Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.

23.11.2020 9.10 Hovioikeus viestintäsalaisuuden loukkaamisesta: Työnantajalla ei ollut työntekijän lupaa tämän työsähköpostin käyttämiseen enää työsuhteen päättymisen jälkeen

Hovioikeus viestintäsalaisuuden loukkaamisesta: Työnantajalla ei ollut työntekijän lupaa tämän työsähköpostin käyttämiseen enää työsuhteen päättymisen jälkeen

Ottaen huomioon, että yksityisyyden suojasta työelämässä annettua lakia koskevassa hallituksen esityksessä on rinnastettu sekä viestien selville saaminen että niiden avaaminen arvioitaessa sitä, onko työnantajalla ollut työntekijän suostumusta työntekijän työsähköpostin käyttämiseen, hovioikeus katsoi, että rikoslain 38 luvun 3 §:n mukaisen tunnusmerkistön täyttymiseen riittää jo tiedon saaminen ulkopuoliselta suojatusta viestistä silloin kun suojaus murretaan. Näin ollen sillä seikalla, oliko rikoksen tekoajankohdan aikana yksittäistä sähköpostiviestiä konkreettisesti avattu, ei ollut merkitystä arvioitaessa tunnusmerkistön täyttymistä tässä tapauksessa. Hovioikeus katsoi, että A:n menettely täytti viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön. Hovioikeus katsoi, että asiassa ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että A oli 18.–26.7.2016 välillisenä tekijänä oikeudettomasti ilman B:n lupaa suojauksen murtaen hankkinut tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä pitämällä B:n työsähköpostia auki ja seuraamalla sitä B:n työsuhteen päättymisen jälkeen. A:n syyksi luettiin kohdassa 1 viestintäsalaisuuden loukkaus. (Vailla lainvoimaa 23.11.2020)

Rovaniemen hovioikeus 20.11.2020

Tuomio 20/144667
Asianumero R 20/404
Ratkaisu, josta valitettu Lapin käräjäoikeus 27.1.2020 nro 103379
Asia Viestintäsalaisuuden loukkaus
Valittaja A
Vastapuolet
Aluesyyttäjä
B

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 1. viestintäsalaisuuden loukkauksesta ja 2. kunnianloukkauksesta yhteiseen 45 päiväsakkoon.

Valitus

A on vaatinut, että syyte kohdan 1 viestintäsalaisuuden loukkauksesta hylätään, tuomittua yhteistä sakkorangaistusta alennetaan ja että käräjäoikeudessa hänen B:lle maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää alennetaan. A on vielä vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 2 170 eurolla viivästyskorkoineen.

A on lausunut, että yhtiössä oli työkäyttöön tarkoitettujen sähköpostitilien osalta ollut vakiintunut käytäntö ja kaikkien työntekijöiden suostumus siihen, että työntekijän poissa ollessa kyseessä olevan työntekijän sähköpostiliikennettä hoidettiin muun henkilökunnan toimesta. Sähköpostin käyttö ei ollut vaatinut erillistä salasanaa. Yhtiössä oli ollut työntekijöiden suostumus yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 20 §:n 3 momentissa tarkoitettuun ”muuhun menettelyyn” eikä työnantajan ollut tämän johdosta tarvinnut noudattaa 20 §:ssä tarkoitettua menettelyä sähköpostiviestien avaamisessa. Koska B ei ollut perunut suostumustaan sähköpostien avaamiseen työsuhteen päätyttyä, suostumus oli ulottunut myös irtisanomisen jälkeiseen kohtuulliseen lyhyeen aikaan. Joka tapauksessa työnantajalla oli ollut hyväksyttävä syy pitää työntekijän työsähköposti auki noin viikon ajan tilanteessa, jossa työsuhde oli ilman irtisanomisaikaa päättynyt työntekijän väärinkäytöksistä johtuen.

