Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.

17.6.2020 11.50 Vierashuoneessa Henri Rikander: KKO 2020:13 – Korkein oikeus lievintä voimakeinoa etsimässä

Vierashuoneessa Henri Rikander: KKO 2020:13 – Korkein oikeus lievintä voimakeinoa etsimässä

Poliisin voimankäyttö ja myös suoranainen poliisiväkivalta ovat olleet kansainvälisen uutisoinnin kohteena viime toukokuusta lähtien. Yhdysvalloissa Minneapolisissa George Floyd menehtyi poliisin raudoittamisen jälkeisten toimien jälkeen ja myöhemmin Atlantassa Rayshard Brooks menehtyi poliisin luoteihin sen jälkeen kun hän oli vastustanut poliisin kiinniottoa ja onnistunut saamaan toisen poliisin etälamauttimen. Näiden tapahtumien jälkeen vaatimukset Yhdysvaltojen poliisitoiminnan kokonaisvaltaisesta reformista ovat koventuneet päivittäin

On syytä muistaa, että yhdysvaltalaisten poliisien voimankäyttö ei ole vertailukelpoista eurooppalaiseen, pohjoismaiseen ja erityisesti suomalaisen poliisin voimankäyttöön johtuen erityisesti historiallisista, kulttuurillisista ja yhteiskunnallisista syistä. Pelkästään poliisikoulutuksen tasossa ja laadussa on valtava ero, sillä yhdysvalloissa poliisikoulutus kestää vähimmillään 10 viikkoa kun taas suomessa kelpoisuuden poliisin virkaan saa kolmen vuoden korkeakouluopintojen jälkeen.

Tuorein kansallinen esimerkki poliisin voimankäytöstä on kesäkuun puolesta välistä, jolloin poliisi tavoitti Järvenpäässä ase kädessä kadulla liikkuneen miehen. Koska mies ei totellut poliisin käskytystä tai luopunut aseesta, ampui poliisi yhden laukauksen tätä reiteen, suoritti kiinnioton ja antoi tälle ensiapua. Kiinnioton jälkeen ilmeni, että tekijä oli varustautunut muovikuula-aseella.

Toimintamalli oli osoitus suomalaisen poliisin sangen pidättyväisestä aseenkäytöstä ja voimankäyttökulttuurista yleensä. Pohjoismaisittain vertailtuna suomalainen poliisi ampuu keskimäärin saman verran kuin tanskalainen poliisi, joka kuitenkin uhkaa aseella merkittävästi enemmän. Norjalaisten aseella kohdistamat uhkaukset taas ovat kolminkertaiset Suomen poliisiin nähden. Suomessa poliisit ampuva suhteellisesti saman määrän kuin ruotsalaiset ja tanskalaiset, mutta kuolleiden määrä on yhtä matala kuin Norjassa, jossa poliisi on aseistamaton. Länsimaiden ja yleensäkin yhteiskunnallisesti korkeasti kehittyneiden maiden poliiseille on yhteistä se, että poliisin voimankäyttö edustaa valtion väkivaltamonopolia. Voimankäytön legitimiteettiä arvioidaan kysymällä missä tilanteessa ja minkälaisena tekona poliisin voimakeinojen käyttö on yhteiskunnallisesti katsottuna sallittua ja minkälaiset voimankäytön seuraukset ovat hyväksyttäviä? Vastaus tähän on aina dynaaminen, sillä hyväksyttävyyden käsitys muuttuu ajan myötä. Onkin syytä korostaa, että poliisin käyttämien voimakeinojen ja kansalaisten käsitys syiden ja seurausten suhteesta tulee aina vastata toisiaan.

