Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus

1.6.2020 9.05 Hovioikeus: OK Perinnän korkoehto oli kohtuuton

Hovioikeus: OK Perinnän korkoehto oli kohtuuton

Luottosopimuksen varsinainen luottoraja oli mitoitettu 2.000 euroksi, joka juuri ylittää asiassa sovellettavan aiemmin voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n enimmäiskorkoa koskevan säännöksen soveltamisalan rajan. Ensimmäisen kuukauden aikana luottoraja oli ollut 100 euroa eikä 2.000 euroa. Mainituista seurasi, että luottosopimusta ei voitu pitää määrältään aidosti vähintään 2.000 euron suuruisena ja siihen oli siten sovellettava luottosopimuksen solmimisen aikana voimassa ollutta kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ää. Luottoehdossa sovittu mainitun pykälän rajoitusta yli kaksi kertaa suurempi luottokorko yhdistettynä suurehkoon luottomäärään ja mahdollisesti pitkäaikaiseksi muodostuvaan velkasuhteeseen, oli kuluttajan kannalta kohtuuton. Näin ollen korkoehto ei sitonut A:ta, ja siihen perustuvat vaatimukset oli hylättävä perusteettomina. Myös pääomaan ja perintätoimiin liittyvät vaatimukset oli hylättävä perusteettomina. (Vailla lainvoimaa 1.6.2020)

Turun hovioikeus  29.5.2020

Tuomio Nro 363
Diaarinumero S 18/1961
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Varsinais-Suomen käräjäoikeus 30.10.2018 nro 44707
Asia Velkasuhteeseen perustuva saatava
Valittaja A
Vastapuoli OK Perintä Oy

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja hänet vapautetaan velvollisuudesta maksaa OK Perintä Oy:lle (jäljempänä OK Perintä) pääomaa, erääntynyttä korkoa sekä perintäkuluja. 

Perusteinaan A on lausunut, että hän on maksanut luottosopimukseen perustuvan velkansa kohtuullisine korkoineen ja kuluineen. Vaaditut korko ja luottokustannukset ovat kohtuuttomia. A ei ole voinut nostaa luottosopimuksen mukaista 2.000 euroa kerralla, joten luottosopimus on koskenut alle 2.000 euron luottolimiittiä ja siihen on sovellettava kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ää.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa on selvitetty, että alkuperäinen luotonantaja Ferratum Finland Oy ja A olivat solmineet 28.7.2014 sopimusehtojen sanamuodon mukaan luottorajaltaan 2.000 euron luottoa koskevan luottosopimuksen. Luoton nimellisvuosikorko oli luottosopimuksen ehtojen mukaan ollut 103,42 prosenttia, minkä lisäksi jokaisesta nostosta oli tullut perittäväksi noston määrästä 12,5 prosenttia oleva nostopalkkio. Luottoehtojen mukaan ensimmäisen noston määrä oli ollut 100 euroa ja ensimmäisen kuukauden aikana asiakas oli voinut nostaa luottoa ainoastaan kerran.

Kuluttajansuojalain muuttamisesta annetun 1.9 .2019 voimaan tulleen lain mukaan ennen mainittua päivää voimassa olleisiin sopimuksiin sovelletaan kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n osalta ennen muutosta voimassa ollutta sanamuotoa, jonka mukaan luoton määrän tai luottorajan ollessa alle 2.000 euroa luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä.

Luoton todellisella vuosikorolla tarkoitetaan kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan korkoprosenttia, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen. Saman pykälän 1 momentin mukaan luottokustannuksilla tarkoitetaan kuluttajaluottosuhteenjohdosta kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärää.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n esitöissä todetaan, että yli 2.000 euron luotto voisi rajautua säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle vain silloin, kun luotto on sen määräisenä myös tosiasiassa kuluttajan käytettävissä. Sääntelyä ei siis voi kiertää esimerkiksi siten, että luottoraja asetetaan näennäisesti vähintään 2.000 euron suuruiseksi rajoittaen kuitenkin sopimusehdoin kuluttajan oikeutta käyttää luottoa, vaikka rajoittamiselle ei ole asianmukaista perustetta (HE 78/2012 vp s. 19).

Korkein oikeus on vastaavassa asiassa arvioidessaan kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n soveltuvuutta 2.000 euron luottorajalla olleeseen kuluttajaluottosopimukseen todennut, että mainitun pykälän pakottavalla säännöksellä on merkitystä myös arvioitaessa luottokoron kohtuuttomuutta mainitun euromäärän ylittävissä kuluttajaluotoissa ja että korkoehdon kohtuuttomuuden seurauksena on lähtökohtaisesti sen sitomattomuus (KKO 2015:60, kohdat 62 ja 64).

Tässä asiassa luottosopimuksen varsinainen luottoraja oli mitoitettu 2.000 euroksi, joka juuri ylittää asiassa sovellettavan aiemmin voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n enimmäiskorkoa koskevan säännöksen soveltamisalan rajan. Ensimmäisen kuukauden aikana luottoraja oli ollut 100 euroa eikä 2.000 euroa. Mainituista seuraa, että luottosopimusta ei voida pitää määrältään aidosti vähintään 2.000 euron suuruisena ja siihen on siten sovellettava luottosopimuksen solmimisen aikana voimassa ollutta kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ää.

Luottoehdossa sovittu mainitun pykälän rajoitusta yli kaksi kertaa suurempi luottokorko yhdistettynä suurehkoon luottomäärään ja mahdollisesti pitkäaikaiseksi muodostuvaan velkasuhteeseen, on kuluttajan kannalta kohtuuton. Näin ollen korkoehto ei sido A:ta, ja siihen perustuvat vaatimukset on hylättävä perusteettomina.A:n on selvitetty maksaneen lainaamastaan 2.100 euron pääomasta takaisin luotonantajalle 3.098 euroa, mistä syystä

pääomaan ja perintätoimiin liittyvät vaatimukset on hylättävä perusteettomina.

OK Perinnän vaatimukset on hylättävä kokonaisuudessaan.

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 28.7.2020.

Tiedota, kommentoi, lähetä juttuvinkki tai julkaise kirjoituksesi Edilexissä

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lähteet: Kuva Shutterstock.com

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.