Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

12.5.2021 11.50 Vierashuoneessa tohtorikoulutettava Ville A. Saarinen: Rikosten keskinäisen yhteyden vaikutus yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamiseen

Vierashuoneessa tohtorikoulutettava Ville A. Saarinen: Rikosten keskinäisen yhteyden vaikutus yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamiseen

Yhteisen rangaistuksen mittaaminen merkitsee oikeudenmukaisen rangaistuksen määrittelyä saman henkilön useasta rikoksesta. Rangaistuksen mittaamisessa on aina otettava huomioon etenkin rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus sekä tekijän syyllisyys. Yhteiseen rangaistukseen vaikuttavat noiden asioiden lisäksi rikosten lukumäärä, vakavuus ja keskinäinen yhteys.

Lienee itsestään selvä lähtökohta, että yhteisen rangaistuksen tulee olla ankarampi kuin syyksi luetuista rikoksista vakavimmasta olisi ainoana rikoksena tuomittu. Lähtökohta on toimivin silloin, kun rikokset ovat toisistaan erillisiä. Samassa oikeudenkäynnissähän voidaan käsitellä vaikka eri vuosina tehtyjä ja kokonaan erityyppisiä rikoksia. Hyvin tyypillisesti vankeusrangaistukseen, joka vakavimmasta rikoksesta olisi seurannut ainoana rikoksena, lisätään tällöin kolmasosa siitä vankeusrangaistuksesta, joka seuraavaksi vakavimmasta rikoksesta yksistään olisi tuomittu. Muut rikokset, jos sellaisia on, korottavat rangaistusta pienempinä määräosina. Laskukaava ei ole lakiin kirjoitettu, ja se on vanhempi kuin 1.4.1992 voimaan tulleet rangaistuksen mittaamista koskevat rikoslain säännökset.

Tällainen vakiintunut nyrkkisääntö edistää yhdenvertaisuutta ja rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä. Kysymykseen, miksi lisäys on perustapauksessa juuri yksi kolmasosa, on vaikea vastata muutoin kuin vetoamalla vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön.

Jos kuitenkin kysymys on tapauksesta, jossa joku on jäänyt auton alle ja auton kuljettajan syyksi on luettu törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen sekä kuolemantuottamus, ei olekaan kovin mielekästä kysyä, kumpi näistä rikoksista on ankarammin rangaistava ja mikä olisi oikeudenmukainen rangaistus siitä. Tällaisissa tapauksissa tuomioistuin voi käyttää apuna kyseistä rikosyhdistelmää koskevaa rangaistuskäytäntöä ja perustaa yhteisen rangaistuksen mittaamisen rikosten kokonaisuuteen ottamatta rikoksia yksittäin tarkasteltavaksi.

Sitten on sellaisia rikosyhdistelmiä, joitten keskinäinen yhteys on jonkinmoinen mutta ei kuitenkaan niin tiivis kuin kuolemantuottamuksen ja sen oheisrikoksen välillä. On petossarjoja, varkaussarjoja ja niin edelleen. Toisinaan taas rikos tehdään toisen rikoksen edistämiseksi: eräässä korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa kysymys oli törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja tapon yrityksestä, kun tuomittu oli tunkeutunut toisen henkilön asuntoon yrittääkseen siellä tappaa tämän. Rikosten keskinäinen yhteys tulee tällaisissa tapauksissa pääsääntöisesti ottaa huomioon jonkinasteisena rangaistusta alentavana seikkana, mikä tarkoittaa ainakin, että edellä mainitun kolmasosasäännön soveltamisen katsottaisiin johtavan liian ankaraan lopputulokseen. Yhteisen rangaistuksen mittaamisessa on voitava ottaa muun ohella huomioon, onko rikosten tekeminen perustunut useisiin erillisiin rikoksentekopäätöksiin vai onko yksi rikoksentekopäätös poikinut useita rikoksia.

Erityisesti useisiin asianomistajiin kohdistuvia vakavia seksuaalirikoksia on sitä vastoin pidetty niin vahingollisina uhreillensa, että sellaisista rangaistusta mitattaessa rikosten keskinäinen yhteys tulee ottaa huomioon rangaistusta korottavana seikkana. Korkeimman oikeuden käytännössä se on havaintojeni mukaan merkinnyt sitä, että rangaistuslisä on hieman kolmasosaa suurempi. Käytäntö on perusteltu ja tuomittujen kannalta kohtuullinen. Keskustelua voitaisiin avata mieluummin siitä, onko toisesta rikoksesta tuleva rangaistuslisä näissä asioissa jäänyt kumminkin liian pieneksi kolmasosasäännön ankkurointivaikutuksen johdosta.

Rangaistusseuraamuksen perustelut ovat nykyään entistä tarkemmin perusteltuja. Seikkaperäisiä perusteluja tarvitaan muun muassa monimutkaisten ajatuskulkujen avaamiseen asianosaisille. Sekä tuomitun että asianomistajien pitäisi tuomion perusteluihin tutustumalla ymmärtää, miten rangaistusseuraamukseen on päädytty. Jos rikosten keskinäinen yhteys on vaikuttanut yhteiseen rangaistukseen johonkin suuntaan, perusteluista tulisi ilmetä, mihin suuntaan ja minkä takia. Esimerkiksi rikosyhdistelmän ankarinta rikosta kovasti lievemmät rikoskokonaisuudet taas voi käsitellä seuraamusperusteluissa aika summittaisesti, koska ne eivät yleensä vaikuta lopputulokseen juurikaan. Perusteluista pitäisi välittyä ”määrän maksiimin” mukaisesti olennainen määrä informaatiota mutta ei sen enempää.

Lue koko artikkeli Lakikirjastosta

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.