Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

2.11.2020 11.39 Vierashuoneessa AVI:n lakimies Matti Nissinen: ”Te olette täällä vaan kuultavana” – valvontaviranomaisen roolista työrikosjutun pääkäsittelyssä

Vierashuoneessa AVI:n lakimies Matti Nissinen: ”Te olette täällä vaan kuultavana” – valvontaviranomaisen roolista työrikosjutun pääkäsittelyssä

Kun tuomari epäsi työsuojeluviranomaisen – tuttavallisemmin: avin - lakimiehen puheenvuoropyynnön työrikosjutun pääkäsittelyssä otsikon toteamuksella, se herätti juridisfilosofisen kysymyksen: Miten voi tulla kuulluksi, jos ei saa puhua? Tämän suppean kirjoituksen tarkoituksena on esittää muutamia näkökohtia avin roolista työrikosjutun pääkäsittelyssä tuomioistuimessa. Milloin ja miten työsuojeluviranomaisen puheoikeutta olisi tarkoituksenmukaista käyttää?

Avin puhe- ja läsnäolo-oikeuden normiperusta näissä asioissa on selkeä. Työsuojelun valvonnasta annetun lain (44/2006) 50 §:n 2 momentin mukaan työsuojeluviranomaisella on läsnäolo- ja puheoikeus, kun tuomioistuimessa käsitellään suullisesti työrikoksia (RL 47), eräitä terveysrikoksia (RL 44:10 ) ja erinäisiä muita avin valvottavien lakien vastaisia tekoja. Käytännössä ylivoimaisesti suurimman tällaisen asiaryhmän muodostavat työturvallisuusrikokset (RL 47:1).

Sama valvontalain säännös edellyttää avin tulevan näissä asioissa kuulluksi esitutkinnassa. Lisäksi syyttäjän on varattava aville tilaisuus lausunnon antamiseen ennen syyteharkinnan päättämistä. Joskus harvoin tämä näyttää syyttäjältä vielä unohtuvan, mutta käräjäoikeudelta käsittelyilmoitukset kutsuineen ovat viime vuosina poikkeuksitta tulleet.

Tämän tyyppisen viranomaisedustuksen järjestäminen rikosjuttuun on poikkeuksellista mutta ei ainutlaatuista. Ainakin yhdenvertaisuusvaltuutetun kuulemisessa (YVL 27 §) on vastaava malli, kun syrjintää (RL 11:11) rikosjuttuna käsitellään.

Avin näkövinkkelistä katsottuna mainitussa oikeusparissa – läsnäolo- ja puheoikeus – tuo jälkimmäinen on se villakoiran ydin. Pelkkä läsnäolo-oikeus ei ole sellaisenaan kiinnostava, vaikka se kattaisi myös ne hyvin harvalukuiset työrikokset, jotka käsitellään yleisön läsnä olematta. Avin resurssien järkevää käyttöä ei ole takapenkin kuluttaminen pääkäsittelyn kulkua passiivisesti seuraten. Puheoikeus on se, jolla voi oikein käytettynä olla oikeudenhoidolle jotakin merkitystäkin. Sen vuoksi avi pyrkii aina saamaan lakimiesedustuksen paikalle, jos se aikataulujen ja resurssien puitteissa suinkin on mahdollista. Voi olla, että koronasuman purkaminen myös työrikosjuttujen osalta lähitulevaisuudessa pakottaa tässäkin välillä valikoimaan ja priorisoimaan, valitettavasti.

Valvontalain esitöistä (HE 94/2005 vp.) käyvät hyvin ilmi ne syyt, miksi puheoikeus aville on säädetty. Työsuojeluviranomaisen kuulemisen yleisenä tavoitteena on riittävän työsuojeluasiantuntemuksen saaminen rikosjutun kaikkiin vaiheisiin. Se toimii esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä työsuojeluasioiden puolueettomana erikoisasiantuntijana.

Jokainen lakimies voi työturvallisuusrikoksen (RL 47:1) tunnusmerkistön läpi lukemalla havaita sen puoliblancoluonteen ja aavistaa, että siinä viitatut työturvallisuusmääräykset tuovat rikosoikeudellisen luupin alle ison tukun erilaisia valtioneuvoston asetuksia. Kyse on kaikesta tässä maassa tehtävästä työstä fyysisine ja sosiaalisine ympäristöineen, asbestista ajoneuvonostureihin ja kiusaamisesta sähköiskuihin.

Puheoikeuden käyttämisen sisällöstä mainituista esitöistä saa myös hieman osviittaa. Työsuojeluviranomaisen tulee tuoda puolueettomasti esiin asian tutkintaan sekä työsuojeluun liittyviä näkökohtia sekä syytetyn puolesta että häntä vastaan. Puheoikeus sisältää myös mahdollisuuden esittää kysymyksiä asianosaisille ja todistajille. Työsuojeluviranomainen ei vaadi rangaistusta tai esitä muitakaan vaatimuksia asiassa, eikä sillä ole itsenäistä muutoksenhakuoikeutta.

Esitöiden sisältö ei aina ole ollut kaikkien puheenjohtajien tiedossa, jolloin siitäkin on jouduttu keskustelemaan. Onneksi yhteisymmärrys on lähes poikkeuksetta löytynyt. Nuo kokemukset ja säännöksen esityöt antavat hyvän sysäyksen puheoikeuden käyttämisen idean ja tarkoituksenmukaisen toteutuksen pohdinnalle. Sen kehikkona on luontevaa käyttää rikosjutun pääkäsittelyn kronologista järjestystä (ROL 6:7), vaikka pieniä käsialaeroja senkin soveltamisessa käytännössä on varsinkin silloin, kun vastaajalla ei ole avustajaa.

