21.9.2020 15.00 Hovioikeus: Käräjäoikeuden ei olisi tullut hylätä vahingonkorvauskannetta selvästi perusteettomana

A oli kanteessaan esittänyt sen oikeustosiseikaston, jonka perusteella hän vaatii B:ltä vahingonkorvausta. Sillä seikalla, katsotaanko B:n toimineen yksityishenkilönä vai virkamiehenä, ei ole ratkaisevaa merkitystä B:n vahingonkorvausvelvollisuuden kannalta. Mikäli B:n katsotaan kanteessa kuvatulla menettelyllään aiheuttaneen A:lle tämän väittämää vahinkoa, hän on siitä korvausvelvollinen, olipa vahinko aiheutettu sitten virkamiehenä tai yksityishenkilönä. Tämän vuoksi kannetta ei voitu pitää oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomana. Käräjäoikeuden katsoessa B:n toimineen virkamiehenä, oli oikeudenkäynnissä noussut esiin valtion mahdollinen vahingonkorvauslain 3 lukuun perustuva vastuu A:lle mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta. Vaikka A ei ollutkaan kohdistanut vahingonkorvausvaatimusta valtioon, olisi valtiolle tullut vahingonkorvauslain 7 luvun 5 §:n nojalla varata tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. Tällaista tilaisuutta valtiolle ei ollut varattu.
Käräjäoikeus oli jättänyt valmisteluistunnon ja pääkäsittelyn järjestämättä ja hylännyt kanteen kirjallisessa menettelyssä, vaikka A oli nimennyt asiassa henkilötodistelua eikä ollut suostunut asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Asiaa ei ollut voitu ratkaista ilman A:n suostumusta kirjallisessa menettelyssä, vaan sen valmistelua olisi tullut jatkaa riita-asian käsittelyssä säädetyssä järjestyksessä. Asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä oli tapahtunut menettelyvirhe, jolla oli voinut olla vaikutusta asian ratkaisuun. Tämän vuoksi asia oli palautettava käräjäoikeuteen. (Vailla lainvoimaa 21.9.2020)