5.2.2020 15.02 Hovioikeus arvioi oliko ennen hovioikeuskäsittelyä kuolleelle epilepsiaa sairastaneelle näkövammaiselle aiheutettu pahoinpitelyllä vaikea ruumiinvamma

Arvioitaessa sitä, oliko A:n vammaa pidettävä RL 21 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamana vaikeana ruumiinvammana, HO kiinnitti huomiota siihen, että tällaiseksi on oikeuskäytännössä pääsääntöisesti tulkittu pysyvä tai ainakin pitkäkestoinen vaikea terveydellinen haitta, joka vaikeuttaa uhrin normaaleja toimintoja. Asiassa esitetyn todistelun perusteella A:n tajunnantason oli katsottava alentuneen noin kahden viikon ajan. A oli lisäksi asiassa todetuin tavoin osin menettänyt kävelykykynsä noin kahden kuukauden ajaksi ja hänen näkökykynsä oli alentunut väkivallanteon vuoksi. Ottaen huomioon A:lla todettu diagnoosi, määrittelemätön kallonsisäinen vamma, ja sen seurauksena A:lle aiheutunut pitkäkestoinen terveydellinen haitta, HO katsoi, että kyse oli lainkohdan tarkoittamasta vaikeasta ruumiinvammasta. Asiassa oli kysymys myös mm. siitä, oliko puolustuksen oikeudet riittävästi turvattu HO:ssa, kun asianomistaja oli kuollut. Kysymys myös siitä, oliko vastaaja mahdollinen tekijä. Kysymys myös rangaistusseuraamuksesta ja yksityisoikeudellisisista korvauksista. HO totesi mm., että A:n korvausvaatimus oli esitetty hänen eläessään. Siten VahL 7 luvun 3 §:n mukaan oikeus korvaukseen kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta tai henkisestä kärsimyksestä ei ollut rauennut. KO:n tuomiota ei muutettu. (Vailla lainvoimaa 5.2.2020)