Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Työ- ja sosiaalioikeus

17.1.2020 14.46 Vierashuoneessa työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen: Kiistaa kiky-tuntien pysyvyydestä

Vierashuoneessa työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen: Kiistaa kiky-tuntien pysyvyydestä

Kilpailukykysopimus solmittiin vuonna 2016. Siinä sovittiin muun muassa työehtosopimusten voimassaolon jatkamisesta 12 kuukaudella. Käytännössä tämä tarkoitti, että työehtosopimuksiin ei tehty palkkoja koskevia muutoksia, eli palkat eivät nousseet vuonna 2017. Osa liitoista jäi kilpailukykysopimuksen ulkopuolelle, joten näiden alojen työehtosopimuksissa saattoi olla palkankorotuksia. Kilpailukykysopimuksessa sovittiin myös työajan pidentämisestä 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta. Seuraava sopimuskierros (yleensä 2017-2019) sisälsi sovitut palkattomat lisätyötunnit. Nyt kun neuvotellaan tämän sopimuksen aikana toisen kerran työ- ja virkaehtosopimuksista, palkansaajapuolen vahva pyrkimys on päästä näistä tunneista eroon.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen muodostetun Sipilän hallituksen pääministeri Juha Sipilä vaati painokkaasti "yhteiskuntasopimuksen" solmimista Suomen talouden kohentamiseksi. Tavoitteeksi asetettiin tuottavuuden nousu viidellä prosentilla. Hanke uutisoitiin jopa "kiristyksenä", koska hallitus uhkasi tekevänsä 1,5 miljardin lisäsäästöt ja jättävänsä tekemättä ehdolliset veronkevennykset, jos sopimusta ei synny. Lisäksi hallitus lupasi peruuttaa ns. pakkolait (loppiaisen ja helatorstain muuttaminen palkattomiksi vapaapäiviksi, sairausajan palkan ja lomarahan leikkaaminen, pitkien vuosilomien lyhentäminen) vastineeksi sopimuksesta. Työnantajien puolelta esiteltiin keinoksi "yhteiskuntasopimuksen" viiden prosentin tuottavuuden nousuun "merkittävä työajan lisäys ilman kustannusten nousua".

Hanke sai nimen kilpailukykysopimus ja sitä valmisteltiin syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana. Kesäkuun 2016 alkuun mennessä lähes kaikki ammattiliitot hyväksyivät kilpailukykysopimuksen. Sen ulkopuolelle jäivät Elintarviketyöläisten Liitto, Rakennusliitto sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT.

Kilpailukykysopimus oli vahvasti pääministeri Sipilän ajama, mutta työmarkkinoiden keskusjärjestöt päättivät sopimuksen sisällöstä. Kikyssä sovittiin työajan pidentämisestä 24 tunnilla ilman palkkaa.

Keskusjärjestöjen tekemä sopimus ei ollut työehtosopimus, joten siihen sidonnaisuutta ei voida arvioida työehtosopimuslain perusteella. Työajan lyhennys sen sijaan toteutettiin työehtosopimuksilla, joihin sidonnaisuus määräytyy työehtosopimuslain mukaan.

Kilpailukykysopimuksessa työajasta sovittiin seuraavasti:

4 Rakenteelliset muutokset

4.1 Työajan pidentäminen

Vuosittaista työaikaa pidennetään keskimäärin 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta. Muutos voidaan toteuttaa esimerkiksi kokonaisina päivinä. Muutos tulee voimaan 1.1.2017, elleivät eivät osapuolet sovi muusta ajankohdasta.

Työajan pidentämisen tarkemmasta toteuttamistavasta sovitaan sopimusalakohtaisesti työ- ja virkaehtosopimusosapuolten kesken.

Riita tulkinnasta

Ex-pääministeri Juha Sipilän näkemyksen mukaan työntekijöiden 24 tunnin palkattomat kiky-tunnit sovittiin pysyviksi eli ne jatkuvat myös tulevaisuudessa. Myös EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on neuvotteluissa mukana olleena todennut kiky-tuntien pysyvyyden. Myös julkisen sektorin työnantajien edustajat ovat todenneet saman asian (esim. KT:n Markku Jalonen).

