Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus, Julkisoikeus

28.10.2020 8.18 Vierashuoneessa OTT Henri Rikander ja OTT Mika Sutela: Miten suomalainen poliisi käyttää voimakeinoja kohdatessaan väkivaltaa virkatehtävässä?

Vierashuoneessa OTT Henri Rikander ja OTT Mika Sutela: Miten suomalainen poliisi käyttää voimakeinoja kohdatessaan väkivaltaa virkatehtävässä?

”Missä ei sana auta siellä tarvitaan Nokian kumipamppua” todettiin Suomen Gummitehtaan Poliisimies-lehdessä julkaistussa mainoksessa vuonna 1932. Tähän päivään tuotuna mainos, ainakin poliisimiehen näkökulmasta, herättää lähinnä hymistelyä, sillä valtion poliisi on jo aikoja sitten muotoutunut kansan poliisiksi asianmukaisine palvelurooleineen. Tämä ilmenee jo siitä, että Suomessa poliisin voimakeinojen kohteeksi päätyminen on varsin harvinainen ilmiö, jossa kohdehenkilön oma toiminta näyttelee merkittävää roolia.

Kaksiosaisessa tutkimuksessamme tarkasteltiin poliisin kohtaamaa väkivaltaa ja poliisin voimankäyttöä vuosina 2014–2015. (Tutkimuksen ensimmäinen osa: Rikander –Sutela, Poliisiin kohdistuvan väkivallan anatomia: rikosepäilyjen taustat sekä tekojen vaarapotentiaali. Edilex 2020/34.) Tutkimusaineisto sisälsi 3.118 raportoitua väkivaltatilannetta. Nyt julkaistussa toisessa osassa keskeinen tutkimuskysymys oli, miten suomalainen poliisi käyttää voimakeinoja kohdatessaan väkivaltaa virkatehtävässä.

Poliisin voimankäyttö on tutkimuksemme mukaan harvinainen ilmiö, sillä suhdeluku voimankäytön ja kiinniottojen välillä on noin 1,8 kertaa sataa kiinniottoa kohti. Voimakeinojen käytöstä syntyy eriasteisia vammoja asiakkaalle (4,4 %) ja poliisille (5,6 %) vain harvoin. Miehiä kohtaan poliisi käyttää voimakeinoja hieman enemmän kuin naisiin, mutta myös miehiä kohtaan käytettyjen voimakeinojen valikoimassa on enemmän hajontaa. Havaintomme on mielenkiintoinen ottaen huomioon naisten korkeamman vaarapotentiaalin ja sen, että kansainvälisten tutkimuksen mukaan poliisin loukkaantuminen on todennäköisempää, kun asiakkaana on nainen. Tutkimuksemme antaa viitteitä siitä, että naissukupuoli voi olla poliisin voimankäytön astetta lieventävä tekijä.

Ikäluokkakohtaisessa tarkastelussa huomio kiinnittyy siihen, että voimankäyttöpotentiaali karkeasti ottaen kasvaa ja siihen tulee sitä enemmän vaihtelua, mitä vanhemmasta asiakasikäluokasta on kyse. Alaikäisiin asiakkaisiin kohdistetut voimakeinot ovat keskimäärin olleet lievimpiä ja tasalaatuisimpia. Tutkimus osoittaa, että iän perusteella haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt tunnistetaan hyvin.

Mikäli poliisin kohdehenkilö on varustautunut terä- tai ampuma-aseella, poliisi todennäköisimmin käyttää joko etälamautinta tai asetta, riippuen siitä, onko kyseessä kontaktitilanne vai jokin myöhempi tehtävän vaihe. Tutkimuksemme osoitti, että niissä tilanteissa, joissa kohdehenkilö puree, lyö tai painii, poliisit käyttivät tavallisesti jopa suhteettoman lieviä voimakeinoja. Tämä saa tukea myös kansainvälisistä tutkimuksista, jotka ovat osoittaneet, että poliisit pyrkivät käyttämään voimakeinoja sallitun asteikon alarajalta. Tämä siitäkin huolimatta, että fyysisiä voimakeinoja käytettäessä vammapotentiaali poliisille on jopa suurempi kuin asiakkaalle.

Tutkimme myös voimankäytön eroja kaupunkialueen, ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun välillä. Tutkimuksemme ensimmäinen osa osoitti, että verrattuna kaupunkialueeseen, ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla (HARVA-alue) maaseudulla vaarapotentiaali on korkeampi. Tässä toisessa osassa kuitenkin havaitsimme, että alueellisesti eri kuntaluokituksen omaavien kuntien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja poliisin voimankäyttöpotentiaalissa ei esiintynyt. Maakunnittain eroja oli kuitenkin siten, että Uuteenmaahan verrattuna voimankäyttöpotentiaali on mallinnuksen perustella korkeampi Kymenlaakson, Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa, ja lievempi Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen maakunnissa.

Molempien tutkimusten perusteella voidaan todeta poliisin kohdistetun väkivallan monimuotoistuneen ja sen intensiteetin kasvaneen. Toimintaympäristön raaistumisesta huolimatta voidaan havaita, että suomalaisen poliisin toiminnallisen kapasiteetin ja pidättyväisen voimankäytön johdosta ennalta arvattavaan ja kontrolloituun lopputulokseen päästään lähes säännönmukaisesti.

Henri Rikander
OTT

Mika Sutela
OTT, dosentti

Koko tutkimusartikkeli Edilexin Lakikirjastossa

Henri Rikander – Mika Sutela: Miten suomalainen poliisi käyttää voimakeinoja kohdatessaan väkivaltaa virkatehtävässä?

- - -

Kuvassa Sutela vasemmalla ja Rikander oikealla.
Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.