Välillisenä tekijänä toimiminen edellytti, että välittömän tekijän henkilöllisyys oli tiedossa. Syyttäjä ei ollut esittänyt näyttöä siitä, kuka tai ketkä työntekijät olisivat avanneet B:n työsähköpostiin tulleita viestejä.

Viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön täyttyminen edellytti viestin avaamista. Asiassa ei ollut esitetty mitään näyttöä myöskään siitä, että sähköpostiviestejä olisi konkreettisesti avattu 18. ja 26.7.2016 välisenä aikana. Edelleen tunnusmerkistön täyttyminen edellytti, että viesti oli teknisin keinoin suojattu ulkopuolisilta ja että tiedon hankkiminen viestistä tapahtui tämä suojaus murtaen. Työntekijöillä oli ollut vapaa pääsy toistensa sähköposteihin eikä sähköposteja ollut suojattu henkilökohtaisilla salasanoilla tai muutoinkaan. Lainkohdan edellyttämää murtautumista ei ollut edes voinut tapahtua.

Syyttäjän vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Syyttäjä on lausunut, että työsuhteen päättyessä B:lla ei ollut ollut laillista perustetta käsitellä B:n sähköpostitiliä. Luottamuksellisen viestinnän turvaamiseksi A:n olisi tullut sulkea B:n työsähköpostiosoite välittömästi. A oli sen sijaan tietoisesti määrännyt, että B:n työsähköpostia seurataan ainakin viikon ajan tämän työsuhteen päättymisen jälkeen. Vaikka henkilöitä ei ollut pystytty yksilöimään syytteessä, A:n työntekijät olivat riidattomasti seuranneet B:n työsähköpostia.

Sähköpostiosoitteen auki pitäminen ja viestin kääntäminen edellyttivät yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 18 – 20 §:n mukaan työntekijän suostumuksen silloin, kun kyse oli työsuhteen päättymistilanteesta. A ei ollut pyytänyt suostumusta B:ltä tämän työsähköpostin auki pitämiseen, seuraamiseen ja lukemiseen työsuhteen päättymistilanteessa eikä sen jälkeenkään. Suostumuksen ei voinut katsoa olleen voimassa työpaikan vakiintuneen käytännön perusteella.

Viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistö oli täyttynyt, koska A oli toiminut työnantajan asemassa välillisenä tekijänä ja oikeudettomasti käyttänyt B:n työsähköpostiosoitetta pitämällä tämän työsähköpostia auki ja luetuttamalla sitä työntekijöillään sen jälkeen, kun B:n työsuhde oli päättynyt. Työsähköpostiosoitteesta oli lähetetty sähköpostiviestejä B:n nimissä entisille asiakkaille sen jälkeen, kun tämä ei ollut ollut enää yrityksen palveluksessa. B:lla ei ollut ollut hyväksyttävää syytä B:n työsähköpostitilin auki pitämiseen sen perusteella, että tämän työsuhde oli päätetty välittömästi osapuolten välisellä sovintosopimuksella.

B:n vastaus

B on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 1 488 eurolla viivästyskorkoineen.

B on lausunut, että käräjäoikeus oli arvioinut asiassa esitetyn näytön oikein ja tehnyt siitä oikeat johtopäätökset. A:n valituksessaan vetoamaa sovintosopimusta ei ollut voinut pitää oikeutuksena sähköpostin seuraamiselle. Sähköpostitiliä oli riidattomasti pidetty auki ja seurattu 18. ja 26.7.2016 välisenä aikana. Sähköposti oli ollut salasanalla suojattu. Sähköpostilaatikko oli suljettu vasta 9.9.2016. Hänen nimissään sähköpostia oli käyttänyt ainakin H.

Hän ei ollut antanut suostumustaan työsähköpostinsa käyttämiseen työsuhteen päättymisen jälkeen. Suostumus oli ollut työsähköpostien avaamiselle työsuhteen aikana työntekijän poissa ollessa eikä tämä suostumus ollut ulottunut työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan. B:lla ei ollut ollut oikeutta seurata hänen työsähköpostiaan ilman nimenomaista suostumusta tai sellaisia menettelyjä, joilla olisi voitu varmistaa hänen yksityisyytensä suoja.

