Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Yritystoiminta, Rikos- ja prosessioikeus

25.1.2021 11.45 Vierashuoneessa asianajaja, työelämäprofessori, OTT Kai Kotiranta: Selvitysmiehen raportti oikeushenkilön rangaistusvastuusta – oikeustila rangaistusvastuun siirtymisestä oikeushenkilön lakatessa on edelleen epäselvä

Vierashuoneessa asianajaja, työelämäprofessori, OTT Kai Kotiranta: Selvitysmiehen raportti oikeushenkilön rangaistusvastuusta – oikeustila rangaistusvastuun siirtymisestä oikeushenkilön lakatessa on edelleen epäselvä

Jakautumisen ja sulautumisen seurauksena lakanneen ja purkautuneen osakeyhtiön toiminnassa aiheutuneen rangaistusseuraamuksen siirtymistä vastaanottavalle yhtiölle on syytä tarkastella kriittisesti, eikä oikeuskirjallisuudessa esitetty kannanotto rangaistusvastuun siirtymisestä vastaanottavalle yhtiölle ole sellaisenaan hyväksyttävissä. Vallitseva oikeustila ei kategorisesti ole se, että rikosoikeudellinen rangaistusvastuu siirtyisi sulautuvan tai jakautuvan yhtiön purkauduttua vastaanottavalle yhtiölle. Kun asiaan ei ole voimassa olevassa laissa otettu nimenomaisesti kantaa, voi tästä myös päätellä, että lainsäätäjä on tietoisesti halunnut jättää tulkintatilanteen sääntelemättä. Tämä johtaa puolestaan siihen, että rangaistusvastuuta ei tule tulkinnallisesti laajentaa eikä siis rikosoikeudellista osallisuusoppia kehittää laventavasti. Oikeustieteellistä keskustelua tästä kysymyksestä on kuitenkin syytä jatkaa systemaattisesti, kirjoittaa asianajaja, työelämäprofessori, OTT Kai Kotiranta Edilexin Vierashuoneessa.

Oikeusministeriö asetti toukokuussa 2020 selvityshenkilön arvioimaan oikeushenkilön rangaistusvastuun käyttöä ja toteutumista Suomessa. Selvityshenkilöksi nimettiin oikeusneuvos Jussi Tapani. Selvityshenkilön laatima raportti Oikeushenkilön rangaistusvastuu – nykytila ja kehittämistarpeet julkaistiin 22.1.2021 (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2020:22, ”selvityshenkilön raportti”).

Oikeushenkilön rangaistusvastuusta on säädetty rikoslain (39/1889, ”rikoslaki”) 9 luvussa (743/1995). Rikoslain 9 luvun 1 §:n mukaisesti yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tehty rikos, on syyttäjän vaatimuksesta tuomittava rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on rikoslaissa säädetty rikoksen seuraamukseksi. Oikeushenkilöllä tarkoitetaan oikeuskelpoista yhteisöä. Oikeussubjektiopin mukaisesti oikeuskelpoisia ovat luonnollisten henkilöiden lisäksi myös oikeushenkilöt (esimerkiksi osakeyhtiöt) ja omaisuusmassat (esimerkiksi julkisoikeudellinen säätiö [1] ). Oikeushenkilö syntyy ja se saavuttaa oikeuskelpoisuuden ja vastaavasti se lakkaa ja menettää oikeuskelpoisuutensa kyseistä yhteisöä koskevan erillisen lainsäädännön mukaisesti. Rikosoikeudellisesti arvioituna merkittävää on se, että oikeushenkilön rangaistusvastuu voi siis kohdistua välittömästi vain sellaiseen oikeushenkilöön, joka on oikeuskelpoinen. Oikeushenkilö on oikeuskelpoinen silloin, kun se syntynyt, se on olemassa eikä se ole lakannut.

