15.6.2021 11.50 Vierashuoneessa OTM, VT, KTM Mikko Laapas ja OTM, ins. Kristian Keskitalo: E-urheilijan verotus kaipaa selkeyttämistä
Pelaajien kesken elektronista urheilua harrastetaan niin joukkue- kuin yksilömuodossakin riippuen pelistä ja pelimuodosta. [1] E-urheiluun liittyy kuitenkin monia vero-oikeudellisia tulkinnallisuuksia.
Myös vero-oikeudellisesta näkökulmasta e-urheilu on urheilua. Verotuksessa urheilulla voidaan fyysisten urheilulajien ohella tarkoittaa myös henkisiä taitolajeja, joissa menestyminen perustuu ensisijaisesti muuhun kuin fyysisenä pidettävään suoritukseen. [2] E-urheilijan tulo voi muodostua monenlaisista lähteistä, joista usein merkittävimpiä ovat erilaiset turnausvoitot. Myös esimerkiksi streaming-korvaukset, pelaajanimimerkkiin liittyvät oikeudet ja fanituotteiden myynti voivat tuottaa tuloa.
Verohallinto on useissa e-urheiluun kohdistamissaan verotarkastuksissa lähtenyt melko kategorisesta olettamasta, että e-urheilua harjoitetaan joukkuelajina. Usein tämän olettaman taustalla on ollut yleiskielellinen joukkuekäsite. Tässä tilanteessa esimerkiksi yhtiömuotoinen toiminta ei ole käytännössä verotuksellisesti mahdollista, vaan urheilusta saatu tulo on katsottu pelaajan joukkuelajista saamaksi palkaksi. Pelaajan on tällöin tulkittu olevan työsuhteessa joukkueeseen, jolloin myös pelaajalle jaetut turnausvoitot ja oheistulot on katsottu ansiotuloksi.
Rajanveto yksilö- ja joukkueurheilun välillä on verotuksen kannalta olennainen. Joukkuelajeissa yksittäinen urheilija toimii usein vero-oikeudellisesti työsuhteessa joukkueeseen tai muuhun organisaatioon. Yksilöurheilussa puolestaan vero-oikeudellinen liikkumavara on suurempi. [3] Oikeuskäytännössä (KVL:021/2009, KHO 22.1.2010 taltio 103, ei muutosta) on aiemmin katsottu, että yksilöurheilua (golfia) voidaan harjoittaa osakeyhtiömuodossa. Ratkaisuun vaikutti se, että urheiluliiketoiminnan lisäksi yhtiö harjoitti markkinointitoimintaa sekä myöhemmin urheiluopetus-, tuotemyynti- ja sijoitustoimintaa [4] . Taloudellisen riskin ottaminen sekä toiminnan laajuus ja suunnitelmallisuus ovatkin urheilutoiminnan yhtiöittämisen vero-oikeudellisen arvioinnin keskiössä. Näin ajatellen myös esimerkiksi tenniksen pelaaminen tai ammattilumilautailu voitaisiin katsoa sellaiseksi toiminnaksi ja tulonhankinnaksi, jota voidaan harjoittaa osakeyhtiössä. Oikeuskirjallisuudessa on käyty myös keskustelua siitä, että yhdenvertaisuuden näkökulmasta olisi ongelmallista, mikäli urheilutoimintaa ei voisi harjoittaa yhtiömuodossa samalla tavoin kuin muuta asiantuntijatoimintaa tai esimerkiksi taiteen eri muotoja harjoitetaan. Yhtiöittämisen sallittavuudessa on oikeuskirjallisuuden mukaan otettava huomioon myös yhteiskunnallinen muutos ja urheilun kaupallistumisen vaikutukset. [5]
Verotarkastuksissa on ollut tendenssinä se, että e-urheilu on pyritty niputtamaan melko kaavamaiseen muottiin – joukkueurheiluksi. E-urheilussa on kuitenkin kysymys valtavan laajasta kirjosta erilaisia pelien ja urheilun muotoja, joita ei voida kaavamaisesti jakaa joko yksilö- tai joukkueurheiluun. E-urheilua tulisikin arvioida yläkäsitteenä samalla tavalla kuin ”fyysistä urheilua”.
Golf ja jalkapallokaan eivät taivu yhteen ja samaan kategoriaan joko joukkue- tai yksilöurheiluksi – ja myös e-urheilussa arvio tulee tehdä laji- ja pelikohtaisesti tapauksittain. Joukkue- ja yksilöurheilun vero-oikeudellisten käsitteiden määrittämiseen voidaan hakea tulkinta-apua siviilioikeuden puolelta [6] . Tämän lisäksi näkemyksemme mukaan yksittäistapauksessa nimenomaisen pelaajan ja suorituksen maksajan välisellä sopimuksella on olennainen merkitys ja erityisesti sillä, minkälaista taloudellista riskiä pelaaja kantaa. E-urheilijoiden onkin syytä kiinnittää huomiota pelitoimintaan liittyvien sopimusten muotoiluun ja niiden vero-oikeudellisiin vaikutuksiin.
