Viestintäteknologian kehitys ja digitalisaatio ovat tarjonneet otollisen maaperän uusille talouden, vaihdannan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen muodoille. Perinteisen elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisen kaupankäynnin rinnalle on kehittynyt alustatalouteen lukeutuva nykyaikainen jakamistalous (sharing economy tai collaborative economy). Jakamistaloudella tarkoitetaan tyypillisesti verkkoalustoihin (Airbnb, Kuinoma, Tori.fi, Facebook, Etsy) kytkeytyviä liiketoimintamalleja, joiden ydinsisältönä on yhdistää erilaisten resurssien tai hyödykkeiden kysyntä ja tarjonta. Jakamistaloudessa alustat tarjoavat ympäristön ja välineet alustan käyttäjien (tavallisesti yksityishenkilöiden) välisten transaktioiden ja oikeustoimien mahdollistamiseksi. Kysymys on myös alustakäyttäjien välisten sopimussuhteiden fasilitoinnista. Alustapalveluiden ansiosta kuka tahansa voi tarjota esimerkiksi tavaroitaan, asuntoaan, autoaan, lainarahaa tai vaikkapa naapuriapua toisille alustakäyttäjille.

Jakamistalous ei pelkästään muokkaa tapojamme kuluttaa, hankkia, käyttää sekä tuottaa ja tarjota hyödykkeitä. Lisäksi jakamistalous vaatii yhteiskuntaamme ja sen rakenteita mukautumaan. Alusta- ja jakamistalouden disruptoivat vaikutukset ovat sekä myönteisiä että kielteisiä, mutta ennen kaikkea uudistavia sekä uutta oikeudellista ajattelua ja osaamista edellyttäviä. Tätä vasten ei liene yllättävää, että jakamistalouden kehittyminen on aiheuttanut laajoja epäselvyyksiä useille oikeudenaloille. Noin joka neljäs eurooppalainen ja joka viides suomalainen on osallistunut jossain roolissa jakamistalouteen (Flash Eurobarometer 467), joten jakamistalouden erityiskysymykset koskettavat laajaa kuluttajien ja kansalaisten joukkoa.

Oikeudellisesta näkökulmasta alusta- ja jakamistalouden epäselvyydet konkretisoituvat sääntelyn soveltuvuuden haasteina ja sääntelyn sisältämien keinojen epätarkoituksenmukaisuutena tai riittämättömyytenä. Sanottu johtuu ensinnäkin siitä, että alustat asemoivat itsensä tyypillisesti välittäjiksi: ne eivät tyypillisesti tuota, omista tai hallinnoi alustan välityksellä tarjottavia hyödykkeitä, vaan varsinaiset hyödykkeet tuottavat ja tarjoavat vertaisperiaatteella alustan käyttäjät (Päläs 2019). Alustat tyypillisesti myös määrittelevät hyödykettä koskevat kysymykset (esimerkiksi virhevastuutilanteet tai maksujen laiminlyönnit) käyttäjien välisiksi. Joissakin tilanteissa alustojen välittäjäasema saattaa olla keinotekoinen. Tällöin alustapalvelun tarjoajan toiminnassa on tosiasiallisesti kysymys kulutushyödykkeiden tarjoamisesta ja markkinoinnista omissa nimissä omaan lukuunsa, eikä käyttäjien välisesti vertaisperiaatteella tuotetuista hyödykkeistä. Jälkimmäisestä tilanteesta esimerkkinä toimivat epäaidot vertaisluottotilanteet, joissa luotonvälittäjiksi itsensä määritelleet yritykset käyttivät tosiasiallisesti luotonantajille kuuluvaa määräysvaltaa (ks. mm. Rovaniemen HO 12.11.2014 517 S 14/804, KHO 2018:11, Hämeenlinnan HAO 19.12.2018 18/0620/1).