Osakeyhtiölain (624/2006, ”osakeyhtiölaki”) 1 luvun 2 §:n mukaisesti osakeyhtiö on osakkeenomistajistaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä. Osakeyhtiön oikeushenkilöllisyys kattaa oikeuskelpoisuuden, jolla tarkoitetaan sitä, että yhtiöllä voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia ja oikeustoimikelpoisuuden, jolla tarkoitetaan osakeyhtiön kykyä itse määrätä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Osakeyhtiö on osakkeenomistajistaan erillinen oikeushenkilö ja sen varallisuus on erillään osakkeenomistajien varallisuudesta. Osakeyhtiön velkoja ei voida periä osakkeenomistajilta eikä osakkeenomistan velkoja voida periä osakeyhtiöltä. Osakeyhtiö oikeushenkilönä syntyy ja irtautuu perustajistaan sekä osakkeenomistajistaan rekisteröinnillä. [2]

Yhtiöoikeudessa tunnetaan ja tunnustetaan vastuun samastaminen, millä tarkoitetaan sitä, että osakkeenomistaja tai yhtiön määräysvallan käyttäjä luonnollisena henkilönä voi tietyissä tilanteissa myös ilman siihen velvoittavaa säännöstä joutua vastuuseen osakeyhtiön velkojille yhtiön omasta velvoitteesta vastoin osakkeenomistajan rajoitetun vastuun sekä osakeyhtiön ja sen osakkeenomistajan varallisuuspiirien erillisyyden periaatetta. Siviilioikeudellista samastamista on arvioitu korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuissa KKO 2015:17 ja KKO 2017:94. Samastamisen on katsottu olevan mahdollista ainakin silloin, jos yhtiörakennetta on pyritty hyväksikäyttämään lakisääteisten velvoitteiden välttämiseksi tai maksuvelvoitteiden kiertämiseksi.

Rikoslaissa ei ole säädetty siitä, millä edellytyksillä erillisiä oikeushenkilöitä voitaisiin käsitellä yhtenä tahona, kun arvioidaan tietyn oikeushenkilön toiminnassa tehtyjen rikosten tunnusmerkistöjen täyttymistä. Osakeyhtiömuodossa tehdyt rikokset ovat pääsääntöisesti talousrikoksia. Vastaavasti rikoslaista puuttuvat määräykset siitä, miten rangaistusvastuu pitäisi yllä mainitussa asetelmassa kohdentaa.

Korkein oikeus on talousrikoksia koskevissa ratkaisuissaan pitänyt rikosoikeudellisen samastamisen arvioinnin lähtökohtana sitä, että liiketoiminta on sen yhtiön toimintaa, jonka nimissä tapahtuvaksi se on sopimuskumppanin ulkoisesti todettavin tavoin järjestetty, ellei ulkoista muotoa ole osoitettu tosiasioita vastaamattomaksi. [3] Ratkaisussa KKO 2014:46 on erityisesti katsottu, etteivät yhtiöiden sisäiset järjestelyt, joiden tavoitteena on ollut verovelvoitteiden ja velkavastuun välttely, ole olleet yksin riittävä peruste yhtiöiden ulkoisesta toteuttamismuodosta poikkeamiselle. Korkeimman oikeuden kannanottojen perusteella on pääteltävissä, että rikosoikeudelliseen samastamiseen on suhtauduttava merkittävästi pidättyvämmin kuin siviilioikeudelliseen samastamiseen. Samastamisen liittyessä tietyn tunnusmerkistöteon kohdentamiseen muodollisesti teon tekemättömään ulkopuoliseen tahoon, tulisi myös rangaistusseuraamuksia ja niiden kohdentamista arvioida systeemisesti samalla tavoin. Tällöin esimerkiksi yhteisösakon kohdentaminen toiseen oikeushenkilöön rikollisessa menettelyssä osallisena olleen oikeushenkilön sijaan olisi ongelmallista. Pääsääntöisesti vain tekijää voidaan rankaista.

Kuitenkin keinotekoisten järjestelyjen sivuuttamiseen voidaan päätyä myös rikosoikeuden yleisten periaatteiden nojalla. [4] Oikeudellisen muodon tai järjestelyn syrjäyttäminen erityislainsäädännön perusteella esimerkiksi maksukyvyttömyysmenettelyssä tai verotuksessa, ei välttämättä johda kuitenkaan siihen, että näin meneteltäisiin myös saman asian rikosoikeudellisessa arvioinnissa. [5] Oikeushenkilön oikeudellisen muodon sivuuttaminen on rikosoikeudessa poikkeuksellista ja se edellyttää erityisiä painavia perusteita. [6]

