Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Ympäristö

29.5.2020 8.27 Vierashuoneessa asianajaja Jouni Alanen: Jätelakiin ehdotetaan huomattavia tarkennuksia jätekuljetusten kilpailutussääntöihin – mikä muuttuu käytännössä?

Vierashuoneessa asianajaja Jouni Alanen: Jätelakiin ehdotetaan huomattavia tarkennuksia jätekuljetusten kilpailutussääntöihin – mikä muuttuu käytännössä?

Vastapainona siirtymiselle kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen koko Suomessa jätelakiin ehdotetaan huomattavia täsmennyksiä jätekuljetusurakoiden kilpailutussäännöksiin. Ehdotusten tarkoituksena on turvata pk-yritysten mahdollisuuksia menestyä urakkakilpailutuksissa. Kuntien ja niiden jätelaitosten tulisi muun muassa käydä markkinavuoropuhelua ennen varsinaista kilpailutusta, jakaa kuljetusurakat osiin sekä turvata muutoinkin pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia. Juridisesti ehdotuksilla ei ole suurta merkitystä, sillä vain hankintalain säännöksiä sovelletaan kilpailutuksiin. Käytännössä uudet säännökset kannustaisivat kuitenkin kuntia ja niiden jätelaitoksia hankintalain säännösten ja hengen mukaisiin, kilpailua ja pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia edistäviin hankintakäytäntöihin.

Ympäristöministeriö julkaisi 28.4.2020 luonnoksen hallituksen esitykseksi jätelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Luonnoksesta voi lausua 2.6.2020 saakka. Esityksellä pannaan täytäntöön EU:ssa hyväksytyt uudet jätealan säännökset (ns. jätesäädöspaketti) ja tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevaan direktiiviin (ns. SUP-direktiivi) sisältyvät tuotekiellot ja merkintävaatimukset. Ehdotus on laadittu lakia valmistelleen laajan työryhmän syksyllä 2019 valmistuneen mietinnön sekä taustaselvitysten ja vaikutusarvioiden pohjalta.

Esitysluonnoksessa kunnan jätekuljetusurakoiden kilpailuttamista koskevaa sääntelyä ehdotetaan tarkennettavaksi selvästi nykyisestä. Tarkennusten tarkoituksena on taata erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet saada kuljetusurakoita, kun ns. kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus lakkautetaan kiinteiden yhdyskuntajätteiden osalta ja siirrytään koko Suomessa kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen.

Säännökset koskevat muodollisesti kuntia, mutta käytännössä pääosin kuntien omistamia jäteyhtiöitä tai muita kuntien jätelaitoksia, joille kuntien vastuulle jätelain mukaan kuuluvat palvelutehtävät on siirretty.

Ehdotetut kilpailutussäännökset

Kunnalle ehdotetaan velvollisuutta käydä markkinavuoropuhelua alueen toiminnanharjoittajien kanssa kuljetuspalvelujen hankintaa suunniteltaessa. Markkinavuoropuhelun avulla voidaan esitysluonnoksen perustelujen mukaan hyödyntää käytettävissä olevat kilpailuolosuhteet ja huomioida kilpailun säilyminen tulevissa kilpailutuksissa sekä eri kokoisten − olemassa olevien tai uusien − yritysten mahdollisuudet päästä markkinoille. Hankintalain 2 §:n periaatteen mukaisesti kunnan olisi hankintaa suunnitellessaan otettava huomioon pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet päästä tasapuolisesti muiden tarjoajien kanssa osallistumaan tarjouskilpailuihin.

