Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Verotus, Rikos- ja prosessioikeus, Julkisoikeus

25.5.2021 11.45 Vierashuoneessa HTM, nuorempi tutkija Kimmo J. Nieminen: Unionin tuomioistuin vahvisti oikeuden vaieta hallinnollisessa prosessissa

Vierashuoneessa HTM, nuorempi tutkija Kimmo J. Nieminen: Unionin tuomioistuin vahvisti oikeuden vaieta hallinnollisessa prosessissa

Unionin tuomioistuimen (EUT) suuri jaosto vahvisti ensimmäisen kerran 2.2.2021 annetussa tuomiossa asiaan C-481/19 DB v. Consob luonnolliselle henkilölle oikeuden vaieta hallinnollisessa prosessissa. Henkilöltä vaadittiin tietoja hallinnollisen sanktion uhalla. Asiassa oli myös mahdollisuus, että näin saatuja tietoja olisi myöhemmin käytetty henkilöä vastaan rikosprosessissa. Vaikka kyseessä eivät olleet samanaikaiset prosessit, EUT katsoi, ettei EU:n perusoikeuskirja salli vaikenemisoikeuden murtamista sanktiolla uhaten, vaan henkilön itsekriminointisuojaa tuli kunnioittaa.

Asia C-481/19 DB v. Consob koski sisäpiiritiedon väärinkäyttöä koskevaa hallinnollista tutkintaa Italiassa. Sisäpiiritiedon väärinkäyttöä koskevan EU-oikeudellisen sääntelyn mukaan jäsenvaltion on määritettävä seuraamukset, jos tutkinnan kohde kieltäytyy yhteistyöstä. Italian lainsäädännössä säädettiin tätä koskevasta hallinnollisesta rahamääräisestä sanktiosta. Italian rahoitusmarkkinoita valvova viranomainen Consob (Commissione Nazionale per le Società e la Borsa) oli määrännyt luonnolliselle henkilölle DB hallinnollisia seuraamusmaksuja sisäpiiritiedon väärinkäytöstä ja sisäpiiritiedon laittomasta ilmaisemisesta. Hänelle määrättiin hallinnollinen seuraamusmaksu myös sen vuoksi, että hän oli toistuvasti pyytänyt lykkäämään kuulemistilaisuutta, johon hänet oli kutsuttu, ja saavuttuaan sinne, hän oli kieltäytynyt vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Asiassa EUT:lle ennakkoratkaisupyynnön esittänyt Italian perustuslakituomioistuin epäili, että vaikenemisoikeuden sanktiointi oli Italian perustuslain, EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) vastaista. Asia tuli EUT:n toimivaltaan, koska sen taustalla oli EU-oikeudellinen sääntely. Perusoikeuskirjan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia säännöksiä tulee kuitenkin tulkita Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaavien säännösten ja niitä koskevan oikeuskäytännön mukaisesti. Kun hallinnollinen sanktio täyttää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännössä luodut ns. Engel-kriteerit, sanktion katsotaan olevan luonteeltaan rikosoikeudellinen, jolloin sitä koskevan prosessin tulee täyttää oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevassa EIS 6 artiklassa säädetyt rikosprosessin vaatimukset. Hallinnollisten sanktioiden osalta prosessivaatimusten ei kuitenkaan ole katsottu olevan aivan yhtä tiukkoja.

Koska tuomio linkittyy EIS:n tulkintaan, sillä voi olla vaikutuksia kaikkiin hallinnollisiin prosesseihin, joissa voidaan määrätä sellainen hallinnollinen sanktio, jota voidaan pitää luonteeltaan rikosoikeudellisena. Tällaisia voivat olla esimerkiksi erilaiset rikkomusmaksut, rikemaksut, laiminlyöntimaksut, virhemaksut, korotukset, uhkasakot, myöhästymismaksut ja tarkastusmaksut.

EUT on aiemmin ottanut kantaa vaikenemisoikeuteen vain oikeushenkilöiden osalta. Oikeushenkilöiden osalta on katsottu, että niiden tulee hallinnollisessa tutkinnassa vastata myös tosiasioita koskeviin kysymyksiin. Nyt EUT totesi, että vaikenemisoikeus voi olla erilainen luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä. Luonnollisilla henkilöillä vaikenemisoikeus koskee myös tosiasioita. Tätä perusteltiin EIT:n oikeuskäytännöllä.

EUT totesi tuomiossaan lisäksi, että DB:llä oli asiassa vaikenemisoikeus siitä huolimatta, vaikka sanktio ei olisi luonteeltaan rikosoikeudellinen, koska hänellä oli joka tapauksessa uhka mahdollisesta rikosprosessista. Italiassa ei ollut säädetty ns. palomuurista, joka estäisi kilpailuoikeuden hallinnollisessa prosessissa saatujen tietojen käyttämisestä myös samaa asiaa koskevassa rikosprosessissa. Vastaava tilanne on Suomessa muun muassa verotuksessa.

Huomionarvoista asiassa on myös se, ettei siinä ollut kyseessä samanaikaiset prosessit, vaan kyse oli tässä vaiheessa vain hallinnollisesta prosessista. Suomessa on esimerkiksi verotusmenettelyssä katsottu, että vaikenemisoikeus ja itsekriminointisuoja tulevat sovellettavaksi vain tilanteessa, jossa asiaa tutkitaan hallinnollisen prosessin kanssa samaan aikaan rikosprosessissa, kuten esitutkinnassa. Tuomiossa vaikenemisoikeuden ja itsekriminointisuojan sai jo sen vuoksi, että oli mahdollisuus siitä, että saatuja tietoja olisi myöhemmin käytetty myös mahdollisessa rikosprosessista. Tuomio muuttanee käytäntöjä myös Suomessa.

Käyn Edilexissa julkaistussa pidemmässä oikeustapauskommentaarissani ”Oikeus vaieta hallinnollisessa prosessissa - C-481/19 DB v. Consob” tarkemmin läpi tuomion taustan ja sen pääpiirteet sekä asiassa sovelletut Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sitä koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön ja siitä johdetut periaatteet. Arvioin myös laajemmin tuomion vaikutuksia. Asiaa tarkastellaan lähinnä vaikenemisoikeuden ja itsekriminointisuojan kannalta, mutta esitän mahdollisia vaikutuksia myös kaksoisrangaistavuuden kiellon (ne bis in idem) soveltamistilanteisiin.

Kimmo J. Nieminen, 11.5.2021
HTM, nuorempi tutkija, Itä-Suomen yliopisto
Tax Manager, PriceWaterhouse Coopers Oy

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.