Osakeyhtiön oikeushenkilöllisyys ja samalla oikeuskelpoisuus lakkaavat sen tultua puretuksi. Kun yhtiö on tullut puretuksi, sitä ei voida samastaa toiseen toimijaan eikä siihen voida vastaavasti samastaa toista toimijaa. Myös oikeushenkilön rangaistusvastuun kohdentaminen jo lakanneeseen eli purkautuneeseen osakeyhtiöön, sen taustavaikuttajiin tai seuraajiin vaikuttaa siis estyvän oikeushenkilön oikeuskelpoisuuden päättymisen perusteella. Osakeyhtiön purkaminen tapahtuu osakeyhtiölain 20 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti selvitysmenettelystä. Selvitysmenettelyssä osakeyhtiön omaisuus realisoidaan ja yhtiön velat selvitetään. Osakkeenomistaja saa suhteellisen osuutensa jäljelle jäävästä netto-omaisuudesta jako-osuutena. Jos osakeyhtiön varat eivät riitä velkojen tyydyttämiseen, selvitysmiehen on luovutettava yhtiön omaisuus konkurssiin. Yhtiö voi kuitenkin purkautua 3 momentin mukaisesti myös sulautumisen tai jakautumisen seurauksena, joista säädetään osakeyhtiölain 16 ja 17 luvuissa. Tällöin sulautuvan tai jakautuvan yhtiön varallisuus siirtyy sellaisenaan vastaanottavalle yhtiölle selvitysmenettelyttä yleisseuraannon perusteella. [7]

Oikeushenkilön rangaistusvastuun osalta on merkityksellistä arvioida, mitä rangaistusvastuulle tapahtuu osakeyhtiön lakatessa (purkautuessa joko selvitystilamenettelyn kautta tai selvitystilamenettelyttä sulautumisen tai jakautumisen perusteella), kun oikeushenkilön rangaistusvastuun aiheuttava teko on tehty oikeushenkilön vielä olemassa ollessa. Hienojakoisemmin kysymyksenasettelu on tällöin se, vastaavatko osakeyhtiön lakkaamisen yhteydessä jako-osuuden saaneet osakkeenomistajat jo lakanneen osakeyhtiön toiminnasta seuraavasta oikeushenkilön rangaistusvastuusta (yhteisösakosta), vastaako selvitystilamenettelyn johdosta konkurssiin asetetun osakeyhtiön konkurssipesä tällaisesta rikosvastuusta konkurssimenettelyn aikana, kantaako kukaan rikosvastuuta konkurssimenettelyn päättymisen jälkeen ja vielä puheena olevassa selvityshenkilön raportissa esille nostetuilta osin, rajautuuko oikeushenkilön rangaistusvastuu vain sen olemassaoloaikaan vai voiko lakanneen oikeushenkilön rangaistusvastuu siirtyä sulautumisen tai jakautumisen seurauksena vastaanottavalle yhtiölle teosta, joka on tapahtunut ennen osakeyhtiön lakkaamista.

Selvitysmiehen raportin mukaisesti oikeushenkilön rangaistusvastuu edellyttää, että oikeushenkilöllä on oikeudellinen toimintakyky ja oikeuskelpoisuus. [8] Tästä vallitsee myös oikeuskirjallisuudessa yksimielisyys. Yllä esitettyihin kysymyksiin liittyen lain esitöissä on katsottu, ettei oikeushenkilön asettaminen konkurssiin sulje pois rangaistusvastuuta, vaan konkurssipesä vastaa ennen konkurssia tehdyn rikoksen johdosta tuomitusta yhteisösakosta. [9] Tältäkin osin tulkintatilanne vaikuttaa riidattomalta.

Selvitysmiehen raportin mukaisesti kuitenkin ”oikeuskirjallisuuden mukaan sulautuminen, jakautuminen tai muu yhtiön toiminnan lakkaaminen ei rajaa oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalan ulkopuolelle niitä rikoksia, jotka on tehty yhtiön toiminnassa ennen yhtiön lakkaamishetkeä”. [10] Tältä osin on viitattu oikeuskirjallisuuden kannanottoon. [11] Tämän oikeuskirjallisuuden kannanoton tueksi on viitattu Helsingin hovioikeuden tuomioon, jossa hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että perustetulle yhtiölle E olivat sulautumisen myötä siirtyneet lakanneiden yhtiöiden B, C ja D toiminnot, joissa törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö oli tehty. [12] Hovioikeus hyväksyi oikeushenkilön rangaistusvastuun siirtymisen vastaanottavalle yhtiölle ja tuomitsi sen maksamaa yhteisösakkoa lakanneiden yhtiöiden toiminnassa tehtyjen rikosten perusteella.