Epäselvyydet johtuvat myös alusta- ja jakamistalouden moninaisuudesta. Alustoja voidaan luokitella monella tavalla, ja ne toimivat eri toimintaperiaatteilla. Alustoja on niin kaupallisia kuin voittoa tavoittelemattomia, yritysvetoisia ja käyttäjäpainotteisia. Jakamistalouden markkinapaikkalogiikkaan perustuvien alustojen lisäksi digitaalisessa ympäristössä toimii muun muassa mainosalustoja, hakukoneita ja sovellusalustoja. Myös alustojen käyttäjien kirjo on laaja; hyödykkeiden tarjoajina voi toimia yksityishenkilöiden lisäksi ammatinharjoittajia, itsensätyöllistäjiä, yrityksiä ja yhdistyksiä. Sanottu kehitys on johtanut tarjoaja-kuluttaja-suhteen murrokseen sekä hämärtänyt ei-ammattimaisen ja ammattimaisen toiminnan välistä rajanvetoa. Viranomaisille alusta- ja jakamistalous merkitsevät myös uudenlaisia, dynaamisia valvontakohteita: fyysisen maailman kaupankäyntiin tai perinteiseen elinkeinotoiminnan harjoittamiseen ja kulutushyödykkeiden tarjontaan räätälöidyillä keinoilla voi olla haastavaa puuttua alustavälitteiseen toimintaan. Käytännön valvontatyötä vaikeuttaa lisäksi moninaisen ilmiön oikeudellinen arviointi sellaista sääntelykehikkoa vasten, joka ei tunnista uutta ilmiötä. Tästä esimerkkinä voidaan mainita maankäyttö- ja rakennuslain käyttötarkoitussääntelyn soveltaminen asuinhuoneistojen lyhytaikaisvuokraukseen (ks. Päläs – Hovila 2020).

Parhaimmillaan alustat luovat sujuvat ja turvalliset puitteet vertaisvaihdannalle, uudelle liiketoiminnalle ja kilpailulle, ja lisäävät ihmisten ja yhteisöjen osallisuutta yhteiskunnassa. Euroopan unionissa alustatalous nähdään tärkeänä osana digitaalisia sisämarkkinoita, ja alustoihin kytkeytyvillä arvonluontitavoilla on suuri potentiaali innovoinnille ja talouskasvulle. Alustojen haittavaikutukset ja vahvistunut asema digitalisoituvassa yhteiskunnassa ovat herättäneet laajaa keskustelua alustatalouden yhteiskuntavastuusta, toiminnan eettisyydestä ja alustojen oikeudellisesta vastuusta. Keskustelun kohteena ovat olleet esimerkiksi sosiaalisen median alustojen demokratiavaikutukset sekä alustojen rooli väärän tiedon leviämisessä ja ihmisten manipuloinnissa. Huolta on herättänyt myös käyttäjien yksityisyyden mureneminen, työntekijäoikeudet (Uber, Foodora), sekä alustojen kilpailua rajoittavat vaikutukset (Google, Amazon). Lisäksi alustat toimivat digitaalisessa ympäristössä maailmanlaajuisesti, mutta toiminnan vaikutukset ovat tyypillisesti kansallisia, paikallisia tai yksittäiseen ihmiseen kohdistuvia. EU:ssa on havahduttu alustatalouden vaikutuksiin demokratialle sekä perusoikeuksien toteutumiselle ja markkinoiden toimivuudelle. Euroopan komissio antoi 15.12.2020 säädösehdotuksen uudeksi digitaalisia palveluja koskevaksi säädökseksi (Digital Services Act, ks. COM(2020) 825 final), jonka tavoitteena on vastata alustatalouden läpinäkyvyysongelmiin ja uudistaa verkossa toimivien välittäjien vastuujärjestelmää haitallisen ja laittoman sisällön osalta.

Kuluttajat ovat kohdanneet alustoilla uusia läpinäkyvyysongelmia ja suojantarpeita, joten alustavastuun ulottuvuudet ovat ajankohtaisia myös kuluttajansuojan osalta. Kuluttajien näkökulmasta epäselvää on ollut esimerkiksi oikean vastuutahon paikantaminen ja vastuun toteutuminen käytännössä alustalta hankitun tavaran tai palvelun virhe- tai turvallisuuspuutetilanteissa. Kuluttajilla on ollut lisäksi vaikeaa hahmottaa, mikä osapuolista (alusta vai toinen alustakäyttäjä) tosiasiallisesti on kuluttajan vastapuolena ja mikä on vastapuolen kuluttajansuojaoikeudellinen asema (onko tarjoaja suhteessa kuluttajaan elinkeinonharjoittaja vai yksityishenkilö). Heikomman suojalle rakentuva kuluttajansuojasääntely ei lähtökohtaisesti sovellu kahden kuluttajan (tai yksityishenkilön) välisiin sopimussuhteisiin. Edellä kuvatut alustojen toimintalogiikat sekä niiden ja tarjoajien moninaisuus ovat pääsyyt läpinäkyvyysongelmiin.

