Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Ympäristö

20.5.2021 11.47 Vierashuoneessa emeritusprofessori Erkki J. Hollo: Dynaaminen vesilainsäädäntö

Vierashuoneessa emeritusprofessori Erkki J. Hollo: Dynaaminen vesilainsäädäntö

Vesilupajärjestelmä ei  ole tarkoitettu ainoastaan huolehtimaan vesiluonnonvaran tilasta ja hoidosta, vaan hankkeiden lupiin liittyy usein merkittäviä varallisuusarvoja, joiden vuoksi puhutaan rakentamislupien pysyvyyssuojasta. Ajan saatossa tätäkin on ehdollistettu siten, että suurten yleisten etujen joutuessa konfliktiin luvalla suojatun hankkeen kanssa, luvan sisältöä saatetaan tietyin edellytyksin muuttaa. Tämä piirre samoin kuin hankkeiden toteuttamiseen liittyvä käyttöoikeusjärjestelmä merkitsee, että vesilupajärjestelmä on erityisesti sisältämiensä oikeudellisten suojaelementtien vuoksi edelleenkin olennaisesti ympäristönsuojelulain lupasääntelystä poikkeava, kirjoittaa emeritusprofessori Erkki J. Hollo Edilexin Vierashuoneessa.

Vesi on arvokas, kenties arvokkain luonnonvara ihmiskunnan olemassaolon ja kehittymisen kannalta. Paikoin vettä on yllin kyllin, paikoin siitä on pulaa. Paikoin se myös voimallaan aiheuttaa myllerryksiä ja puutteellaan vakaviakin häiriöitä. Tällaisia muutoksia on aina ollut, mutta nykyisin erääksi syyksi mainitaan kernaasti ilmastonmuutos. Tosin ainakin alueellisesti varsin huomattava merkitys on myös väestönkasvulla, lisääntyneellä puuttumisella veden luontaiseen kiertokulkuun ja sen vakavuutta ylläpitäviin ympäristöihin, erityisesti metsiin.

Vapaana virtaava vesi koetaan kaikkien omaksi, mutta sitä ei useinkaan riitä jaettavaksi tasapuolisesti kaikkien käyttöön, eikä kaikilla ole teknisiä tai muitakaan edellytyksiä päästä osalliseksi vesiluonnonvaran hyötykäytöstä. Siksi vesitalouden säätelyllä ja käyttötapojen toisiinsa sovittamisella on järjestelmän toimivuuden kannalta keskeinen merkitys. Kapitalistisissa ja sosialistisissa valtioissa järjestelyvastuun perusta on erilainen, mutta vesitaloudelliset intressit ja käyttömuodot ovat vertailukelpoisia. Edellisissä yksityisten asemaa saattaa pönkittää vesiin kohdistuvien oikeuksien varallisuusoikeudellinen turva. Siten esimerkiksi Suomessa vesivoima on yksityisomistuksen kohteena, eikä rakentamislupien pysyvyyssuoja ole riippuvainen valtion määräysvallasta. Sosialismin väitetään toisaalta johtavan joskus riistokäyttöön ja välinpitämättömyyteen suurhankkeiden yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä haitoista. Kansainvälisesti pyritään sopimaan vesiluonnonvaran ja tarvitsijoiden kannalta yhteisistä pelisäännöistä etenkin valtioiden rajat ylittävien vesimuodostumien ja käyttömuotojen ollessa kysymyksessä.

Suomen kansallinen vesilainsäädäntö on muotoutunut pitkäaikaisen kehityksen myötä oikeusvarmuutta tukevaksi, mutta samalla varsin monipolviseksi. Se on myös saanut elää pitkään ikään kuin omassa maailmassaan, muun lainsäädännön vaikutuksen ulkopuolella. Se on ollut vesienkäyttöä kokonaisvaltaisesti ja kattavasti sääntelevä laki asetuksineen. Viime aikoina, ei vähiten Euroopan unionin lainsäädännön vaikutuksesta, mutta myös kansallisista syistä, lain rakenteeseen on alkanut kohdistua ulkopuolisia vaikutuksia ja muutospaineita. Enää ei vesilain mukainen lupa välttämättä riitä hankkeen toteuttamiseen. Toisaalta luvan myöntämisen edellytyksiin kohdistuu, esimerkiksi luonnonsuojelusta johtuen, sopeutumisvaatimuksia.

Vesilupajärjestelmä ei  ole tarkoitettu ainoastaan huolehtimaan vesiluonnonvaran tilasta ja hoidosta, vaan hankkeiden lupiin liittyy usein merkittäviä varallisuusarvoja, joiden vuoksi puhutaan rakentamislupien pysyvyyssuojasta. Ajan saatossa tätäkin on ehdollistettu siten, että suurten yleisten etujen joutuessa konfliktiin luvalla suojatun hankkeen kanssa, luvan sisältöä saatetaan tietyin edellytyksin muuttaa. Tämä piirre samoin kuin hankkeiden toteuttamiseen liittyvä käyttöoikeusjärjestelmä merkitsee, että vesilupajärjestelmä on erityisesti sisältämiensä oikeudellisten suojaelementtien vuoksi edelleenkin olennaisesti ympäristönsuojelulain lupasääntelystä poikkeava.

Nyky-yhteiskunnassa talous- ja ympäristöpolitiikka aiheuttaa myös vesilainsäädännön muutostarpeita. Vesilain kokonaisvaltainen muuttaminen on kuitenkin ollut pitkällinen, vuosikymmeniäkin kestänyt prosessi. Nykyinen laki (2012) säädettiin 50 vuotta, tämä taas 60 vuotta edeltäjänsä jälkeen. Osittaisia muutoksia on välillä tehty. Lainsäädännön jälkeenjääneisyyttä ei ole juurikaan ilmennyt, koska oikeuskäytännölle on laissa annettu riittävästi kehittämisvaraa joustavien normien kautta. Joustavuus ei kuitenkaan merkitse tarkoituksenmukaisuusharkintaa, vaan tulkinnan rajat ovat kehittyneet jokseenkin selkeiksi osallisten oikeuksien turvaamiseksi. Poliittinen ohjaus ei vaikuta vesilakiin perustuvaan päätöksentekoon.    

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.