Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

7.10.2020 12.29 Vierashuoneessa tohtorikoulutettava Tuomas Ikonen: Tasapainoilua rikoksesta epäillyn ja rikoksen uhrin oikeuksien välillä

Vierashuoneessa tohtorikoulutettava Tuomas Ikonen: Tasapainoilua rikoksesta epäillyn ja rikoksen uhrin oikeuksien välillä

Yksi syksyn eniten puhuttaneista aiheista on ollut Helsingin huumepoliisin entistä päällikköä Jari Aarniota ja rikollisryhmä United Brotherhoodin ex-johtajaa Keijo Vilhusta koskeva murhaoikeudenkäynti. Ennen pääkäsittelyä Helsingin käräjäoikeuden oli tehtävä ratkaisu salaisella pakkokeinolla saadun ylimääräisen tiedon hyödyntämisestä asiassa. Ratkaisu saattaa osoittautua merkittäväksi rikosvastuun toteutumisen kannalta.

Kesällä 2020 Helsingin käräjäoikeudessa alkoi murhaoikeudenkäynnin käsittely, jossa syytettyinä ovat Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio ja rikollisryhmä United Brotherhoodin ex-johtaja Keijo Vilhunen. Lokakuussa 2003 Helsingin Vuosaaressa tehdystä palkkamurhasta on jo aiemmin tuomittu elinkautisiin vankeusrangaistuksiin neljä ihmistä.

Uudessa esitutkinnassa oli hyödynnetty vuodelta 2003 peräisin olevia telekuuntelu- ja televalvonta-aineistoja, joihin annetut telekuunteluluvat liittyivät toiseen, törkeitä huumausainerikoksia koskeneeseen esitutkintaan. Vilhunen vaati, ettei syyttäjä saisi käyttää näitä aineistoja näyttönä häntä vastaan murhaoikeudenkäynnissä. Vilhunen perusteli vaatimustaan muun muassa sillä, että aineisto oli uudessa tutkinnassa laittomasti hankittu, koska sitä oli säilytetty yli laissa säädetyn viiden vuoden enimmäisajan. Lisäksi Vilhusen mukaan aineisto ei ole kokonainen, vaan siitä puuttuu esimerkiksi hänen omia tekstiviestejään, jotka poliisi oli hävittänyt.

Tällainen perusterikoksen, tässä tapauksessa törkeän huumausainerikoksen tutkinnan kannalta merkityksetön tieto on määritelty pakkokeinolaissa (PKL, 806/2011) tiettyjen salaisten pakkokeinojen tuottamaksi ylimääräiseksi tiedoksi, jonka muodostuminen voidaan kuvata alla olevassa kuviossa esitetyllä tavalla.

Ylimääräisen tiedon käyttämisen ja sen rajoittamisen ongelmakohtia

Ylimääräisen tiedon käyttämistä rajoitettiin vuonna 2014 voimaan tulleessa uudessa pakkokeinolaissa. Tätä ennen salaisen tiedonhankinnan sääntelystä oli lukuisten erillisuudistusten myötä muodostunut vaikeaselkoinen kokonaisuus, jonka selkeyttäminen oli yksi esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakia käsittävän kokonaisuudistuksen päätavoitteista (HE 222/2010 vp, s. 145). Tavoitteessa ei kuitenkaan kaikilta osin onnistuttu, minkä osoittaa omalta osaltaan ylimääräistä tietoa koskeva sääntely, johon näyttää liittyvän edelleen erilaisia ongelmakohtia. Muun muassa korkein oikeus on todennut ratkaisussaan KKO 2016:17 ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevan säännöksen ja sen esitöiden jättävän sijaa tapauskohtaiselle harkinnalle ja erilaisille tulkinnoille. Myös apulaisvaltakunnansyyttäjänä toimineen Jorma Kalskeen tekemän arvion mukaan jo itsessään ylimääräisen tiedon käsite ja määrittely eivät ole lain esitöiden ja oikeuskirjallisuuden valossa selviä ja ongelmattomia (EOA 2017, s. 5).

