Australia on yksi OECD:n esiin nostamista sääntelypolitiikan kärkimaista, jolla on pitkät perinteet jälkiarviointijärjestelmän hyödyntämisessä. Australiassa jälkiarviointijärjestelmässä korostuvat selkeä prosessi, resursointi sekä aktiivinen ote järjestelmän proaktiiviseen kehittämiseen. Kotimaisen jälkiarviointijärjestelmän kehittämisessä on mielekästä ottaa oppia muiden maiden hyvistä käytänteistä – kuten Australiasta. Kansainvälisten kokemusten ja onnistumisten myötä voidaan rakentaa kotimaiselle järjestelmälle ns. best practise –viitekehystä, joka onnistuu parhaiten käytännön esimerkkien kautta.

Australiassa laaditaan lähes aina säädösvalmisteluhankkeissa Regulatory Impact Statement (RIS, säädöslausuma), joka on lähtökohtaisesti pakollinen kaikille hallituksen esityksille. Kyseessä on säädöslausuma, jonka pohjalta arvioidaan lakiesityksen vaikutuksia. RIS pitää sisällään erilaisten vaihtoehtoisten sääntelykeinojen arviointia, kukin vaihtoehtoinen keino sisältää esimerkiksi kattavaa kustannus-hyöty-analyysia. Vastaava jälkiarviointilausuma (post-implementation review, PIR) laaditaan pääsääntöisesti kahden vuoden kuluessa sääntelyn täytäntöönpanosta. PIR on tarkoitettu päättäjille ja sidosryhmille, ja sen tarkoituksena on selvittää, toimiiko sääntely aiotulla tavalla ja täyttääkö se tehokkaasti tavoitteet ongelman ratkaisussa.

PIR tarkastelee seitsemää kysymystä, jotka vastaavat valmisteluvaiheessa tehtyä säädöslausumaa. Ajatuksena on varmistaa, että kaikki lainvalmistelupäätökset arvioidaan samoilla kriteereillä kuin sitä on valmisteluvaiheessa tarkasteltu. Jälkiarvioinnin osa-alueita voidaan hahmottaa seuraavasti: ongelman hahmottaminen, tarvittavien lainsäädäntötoimien ja ex ante ratkaisun arvioiminen, poliittisten ja vaihtoehtoisten keinojen tarkastelu, sääntelyn vaikutusten arviointi, sidosryhmien kuuleminen, nettohyötyjen arviointi ja sääntelyn täytäntöönpanon arviointi. PIR voidaan laatia asiayhteyteen sopivalla tavalla, joten erityistä määrämuotoa siinä ei ole, kunhan vain kaikkiin osa-alueisiin on vastattu.

Ongelman hahmottamisessa keskeistä on tunnistaa, mikä on ollut alkuperäinen ongelma, jota lainsäädännöllä on pyritty ratkaisemaan. Onko kyseessä ollut esimerkiksi markkinahäiriö tai sääntelyhäiriö? Tarkoituksena on pyrkiä hahmottaa ongelma kokonaisvaltaisesti myös sen suurusluokalta. Ongelman hahmottamiseen liittyen tulee esittää myös ennen sääntelyn voimaantuloa, käytännössä lainvalmisteluvaiheessa, esitetyt todisteet sen tueksi, että valittu sääntelyratkaisu on tehokas ratkaisu alkuperäiseen ongelmaan.

Yhtenä kysymyksenä on poliittisten ja vaihtoehtoisten keinojen tarkastelu, joiden osalta tulee tarkastella sellaisia vaihtoehtoisia sääntelykeinoja, joista päätöksentekijät ovat harkinneet tai joita on tarkasteltu osana valittua sääntelykeinoa koskevaa päätöstä. Näiden osalta tulee kertoa, miksi näitä muita sääntelykeinoja ei suositeltu ongelman ratkaisemisessa. Tässä yhteydessä tuodaan esiin esimerkiksi keinot, joita sidosryhmät lobbasivat lainvalmisteluvaiheessa ja keinot, jotka on suljettu pois poliittisten sitoumusten takia.