Hänelle aikaisemmin muodostuneet oikeudenkäyntikulut olivat esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa aiheutuneet kohdan 2 kunnianloukkausasian rangaistusvaatimuksen ja vahingonkorvausvaatimusten käsittelystä. Kohdan 1 osalta hän oli vain yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen. Mikäli A:n syyte kohdassa 1 hylättiin, aikaisemmin tämän maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikuluja ei tullut alentaa.

Hovioikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Ottaen huomioon A:n valituksessaan esittämät vaatimuksiensa perusteet ja A:n syyksi luettu menettely käräjäoikeudessa asiassa on hovioikeudessa kysymys siitä, onko B:lla ollut oikeus pitää auki B:n työsähköpostia ja luetuttaa sitä työntekijöillään sen jälkeen kun B:n työsuhde on päättynyt, onko toiminta edellyttänyt suojauksen murtamista, onko B:n työsähköposteja avattu ja onko A:n tällä tavoin menettelemällä katsottava syyllistyneen viestintäsalaisuuden loukkaukseen.

Viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön täyttyminen

Rikoslain 38 luvun 3 §:n mukaan viestintäsalaisuuden loukkaukseen syyllistyy henkilö, joka oikeudettomasti avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin taikka suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä.

Lain esitöiden (HE 94/1993 vp s. 148–149) mukaan tunnusmerkistö käsittää perinteisen kirjesalaisuuden loukkaamisen täydennettynä sähköisesti tallennettua viestiä koskevalla lisäyksellä. Pykälä koskee laajasti ymmärrettynä kaikenlaisen viestinnän luottamuksellisuuteen kohdistuvia sellaisia tekoja, joiden katsotaan vaativan rangaistusuhan. Momentin 1 kohta koskisi muutakin lähetystä kuin kirjettä, mikäli lähetys on suljettu ja sisältää vastaanottajalle tarkoitetun viestin. Koska säännös koskisi vain suljettua viestiä, täytyisi lähetyksestä ilmetä, että se on tarkoitettu vain nimeltä mainitun vastaanottajan avattavaksi. Perinteisen kirjeen tai muun suljetun viestin lisäksi 1 kohta koskisi sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennettua viestiä. Tällä tarkoitetaan lähinnä niin sanottua elektronista postia eli tietokoneesta toisen tietokoneen muistiin välitettyjä viestejä, jotka ovat tietyn käyttäjän tai tiettyjen käyttäjien luettavaksi tarkoitettuja.

Rangaistavuuden edellytyksenä kuitenkin olisi, että viesti on teknisin keinoin suojattu ulkopuolisilta ja että tiedon hankkiminen viestistä tapahtuu tämä suojaus murtaen. Suojauksen murtaminen voisi tapahtua vastaavalla tavalla kuin tietomurrosta säädellään. Edelleen lähetyksen avaamisen ja tiedon hankkimisen sähköisesti tai vastaavalla tavalla tallennetusta viestistä olisi tapahduttava oikeudettomasti. Säännös ei koskisi avaamista muun muassa vastaanottajan nimenomaisella luvalla.

Rikoslain 38 luvun 8 §:ssä säädetään tietomurrosta ja kyseistä lainkohtaa koskevien lain esitöiden (HE 94/1993 vp s. 155) mukaan teon rangaistavuuden edellytyksenä olisi se, että tietomurrossa tunkeutuminen tapahtuu järjestelmän turvajärjestely murtamalla. Turvajärjestelystä mainitaan esimerkkinä käyttäjätunnuksen edellyttäminen. Käyttäjätunnuksella tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan yksilöllisesti määriteltyä merkkiketjua, joka tietokonejärjestelmään pyrkivän on osattava päästäkseen tietoihin käsiksi.