Nyt tarkastelussa olleessa Korkeimman oikeuden ratkaisussa on ollut kyse juuri tästä arvioinnista. Tapauksessa KKO 2020:13 poliisikonstaapeli A oli ollut ottamassa verekseltään kiinni pahoinpitelystä epäiltyä B:tä, joka oli ollut poistumassa tekopaikalta. B oli A:n käskystä pysähtynyt ja kääntynyt A:ta kohti. A oli useita kertoja käskenyt B:tä menemään maahan, mutta B ei ollut totellut. A oli ottanut etälamauttimen käteensä ja osoittanut sillä B:tä, joka oli pyytänyt, että A ei ampuisi häntä. A oli sanallisesti varoittamatta ampunut B:tä etälamauttimella, minkä seurauksena B oli kaatunut maahan.

Korkeimman oikeuden mukaan kuvatussa tilanteessa etälamauttimella ampuminen ei ollut ollut tarpeellista ja puolustettavaa ja ettei A ollut varoittanut etälamauttimen käytöstä riittävän selkeästi ja ymmärrettävästi ennen sen laukaisemista. A:n katsottiin syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen ja pahoinpitelyyn.

Korkein oikeus on tarkastellut lievimmän voimakeinon käsitettä varsin dikotomisesti perusoletuksena, että fyysinen voimankäyttö on aina lievin tehokas voimankäytön muoto. Näinhän ei missään tapauksessa ole. Vähemmän vaaralliset voimankäyttövälineet eivät ole poliisista annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n 2 momentin mukaisesti keskenään hierarkisessa järjestyksessä. Tämä tarkoittaa, että fyysinen voimankäyttö ei aina ole lievin voimakeino otettaessa huomioon vastarinnan voimakkuus ja vaarallisuus, käytettävissä olevat voimakeinot ja odotettavissa olevat seuraukset.

Valittaessa lievintä tehokasta voimakeinoa on huomioitava myös sitä käyttävän poliisin työturvallisuus. Virkatehtävällä olevan poliisin näkökulmasta lainsäädäntö ei määrittele työturvallisuustasoa vaan se tulee arvioida in casu. Työturvallisuudentason mitoituksessa on yhtäläisyyksiä voimankäytön lievin tehokas -määrittelyn kanssa, jolloin työturvallisuustaso asetetaan aina hieman kohdehenkilön vaarallisuusasteen yläpuolelle.

Poliisilain 1 luvun 3 §:n suhteellisuusperiaate edellyttää, että poliisin toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen (kurs. tässä) ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään, toimenpiteen kohteena olevan henkilön käyttäytymiseen, ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Poliisilain uudistuksen myötä vaarallisuusarviosta tuli uusi suhteellisuusperiaatteen arviointiperuste, joka liittyy erityisesti vastarintatilanteisiin. Lain esitöiden mukaan joissakin tilanteissa saatetaan jo perustellusti ennakoida, että toimenpiteen kohteena olevan henkilön käyttäytyminen voi vaarantaa poliisin työturvallisuuden, mikä voidaan sitten ottaa huomioon käytettävän keinon valinnassa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu muistuttaa tarpeellisuus- ja puolustettavuusarvioinnin merkityksestä ja virkamiehelle asetetusta osaamisvaatimuksesta. Lisäksi ratkaisu viestittää selkeästi, että voimakeinojen käyttämisestä varoittaminen tulee tehdä suusanallisesti ja tästä voidaan poiketa vain perustellusta syystä. Lievempien voimakeinojen keskinäisen suhteen osalta korkein oikeus kuitenkin vaikenee, vaikka ratkaisussa on erikseen todettu, ettei etälamautin kyseisessä tilanteessa ole ollut sallittu voimankäyttöväline.

Poliisin työturvallisuuden näkökulmasta korkein oikeus ottaa huolestuttavan linjan, koska ratkaisu korostaa poliisin toiminnallisen tuloksen saavuttamista yksittäisen poliisin kustannuksella, joka äärimmillään tarkoittaa sitä, että tulosta haetaan jopa tapaturmien uhalla.

Lue lisää
Lue myös

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.