Oikeuskirjallisuuden kannanoton tueksi esitetty Helsingin hovioikeuden tuomio ei kuitenkaan jäänyt lainvoimaiseksi. Sitä koskee korkeimman oikeuden julkaisematon ratkaisu KKO 22.9.2015, R2008/246, mihin myös selvityshenkilö on raportissaan viitannut selostaessaan läpikäymäänsä oikeuskäytäntöä. [13] Toisin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus, korkein oikeus katsoi, että kyseisissä olosuhteissa rangaistusvastuun ulottaminen vastaanottavaan yhtiöön ei ollut vallinneissa olosuhteissa laillisuusperiaatteen vuoksi mahdollista. Vastaavaa oikeuskysymystä ei ole tämän jälkeen käsitelty korkeimmassa oikeudessa. Sen sijaan laillisuusperiaatteen merkitystä rikosoikeudellisessa tulkinnassa on korostettu viimeksi korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2021:4.

Rangaistuksen ja vastaavasti rangaistuksen kohdentamisen on perustuttava voimassa olevaan lakiin. Myös rangaistusvastuun kohdentamista koskevan rikosoikeudellisen sääntelyn on oltava riittävän täsmällistä ja perustuslakivaliokunnan asettamien tavoitteiden mukaista. [14] On yhtä tärkeää tietää, mistä rangaistaan kuin tietää, ketä rangaistaan.

Selvityshenkilö on raportissaan päätynyt siihen, että oikeuskirjallisuuden kannanotosta riippumatta oikeustila on tulkinnanvarainen siltä osin kuin tarkastellaan ”rajaako sulautuminen, jakautuminen tai muu yhtiön toiminnan lakkaaminen oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalan ulkopuolelle ne rikokset, jotka on tehty yhtiön toiminnassa ennen yhtiön lakkaamishetkeä”. [15] Tähän selvityshenkilön näkemykseen on syytä yhtyä. Kuitenkin siltä osin kuin viitataan ”muuhun yhtiön toiminnan lakkaamiseen” voidaan oikeustilaa pitää jakautumis- ja sulautumistilannetta selväpiirteisempänä. On nimittäin tuskin ajateltavissa, että osakeyhtiön lakattua ja tultua puretuksi selvitystilamenettelyn kautta, jako-osuuden saaneet osakkeenomistajat joutuisivat jollain oikeudellisella perusteella vastaamaan purkautuneen yhtiön toiminnasta aiheutuvasta rangaistuksesta. Yhtä etäinen on ajatus siitä, että konkurssimenettelyn jälkeen purkautuneen ja lakanneen osakeyhtiön jako-osuutta saaneet velkojat joutuisivat vastaamaan purkautuneen yhtiön aikaisemmasta toiminnasta seuraavasta rangaistuksesta. Yksimielisiä voidaan kuitenkin olla siitä, että konkurssipesä vastaa olemassa ollessaan konkurssia edeltävältä ajalta syntyneestä rangaistusvastuusta. Yhteenvetona voidaan siten melko suurella varmuudella todeta, että osakeyhtiön rangaistusvastuu päättyy sen tultua selvitysmenettelyssä purkautuneeksi ja lakanneeksi. Myös oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden näkökulmasta olisi ongelmallista, jos rangaistusvastuu voisi vielä tämän ajankohdan jälkeen ulottua joihinkin toisiin tahoihin.