Oikean käyttäjätunnuksen tiedoksisaantitapa olisi rikoksen täyttymisen kannalta merkityksetön paitsi silloin, kun sen käyttämiselle olisi tunnuksen oikean haltijan lupa. Turvajärjestely olisi läpäistävä jollakin nimenomaisella toimella. Turvajärjestelyn läpäisemistapaa kuvataan säännöksessä sanalla ”murtaa”, jota on käytetty sanan perinteisestä käytöstä poiketen kielikuvana korostamaan juuri sitä, että turvajärjestelyn läpäisyn on oltava luvatonta.

Tietomurtoa koskevissa lain esitöissä on lisäksi todettu, että kyseinen rikos täyttyisi heti kun tunnistuskontrolli on läpäisty.

Hallituksen esityksessä (HE 162/2003) yksityisyyden suojasta työelämässä on lähdetty siitä, että työntekijän sähköpostiviestin oikeudettomaan esille hakemiseen ja avaamiseen tulisi varsin usein sovellettavaksi nimenomaan rikoslain säännös viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Teon oikeudettomuus tulee kuitenkin tällaisessakin tapauksessa arvioitavaksi erityisesti sen perusteella, onko teko työelämän tietosuojalain säännösten vastainen (Nyblin: Työelämän sähköposti 2009 s. 308). Edellä mainitun hallituksen esityksen (s. 54–55) mukaan sääntelyn tavoitteena on ohjata siihen, että työntekijälle

lähetettyjen tai tämän lähettämien työnantajaorganisaatiolle kuuluvien viestien sekä selville saaminen että niiden avaaminen perustuisi työntekijän suostumukseen. Työntekijä voi esimerkiksi antaa suostumuksensa sille, että toinen työntekijä voi tarkistaa työntekijälle tulleen sähköpostin työntekijän antamien käyttäjätunnus- ja salasanojen avulla sekä avata ja lukea työnantajalle kuuluvat viestit. Suostumuksen vaikutusta arvioitaessa on kuitenkin oltava hyvin pidättyväinen, koska viestintäsalaisuus nauttii perusoikeussuojaa (HE 94/1998 vp s. 151).

Hallituksen esityksessä HE 162/2003 on nimenomaisesti todettu sääntelyn tarkoituksena olleen turvata samanaikaisesti työntekijän luottamuksellisten viestien suojan ydinalue eli viestien sisältö ja samalla työnantajan toiminnan häiriötön jatkuminen. Tältä osin yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 19 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan yleisenä edellytyksenä olisi, että työnantajan olisi välttämätöntä saada hänelle tarkoitetuista viesteistä tieto toimintaansa liittyvien neuvotteluiden loppuun saattamiseksi, asiakkaiden palvelemiseksi tai toimintojensa turvaamiseksi muutoin. Tällaiset tilanteet liittyvät muun muassa tilausten ja laskutusten sekä reklamointien vastaanottoon, liikeneuvotteluihin ja määräaikaan sidottuihin tehtäviin. Käräjäoikeuden toteamin tavoin työsuhteen päätyttyä yksityisyyden suoja tältä osin korostuu.

Asiassa on riidatonta, että työnantajalla on ollut B:n suostumus käyttää tämän työsähköpostia työsuhteen aikana työtehtävien hoitamista varten tämän poissa ollessa. B ei ole antanut työsuhteensa päättymisen yhteydessä tai sen jälkeen erillistä suostumusta sähköpostitilinsä käyttöön enää työsuhteensa päättymisen jälkeen. Edelleen riidatonta on, että B:n työsähköpostia on tarkoituksellisesti pidetty auki 18.–26.7.2016 ja että B:n työsähköpostia on pidetty auki niin sanottujen pimeiden asiakkaiden selvittämistä varten.

Hovioikeus katsoo ottaen yhtäältä huomioon, mitä edellä on todettu työelämän tietosuojalain tavoitteista sekä työntekijän yksityisyyden suojasta työelämässä ja siihen poikkeuksen tekevän suostumuksen merkityksestä ja toisaalta työnantajan oikeudesta avata ja lukea työntekijänsä sähköposteja, että B:lla ei ole ollut esittämillään perusteilla oikeutta pitää B:n työsähköpostia auki ja seurata sitä.