Alustakäyttäjien kuluttajansuojan puutteet ja alustoihin liittyvät läpinäkyvyysongelmat ovat johtaneet myös eri kuluttajadirektiivien sääntelyuudistuksiin EU:ssa. Niin kutsutulla omnibus-muutosdirektiivillä 2019/2161/EU nykyaikaistettiin keskeisiä kuluttajansuojadirektiivejä digitaalisten palveluiden kuluttajahaasteisiin vastaamiseksi. Jakamistalouden näkökulmasta keskeinen uudistus on verkossa toimiville markkinapaikoille kohdistetut tiedonantovaatimukset, joissa alustaa muun muassa velvoitetaan ilmoittamaan kuluttajalle sillä toimivan hyödyketarjoajan kuluttajansuojaoikeudellinen asema sekä aseman merkitys kuluttaja-käyttäjän oikeuksiin. Myös uuteen tavaran virhettä koskevaan direktiiviin 2019/771/EU ja digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista kokevaan direktiiviin 2019/770/EU sisältyy säännöksiä ja jäsenvaltioille liikkumavaraa mahdollistavia sääntelyoptioita, joiden tavoitteena on nimenomaan vastata alusta- ja jakamistalouden kuluttajakysymyksiin. 

Yllä mainittujen kuluttajansuojan alalla annettujen direktiivien kansallinen toimeenpano on tätä kirjoittaessa käynnissä. Direktiiveistä piirtyvä kuluttajansuojaoikeudellinen alustavastuu on hajanainen ja vaikeasti hallittava oikeudellinen ilmiö. Kokonaiskuvan hahmottamista vaikeuttavat eri direktiivien sisältämiin käsitemäärittelyihin ja seuraamuksiin liittyvät sääntelyaukot ja tulkintaepäselvyydet sekä laaja-alaiset sääntelyoptiot (ks. Päläs – Peltonen 2021). Kansallisten lainsäätäjien näkökulmasta suurin haaste on jakamistalouden moninaisuuden ja dynaamisuuden huomioiminen. Esimerkiksi tavaran virhettä koskevaan direktiiviin sisältyy sääntelyoptio, jonka mukaan tavaran virhevastuu voidaan laajentaa myös välittäjäluontoisiin alustoihin muun muassa tilanteissa, joissa alusta toimii merkittävässä roolissa ostajakuluttajaan nähden. Kaikille alustoille yleisen ja yhteisen virhevastuun määrittäminen on kuitenkin haastavaa ja paikoin myös epätarkoituksenmukaista. Alustojen rooli tavaran myynnissä saattaa vaihdella sopimussuhteittain: joidenkin sopimuksien osalta alusta saattaa toimia vain myyntikanavana alustan käyttäjien välisissä kaupoissa, kun taas joidenkin kauppojen osalta alusta saattaa olla varsinainen myyjä (ks. esim. MAO:138/2020). Kaikki alustatoimijat kattamaan pyrkivä sääntely lisää riskiä ylisääntelystä, mikä haittaa innovaatioiden ja vertaistalouden kehittymistä. Liian yksityiskohtaiset määrittelyt tai määrälliset kriteerit sekä toimijoiden luokittelut merkitsevät dynaamisessa monitoimijakontekstissa riskiä sääntelyn kiertämiselle ja nopealle vanhentumiselle.

Avaimena moninaisuuden ongelmiin voisivat toimia periaatekeskeiset sääntelyratkaisut, joissa sääntelytasolla luodaan joustavat ja reagointikykyiset raamit alustavastuulle. Tällöin yksityiskohtaisia keinoja ja tunnusmerkistökriteerejä voisivat täydentää esimerkiksi yhteis- tai itsesääntely. Alusta- ja jakamistalouden moninaisuus ei ole pelkästään kuluttajansuojasääntelyä koskeva haaste, vaan toiminnan laajan kirjon huomiointi koskee kaikkea alustasääntelyä.

Koko artikkeli Edilexin Lakikirjastossa

Päläs, Jenna – Peltonen, Anja: Muodostumassa oleva jakamistalouden alustavastuu EU:n kuluttajansuojasääntelyssä

Lähteet:

European Commission, COM(2020) 825 final, Proposal for a Regulation of the European Parliament and of the Council on a Single Market for Digital Services (Digital Services Act) and amending Directive 2000/31/EC.

Flash Eurobarometer 467: The use of the collaborative economy.

Päläs, Jenna, Johdatus jakamistalouteen ja jakamistalousjuridiikkaan. Teoksessa Päläs, Jenna – Määttä, Kalle (toim.), Jakamistalousjuridiikan käsikirja. Alma Talent 2019.

Päläs, Jenna – Hovila, Ilari, Mikä on asuinhuoneiston majoituskäyttöä? Siviilioikeudellisia välineitä maankäyttö- ja rakennuslain käyttötarkoitussääntelyn tulkintaan. Defensor Legis 3/2020.

Päläs, Jenna – Peltonen, Anja, Muodostumassa oleva jakamistalouden alustavastuu EU:n kuluttajansuojasääntelyssä. Edilex 2021/xx.

Jenna Päläs
OTM, väitöskirjatutkija

Anja Peltonen
OTK, kuluttaja-asiainneuvos

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää...