26.5.2020 16.00 (päivitetty 11.10.2021 9.30) Lähisuhdeväkivalta - hovioikeus arvioi asianomistajan vaitiolo-oikeutta ja oli erimielinen voitiinko todisteena käyttää asianomistajan vanhempien hovioikeudessa antamaa kertomusta siitä, mitä he olivat kuulleet tyttärensä kertoneen poliisille alustavassa puhutuksessa

Asianomistaja oli voinut kieltäytyä todistamasta HO:ssa. Asiassa oli kysymys myös siitä, saiko lääkärinlausuntoon esitietona kirjattua asianomistajan kertomusta hyödyntää näyttönä asiassa. HO katsoi, että vastaavasti myöskään todistajana kuultavan asianomistajan kieltäytyessä todistamasta ei näyttönä voitu käyttää hänen lääkärinlausuntoon kirjattua kertomustaan, jonka osalta vastaajalla ei ollut vastakuulustelumahdollisuutta. Mainitsemillaan lisäyksillä perusteluihin HO hyväksyi KO:n ratkaisun lääkärinlausuntoon merkittyjen esitietojen osalta. Asiassa oli kuultu todistajina A:n vanhempia B:tä ja C:tä. HO:n oli ratkaistava saiko heidän kertomuksiaan hyödyntää asiassa näyttönä siltä osin kuin he olivat kuulleet A:n kertoneen tapahtumista poliisille alustavassa puhutuksessa. HO katsoi, ettei B:n ja C:n kertomuksia voitu tältä osin hyödyntää näyttönä asiassa. Mainitsemillaan lisäyksillä perusteluihin HO hyväksyi KO:n ratkaisun todistajien kertomusten asettamisesta hyödyntämiskieltoon A:n alustavassa puhutuksessa poliisille kertomista seikoista. HO:n presidentti oli enemmistön kanssa eri mieltä siitä, voitiinko todisteena käyttää B:n ja C:n HO:ssa antamaa kertomusta siitä, mitä he olivat kuulleet tyttärensä A:n kertoneen poliisille alustavassa kuulustelussa. (KKO:2021:73)