Tämän jälkeen on vielä ratkaistava, täyttääkö B:n työsähköpostin auki pitäminen ja yli viikon kestänyt seuraaminen muutoin lainkohdassa tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön.

Edellä todetuin tavoin rangaistavuuden edellytyksenä oikeudettomuuden lisäksi on, että suljettu viesti on avattu tai että viesti on teknisin keinoin suojattu ulkopuolisilta ja että tiedon hankkiminen viestistä tapahtuu tämä suojaus murtaen. Hallituksen esityksen mukaan suojauksen murtaminen voisi tapahtua vastaavalla tavalla kuin tietomurrosta säädellään. Tietomurron osalta lain esitöissä on mainittu nimenomaisesti käyttäjätunnuksen oikeudeton käyttäminen.

A on kiistänyt viestien avaamisen syyksiluettuna tekoajankohtana. Tältä osin hovioikeus katsoo, että B:n työsähköpostin seuraaminen on kuitenkin tarkoittanut vähintään sitä, että tämän työsähköpostiin tulleista viesteistä on hankittu tietoja viestin lähettäjästä sekä viestin otsikkokentän tiedoista, jotta työsähköpostin seuraaminen on ollut A:n esittämien syiden vuoksi ylipäänsä tarkoituksenmukaista ja mielekästä.

A on käräjäoikeudessa kertonut, että työpaikan sähköpostitileillä ei ollut ollut erillisiä salasanoja. Kirjallisena todisteena esitetystä sähköpostikeskustelusta 6.9.2016 ja 9.9.2016 kuitenkin ilmenee, että ICT-asiantuntija on ensin 6.9.2016 ilmoittanut B:lle, että salasana oli vaihdettu ja myöhemmin 9.9.2016 vielä ilmoittanut, että koko tili oli sittemmin poistettu. Tästä on pääteltävissä, että työpaikan työntekijöiden sähköpostitilien käytön edellytyksenä on jossain tilin käyttövaiheessa ollut salasanan käyttäminen. Edelleen salasanan on täytynyt olla muiden työntekijöiden tiedossa, jotta työntekijöiden poissaolojen yhteydessä muut työntekijät ovat kyenneet hoitamaan poissaolevan työntekijän sähköpostiliikennettä A:n ja B:n kertoman työpaikalla vallinneen yleisen käytännön mukaisesti.

Viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön mukainen suojauksen murtaminen voi hallituksen esityksen mukaan tulla kyseeseen, kun henkilö käyttää hänelle kuulumatonta käyttäjätunnusta. Jotta B:n henkilökohtaista sähköpostitiliä on voitu seurata, on kirjautumisen yhteydessä ollut tarpeen käyttää käyttäjätunnusta tai salasanaa tai näiden yhdistelmää.

Koska edellä todetuin tavoin oikean käyttäjätunnuksen tiedoksisaantitapa on tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkityksetöntä ja koska työnantajalla ei edellä todetuin tavoin ole ollut B:n lupaa tämän työsähköpostin käyttämiseen kertomallaan tavalla enää B:n työsuhteen päättymisen jälkeen, rikoslain 38 luvun 3 §:ssä tarkoitettu murtamisen edellytys täyttyy.

Ottaen huomioon, että yksityisyyden suojasta työelämässä annettua lakia koskevassa hallituksen esityksessä on edellä todetuin tavoin rinnastettu sekä viestien selville saaminen että niiden avaaminen arvioitaessa sitä, onko työnantajalla ollut työntekijän suostumusta työntekijän työsähköpostin käyttämiseen, hovioikeus katsoo, että rikoslain 38 luvun 3 §:n mukaisen tunnusmerkistön täyttymiseen edellä perustelluin tavoin riittää jo tiedon saaminen ulkopuoliselta suojatusta viestistä silloin kun suojaus murretaan. Näin ollen sillä seikalla, onko rikoksen tekoajankohdan aikana yksittäistä sähköpostiviestiä konkreettisesti avattu, ei ole merkitystä arvioitaessa tunnusmerkistön täyttymistä tässä tapauksessa.

