Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

2.9.2020 11.49 Vierashuoneessa tohtorikoulutettava Minni Leskinen: Itsemääräämisoikeuden suojaa lasten koskemattomuuden kustannuksella?

Vierashuoneessa tohtorikoulutettava Minni Leskinen: Itsemääräämisoikeuden suojaa lasten koskemattomuuden kustannuksella?

Oikeusministeriön 11.4.2019 asettama työryhmä, jonka tehtävänä oli valmistella seksuaalirikosoikeuden kokonaisuudistus, luovutti mietintönsä oikeusministeriölle 7.7.2020. Työryhmän tuli erityisesti vahvistaa suostumuksen asemaa raiskauksen tunnusmerkistössä. Työryhmä ehdottaa, että jatkossa raiskauksen tunnusmerkistö perustuisi ensisijaisesti toisen osapuolen vapaaehtoisuuden puuttumiselle. Lainsäädännön uudistamista suostumuksen puutteeseen perustuvaksi edellytti myös Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa valvova asiantuntijaryhmä GREVIO. Vaikuttaisikin siltä, että pitkään jatkunut poliittinen keskustelu siitä, siirrytäänkö Suomessa niin sanottuun suostumusperusteiseen malliin vai ei, olisi tulossa päätökseensä.

Ensilukemalta työryhmän mietintö vaikuttaakin – ainakin perustelujen tasolla – uhrien asemaa parantavalta. Pykäläehdotusten tarkempi analyysi osoittaa kuitenkin, että lasten osalta ehdotus sisältää lukuisia ongelmakohtia. Itsemääräämisoikeutta korostava paradigma on johtamassa muun muassa siihen, että samalla kun alle 12-vuotiaiden koskemattomuudesta tulisi absoluuttista, aiempi 16 vuoden suojaikäraja hämärtyisi ja 12 vuotta täyttäneiden lasten osalta suostumuksesta tulisi merkittävä kriteeri teon rikosoikeudellisessa arvioinnissa. Lisäksi ehdotuksessa suhtaudutaan varsin liberaalisti täysi-ikäisten miesten seurusteluun alaikäisten tyttöjen kanssa, mikä tulee ilmi työryhmän näkemyksissä siitä, millaista ikäeroa voidaan pitää olennaisena. Työryhmän näkemyksen mukaan 15-vuotiaan tytön ja 20-vuotiaan miehen, samoin kuin 14-vuotiaan ja 19-vuotiaan, välistä seurustelusuhdetta voidaan pitää tasavertaisena eikä siihen näin ollen tule rikosoikeudellisesti puuttua, ellei sitten kyse ole vapaaehtoisuuden puuttumisesta (OM:n Mietintöjä ja lausuntoja 9/2020, s. 188–189).

Työryhmän mietinnössä ei avata sitä, mihin nämä linjaukset perustuvat. Sanna Marinin hallitusohjelmassa linjataan tavoitteeksi lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ehkäiseminen ja lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vähimmäisrangaistusten korottaminen. Myös työryhmän mietinnössä todetaan, että uudistuksen keskeinen tavoite on rikosoikeudellisen suojan parantaminen lasten koskemattomuuden ja häiriöttömän kasvun ja kehityksen turvaamiseksi (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 9/2020, s. 146). Vaikuttaisikin siltä, että ehdotuksen julkilausutut tavoitteet ovat ristiriidassa sen kanssa, mihin uudistuksen toteutuminen ehdotetussa muodossa johtaisi.

Lasten osalta ongelmallisena on julkisessa keskustelussa koettu viime vuosina, voiko lapsi ylipäätään suostua sukupuoliyhteyteen häntä huomattavasti vanhemman aikuisen henkilön kanssa. Taustalla on Pirkanmaan käräjäoikeuden ja Turun hovioikeuden tuomio, josta korkein oikeus ei toukokuussa 2018 myöntänyt valituslupaa. Tapauksessa 10-vuotiaan tytön törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö ei ollut törkeä raiskaus, koska asiassa ei ollut näytetty sitä, että sukupuoliyhteys olisi tehty väkivaltaa käyttäen tai että lapsi olisi ollut pelkotilassa tai muussa avuttomassa tilassa. Vuotta myöhemmin, huhtikuussa 2019, tuli voimaan varsin pikaisesti säädetty törkeää lapsenraiskausta koskeva uusi tunnusmerkistö, joka ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaa, koska se on edelleen sidottu raiskauksen tunnusmerkistön, eli väkivallan käytön tai avuttoman tilan, näyttämiseen. Tämä ongelma on työryhmän ehdotuksessa ratkaistu sillä, että sukupuoliyhteys alle 12-vuotiaan kanssa olisi ehdotetun uuden 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan aina, riippumatta teon olosuhteista tai osapuolten näkemyksistä, lapsenraiskaus. 