Toiselta puolen muun muassa Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder on sen sijaan pitänyt pääministerin tulkintaa vääränä, koska nämä asiat määritellään aina kulloinkin neuvoteltavassa työ- ja virkaehtosopimuksessa. Palkansaajapuolella ovat myös muut keskusjärjestöjohtajat todenneet samoin.

Kilpailukykysopimusta ei solmittu määräaikaisena. Sopimuksessa ei ole mitään tällaista mainintaa, siinä ei itse asiassa ole mitään mainintaa sen kestosta. Työmarkkinajärjestöt ovat nyt eri linjoilla siitä, jatkuuko kilpailukykysopimuksen työajan pidentämistä koskeva kohta myös tulevaisuudessa.

Tulkintani kiky-tuntien pysyvyydestä

Työajan pidentäminen tarkoitettiin hallituksen toimesta kiistatta pysyväksi. Tähän kohtaan ei myöskään keskusjärjestöjen kilpailukykysopimuksessa liitetty mitään aikamäärettä. Niitä oli kuitenkin sopimuksen niissä kohdissa, jotka oli tarkoitettu määräaikaisiksi. Kun työajan pidentäminen oli yksi merkittävä tekijä sille, että hallitus luopui pysyviksi tarkoitetuista lainsäädäntöuudistuksista, ei ole loogista, että työajan pidennys olisi ollut vain väliaikainen "menetys" työntekijäpuolelle.

Toisaalta on muistettava, että kilpailukykysopimuksen allekirjoittajina olivat keskusjärjestöt, jotka julkisen sektorin työnantajajärjestöjä lukuun ottamatta eivät olleet tarkoitettujen toteuttamissopimusten eli valtakunnallisten työehtosopimusten solmijoita. Kuntien, valtion ja kirkon työnantajien osalta kiky-sopimuksen työaikakohta on siis siinä mielessä vahvempi, että nämä solmivat myös kiky-sopimuksen mukaiset omat työehto- ja virkaehtosopimuksensa. Työajan pidennys toteutettiin upottamalla se työ- ja virkaehtosopimuksen sisään.

Kilpailukykysopimus oli siis (julkista sektoria lukuun ottamatta) pelkästään keskusjärjestösopimus. Työajan pidentäminen oli tarkoitettu toteutettavaksi määräaikaisten valtakunnallisten työehtosopimusten sopijapuolten toimesta. Näillä tes-sopijapuolilla on vain yhdistysoikeudellinen velvoite noudattaa keskusjärjestönsä solmimaa sopimusta, ei siis työehtosopimusoikeudellista velvoitetta, ei edes julkisen sektorin työnantajilla.

Tavallaan siis molemmat työmarkkinajärjestöjen käsitykset ovat eri lopputuloksista huolimatta oikeita. Eri lopputulokset perustuvat vain eri seikkoihin, työnantajapuolella kiky-sopimukseen ja palkansaajapuolella sen toteuttaviin sopimuksiin. Työnantajajärjestöt puhuvat siis aidasta ja palkansaajajärjestöt aidan seipäistä.  

Keskustelua on hämärtänyt lisäksi se, että kiky-tunnit toteutettiin valtakunnallisissa työehtosopimuksissa eri tavoin. Esimerkiksi Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksessa kiky -tunnit oli sovittu erillisellä irtisanottavissa olevalla pöytäkirjalla. Teollisuusliitto irtisanoi tämän pöytäkirjan siinä olevan irtisanomislausekkeen mukaisesti. Tämä on tässä mielessä selvä tapaus. Syksyn 2019 aikana oli tällä sektorilla käyty työehtosopimuksen mukaisia ”välineuvotteluja” palkankorotuksista. Tämä alkuperäinen tes olisi loppunut vasta syksyllä 2020. Näissä neuvotteluissa sovittiin palkankorotuksista kahden tulevan vuoden osalta ottaen huomioon se, että kiky-tunnit loppuivat näitä tunteja koskevan pöytäkirjan irtisanomisella ja siksi, että niistä ei päästy uudelleen sovintoon. Vastaavia pöytäkirjoja on tehty myös muilla sektoreilla, mutta löytämissäni ei ole todettu em. irtisanomismahdollisuutta. Sinänsä koko työehtosopimus on aina sopimuskauden päättyessä uusittavissa, joten irtisanomismahdollisuuden puuttumisella kikyä koskevasta pöytäkirjasta ei ole ratkaisevaa merkitystä.