E-urheilussa on myös tavanomaista, että pelaajat toimivat tiettyjen pelien osalta ”yksilöiden yhteenliittymissä”. Tällöin yksilöpelaajat kokoavat liittouman tyylisiä yhteenliittymiä, joissa turnauksiin osallistutaan. Varsinainen yhteenliittymän organisointi ja johtaminen ei kuitenkaan tapahdu erillisen joukkueorganisaation kautta, vaan pelaajat itse organisoivat yhteenliittymän ja päättävät yhdessä esimerkiksi siitä, mihin turnauksiin osallistutaan. Organisoituminen voi tapahtua myös yhtiömuodossa, jolloin pelaajat saattavat olla yhtiön osakkeenomistajina. Yhteenliittymille on ominaista se, että kaikki pelaajayksilöt eivät välttämättä osallistu kaikkiin turnauksiin ja yhteenliittymään saatetaan hakea täydennystä tilapäisesti ydintiimin ulkopuolelta. Kyse on näin ollen perinteistä lajijoukkuetta ketterämmästä ja joustavammasta mallista, jossa yksittäisellä e-urheilijalla on perinteisiä joukkuelajeja laajempi vapaus toimita yksilönä. Tällaisten yhteenliittymien määritteleminen joukkue- tai yksilöurheiluksi ei ole vero-oikeudessa vakiintunutta ja arviointi tuleekin tehdä yksittäisen tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen.
E-urheilun verotuskohtelusta ei ole tällä hetkellä olemassa KHO:n julkaisemia ratkaisuja. Verotuskäytännössä yhtiömuodossa toimivien e-urheilijoiden yhtiöitä on sivuutettu ja tulo katsottu henkilökohtaiseksi palkkatuloksi perustuen siihen, että kyse on joukkuelajista ja e-urheilija on työsuhteessa joukkueeseen. Tällä hetkellä teemaan liittyen on vireillä useita oikaisuvaatimuksia, jotka aikanaan etenevät mitä luultavimmin myös hallintotuomioistuimiin [7] . Tarve selkeyttäville KHO:n prejudikaateille on olemassa, sillä tällä hetkellä e-urheilijan verotuskohtelu on monelta osin hyvin tulkinnallinen.
E-urheilun luonteesta johtuen sitä on mahdollista harjoittaa käytännössä mistä päin maailmaa tahansa. Turnauspalkintojen suuruudet voivat olla miljoonia euroja. Lainsäätäjäkin voisi halutessaan puuttua peliin. Suomen ei tulisi ainakaan epävarmalla verotuskohtelulla karkottaa lahjakkaita nuoria e-urheilijoita harjoittamaan toimintaansa ulkomailta käsin.
Mikko Laapas
Lakimies, OTM, VT, KTM
Väitöstutkija, Helsingin yliopisto
mikko.laapas@helsinki.fi
Kristian Keskitalo
Lakimies, OTM, ins.
Väitöstutkija, Helsingin yliopisto
kristian@keskitalo@helsinki.fi
Myös allekirjoittaneet ovat asiamiehinä yksittäisissä teemaan liittyvissä veroprosesseissa.
Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.
[1] E-urheilua on kuvattu laajemmin esimerkiksi Suomen elektronisen urheilun liiton (SEUL ry) sivuilla https://seul.fi/mita-on-e-urheilu/
[2] KVL:016/2017 ja Verohallinnon ohje, Urheilusta saatujen tulojen verotus (VH/8205/00.01.00/2020, VH 2020), luku 1.
[3] Rajanveto joukkue- ja yksilöurheiluun ei verotuksellisesti ole kuitenkaan aina selvä. Selvimmin työsuhteesta ja urheilijan palkasta on kyse esimerkiksi tilanteissa, joissa joukkueurheilija sitoutuu pelaajasopimuksessa urheilemaan (eli osallistumaan peleihin ja harjoituksiin) vastiketta vastaan. Maajoukkueurheilijakin voi olla työsuhteessa lajiliittoon. Tällöin lajiliiton maksama muu kuin matkakustannusten korvaus on palkkaa. Toisaalta myös yksilöurheilija voi joissain tilanteissa urheilla työsuhteessa. Esimerkiksi ravihevosen ohjastamisesta tai kilpa-auton ajamisesta saatu palkkio on palkkaa, jos sen maksaa talli, jonka lukuun raviohjastaja tai kilpa-auton ajaja työskentelee. Ks. VH 2020, luku 3.2.
[4] Lisäksi yhtiöllä oli palkattuna kolme urheilutoimintaa avustavaa henkilöä. Yhtiöittämistä on arvioitu oikeuskäytännössä elinkeinotoimintaa koskevien kriteerien kautta eli huomioon otetaan muun ohella toiminnan laajuus ja luonne sekä toimintaan liittyvä taloudellinen riski.
[5] Ks. mm. Juusela, Janne – Alakare, Mikko s. 80 ja Lappi, Arttu s. 86–87 teoksessa Urheilu ja oikeus, Urheiluoikeuden yhdistys ry 2010.
[6] Urheiluoikeudellisesta joukkuelajin käsitteestä ks. esim. Halila, Heikki – Norros Olli, Urheiluoikeus, Alma Talent Oy 2017, erit. s. 142– ja s. 175– ja yhtiöistä urheilutoiminnassa s. 85–.
[7] Myös allekirjoittaneet ovat asiamiehinä yksittäisissä teemaan liittyvissä veroprosesseissa.
Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)