Jätteenkuljetuspalvelujen hankinnassa tulisi esitysluonnoksen perustelujen mukaan esimerkiksi määritellä kilpailutettavat urakka-alueet ja sopimusajat ja toteuttaa kilpailutukset eriaikaisina siten, että tämä mahdollistaa investoinnit keräyskalustoon ja liiketoiminnan pitkäjänteisen suunnittelun. Urakan koko ja urakka-alueet tulisi määritellä niin, että urakoitsijan ajoneuvokalustoa voidaan käyttää tehokkaasti alueen asukastiheys, asukasmäärän kehittyminen, jätemäärien vaihtelut, liikenneolosuhteet ja kuljetusetäisyydet huomion ottaen. Urakan kestoajat olisi arvioitava tapauskohtaisesti hankinnan kohde huomioon ottaen. Suositeltava urakkasopimuksen kesto voisi käytännössä olla esimerkiksi 3–5 vuotta. Kilpailuttamisen kokonaissuunnitelman tulisi olla yrittäjien tiedossa useammaksi vuodeksi eteenpäin.

Jätteenkuljetusyritysten tasapuolisten kilpailuolosuhteiden turvaamiseksi ehdotetaan lisättäväksi kunnalle velvollisuus jakaa yhtä aikaa kilpailutettavat kuljetusurakat osiin siten, että useampi kuin yksi yritys voitaisiin valita palvelun tarjoajiksi. Jakamisvelvoitteesta voitaisiin poiketa vain erityisen painavasta syystä. Kuljetusurakoiden jakamista ei perustelujen mukaan esimerkiksi edellytettäisi, jos hankinnan kohteena oleva alue on hyvin pieni tai jos jakaminen heikentäisi merkittävästi hankinnan kustannustehokkuutta.

Perusteluissa todetaan, että hankinnan osiin jakamisen menettelystä säädetään hankintalain 75 §:ssä. Kaikki yritykset voisivat tarjota kaikkia alueita, mutta perustelujen mukaan rajaksi voitaisiin asettaa, että yksi yritys voisi voittaa vain rajoitetun määrän alueita (tämä säännös sisältyy jo nykyisen hankintalakiin, ks. jäljempänä). Enimmäismäärä tulisi asettaa aina tapauskohtaisen harkinnan mukaan alueen olosuhteet ja tarjonta huomioiden (kuten asukastiheys- ja määrä, jätemäärät ja kuljetusetäisyydet).

Hankinnan osiin jakamista koskevat säännöt olisi esitysluonnoksen mukaan ilmoitettava etukäteen tarjouspyynnön ehdoissa, kuten jo nykyisinkin hankintalaki vaatii. Kunnan tarjouspyynnössä asetettavien vaatimusten tulisi olla palvelun tarjoajille kohtuullisia. Vaatimusten asettaminen esimerkiksi palvelun tarjoajan kokemukselle, vähimmäisliikevaihdolle ja kalustolle olisi lakiesityksen perustelujen mukaan harkittava tapauskohtaisesti ja niiden kohtuullisuutta tulisi arvioida suhteessa toiminnasta aiheutuviin riskeihin. Esimerkiksi aiempaa toimintaa koskevaa kokemusta tai liikevaihtoa koskeva vaatimus voi tarpeettomasti estää uusien yritysten alalle tulon. Esitysluonnoksen perusteluissa huomautetaan, että muu lainsäädäntö voi kuitenkin velvoittaa hankintayksiköitä huomioimaan hankinnan sisällössä ja ehdoissa tiettyjä vähimmäisvaatimuksia tai laatutasoja. Lisäksi julkisyhteisöjä kehotetaan esimerkiksi valtioneuvoston hyväksymissä eri ohjelmissa (Valtioneuvoston periaatepäätös uusien ja kestävien ympäristö- ja energiaratkaisujen, Cleantech-ratkaisut, edistämisestä julkisissa hankinnoissa 13.6.2013, valtioneuvoston periaatepäätös yhteiskuntavastuusta 22.11.2012) edistämään ympäristönsuojeluun ja sosiaaliseen vastuullisuuteen liittyviä tavoitteitaan julkisten hankintojen avulla.

Mikä muuttuu käytännössä?