Edellä esitetyillä perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n menettely täyttää viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön.

Jotta A voidaan tuomita rikoksesta tekijänä, on vielä ratkaistava kysymys siitä, onko A toiminut rikoksessa välillisenä tekijänä.

A:n rooli välillisenä tekijänä

Rikoslain 5 luvun 4 §:n mukaan rikoksen tekijänä tuomitaan se, joka on tehnyt tahallisen rikoksen käyttäen välikappaleena toista, jota ei voida rangaista siitä rikoksesta syyntakeettomuuden tai tahallisuuden puuttumisen vuoksi taikka muusta rikosoikeudellisen vastuun edellytyksiin liittyvästä syystä.

Lain esitöiden (HE 44/2002 vp s. 153–154) mukaan välikappaleena olleen henkilön vastuun edellytyksistä voi periaatteessa puuttua tunnusmerkistönmukaisuus, oikeudenvastaisuus tai syyllisyys. Esimerkkeinä on mainittu tilanteet, joissa syyllisyyden poistavana seikkana voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen velvoittava käsky tai että välittömältä tekijältä saattaa puuttua tietoisuus tekonsa oikeudellisesta luonteesta tai hän erehtyy siitä. Edelleen välittömältä tekijältä voi puuttua jokin tunnusmerkistöön kuuluva erityinen tarkoitus tai motiivi.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hovioikeus katsoo, että B:n entisellä työpaikalla vallinneen yleisen käytännön mukaisesti työsähköpostiliikennettä on hoidettu poissaolotilanteissa suhteellisen vapaasti. Asiassa esitetyn näytön perusteella ei ole kuitenkaan varmuutta siitä, kuka tai ketkä ovat nimenomaisesti seuranneet B:n työsähköpostin liikennettä tekoaikana 18.–26.7.2016. Riidatonta kuitenkin on, että B:n työsähköpostia on seurattu ja se on tapahtunut A:n kehotuksesta. Ottaen huomioon A:n esimiehenä antamat ohjeet ja yleisesti työpaikalla käytössä ollut menettelytapa B:n työsähköpostiliikenteen seurannan välittömänä tekijänä toiminut taho on näissä olosuhteissa voinut pitää B:n työsähköpostin seurantaa työvelvollisuuksiinsa kuuluvana ja siten omasta näkökulmastaan oikeutettuna, jolloin toiminnan välittömänä tekijänä olleen henkilön menettelyä tämän henkilöllisyydestä riippumatta ei voida pitää tahallisena. Ottaen huomioon edellä todetun menettelyn riidattomuus ja tästä johtuen se, että välilliseksi tekijäksi katsominen ei tässä tapauksessa edellytä välittömän tekijän nimeämistä, hovioikeus katsoo, että A voidaan tuomita välillisenä tekijänä viestintäsalaisuuden loukkauksesta.

Ottaen huomioon edellä esitetyn sekä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät perustelut hovioikeus katsoo, että asiassa ei jää varteenotettavaa epäilyä siitä, että A on 18.–26.7.2016 välillisenä tekijänä oikeudettomasti ilman B:n lupaa suojauksen murtaen hankkinut tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä pitämällä B:n työsähköpostia auki ja seuraamalla sitä B:n työsuhteen päättymisen jälkeen. A:n syyksi luetaan kohdassa 1 viestintäsalaisuuden loukkaus.

Lopputulos sekä asiassa esitetyt muut vaatimukset huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua erikseen A:lle tuomittavasta rangaistuksesta tai käräjäoikeudessa A:n maksettavaksi tuomituista oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

A on hävinnyt valituksensa, joten hän on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n 2 momentin, oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 19.1.2021.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.