Kuten edellä totesin, joillakin aloilla kiky-tunnit on upotettu työehtosopimukseen (ei siis ole tehty erillistä pöytäkirjaa). Näitä tilanteita koskee sama sääntö kuin minkä jo edellä totesin. Koko työehtosopimus on aina ”loppumassa” sopimuskauden päättyessä ja silloin neuvottelut käydään siltä pohjalta, että mitään sopimusta ei ole olemassa (periaatteessa pöytä on puhdas). Työnantajat ovat näissä normaaleissa neuvotteluissa vedonneet sidonnaisuuteen kiky-tunteihin ja työntekijät ovat vaativat niistä luopumista.

Oma problematiikkansa on vielä se, että kiky-tunnit on useiden sopimusten mukaan jätetty paikallisesti sovittaviksi. Lähtökohtaisesti nämä paikalliset sopimukset seuraavat valtakunnallisen työehtosopimuksen voimassaoloa. Mutta voi olla myös sellaisia paikallisia sopimuksia, joissa ei ole todettu tällaista sidonnaisuutta (määräaikaisuutta). Tällöin kuitenkin todennäköinen ratkaisu tilanteessa, jossa kiky-tunnit poistuvat valtakunnallisesta sopimuksesta, on se, että näiltä paikallisilta sopimuksilta poistuu samalla tarkoitus ja peruste (eli ne menettävät merkityksensä).

Muutamista ajankohtaisista neuvotteluista

Parhaillaan on usea työtaistelu uhkaamassa tammikuun loppupuolella. Seuraavaksi tarkastelen lyhyesti sitä, miten uhan piirissä olevissa työehtosopimuksissa on kiky-tunnit sovittu. Teollisuusliiton asema on työtaistelu-uhkien osalta erityinen, että se on liittofuusion kautta tullut sidotuksi kiky-tuntien osalta erilaisiin järjestelmiin.

Kemian tes, jossa työntekijäliittona on Teollisuusliitto, on voimassa 31.10.2020 saakka. Sen osalta on syksyllä 2019 neuvoteltu viimeisen 11 kuukauden kustannusvaikutuksista. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan jos näissä neuvotteluissa ei päästy ratkaisuun syyskuun 2019 loppuun mennessä, työehtosopimus voitiin irtisanoa päättymään 30.11.2019. Teollisuusliitto on tämän sopimuksen työntekijäliitto-osapuoli. Näitä neuvotteluja käydään edelleen. Kiky-pöytäkirjaa ei ole kemian teollisuudessa, vaan työaikataulukko on sovittu koko sopimuskaudelle vuoteen 2020 saakka. Kemiassa palkkauksen välitarkastusmääräys oikeuttaa sopimuksen irtisanomisen kesken kauden.

Vastaava välitarkastusmääräys palkkauksen osalta koskien mm. vuotta 2019 oli Teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa. Jos näissä ”palkantarkistusneuvotteluissa” ei päästy tulokseen, työehtosopimus voitiin irtisanoa. Teknologiateollisuudessa oli lisäksi kikyä koskeva erillinen pöytäkirja, joka myös oli irtisanottavissa ensimmäisen kerran vuoden 2019 lopussa.

Mekaaninen metsäteollisuuden työehtosopimuksen, jossa työntekijäliittona on Teollisuusliitto, voimassaolo loppui 30.11.2019. Siinä työajan pidentäminen kiky-sopimuksen mukaisesti on upotettu työehtosopimukseen sisälle. Puusepänteollisuudessa, jossa Teollisuusliitto on myös työntekijäliitto-osapuoli, työehtosopimus on voimassa 31.01.2020 saakka. Tässä työehtosopimuksessakin kiky-tunnit on upotettu työehtosopimukseen.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksessa työajan pidentämisestä 24 tunnilla oli sovittu työehtosopimuksen liitteeksi otetulla liittojen välisellä asiakirjalla, jossa ei ollut irtisanomismahdollisuutta tai määräaikaa. Pidennys tuli toteuttaa ensisijassa paikallisesti sopien tai liittojen yhteisen työehtosopimuksen osana olevan liitteen mukaisesti upottamalla pidennys työaikamääräyksiin. Kun paperiteollisuudessa työehtosopimus on nyt lakannut 30.11.2019, myös liite voidaan neuvotella uusiksi tai jättää se sopimatta.