Uuden pakkokeinolain perusteella ylimääräisen tiedon käyttäminen muun kuin perusterikoksen selvittämisessä on sallittu vain laissa erikseen mainituissa tilanteissa. Käytettäessä ylimääräistä tietoa rikoksen selvittämisessä tietoa hyödynnetään rikosprosessissa epäillyn rikoksen näyttönä tai pakkokeinon perusteena. Vaikka edellytykset ylimääräisen tiedon käyttämiselle rikoksen selvittämisessä eivät täyttyisi, voidaan samaa tietoa käyttää esitutkintaviranomaisen toiminnan suuntaamiseen ja syyttömyyttä tukevana selvityksenä.

Ylimääräisen tiedon käyttäminen viimeksi mainituissa tilanteissa on lainsäätäjän esitutkintaviranomaiselle antama ilman rajoituksia aina hyödynnettävissä oleva työkalu. Ongelmallisia tilanteita voi syntyä kuitenkin muun muassa silloin, kun yksittäinen ylimääräinen tieto ei ole käytettävissä näyttönä epäiltyä tekijää vastaan, mutta sama ylimääräinen tieto todistaa toisen syyttömyyden puolesta samassa rikosasiassa (Ikonen 2020). Tulkintaongelmia ilmenee myös arvioitaessa, milloin ylimääräisen tiedon käyttäminen esitutkinnan suuntaamiseksi muuttuu rikoksen selvittämiseksi (Ikonen 2019, s. 808–810).

Ylimääräisen tiedon käyttämiseen liittyvät epäselvyydet ovat paitsi rikoksesta epäillyn oikeusturvan myös rikosvastuun toteutumisen, rikostorjunnan uskottavuuden ja ennen kaikkea rikosten uhrien näkökulmasta harmillisia. Lisäksi ylimääräisen tiedon käyttämiselle asetut rajoitteet vaikuttavat heikentäneen esitutkintaviranomaisten mahdollisuuksia paljastaa piilorikollisuutta. Lainsäätäjä ei aina välttämättä näe niitä seurauksia, joita yksittäisestä sääntelystä tulee aiheutumaan. Vaikka lainsäätäjällä on hyvä tarkoitus ja se tekee sääntelyn epäillyn perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen, saattaa sääntely kääntyä itseään vastaan ja johtaa lisääntyvään turvattomuuteen yhteiskunnassamme (Hankilanoja 2014, s. 101).

Vuosaaren murhaoikeudenkäynnissä Helsingin käräjäoikeus päätyi lopulta hylkäämään Vilhusen vaatimuksen vanhan telekuuntelu- ja televalvontamateriaalin sulkemisesta pois oikeudenkäyntiaineistosta. Käräjäoikeuden mukaan on ilmeistä, että ylimääräisen tiedon vajavaisuus tai mahdollinen puutteellisuus on sattumanvaraista, eikä se perustu esitutkintaviranomaisten tai syyttäjän tekemään arvioon todisteen merkityksestä ja päätökseen näytön liittämisessä esitutkinta-aineistoon. Näin ollen ylimääräinen tieto on tässä rikosasiassa vapaasti hyödynnettävissä todisteena prosessin loppuun saakka.

Lähteet:

  • Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös ylimääräisen tiedon käyttöä koskevaan omaan aloitteeseen 18.7.2017 nro 1649/2/15 (EOA 2017)
  • Hallituksen esitys 222/2010 vp esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi (HE 222/2010 vp)
  • Hankilanoja, Arto, Poliisin salainen tiedonhankinta. Talentum 2014.
  • Ikonen, Tuomas, Salaisella pakkokeinolla kertyneen ylimääräisen tiedon käyttäminen. Defensor Legis 6/2019.
  • Ikonen, Tuomas, Ylimääräisen tiedon käyttäminen esitutkinnan suuntaamiseksi ja syyttömyyttä tukevana selvityksenä. Defensor Legis 6/2020 (julkaistavaksi hyväksytty).
  • Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2016:17 jatkokäsittelylupaa koskevassa asiassa.

Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.