Aluksi syyttäjä ja mahdollinen asianomistaja esittävät mahdolliset vaatimuksensa ja lyhyesti niiden perusteet. Sen jälkeen vastaaja ilmoittaa lyhyesti kantansa esitettyihin vaatimuksiin.

Usein avin edustaja käyttää ensimmäisen puheenvuoronsa tässä vaiheessa. Tämä onkin sille luonteva paikka. Puheenvuoron sisällössä on syytä muistaa puolueettomuus. Olennaista on tässä tuoda esille avin käsitys siitä, mitkä ovat asian käsittelyn kannalta keskeiset työturvallisuusnormit ja niiden kyseisessä jutussa arvioitavaksi tuleva ydinsisältö. Tuomari ei välttämättä ole putoamissuojaussuunnitelman laatimisen asiantuntija. Usein on jo esitutkinnan ja ennakkovastausten valossa hyvin ennakoitavissa, mistä pääkäsittelyssä tullaan vääntämään. Puolueettomuus on siis pidettävä kirkkaana mielessä alusta pitäen; apusyyttäjäksi ei avin lakimiehen pidä ryhtyä.

Seuraavaksi syyttäjä ja asianomistaja perusteltavat kantansa. Joskus aville tarjotaan puheenvuoroa jo tähän väliin, mutta luontevampaa on käyttää se vasta sen jälkeen, kun vastaajalle on varattu tilaisuus lausua vastapuolen perustelujen johdosta. Tässä kohdassa avin on syytä lausua relevanttien työturvallisuusnormien sisällöstä ja tulkinnasta etenkin silloin, jos jonkun asianosaisen puheenvuorossa on niiden sisällöstä annettu jotain avin käsityksestä poikkeavaa informaatiota. Tuomioistuin luonnollisesti itse valitsee sen tietosisällön, jolle omat normitulkintansa perustaa.

Todistelu aloitetaan yleensä kirjallisista todisteista. Kun ne käydään läpi yksi kerrallaan, kaikki asianosaiset saavat niistä lausua vuorollaan. Todisteen nimennyt taho luonnollisesti puhuu ensin ja avi luontevimmin lopuksi, jos jotakin sanottavaa on. Kirjalliset todisteet sijoittuvat teemojensa mukaan eri etäisyyksille asian työsuojelullisesta ytimestä. Mitä lähempänä tuota ydintä ollaan, sitä luontevampaa on avinkin ko. todisteesta lausua. Jokseenkin jokaisessa jutussa on sellaistakin asiakirjatodistelua, jota avilla ei ole rooliinsa perustuen intressiä kommentoida.

Edellä mainittu valvontalain esitöiden lausuma liittyy henkilötodisteluun, johon normaalisti siirrytään asiakirjatodistelun jälkeen. Avin edustajan tulee silloin esittää kysymyksiä kaikille niille kuulusteltaville, joiden kertomuksen sisältö työsuojelunormien soveltamisen ja jutun selvitetyn tilan näkökulmasta antaa siihen aihetta. Sisällytän myös vastuun kohdentamisen tematiikan tämän kyselyoikeuden piiriin.

Avin kysymysten on puolueettomuuden nimissä syytä olla kaikissa vaiheissa muodoltaan pääkuulustelussa esitettävien kaltaisia. Mitä lähempänä ne silloin ovat tyypiltään ns. täydellisiä valintakysymyksiä, sitä parempi. Johdattelevien kysymysten esittäminen kuuluu muille asianosaisille.

Pääkäsittelyn lopuksi asianosaiset esittävät loppulausuntonsa ja osana sitä käsityksensä syyllisyydestä ja rikoksen seuraamuksesta. Tässä kohden on tyylikkäintä aina antaa puolustukselle/vastaajalle viimeinen sana. Se tarkoittaa silloin käsittelyn aiemmasta puheenvuorojärjestyksestä poikkeamista niin, että avi lausuu ennen vastaajaa.

Loppupuheenvuoron sisällön on tarkoituksenmukaista kosketella asiaan liittyvien työturvallisuusmääräysten ja muiden työsuojelunormien sisällöstä todistelussa ja muutoin kertynyttä selvitystä – puolesta ja vastaan. Asiassa jo aiemmin tehtyyn ilmoitukseen ja syyttäjälle annettuun avin lausuntoon ei pidä ”hirttäytyä”. Avin lakimiehen on otettava huomioon se, miten näyttö pääkäsittelyssä on rikastunut ja painottunut ja juttu muutoinkin ns. elänyt.

Puolueeton oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytyksistä lausuminen kuuluu myös tähän osuuteen, mikäli sellainen vaatimus on esitetty. Sama koskee mahdollisen laittoman hyödyn laskentaa ja arviointia, varsinkin kun useimmiten kyse on työturvallisuusmääräysten noudattamatta jättämisen kerryttämistä kustannussäästöistä. Rangaistusten mittaamiseen liittyvä seuraamuskeskustelu on syytä jättää asianosaisille.

Puheoikeuden käyttämiseen liittyy aina myös moraalinen osavastuu jutun lopputuloksesta. Jos se ei avin lakimiehen jälkikäteisarvion mukaan osoita työsuojeluasiantuntemusta, kannattaa vilkaista myös peiliin.

Matti Nissinen
Lakimies
OTL, VT
Etelä-Suomen aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.