29.10.2020 13.00 Hovioikeus muutti törkeän pahoinpitelyn yrityksen törkeäksi murhan yritykseksi kun vastaaja yritti polttaa ex-puolisonsa ja 1-vuotiaan lapsensa

Hovioikeus katsoi, että polttaminen voi henkirikoksen tekotapana olla raaka ja julma. Olosuhteista riippuen uhri voi menehtyä savukaasuihin tai suoranaisesti palamiseen. Tässä tapauksessa A oli ollut sytyttämässä tulipaloa palonestettä käyttämällä. Hänen menettelynsä osoitti päättäväisyyttä ja sitkeää surmaamispyrkimystä, koska hän oli jatkanut surmaamisyritystään asunnon polttamisen epäonnistuttua seuraamalla SS:ää ja NJ:tä teräase kädessään. Ottaen lisäksi huomioon A:n motiivi, hänen suhteensa uhreihin, uhrien lukumäärä sekä se, että NJ oli ollut hyvin nuori lapsi, hovioikeus katsoi, että tekotapaa oli pidettävä lainkohdassa tarkoitetulla tavalla raakana ja julmana. Kuten korkein oikeus on oikeuskäytännössään (muun muassa KKO 2004:80, KKO 2004:119, KKO 2005:48) todennut, murha rikosnimikkeenä tarkoittaa henkirikoksenakin poikkeuksellisen törkeitä tekoja. Murhan tunnusmerkistössä törkeyttä ei ole arvioitava sellaisenaan, vaan teon on oltava törkeä verrattuna rikoslain 21 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun tappoon. Vasta sellaista henkirikosta, joka on tappoa selvästi törkeämpi, voidaan rikoslain mukaan pitää murhana. A:n tekoon soveltui kaksi rikoslain 21 luvun 2 §:ssä mainittua ankaroittamisperustetta. Tämä sekä ankaroittamisperusteiden arvioinnista ilmenevät muut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että tekoa oli myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä. (Vailla lainvoimaa 29.10.2020)