Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus, Julkisoikeus

5.10.2020 8.33 (päivitetty 8.10.2020 14.05) Vierashuoneessa OTT Henri Rikander: Poliisin voimakeinot Elokapina-mielenosoituksen yhteydessä

Vierashuoneessa OTT Henri Rikander: Poliisin voimakeinot Elokapina-mielenosoituksen yhteydessä

Helsingin poliisi käytti voimakeinoja Elokapina-mielenosoituksen yhteydessä sumuttamalla mielenosoittajia oc-kaasulla. Tapahtumat herättivät runsaasti mediahuomiota ja arvostelu kohdistui poliisin päätöksen puuttua mielenilmaisun kulkuun ja käytettyihin voimakeinoihin.

Mielenosoitusvapaus on demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluva itsenäinen perusoikeus, joka sisältää useiden muiden perusoikeuksien, kuten kokoontumisvapauden ja sananvapauden, käyttämisen. Tämä ilmenee perustuslain 13 § 1 momentissa: Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Tätä oikeutta turvaa myös useat ihmisoikeussopimukset. Poliisilla on positiivinen velvollisuus turvata mielenilmaisun häiriötön kulku, sillä perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) mukaan turvaamisvelvollisuus ulottuu myös tilanteisiin, joissa ilmoitus mielenosoituksen järjestämisestä on laiminlyöty.

Kokoontumislaki antaa poliisille mahdollisuuden asettaa tilaisuudelle järjestämiselle rajoituksia sekä ennen tapahtumaa että sen aikana. Mikäli mielenilmaisun jatkamisesta aiheutuu välitöntä vaaraa ihmisten turvallisuudelle, omaisuudelle tai ympäristölle tai toiminta on olennaisesti lainvastaista, on poliisilla, jollei muut toimenpiteet riitä, mahdollisuus keskeyttää tai päättää tilaisuus.

Puuttumiskynnystä mielenilmaisuihin on kuitenkin pidettävä korkealla. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) piirissä vuonna 1990 luoduissa periaatteissa on erotettu laittomat, mutta väkivallattomat kokoukset, väkivaltaisista kokouksista. Vastaavasti EIT ratkaisukäytännössä  Oya Ataman v. Turkki on katsottu, että rauhanomaisissa mielenosoituksissa, myös laittomissa, viranomaisilta edellytetään pidättyväisyyttä voimakeinojen käytössä. Eugen Schmidberger v. Itävalta (ks. esim. Edilex) tapauksessa puolestaan katsottiin moottoritien sulkeminen 30 tuntia kestäneen mielenosoituksen ajaksi sallituksi.

Poliisin toimintaa ohjaavat ja rajoittavat sekä poliisilain yleiset periaatteet että poliisin voimankäyttösäännöksen erityiset periaatteet. Poliisilain 1 luvun yleisiä periaatteita ovat perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate sekä mahdollisuus luopua tehtävästä tai siirtää sitä.

Voimankäytön laillisuusarviointi tapahtuu kokonaisarvostelun perusteella jossa ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan virkatehtävän lainmukaisuutta (primäärinormi) ja tämän jälkeen tilanteessa käytettyjen voimakeinojen (sekundäärinormi) tarpeellisuutta ja puolustettavuutta. Tarpeellisuuden arvioinnissa on kyse yhteiskunnan näkökulmasta eli siitä, mitä tarvitaan virkatehtävän suorittamiseksi. Tarpeellisuusvaatimus sisältää kiellon ryhtyä voimakäyttöön, mikäli tilanteessa ei ylipäätään ole mahdollista saavuttaa haluttua lopputulosta voimakeinoja käyttäen. Tarpeellisuusvaatimus sisältää myös voimankäytön aikarajoja, voimankäyttöä ei tule aloittaa liian aikaisin ja se tulee lopettaa heti, kun vastarinta on lakannut. Kyse on myös tehokkuuden mittaamisesta eli siitä, että tilanteessa käytetty voimakeino ei ole ali- tai ylimitoitettu. Mitä suuremmat resurssit poliisilla on käytettävänä sitä pidättyväisempää suhtautumista voimankäyttöön voidaan edellyttää.

Tarpeellisuusarvioinnin jälkeen tarkastellaan, oliko voimankäyttö myös puolustettavaa eli kohtuullisessa ja järjellisessä suhteessa virkatehtävän laatuun ja sillä tavoiteltavaan päämäärään. Arvioinnissa huomioidaan tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat.  Kyse on intressivertailusta keinon ankaruuden ja siitä koituvien seurauksien välillä. Oikeasuhteisuusvaatimuksesta seuraa, että tietyissä tilanteissa voimankäytöstä tulee osata myös luopua tai siirtää virkatehtävän loppuun saattaminen myöhemmäksi.

Sekä ihmisoikeustuomioistuimen käytännön että jo vanhastaan suomalaiseen voimankäyttösääntelyn mukaan passiivista henkilöä ei voi pakottaa voimakeinoin esimerkiksi kävelemään poliisiautolle. Suomalaisen poliisin pidättyväisyys voimankäyttöön on arvo sinänsä jota poliisin itsensä tulee vaalia ja yhteiskunnan siltä sitä vaatia.

Henri Rikander 
Poliisin voimankäytöstä väitellyt oikeustieteen tohtori

Lue myös

Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.