Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Julkisoikeus

21.12.2020 11.50 Vierashuoneessa OTT Henri Rikander ja HTT Matti Muukkonen: Elokapinan jälkipyykkiä – poliisin toimivaltuuksien tarkastelua

Vierashuoneessa OTT Henri Rikander ja HTT Matti Muukkonen: Elokapinan jälkipyykkiä – poliisin toimivaltuuksien tarkastelua

Yhteiskunnan edun mukaisena ei voida pitää sitä, että poliisin olisi pakko toimia myös sellaisissa tilanteissa, joissa vastapuoli tarkoituksellisesti hakee ristiriitatilannetta ja tätä kautta pyrkii vaikuttamaan yleisön luottamukseen poliisiin toimintaa. Provokaatiotilanteiden mahdollisuus huomioiden, poliisille on suotu mahdollisuus kohdentaa ja ajoittaa toimenpiteitä. Tämä tarkoittaa, että toimenpiteen siirtäminen ja/tai siitä luopuminen on yhteydessä poliisilain 1 luvun 3 §:n suhteellisuusperiaatteeseen. Lainsäätäjän olisi syytä pohtia, tarvitsiko mielenosoitusoikeutta koskevaan sääntelyyn lisätä maininta rauhanomaisuudesta sekä mahdollisuus kieltää sellaisia yleisiä kokouksia, jotka eivät esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta nauti kokoontumisvapauden suojaa.

Martin Winterin (1998) dikotomiassa on kaksi poliisifilosofiaa: valtion poliisi – kansalaisten poliisi. Kun kysymys on joukkojenhallintatilanteesta poliisi asemoi itsensä näiden kahden ääripisteen väliin. Se miten poliisit toimivat tällöin vaihtelee luonnollisesti riippuen tarkasteltavan valtion yhteiskunnallisesta historiasta ja kehityksen tilasta sekä poliisi-instituution yhteiskunnallisesta roolista ja toimintakulttuurista. Länsimaissa poliisin joukkojenhallintatoiminta on pehmentynyt 1980 jälkeen. Poliisi toimii keskustelevana kumppanina turvaten mielenilmaisun toteutumisen ja pyrkii välttelemään voimankäyttöä. Kari Saari (2007) on määrittelyt tämän neuvottelevaksi hallinnaksi, joka sisältää kansalaisten oikeuksien kunnioittamisen, häiriöiden sietämisen, monipuolisen vuorovaikutuksen poliisin ja väkijoukon välillä, kiinniottojen valikoivan käytön ja voimankäytön välttämisen.

Kansalliset tutkimukset ovat osoittaneet, että poliisin voimankäyttö on pidättyväistä ja vakavat seuraukset ovat harvinaisia. Tuoreimman poliisibarometrin (2020) mukaan poliisin luotetaan varsin paljon, sillä 91 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi luottavansa poliisin toimintaan melko tai erittäin paljon. Vaikka luottamus on jonkin verran laskenut edelliseen tutkimukseen 2018 verrattuna, on erikseen mainittava, että luottamus poliisin oikeudenmukaisuuteen on jonkin verran vahvistunut. Poliisi on siis edelleen yksi niistä tahoista, jotka kansalaisten silmissä ilmentävät EU-kontekstissakin viime aikoina paljon puhuttanutta oikeusvaltiollisuutta.

Edellä todettu huomioiden on ymmärrettävää, että Elokapina (Extinction Rebellion, XR) -liikkeen toteuttama mielenosoitus Helsingin ydinkeskustassa 3.10.2020 ja poliisin voimankäyttö keräsivät runsaasti huomiota. Sosiaalisessa mediassa levinneet videoklipit poliisista sumuttamassa kaasua rauhallisesti maassa istuneita mielenosoittajia kohti, oli jotain sellaista, mihin Suomessa ei ollut totuttu. Tapauksen jälkeen Poliisihallitus ja sisäministeri Maria Ohisalo pyysivät selvitystä Helsingin poliisilta ja oikeusasiamiehelle tehtiin toistakymmentä kantelua asiasta. Valtakunnansyyttäjänvirasto puolestaan käynnisti rikostutkinnan, jossa epäiltynä on useita virkamiehiä.

Mielenosoitusvapaus on demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluva itsenäinen perusoikeus, joka sisältää useiden muiden perusoikeuksien, kuten kokoontumisvapauden ja sananvapauden, käyttämisen. Näiden oikeuksien turvaamisessa on poliisilla merkittävä rooli. Elokapina-mielenosoituksen ja sitä seuranneen keskustelun perusteella ei kuitenkaan näyttänyt täysin selvää olevan se, miten eri tahojen tulisi asiassa toimia. Näin ollen oli luontevaa, että tutkimuksellisen kiinnostuksemme kohteeksi valikoitui mielenosoitus ja sen oikeudellinen järjestäminen. Tässä suhteessa poliisin voimankäyttöä tutkineen rikosoikeustieteilijän ja vapausoikeuksiin perehtyneen hallinto-oikeustieteilijän intressit löysivät helposti toisensa

