Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Verotus, Rikos- ja prosessioikeus

25.2.2020 10.31 Sakkoa ei pidetty riittävänä rangaistuksena palkkatulon ilmoittamatta jättämisestä Verohallinnolle viitenä peräkkäisenä verovuonna

Sakkoa ei pidetty riittävänä rangaistuksena palkkatulon ilmoittamatta jättämisestä Verohallinnolle viitenä peräkkäisenä verovuonna

Vastaajan menettelyssä ei ollut kyse anteeksiannettavasta tunnusmerkistö- tai kieltoerehdyksestä. Vastaaja oli siten laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuutensa veron välttämistarkoituksessa. Sakkoa ei ollut pidettävä riittävänä rangaistuksena vastaajan syyksi luetuista teoista. Oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi oli katsottu 50 päivää vankeutta (ks. KKO 2007:102). HO ei myöntänyt rangaistuksen lieventämistä tai ainakin alentamista vaatineelle vastaajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 25.2.2020)






Syytteen mukaan vastaaja oli veronvälttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla oli merkitystä veron määräämiselle laiminlyömällä ilmoittaa verovuosien 2010 - 2014 veroilmoituksillaan X Oy:stä saamansa palkkatulot seuraavasti

  • vuonna 2010; 11.845,74 euroa, josta tulovero 2.005,57 euroa
  • vuonna 2011; 15.231,77 euroa, josta tulovero 2.519,70 euroa
  • vuonna 2012; 17.213,97 euroa, josta tulovero 2.801,31 euroa
  • vuonna 2013; 12.068,13 euroa, josta tulovero 514,20 euroa
  • vuonna 2014; 12.879,20 euroa, josta tulovero 769,99 euroa

Syytteen mukaan vastaajalle oli vuosina 2010 - 2014 lähetetty esitäytetty veroilmoitus, jota hän ei ollut palauttanut korjattuna Verohallintoon. Laiminlyönnin seurauksena vastaaja oli vuosina 2010 - 2014 jäänyt verottamatta yhteensä 69.238,81 euron ansiotuloista, josta määrästä tuloveroa oli jäänyt määräämättä yhteensä 8.610,77 euroa.

Verohallinto oli yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan Verohallinnolle rikosvahinkona maksamatta olevaa vältettyä tuloveroa 8.610,77 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine Iaillisine viivästyskorkoineen käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä lukien. Verohallinto oli vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan Verohallinnolle sen oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus oli 400 euroa.

Vastaaja oli kiistänyt syytteen. Vastaajan mukaan työnantajan oli tullut huolehtia verojen maksusta. Vastaaja oli ollut käsityksessä, että työnantaja oli huolehtinut veroista. Tämän rikosasian tultua vireille vastaaja oli kysynyt työnantajalta asiasta ja hänelle oli vastattu, että kaikki oli kunnossa ja verot oli maksettu.

Vastaaja oli kiistänyt vahingonkorvausvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään

KO oli katsonut vastaajan syyllistyneen siihen veropetokseen, josta syyttäjä oli hänelle vaatinut rangaistusta. Vastaaja oli tuomittu 50 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja korvamaan Verohallinnolle rikoksella aiheutettu vahinko 8.610,77 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tuomion antopäivästä lukien. Korvauksista tulee vähentää, mitä vastaavista veroista saadaan hallinnollista tietä tai muutoin perityksi.

Vastaaja oli velvoitettu korvaamaan Verohallinnolle sen oikeudenkäyntikulut 400 euroa.

Vastaaja vaati HO:ssa, että rangaistusta lievennetään tai ainakin alennetaan.

HO ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa. KO:n ratkaisu jäi pysyväksi.

KO:n tuomiosta:

"Näytön arviointi ja johtopäätökset

Vastaaja on kertonut olleensa Oy Z Ab:ssä töissä vuodesta 2010 tai 2011 vuoteen 2014 saakka.

Todistaja T on kertonut, kuinka verohallinnossa on laadittu laskelma siitä, paljonko Vastaaja oli ansainnut X Oy:n palveluksessa. Laskelma on perustunut Vastaaja ID-tunnuksen käyttöön. ID-tunnus on kuljettajan henkilökohtainen ja sen perusteella on laskutuksessa identifioitu ajon suorittanut kuljettaja. Käräjäoikeus pitää ID-tunnukseen perustuvaa selvitystä ajojen suorittajasta lähtökohtaisesti luotettavana ja vahvana näyttönä.

Laskelman luotettavuutta tukee myös se, että Vastaaja veronalaiset tulot ovat vuonna 2013 olleet nolla ja että etenkin vuonna 2014 ne ovat olleet niin alhaiset, ettei hänen olisi ollut mahdollista elättää itseään niillä. Vastaaja ei ole noina vuosina saanut lainkaan etuuksia, vaikka hän olisi ollut niihin oikeutettu, mikäli hänen taloudellinen tilanteensa olisi todellisuudessa ollut verotietojen mukainen.

Vastaaja on vahvistanut saaneensa bruttopalkaksi 30 prosenttia nettoajotuloista, kuten laskelmassa on arvioitu.

Verotusmenettelystä annetun lain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava Verohallinnolle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot. 3 momentin mukaan verovelvollisen on tarkistettava esitäytetyssä veroilmoituksessa olevat tiedot. Jos tiedoissa on puutteita tai virheitä, verovelvollisen on annettava veroilmoitus ilmoittamalla puuttuvat ja korjatut tiedot Verohallinnolle. Vielä 4 momentissa on sanottu, että siltä osin kuin verovelvollinen ei ilmoita muutoksia esitäytettyyn veroilmoitukseen, hänen katsotaan antaneen veroilmoituksen esitäytetyssä veroilmoituksessa olevien tietojen mukaisena.

Velvollisuus täydentää ja korjata esitäytettyä veroilmoitusta ilmenee myös esitäytetystä veroilmoituksesta.

Vastaaja on vedonnut siihen, että hänen työnantajansa on ollut vastuussa verojen maksamisesta ja että hän oli luullut työnantajansa maksaneen verot eikä hän ole siksi vastuussa puutteista. Vastaajan vastauksen perusteella kysymys on siitä, onko Vastaaja laiminlyönyt tahallaan ilmoitusvelvollisuutensa välttääkseen veroja vai onko kyse ollut rikosoikeudellisen vastuun poistavasta erehtymisestä rikoslain 4 luvun 1 ja 2 §:n tarkoittamalla tavalla.

Käräjäoikeus toteaa, että esitäytetyistä veroilmoituksista ilmenee, että Vastaajan edellä kertomasta työstä saamaa palkkaa ei ole miltään osin ilmoitettu verottajalle.

Vastaaja on kertonut, että hän ei ollut tarkistanut hänelle toimitettuja esitäytettyjä veroilmoituksia. Useita vuosia peräkkäin kestänyttä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä voidaan lähtökohtaisesti tulkita siten, että se on tapahtunut veron välttämistarkoituksessa. Vastaajan esitutkintakertomus osoittaa, että palkan maksu on tapahtunut käteisellä. Jo yksistään tällä perusteella Vastaaja ei ole voinut luottaa työnantajansa menettelevän lainmukaisesti. Ottaen lisäksi huomioon Vastaajan koulutus ei ole uskottavaa, että Vastaaja ei olisi tiennyt työnantajansa laiminlyönnistä. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt mitään perusteita arvioida, että Vastaaja olisi erehtynyt oikeudellisen sääntelyn sisällöstä. Vastaajan menettelyssä ei ole ollut kyse anteeksiannettavasta tunnusmerkistö- tai kieltoerehdyksestä. Vastaaja on siten laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuutensa veron välttämistarkoituksessa.

Rangaistusseuraamus

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Vastaajan syyksi on luettu veropetos. Veropetoksesta on tuomittava seuraamukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Vastaajan menettely on jatkunut viitenä peräkkäisenä verovuonna. Rikoksella saatu hyöty on ollut yhteensä 8.610,77 euroa.

Sakkoa ei ole pidettävä riittävänä rangaistuksena Vastaajan syyksi luetuista teoista.

Käräjäoikeus katsoo oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi 50 päivää vankeutta (ks. KKO 2007:102).

Vastaajaa ei ole tuomittu aikaisemmin vankeuteen. Tähän nähden, ja kun muutkaan seikat eivät edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista, vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi.

Korvausvelvollisuus

Vastaaja on syyllistymällä rikokseen aiheuttanut asianomistajalle taloudellista vahinkoa, jonka hän on velvollinen korvaamaan täysimääräisesti.

Korvauksista tulee vähentää, mitä vastaavista veroista saadaan hallinnollista tietä tai muutoin perityksi.

Oikeudenkäyntikulujen korvaus

Koska syyte on luettu vastaajan syyksi, hän on velvollinen korvaamaan asianomistajalle syyttäjän syytteeseen yhtymisen johdosta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset oikeudenkäyntikulut yhteensä 400 euroa."

Helsingin hovioikeus 25.2.2020
Päätös 20/105675
Asianro R 19/2747
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 23.09.2019 nro 129400
Asia Veropetos
Valittaja Vastaaja
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 27.4.2020.

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.