Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Yritystoiminta

17.2.2020 12.40 Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus katsoi että liikennevahingosta aiheutunut otsaruhje oli vähäinen henkilövahinko jota ei korvattu liikennevakuutuksesta

Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus katsoi että liikennevahingosta aiheutunut otsaruhje oli vähäinen henkilövahinko jota ei korvattu liikennevakuutuksesta

Yleislääketieteen lomakkeen mukaan B:lle oli aiheutunut otsalle ihoruhje. Asiassa oli riidatonta, että If Vahinkovakuutus Oyj oli kieltäytynyt maksamasta B:lle korvausta liikennevakuutuksesta, koska kyse oli ollut vähäisestä henkilövahingosta. Hovioikeus arvioi, että B:n vammat olivat liikennevakuutuslain 34 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähäisiä. Näillä perusteilla B:llä ei ollut oikeutta korvaukseen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. (Vailla lainvoimaa 17.2.2020)

Rovaniemen hovioikeus 17.2.2020

Tuomio / Päätös 20/106708
Asianumero R 19/644
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Kainuun käräjäoikeus 3.7.2019 nro 130332
Asia Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Valittaja A
Vastapuolet
Aluesyyttäjä
B

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 25 päiväsakkoon ja muun muassa velvoittanut hänet maksamaan B:lle korvausta kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 800 euroa viivästyskorkoineen. 

Valitus

A on vaatinut, että syyte liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja siihen perustuvat korvausvaatimukset hylätään ja että joka tapauksessa kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta maksettavaksi tuomitulle korvaukselle maksettava viivästyskorko muutetaan alkamaan vaatimuksen esittämispäivästä 21.1.2019 lukien. A on lisäksi vaatinut sen varalta, että syyte hylätään, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen. A on vielä vaatinut, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn syyksilukemisen osalta.

A on lausunut, että hän ei ollut syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Syyte ja siihen perustuvat korvausvaatimukset oli täten hylättävä. Käräjäoikeus oli katsonut, että hän oli aiheuttanut törmäyksen huolimattomuuttaan, mutta oli siitä huolimatta tuominnut vahingonkorvaukselle viivästyskoron tekopäivästä lukien.

Vastaus

B:lle on varattu mahdollisuus vastata valitukseen yksityisoikeudellisten korvausten osalta. B on myöntänyt kivun, säryn ja tilapäisen haitan viivästyskoron alkamispäiväksi 21.1.2019. Muilta osin B on lausunut, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian oikein.

Hovioikeuden jatkokäsittelyluparatkaisu

Perustelut

A tarvitsee tässä asiassa jatkokäsittelyluvan, koska häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta.

Hovioikeus on tutkinut jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset. Valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella ei ole ilmennyt perusteltua aihetta epäillä käräjäoikeudessa suoritetun näytön arvioinnin oikeellisuutta. Käräjäoikeuden ratkaisun ja valituksen perusteella asiassa ei ole myöskään ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta syyksilukemisen osalta. Jatkokäsittelylupaa ei ole tarpeen myöntää siitäkään syystä, että se olisi tärkeää lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa. Luvan myöntämiseen ei ole muutakaan painavaa syytä.

Siltä osin kuin A on valittanut yksityisoikeudellisista korvauksista, edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ovat olemassa.

Muilta osin jatkokäsittelylupaa ei myönnetä.

Lainkohdat

Hovioikeuden ratkaisu yksityisoikeudellisten korvausten osalta

Perustelut

Liikennevakuutuslain 34 §:n 1 momentin mukaan korvaus henkilövahingosta määrätään vahingonkorvauslain 5 luvun 2, 2 a–2 d, 3, 4, 4 a, 4 b, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n mukaisesti, jollei tässä laissa toisin säädetä. Oikeutta korvaukseen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ei ole, jos henkilövahinko on vähäinen.

Liikennevakuutuslain 80 §:n 1 momentin mukaan, jos korvausta vaaditaan tuomioistuimessa liikennevahingosta ajoneuvon omistajalta, haltijalta, kuljettajalta tai matkustajalta muun kuin tämän lain nojalla, korvaus on tuomittava tämän lain mukaisesti ja siitä riippumatta, onko hänellä vahinkoa kärsineeltä myös saaminen. Näin tuomittu määrä saadaan periä vain liikennevahingosta vastuussa olevalta vakuutusyhtiöltä, joka vapautuu vastuusta maksamalla korvauksen vahinkoa kärsineelle (460/2016).

Säännöksistä ilmenee, että korvaus liikennevahinkoon liittyvästä henkilövahingosta on tuomittava liikennevakuutuslain mukaisesti. Korvauksen tuomitsemisen edellytyksenä on, että henkilövahinko ei ole vähäinen.

Hallituksen esityksen liikennevakuutuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 123/2015) mukaan vähäisiä henkilövahinkoja ovat tyypillisesti muiden ohella ihonaarmut, kolahdusvammat, nyrjähdykset, pienet haavat ja mustelmat. Niille on ominaista, että ne eivät tarvitse sairaalahoitoa ja paranevat nopeasti haittaa jättämättä.

Yleislääketieteen lomakkeen mukaan B:lle on aiheutunut otsalle ihoruhje. Asiassa on riidatonta, että If Vahinkovakuutus Oyj on kieltäytynyt maksamasta B:lle korvausta liikennevakuutuksesta, koska kyse on ollut vähäisestä henkilövahingosta.

Hovioikeus arvioi, että B:n vammat ovat liikennevakuutuslain 34 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähäisiä. Näillä perusteilla B:llä ei ole oikeutta korvaukseen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta.

Selvittelykulut ovat liittyneet muuhun kuin vahingonkorvausten käsittelyyn, joten niiden osalta käräjäoikeuden tuomiota ei ole aihetta muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

B:n avustajan varatuomari L:n toimenpiteet käräjäoikeudessa ovat liittyneet sekä rangaistusvaatimuksen että yksityisoikeudellisten korvausten ajamiseen. Näin ollen A on velvollinen korvaamaan valtiolle puolet B:n avustajalle käräjäoikeudessa maksetusta palkkiosta.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

A on hovioikeudessa hävinnyt asian syyksilukemisen osalta ja voittanut yksityisoikeudellisten korvausten osalta. Tähän nähden osapuolet saavat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 17.4.2020.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.