Tutkimuksessamme tarkastelimme, millaisia elementtejä mielenosoituksen järjestämiseen liittyy sekä mikä oikeudellinen aines on relevanttia kyseisessä tapahtumassa. Toteamme, että oikeus mielenosoitukseen on demokraattisen yhteiskunnan kannalta keskeinen perusoikeus mutta sitä ei kuitenkaan voi pitää ehdottomana. Tilanteet, joissa mielenosoituksen alkuperäinen idea on epäjärjestyksen aikaan saaminen, eivät nauti Euroopan ihmisoikeussopimuksen suojaa. Toisaalta kokoontumislaki ei mahdollista mielenosoituksen ennakollista kieltämistä vastoin kuin käsitteellisesti toisen kokoontumistyypin eli yleisötilaisuuksien. Tämä on muodostunut ongelmaksi esimerkiksi suhteessa toimintakieltoon asetettujen tai lakkautettujen yhdistysten yrityksiin järjestää mielenosoituksia. Lainsäätäjän puheenvuorolle olisi tässä tilausta.

Sen sijaan poliisilla on kokoontumislakiin perustuen toimivalta antaa ohjeita ja määräyksiä sekä tietyin edellytyksin myös keskeyttää tai päättä yleinen kokous, so. tyypillisimmin mielenosoitus. Tutkimuksessamme kuitenkin havaitsimme, että lokakuisen tilanteen aikana kokoontumislain soveltamisessa on ollut puutteita. Erityisen merkityksellisestä on päätöksen puuttuminen mielenosoituksen keskeyttämisestä tai päättämisestä. Tulkitsemme, että päätöksen puuttuessa poliisinlain 2 luvun 9 §:n mukaista väkijoukon hajottamista ei ole ollut mahdollista tehdä, sillä säännös soveltuu vain kokoontumislain ulkopuolella. Tätä kantaa ovat aiemmin oikeuskirjallisuudessa tukeneet myös Teuvo Pohjolainen ja Tuula Majuri (2000) sekä laillisuusvalvonnassa apulaisoikeusasiamies Smash Asem -kantelujen yhteydessä.

Artikkelissamme tarkastelimme myös poliisin operatiivista toimintaa. Tässä yhteydessä havaitsimme, että poliisi näyttäisi luottaneen liiaksi ilmoittajan mielenosoituksesta etukäteen antamiin tietoihin. Tuon johdosta poliisi oli selvästi alimitoittanut henkilö- ja kuljetusresurssit. Voimankäytön tarpeellisuus- ja puolustettavuusarvioinnissa tarkastelimme vastarinnan laatua sekä lievimmän tehokkaan voimakeinon käsitettä.

Mielenosoituksen luonteeseen kuuluu aina tavoite medianäkyvyydelle ja tarkkailevan auditorion sympatian kerääminen. Järjestävän tahon on tällöin arvioitava tavallisen ja tavanomaisen mielenosoituksen vähäistä julkisuusarvoa suhteessa näkyvimpiin tempauksiin ja niistä mahdollisesti seuraaviin negatiivisiin seurauksiin itse asialle. Myös poliisitoiminnallisesti asetelma on dualistinen. Kysymys on siitä, miltä konkreettiset toimet näyttävät yhteiskunnallisesti, vaikka poliisin normiperusta olisikin kunnossa. Yhteiskunnan edun mukaisena ei voida pitää sitä, että poliisin olisi pakko toimia myös sellaisissa tilanteissa, joissa vastapuoli tarkoituksellisesti hakee ristiriitatilannetta ja tätä kautta pyrkii vaikuttamaan yleisön luottamukseen poliisiin toimintaa. Provokaatiotilanteiden mahdollisuus huomioiden, poliisille on suotu mahdollisuus kohdentaa ja ajoittaa toimenpiteitä.  Tämä tarkoittaa, että toimenpiteen siirtäminen ja/tai siitä luopuminen on yhteydessä poliisilain 1 luvun 3 §:n suhteellisuusperiaatteeseen. Lainsäätäjän olisi syytä pohtia, tarvitsiko mielenosoitusoikeutta koskevaan sääntelyyn lisätä maininta rauhanomaisuudesta sekä mahdollisuus kieltää sellaisia yleisiä kokouksia, jotka eivät esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta nauti kokoontumisvapauden suojaa.

Koko artikkeli Lakikirjastossa
Kirjoittajista Henri Rikander on oikeustieteen tohtori. Hän on aiemmin tutkinut erityisesti poliisin voimankäyttöä. Hallintotieteiden tohtori Matti Muukkonen taas on Itä-Suomen yliopiston julkisen hallinnon yliopistonlehtori 1.1.2021 alkaen. Aiemmin hän on tutkinut muun muassa klassisia vapausoikeuksia sekä lukuisia hallinto-oikeudellisia kysymyksiä.


Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.