Artikkelissa Mantila valaisee nykyistä oikeustilaa aihepiirin ympärillä käsittelemällä asiaan liittyviä oikeussääntöjä sekä ajankohtaista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntöä. Uskonnonvapaus on laajalti tunnustettu ihmisoikeus, joka käy ilmi muun muassa EIS 9 artiklasta, KP-sopimuksen 18 artiklasta sekä perustuslain 11 §:stä. Myös uskontoon perustuvan vihan puoltaminen on kielletty laajalti (ks. RL 11 luku 10 ja 11 §). Uskontoa koskeva kritiikki on puhetta, joka lähtökohtaisesti on sananvapauden suojelemaa. Kun se kuitenkin on ristiriidassa uskonnon nauttiman oikeuden ja mahdollisesti yhteiskunnallisen järjestyksen kanssa, tulee tehdä kokonaisharkintaa.

Mantilan johtopäätöksiin liittyen uskontokritiikin rajoittamiseen kuuluu keskeisesti suhteellisuusperiaatteen huomioiminen. Tällöin kaksi oikeutta - esimerkiksi tässä uskonnonvapaus ja sananvapaus - löytävät ristiriitatilanteessa keskenäisen tärkeysjärjestyksen niin, että toista oikeuksista rajoitetaan vain niin paljon, kuin on tarpeen toisen oikeuden turvaamiseksi. EIT on puoltanut kantaa, jossa perusteetonta ja räikeää uskontokritiikkiä ei tulisi olla. Toisaalta sallitun kritiikin tarkka rajaaminen on paikoitellen vaikeaa, vaikka Mantila esittääkin aihepiiristä löytyvän myös ns. moraalinen ydinalue, josta on yhteisymmärrys.

Uskontoon kohdistuva kritiikki kohdistuu sekä laajempiin ihmisryhmiin että yksilöihin itseensä. Mantila painottaa myös yhteiskunnallista turvallisuutta keskeisenä arvona loukkausten estämistä koskevassa harkinnassa, vaikka sitä ei kaikkien loukkausten kohdalla tarvitsekaan huomioida. Yhteiskunnallinen turvallisuus onkin  keskeinen oikeushyvä puhetta rajatessa, vaikka laajojen yhteiskunnallisten ilmiöiden lisäksi esille nostetaan myös pyhyyden asema osana ihmisen yksilöllistä kokemusta ja ihmisarvoista elämää. Yksilöihin nojaava perustelu on vahvan moraalinen.

Mantila pohtii artikkelissaan myös kritiikin rangaistavuutta. Vaikka sananvapauden rajoittaminen olisikin perusteltua, ei tätä artikkelissa ilmaistun kannan mukaan välttämättä tulisi toteuttaa rikoslailla tai ylipäänsä lailla. Perusteena on muun muassa yhteiskuntarauhan tarpeeton epämääräisyys kriminalisointiperusteena. Toisaalta monia tarpeettomia uskontoa pilkkaavia tilanteita voidaan torjua muilla, yleisemmilla kriminalisoinneilla. Mantila toteaa myös, että nykyisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassa uskontoon perustuvista kriminalisoinneista on entistä vaikeampi pitää kiinni.

Lue koko artikkeli Edilexin Lakikirjastossa:

• Mantila, Anu: Usko pilkan kohteena (Edilex 2021/24)

Lue myös:

• Oikeustieteen tohtori, varatuomari Anu Mantila: Kaikilla ei ole asiaa alttarille (Edilex-uutinen 21.1.2021)
• Mantila, Anu: Saako myös tämän sanoa? Milloin puhe muuttuu rangaistavaksi vihapuheeksi (Oikeus 2/2020, s. 154-171)
• Forss, Mikko: Rangaistava vihapuhe internetissä - miten kansanryhmän suoja eroaa yksilön suojasta? (Edilex 2018/23)