Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Yritystoiminta, Ympäristö, Rikos- ja prosessioikeus

17.4.2020 11.25 Vierashuoneessa professori Kai Kokko: Konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu tukee yritysten yhteiskuntavastuuta

Vierashuoneessa professori Kai Kokko: Konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu tukee yritysten yhteiskuntavastuuta

Konkurssioikeuden ytimessä on Joseph A. Schumpeterin (1883-1950) teoria luovasta tuhosta myöhemmin havaituin heikkouksineen. Konkurssi on tässä teoriassa väline jakaa yhdenvertaisesti velkojille konkurssiin joutuneen velallisen varat, jotta tämän ns. luovan tuhon jälkeen varat saadaan nopeasti uudelleen markkinatalouden kiertoon. Tästä näkökulmasta mahdolliset velalliselta konkurssipesälle siirtyvät ympäristövastuut koetaan rajoitteena vapaalle markkinataloudelle, sillä ympäristövahinkoja korjaavien toimintavelvoitteiden täyttäminen konkurssipesän massavelasta vähentää ja jopa poistaa velkojille muutoin tulevan jako-osuuden.

Tiukasti toimeenpantuna Schumpeterin ja muiden aikalaisten perintöön tukeutuva sääntelyideologia tarkoittaisi, että konkurssivelallisen laiminlyömät ympäristövastuut jäisivät aina ennen kaikkea kunnan tai valtion eli veronmaksajien maksettavaksi. Onneksi asia ei ole näin yksioikoinen käytännössä, vaan kustannusvastuun siirtymistä veronmaksajille pehmentävät erilaiset velallisen vakuutukset tai vakuudet. Lisäksi toissijainen vastuujärjestelmä voi jakaa ympäristövastuun kustannuksia paitsi kunnille, valtiolle joissakin tapauksissa myös konkurssiin menneen yrityksen toimialalle. Huolimatta näistä teorian haittoja yhteiskunnalle lieventävistä seikoista luova tuho ajattelumallina sopii huonosti kestävään ja vastuulliseen yritystoimintaan, joka edustaa uudenlaista sääntelyideologiaa.

Euroopan unionissa vahvistuva sääntelyideologia kannustaa kestävään yritystoimintaan ja yritysten yhteiskuntavastuuseen. Yritykset yhdistävät sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat säädöksiä täydentäen vapaaehtoisesti liiketoimintaansa ja ottavat ne huomioon vuorovaikutuksessa sidosryhmiensä kanssa. EU:n tavoitteena on kestävä markkinatalous, johon tarvitaan yhtäältä tehokas ja johdonmukainen sääntelykehys, toisaalta itsesääntelyä ja itsevalvontaa, sekä innovaatioita ja yrittäjyyttä, oikeudenmukaisuutta ja luottamusta edistävää ilmapiiriä. Ne kaikki nähdään välttämättöminä osatekijöinä, jotta voidaan yhdistää tasoltaan korkea taloudellinen menestys, ympäristönsuojelu, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja hyvinvointi. 

Tällä tavoin kestävästi toimivan yrityksen ei konkurssiin joutuessaan tulisi oikeastaan olla sellaisessa tilanteessa, jossa julkisoikeudelliset ympäristövastuut ovat täysin hoitamatta. Yritys on pikemminkin pyrkinyt – jo rahoituksen saamisen vuoksi – huolehtimaan siitä, että nämä vastuut täytetään ennalta ehkäisevästi jopa säädösten minimivaatimuksia paremmin. Tällaisessa, Kate Raworthin tunnistamassa, kiertotalouteen tukeutuvassa (regeneratiivisessä) talousmallissa yritykset eivät ulkoista ympäristöön liittyviä kustannuksia, toisin kuin degeneratiivisessä lineaarisessa taloudessa, muulle yhteiskunnalle. Rahoituksen tulisi tukea yhteiskunta- ja ympäristövastuullista yritystoimintaa. Itse asiassa kestävän yritystoiminnan rahoitus vahvistuu, kun konkurssipesällä on ympäristövastuiden osalta selvästi sama toimimisvelvollisuus kuin velallisella yrityksellä. Konkurssipesä vastaa julkisoikeudellisista ympäristövastuista yhdessä velallisen kanssa ja ympäristölainsäädännön tavoitteiden mukaisesti viime kädessä suoraan massavelasta. Perustelen tätä havaintoa seuraavan esimerkin valossa:

Jos A on yhteiskuntavastuullinen ja ympäristöstä huolehtiva yritys ja velkoja on antanut sille rahoitusta, A:lta ei konkurssitilanteessa ole todennäköisesti enää jäänyt hoitamattomia ympäristövastuita konkurssipesälle. Näin ollen A:n velkoja voi saada osan lainatusta pääomasta konkurssivelkana takaisin – oli sitten konkurssipesällä toimimisvelvollisuutta tai ei. Jos vastuuton yritys B ajautuu vastaavassa tilanteessa konkurssiin ja konkurssipesä ei ole toimimisvelvollinen, lopputulos A:han verraten on rahaa lainanneen velkojan näkökulmasta sama. Sen sijaan, jos yrityksen B tapauksessa konkurssipesä on toimimisvelvollinen ja B on laiminlyönyt ympäristövastuut, hoidetaan ne massavelasta ennen konkurssivelkojen maksua, jolloin konkurssi todennäköisesti raukeaa tai ainakin jako-osuus vähenee ennen kuin velkoja saisi osan lainatusta velkapääomasta takaisin konkurssisaatavana.

