruumiin tuntemattomaksi jääneellä tavalla.

Syyttäjät ja omaiset valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaativat tekijälle rangaistusta edelleen ensisijaisesti murhasta ja toissijaisesti taposta. Hovioikeus katsoi, että teko oli tehty suunnitelmallisesti taloudellisen hyödyn saamiseksi ja siten vakaasta harkinnasta. Teko oli hovioikeuden arvion mukaan myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeuden perusteluja

- - -

Asiassa on tämän jälkeen vielä arvioitava, täyttääkö A:n menettely murhan tunnusmerkistön.

Rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava murhasta silloin, jos tappo tehdään vakaasti harkiten, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Murhaa koskevan säännöksen esitöistä (HE 94/1993 vp s. 93) ilmenee, että murhan tunnusmerkistössä törkeys ei viittaa teon arvosteluun rikoksena sinänsä, vaan tapon perustunnusmerkistöön. Murha rikosnimikkeenä tarkoittaa siten henkirikoksenakin poikkeuksellisen törkeää tekoa. Vasta surmaamista, joka on tapon perustunnusmerkistöä selvästi törkeämpi, voidaan pitää murhana. Nämä lähtökohdat vaikuttavat taustatekijöinä myös silloin, kun arvioidaan laissa säädetyn yksittäisen tunnusmerkistötekijän, kuten vakaan harkinnan, täyttymistä (esimerkiksi KKO 2004:57, kohta 28).

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2004:57 (kohdat 29 ja 30) lausunut, että vakaan harkinnan sisältyminen murhan tunnusmerkistöön perustuu siihen, että harkiten ja suunnitelmallisesti toteutettu rikos osoittaa tekijässään erityisen suurta syyllisyyttä. Vakaasta harkinnasta voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun tappamista edeltää huolellinen etukäteissuunnittelu. Toisen tappaminen omaisuuden anastamiseksi osoittaa usein sellaista suunnitelmallisuutta ja harkintaa, jolla on merkitystä myös arvioitaessa tekoa henkirikoksena. Tappo voidaankin katsoa pääsääntöisesti tehdyksi vakaasti harkiten silloin, kun uhrin tappaminen kuuluu osana suunnitelmaan omaisuuden anastamisesta.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan tappo on katsottu tehdyksi vakaasta harkinnasta, kun teko oli suunniteltu etukäteen ja sitä varten oli hankittu välineitä (esimerkiksi KKO 1980 II 59, KKO 1981 II 32, KKO 1988:42, KKO 1995:119, KKO 2004:80, KKO 2004:119). Merkitystä on annettu myös sille, että tekijällä oli teon kestäessä ollut aikaa harkita toimintaansa (KKO 1988:73). Vakaan harkinnan on sen sijaan katsottu puuttuneen esimerkiksi silloin, kun tappamista ei ollut nimenomaisesti etukäteen suunniteltu, vaan se oli johtunut tilanteen yllättävyydestä tai odottamattomasta kehittymisestä taikka tekijän kiihtymystilasta (KKO 1984 II 142, KKO 1985 II 112, KKO 1996:76, KKO 2004:63).

A on valinnut syrjäisen tekopaikan ja myöhäisen tekoajan mahdollistaakseen tekonsa salaamisen. Nämä ja muut A:n toimet ennen ja jälkeen B:n kuoleman osoittavat teon suunnittelua. Teon motiivi on ollut taloudellisen hyödyn hankkiminen. Teon suunnittelu ja taloudellinen motiivi osoittavat A:n tappaneen B:n rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla vakaasti harkiten.

A:n on selvitetty edellä lausutuin tavoin käyttäneen hyväkseen hänen ja B:n aiempaa seurustelusuhdetta saadakseen B:n lähtemään kanssaan yksin yöllä syrjäiselle paikalle suunnitelman toteuttamiseksi. On selvää, että B:n puolustautumismahdollisuudet väkivaltaa vastaan ovat olleet heikot, kun otetaan huomioon käräjäoikeuden tuomion sivulla 12 selostetut seikat B:n ja A:n fyysisissä ominaisuuksissa. Näin ollen tappo on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tuomiolauselmasta

- - -

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

1.1 Murha 09.06.2019
Syyksilukemista on ankaroitettu.
Rikoslaki 21 luku 2 § 1 / 1

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1.1, 2-4
Elinkausi vankeutta
Vapaudenmenetysaika 27.8.2019 - 14.5.2020

Korvausvelvollisuus

A velvoitetaan suorittamaan C:lle [uhrin isä] korvauksena henkisestä kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomitseman 8.000 euron asemesta 10.000 euroa käräjäoikeuden tuomiossa mainittuine viivästyskorkoineen.

A velvoitetaan suorittamaan D:lle [uhrin äiti] korvauksena henkisestä kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomitseman 10.000 euron asemesta 12.000 euroa. Korvauksesta 10.000 eurolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 9.6.2019 lukien.

A velvoitetaan suorittamaan E:lle [uhrin veli] korvauksena henkisestä kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomitseman 6.000 euron asemesta 8.000 euroa. Korvauksesta 6.000 eurolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 9.6.2019 lukien.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.
 

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 6.9.2021.
     
Tuomio on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta puh. 029 56 41204, sähköpostiosoite turku.ho@oikeus.fi.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lähteet: Hovioikeuden lehdistötiedote 7.7.2021 ja tuomio

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.