Ehdotettuja säännöksiä voi luonnehtia lähinnä ohjeiksi tai suosituksiksi eikä niillä ole varsinaista juridista sitovuutta. Kilpailutussäännösten osalta vain hankintalain säännökset sitovat kuntia ja niiden jätelaitoksia. On kuitenkin huomattava, että markkinaoikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat antaneet jätelain säännöksille merkitystä tulkitessaan hankintalain säännöksiä. Näiden näkökohtien lisäksi on huomattava, että ehdotetut säännökset ja niiden perustelut – vaikka onkin osin kirjoitettu varsin sitovaan muotoon – ovat melko joustavia ja jättävät hankintayksiköille harkintavaltaa.

Hankinnan jakaminen osiin. Hankintalain 2 §:n mukaan hankinnat on toteutettava tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina ja hankinnat on pyrittävä järjestämään siten, että pienet ja keskisuuret yritykset ja muut yhteisöt pääsevät tasapuolisesti muiden tarjoajien kanssa osallistumaan tarjouskilpailuihin. Hankintalain 75 §:n mukaan sinä tapauksessa, ettei hankintayksikkö jaa hankintasopimusta osiin, sen on esitettävä jakamatta jättämisen syyt esimerkiksi hankintapäätöksessä. Lisäksi, jos tarjouksia voi antaa useammasta tai kaikista osista, hankintayksikkö voi rajoittaa niiden osien määrää, joihin saman tarjoajan tarjous voi tulla valituksi. Kun vielä otetaan huomioon, ettei osiin jakamatta jättämisestä voi hankintalain 146 §:n mukaan valittaa markkinaoikeuteen, voidaan todeta, että jätelakiin ehdotettu säännös on lähinnä informatiivinen ja ohjeellinen. Tuomioistuimet ovat tosin puuttuneet viime vuosina kilpailua rajoittaviin hankintamenettelyihin, joissa hankintaa ei ole jaettu osiin, mutta tapaukset ovat koskeneet lähinnä hyvin laajoja puitejärjestelyjä.

Myöskään ehdotetut säännökset markkinavuoropuhelusta ja tarjoajille asetettavista vaatimuksista ja muista kilpailutusehdoista eivät tuo juridisesti mitään olennaista uutta verrattuna voimassa oleviin hankintalain säännöksiin. Sitä paitsi kuntien jätelaitokset ovat kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa tähänkin saakka noudattaneet varsin yleisesti ehdotettujen säännösten mukaisia käytäntöjä, kuten kuljetusurakoiden osiin jakamista. Markkinavuoropuhelujen osalta voidaan todeta, että niiden käyminen on hankintayksiköiden edun mukaista. Markkinavuoropuhelut parantavat hankintamenettelyjen ja hankintojen laatua, ja hankintayksiköt käyttävätkin niitä hyvin laajalti. Markkinavuoropuhelujen käyttäminen ei hankintalain mukaan ole kuitenkaan pakollista.

Juridisesti katsoen ehdotettujen säännösten merkitystä voidaan siis pitää melko vähäisenä. Lisäksi lainsäädännön selkeyden ja oikeusvarmuuden näkökulmasta tällainen tuplasääntely vaikuttaa ongelmalliselta.

Käytännön toiminnan näkökulmasta ehdotettuja säännöksiä voidaan pitää kuitenkin tervetulleina; ne kannustavat ja ohjeistavat kuntia ja niiden jätelaitoksia hankintalain säännösten ja hengen mukaisiin, kilpailua ja pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia edistäviin hankintakäytäntöihin, jättäen kuitenkin samalla hankintayksiköille liikkumatilaa sopeuttaa menettelynsä tapauskohtaisesti hankinnan kohde sekä alueen olosuhteet ja tarjonta huomioiden.

Lue myös

Jouni Alanen
Asianajaja, osakas
HPP Asianajotoimisto Oy
jouni.alanen@hpp.fi

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.