Lopuksi

Kiky-sekaannus osoittaa, kuinka problemaattisia nykyään ovat keskusjärjestösopimukset, kun julkista sektoria lukuun ottamatta keskusjärjestöt eivät enää ole mukana sopimassa työehtosopimuslinjoja. Keskusjärjestösopimuksen rikkomiseen ei tällöin löydy esteitä valtakunnallisten tes-neuvottelujen tasolla. EK voisi toki asettaa järjestöllisiä seuraamuksia kiky-sopimusta rikkovalle työnantajaliitolle, mutta tällaista ei tapahtune.

Mielenkiintoista on seurata julkisen sektorin työnantajien toimintaa. Luopumalla kiky-tunneista he omankin käsityksen mukaan toimisivat solmimansa kiky-sopimuksen vastaisesti.  No, eipä tästä mitään seuraa, koska ei itseä rangaista.

Jos Sipilän hallitus olisi vielä vallassa, se todennäköisesti alkaisi valmistella ns. pakkolakeja uudelleen (ainakin tätä harkitsisi), jos palkansaajapuolen painostuksesta työnantajat ovat joutuneet luopumaan näistä palkattomista lisätunneista. Tämä toki riippuisi siitä, miten hallitus tulkitsee taloudellisen tilanteen ja suorittaa muutenkin ns. riskiarvioinnin siitä, kannattaako esittää jotakin. Nyt kun on Marinin hallitus, ei mitään tällaista tapahdu. Tämä osoittaa selvästi sen, että tällaiset yleiset sopimukset koskevat hallituspuolellakin vain sopimuksen tekemisen aikaista hallitusta, mikäli uusi hallitus ei siihen halua sitoutua. 

Keskusjärjestöjen joka tapauksessa pitäisi ottaa vastuuta oman sopimuksensa seurauksista. Ne voisivat mennä neuvottelupöytään ja edes yrittää pelastaa tilanne. Kiky-riita koskee juuri keskusjärjestöjen sopimusta. Sopimusoikeudessa sopimuksen osapuolet yleensä ovat aina mukana sopimuksensa tulkintariidoissa. Erityisesti EK:n passiivisuus ihmetyttää. Julkisen sektorin työnantajat voivat estää kiky-tuntien poistamisen omissa ves/tes-neuvotteluissaan. EK:n jäsenjärjestöt sen sijaan joutuvat yksi kerrallaan kiistelemään ja puolustamaan EK:n solmimaa kiky-sopimusta. EK on tyytynyt vain toistelemaan julkisuudessa, että kiky-tunnit sovittiin pysyviksi. Riskinä tällaisesta on se, että työnantajat menettävät kiky-tunnit saamatta tästä mitään vastinetta ja työtaistelujen johdosta koko Suomi kärsii, eniten työnantajat.

Julkisuudessa on esitetty, että nyt olisi liian myöhäistä järjestää keskusliittojen välisiä keskusteluja tai varsinkaan neuvotteluja. On myös todettu, että kiky-sopimus on jo historiaa ja nyt on työaikojen osalta siirrytty valtakunnallisten työehtosopimusneuvottelujen tasolle. Molemmat lähestymistavat ovat ainakin osin vääriä.

Jos oman sopimuksen soveltaminen johtaa laajoihin työtaisteluihin, on syytä kokoontua käsittelemään sopimuksen tarkoituksenmukaisuutta. Kiky-tunnit hiertävät työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluja vielä ainakin tämän vuoden. Jos yksityisen ihmisen tekemä sopimus johtaisi tällaisiin riitoihin, ei niin tyhmää henkilöä löytyisi, joka ei neuvottelisi asiasta.

Toiseksi kiky-sopimus ei ole jo historiaa, koska sen mukaiset lainsäädäntöuudistukset muissa kysymyksissä ovat koko ajan voimassa. Jos vallassa olisi edelleen kiky-sopimuksen varsinainen syy, Sipilän hallitus, saisimme nähdä, että hallitus vetoaisi sopimukseen. Palkansaajapuolen vapaa pyrkimys irtaantua sopimuksen toteuttamisesta yhdessä sen keskeisessä kysymyksessä on poliittisesta näkökulmasta mahdollista vain siksi, että hallitus on vaihtunut. 

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.