Ehdotettu uusi lapsenraiskausta koskeva rikoslain 20 luvun 12 § sisältäisi kuitenkin edelleen viittauksen aikuisia, eli 16 vuotta täyttäneitä koskevaan, raiskauksen tunnusmerkistöön 12–15-vuotiaiden lasten osalta, ja toisi vapaaehtoisuuden käsitteen näin ollen myös osaksi lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten arviointia. Työryhmän ehdottaman uuden lapsenraiskausta koskevan 12 §:n 1 momentin 2 mukaan sukupuoliyhteys kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa olisi lapsenraiskaus, jos tekijä on sukupuoliyhteydessä lapsen kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, tai tekijä saa lapsen kanssaan tai kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen käyttämällä lapseen kohdistuvaa väkivaltaa tai pakottaa hänet siihen uhkauksella, taikka käyttää hyväkseen sitä, että lapsella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, heikentyneen tajunnantilan, voimakkaan päihtymistilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai tilanteen äkillisyyden vuoksi. Lisäksi tekijä tuomitaan lapsenraiskauksesta, jos osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero ja 12–15-vuotias lapsi on saatu sukupuoliyhteyteen kehottamalla, taivuttelemalla tai houkuttelemalla. Edelleen tekijä tuomitaan lapsenraiskauksesta, jos tekijä on 12–15-vuotiaan lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden.

Mikäli mikään edellä mainituista tunnusmerkeistä ei täyttyisi, olisi työryhmän ehdotuksen mukaan kyse vain sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa (uusi ehdotettu 14 §) tai lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta (uusi ehdotettu 17 §). Ero on – erityisesti kriminaalipoliittisesti – merkittävä verrattuna nykyiseen sääntelyyn, jossa sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan lapsen kanssa on lähtökohtaisesti aina törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä riippumatta lapsen omasta suhtautumisesta tekoon. Rangaistavuuden ulkopuolelle on nykyisessä sääntelyssä rajattu vain teot, jotka eivät loukkaa lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja joiden osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.

On vaikea ymmärtää työryhmän ehdotuksen taustalla olevaa ajatusta, että 12-15-vuotiaiden osalta voitaisiin arvioida heidän vapaaehtoisuuttaan suhteessa olennaisesti vanhempiin ja kypsempiin henkilöihin. Nykyisen sääntelyn taustalla on se lähtökohta, että alle 16-vuotiaan lapsen hyväksikäyttöä on jo se, että osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä on suuri ero. Ehdotettu rangaistusasteikko sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa olisi sama kuin nykyisessä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä, mutta rikoksen nimikkeen muuttaminen sukupuoliyhteydeksi lapsen kanssa antaa väärän viestin siitä, että osapuolet olisivat tasavertaisessa päätöksentekoasemassa.

Työryhmän ehdotuksesta on luettavissa siirtymä kohti lasten seksuaalisuuden liberalisointia, mikä ei ole sisältynyt työryhmälle annettuun tehtävänantoon. Edellä käsitellyn 12–15-vuotiaiden seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja lapsenraiskauksen tunnusmerkistön rajanvedon lisäksi ongelmallisena väliinputoajaryhmänä ovat 16-17-vuotiaat, joiden suoja seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja riistolta Lanzaroten sopimuksen edellyttämällä tavalla on edelleen heikkoa.

Erityistä kritiikkiä tältä osin voidaan esittää seksuaalisen hyväksikäytön lievempää rangaistavuutta sekä niin kutsutun vastikkeellisen seksin rikosoikeudellista käsittelyä kohtaan. Nykyinen ”seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta” koskeva pykälä on jätetty mietinnössä kokonaan käsittelemättä ja ennalleen, vaikka teoissa on tyypillisesti kyse täysin epäsuhtaisesta vaihdantatilanteesta, johon sisältyy seksuaalisen hyväksikäytön piirteitä. Edelleen työryhmän mietinnössä on jäänyt huomiotta se, että sääntelyn sitominen enenevissä määrin erilaisiin ikärajoihin edellyttäisi myös sen pohtimista, vaatiiko tunnusmerkistön täyttyminen tältä osin aina tekijän tahallisuutta eli lapsen iän pitämistä varsin todennäköisenä, vai tulisiko myös Suomessa harkita lapsen iän osalta tuottamusvastuuta.

Olen käsitellyt näitä ongelmia laajemmin lausunnossani, joka on saatavilla lausuntopalvelussa osoitteessa lausuntopalvelu.fi (ks. kohta Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset). Lausunnossani olen esittänyt lisäksi ratkaisuehdotuksia työryhmän ehdotuksen ongelmakohtiin. Lasten osalta tulisi kuitenkin arvioida, kuten Amnesty International Suomen osasto ry mietintöön jättämässään eriävässä mielipiteessään esittää, onko mitään sellaista syytä, miksi nykyisestä vakiintuneesta ja varsin hyvin toimivasta lasten seksuaalisen hyväksikäytön sääntelystä ja selkeästä 16 vuoden suojaikärajasta tulisi siirtyä ehdotettuun, jo lähtökohdiltaan ongelmalliseen, 12 vuotta täyttäneiden lasten seksuaalista itsemääräämisoikeutta korostavaan malliin.

Lausunnon työryhmän mietinnöstä voi antaa vielä 30.9.2020 asti.

Minni Leskinen
OTM, varatuomari
tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

Lue myös


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.