Vaikutusarviointi on tärkeä ja iso osa jälkiarviointia. Vaikutusarviossa painotetaan kustannusten ja hyötyjen arviointia, tiedon riippumatonta hyödyntämistä ja sidosryhmien kuulemista. Vaikutusarvioinnissa huomiota kiinnitetään erityisesti sääntelyn noudattamiseen, kumulatiivisiin vaikutuksiin ja sääntelyn voimaantulon jälkeisiin merkittäviin muutoksiin toimintaympäristössä.

Tiedonkeruu aloitetaan heti lain tultua voimaan ja on olennaista, että sidosryhmiä kuullaan niin lainvalmistelun aikana kuin jälkeenkin. Kuulemisen avulla selvitetään esimerkiksi sitä, miten sääntelyä on tosiasiassa noudatettu. Olennaista on, että arviossa esitetään, miten erilaisia näkemyksiä on kuultu ja minkälaisia eroja eri sidosryhmien kokemusten välillä on. Tältä pohjalta pyritään raportoimaan sääntelyn positiiviset ja negatiiviset vaikutukset sekä epävarmat alueet.

Jälkiarvioinnissa arvioidaan myös sääntelyn tuottamia nettohyötyjä. Tarkoituksena on arvioida sääntelyn asianmukaisuutta, tehokuutta ja tavoitteista suoriutumista. Nettohyötyjen arviointia tukee muu jälkiarvioinnissa esitetty analyysi. Arvioinnissa esitetään lopuksi myös arvio täytäntöönpanosta, jonka yhteydessä kerrotaan, miten lainsäädäntöä on implementoitu ja minkälaisia kokemuksia implementoinnin pohjalta on syntynyt.

Australian jälkiarviointijärjestelmän yhtenä etuna on systemaattisuus. Eri säädöshankkeita arvioidaan samojen teemojen ja kriteereiden perusteella, jolloin on helpompi tunnistaa erilaisia käytänteitä – systemaattisia puutteita ja onnistuneita käytäntöjä. Kotimaista jälkiarviointijärjestelmää kehitettäessä olisi tärkeää varmistaa, että lainsäädäntöhankkeiden jälkiarviointia tehtäisiin myös samojen kriteereiden ja ohjeistusten avulla. Tarkastelu tulisi olla laajempi kuin pelkästään toteutuneiden vaikutusten arviointi. Lainvalmisteluohjeet antavat hyvän lähtökohdan arvioitavien asioiden tunnistamisessa. Tällaisia ovat mm. nykytilan ongelmien tunnistaminen ja kuvaaminen, vaihtoehtoisten sääntelykeinojen tunnistaminen ja arvioiminen sekä sääntelyn täytäntöönpanon huomioiminen hallituksen esityksessä.

Jälkiarviointia tulee myös hyödyntää säädösvalmistelun kehittämisessä. Onkin tärkeää, että niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin viestitään ja niitä huomioidaan erilaisissa koulutuksissa. Siten jälkiarviointijärjestelmä voi tuottaa politiikkaoppimista (policy learning) ja vahvistaa tietoon perustuvaa päätöksentekoa – tai ainakin mahdollisuutta siihen.

Satu Pentikäinen
OTM, tekee ​vapaa-ajallaan väitöskirjatutkimusta Itä-Suomen yliopistossa lainvalmistelun laatuun liittyen ja on ollut vierailevana tutkijana Australian National University -yliopistossa; erityisasiantuntija työ- ja elinkeinoministeriössä. 

Anssi Keinänen
Lainsäädäntötutkimuksen professori Itä-Suomen yliopistossa; työskentelee Suomen akatemian rahoittamassa tiedon huoltovarmuutta koskevassa IRWIN-hankkeessa.

Lue myös Edilex-uutiset

• Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan selvitys: Lainsäädännön jälkiarvioinnit paremmin osaksi lainsäädännön kehittämistä (28.4.2021)
• Arviointineuvoston aloite: Lainsäädännön jälkiarviointijärjestelmän toteuttaminen ensi hallituskauden ohjelmaan (27.3.2019)
• Vierashuoneessa professori Anssi Keinänen ja yliopisto-opettaja Niko Vartiainen: Lainsäädännön jälkikäteistä arviointia tulee vahvistaa ja ennen kaikkea päätöksenteossa tulee sitoutua huomioimaan arviointitieto (24.10.2019)
   

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...