Toimintaa rahoittaneen velkojan riski saatavien menettämisestä konkurssissa kasvaa B:n tapauksessa enemmän kuin A:n tapauksessa. Ilmeinen johtopäätös yhtäältä on, että yrityksen B lainatessa rahaa velkojilta ilman, että osoittaa olevansa yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti kestävä yritys, velkojien kannattaa vaatia ainakin korkeampaa korkoa B:ltä kuin A:lta konkurssin varalta. Toisaalta ilman konkurssipesän selvää, massavelasta maksettavaa julkisoikeudellista ympäristövastuuta velkojalla on pienempi kannustin edellyttää velallisilta yrityksiltä kestävyyttä ja vastuullisuusraportteja rahoituksen riskien pienentämiseksi. Konkurssipesän julkioikeudellisella ympäristövastuulla ja toimimisvelvollisuudella on siten myös yhteiskuntavastuullisten yritysten kilpailukykyä parantavia vaikutuksia.

Kestävän yritystoiminnan rahoittamiselle konkurssipesän toimimisvelvollisuus lähettää positiivisen signaalin ja tukee näin yhteiskuntavastuullisen yritystoiminnan taustalla olevaa sääntelyideologiaa. Velalliset yritykset ja konkurssipesä yhdessä vastaavat aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ja ympäristösäädöksissä tarkennetuin tavoin ympäristölle ja ihmisten terveydelle haittaa aiheuttavista ulkoiskustannuksista, jotka ilman tällaista sääntelyä jäisivät yhteiskunnan maksettavaksi. Tästä näkökulmasta on johdonmukaista, että velkojien saatavat konkurssissa voidaan täyttää vasta, kun yritysten ympäristövastuista on huolehdittu asianmukaisesti ympäristölainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tämä yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuuta korostava sääntelyideologia mahdollistaa pelkistettyä luovan tuhon ideologiaa paremmin yleisen ympäristönsuojeluedun huomioon ottavan liiketoiminnan ja markkinatalouden. Lähestymistapa tunnistaa vastuullisesta yritystoiminnasta paitsi taloudellisen myös sosiaalisen ja ympäristöllisen (ekologisen) kestävyyden.

Vaatimukset konkurssipesän julkisoikeudellisen ympäristövastuun rajoittamisesta perustuvat vanhentuneeseen degeneratiivisen lineaarisen talouden malliin, jonka mukaan ulkoiskustannukset eivät kuulu liiketoiminnan ytimeen. Tämän vanhan talousmallin sijasta sääntelystrategiset katseet tulisi kääntää sääntelyn kehittämisessä ympäristövahinkoja ennaltaehkäisevän, kiertotalouteen perustuvan ja muun kestävän yritystoiminnan tukemiseen samaistamalla ympäristölainsäädännössä johdonmukaisesti konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu velallisen vastuuseen.

Ulkoiskustannus ympäristöhaitoista on tässä yritysten yhteiskuntavastuuta tukevassa sääntelymallissa itsessään vanhentunut käsite. EU:n tavoittelema, kestävään kiertotalouteen tukeutuva yritystoiminta pyrkiikin pääsemään eroon tällaisista ulkoiskustannuksista. Jo nyt suurin osa konkurssipesistä liittyy toimintaan, jossa velallisella ei ole ollut merkittävää julkisoikeudellista ympäristövastuuta tai ainakaan konkurssipesälle ei ole enää jäänyt hoidettavaksi sellaisia säädösten mukaisia ympäristövastuita.

Vaikka myös kestävästi toimiva ja yhteiskuntavastuullinen yritys voi ajautua konkurssiin, sellainen yritys on jo ennen konkurssiin asettamista pitkälti huolehtinut julkisoikeudellisista ympäristövastuista. Samalla kyseiset konkurssipesän vastuut ­– joka tapauksessa – marginalisoituvat myös velkojien näkökulmasta ja yhteiskuntavastuullisen yrityksen konkurssissa voidaan keskittyä ennen kaikkea konkurssisaatavien jakoon.

Kai Kokko

Ympäristöoikeuden professori
Oikeustieteellinen tiedekunta
Varajohtaja
Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti (HELSUS)

Tämä kirjoitus perustuu Edilexissä julkaistuun artikkeliin ”Konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu”.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.