Sen sijaan jakautumisen ja sulautumisen seurauksena lakanneen ja purkautuneen osakeyhtiön toiminnassa aiheutuneen rangaistusseuraamuksen siirtymistä vastaanottavalle yhtiölle on syytä tarkastella kriittisesti, eikä oikeuskirjallisuudessa esitetty kannanotto rangaistusvastuun siirtymisestä vastaanottavalle yhtiölle ole sellaisenaan hyväksyttävissä. Vallitseva oikeustila ei kategorisesti ole se, että rikosoikeudellinen rangaistusvastuu siirtyisi sulautuvan tai jakautuvan yhtiön purkauduttua vastaanottavalle yhtiölle. Kun asiaan ei ole voimassa olevassa laissa otettu nimenomaisesti kantaa, voi tästä myös päätellä, että lainsäätäjä on tietoisesti halunnut jättää tulkintatilanteen sääntelemättä. Tämä johtaa puolestaan siihen, että rangaistusvastuuta ei tule tulkinnallisesti laajentaa eikä siis rikosoikeudellista osallisuusoppia kehittää laventavasti. Oikeustieteellistä keskustelua tästä kysymyksestä on kuitenkin syytä jatkaa systemaattisesti.

Kai Kotiranta


[1] Julkisoikeudellisia säätiöitä ovat oikeussubjektit, jotka ovat ennemminkin määrätarkoitukseen osoitettuja julkista tehtävää hoitavia omaisuusmassoja kuin yhteisöjä. Tällaisina on pidetty mm. Suomen Pankkia ja Kansaneläkelaitosta. Julkisoikeudellista säätiötä ei ole määritelty julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä koskevassa lainsäädännössä. Käytännössä julkisoikeudellisina säätiöinä pidetyt yksiköt ovat vuonna 2000 voimaan tulleen uuden perustuslain mukaisia julkisoikeudellisia laitoksia, ks. HE 166/2014 vp, s. 9.

[2] Esim. HE 109/2005 vp, s. 37–38. Eräiden teorioiden mukaisesti osakeyhtiön perustamisen liittyessä perustajien yhteiseen päätökseen harjoittaa yhteiseen lukuun yhtiöjärjestyksessä kuvattua liiketoimintaa osakeyhtiömuodossa, voitaisiin osakeyhtiö määritellä myös osakkeenomistajien väliseksi sopimukseksi.

[3] Ks. erityisesti KKO 2016:2, kohta 11 ja KKO 2014:46, kohta 51 sekä KKO 2010:85.

[4] Näin esimerkiksi KKO 2010:82. Kohta 37: ”Käräjäoikeus on katsonut vastaanottamansa näytön perusteella selvitetyksi, että ainoa syy kiinteistön hankkimiseen yhtiön nimiin oli ollut se, ettei A voinut luottotietomerkintöjen vuoksi itse omistaa kiinteistöä. Yhtiöllä ei ollut osoitettu olleen mitään muuta toimintaa tai tarkoitusta kuin tarkoitus estää mainitun omaisuuden joutuminen velkojille.” Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.

[5] Ks. esim. KKO 2010:85, kohta 12.

[6] KKO 2010:82, kohta 35 ja KKO 2014:46, kohta 51. Ks. myös KKO 2018:20.

[7] Yleisseuraannosta ei ole säädetty esimerkiksi osakeyhtiölaissa. Yleisseuraanto on nähtävissä erityisesti periaatteena, jonka mukaisesti sulautuvan tai jakautuvan yhtiön varallisuus (mm. omaisuus, sopimussuhteet ja tunnetut sekä tuntemattomat velat) siirtyy vastaanottavalle yhtiölle niitä tarkemmin erottelematta tai selvittämättä.

[8] Selvityshenkilön raportti, s. 12.

[9] HE 95/1993 vp, s. 27.

[10] Selvityshenkilön raportti, s. 12.

[11] Korka-Knuts, Heli – Helenius, Dan – Frände, Dan: Yleinen rikosoikeus (2020), s. 369. Tämän mukaisesti: ”Konkurssi, sulautuminen tai jakautuminen tai muu yhtiön toiminnan lakkaaminen ei kuitenkaan johda siihen, että yhtiö ei voisi joutua vastuuseen yhtiön toiminnassa ennen sen lakkaamishetkeä tapahtuneesta rikoksesta.” Konkurssin osalta asetelma on varsin selvä. Myöskään yhtiön toiminnan lakkaaminen (muutoin kuin purkamalla) ei vaikuta rangaistusvastuun kohdentumiseen.

[12] Helsingin hovioikeus 31.12.2007, R06/3500 ja Korka-Knuts – Helenius – Frände: s. 369–370.

[13] Selvityshenkilön raportti, s. 22.

[14] Ks. esim. PeVM 25/1994 vp, s. 8.

[15] Selvityshenkilön raportti, s. 13.

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.