Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Rikos- ja prosessioikeus

4.12.2019 12.00 Hovioikeus: Polttoaineen anastamisesta epäillyn henkilön nimen ja kuvan julkaiseminen Facebookissa loukkasi tämän yksityisyyttä

Hovioikeus: Polttoaineen anastamisesta epäillyn henkilön nimen ja kuvan julkaiseminen Facebookissa loukkasi tämän yksityisyyttä

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että polttoaineen anastamisesta epäillyn henkilön kuvan ja nimen julkaiseminen loukkasi tämän yksityisyyttä, eikä polttoaineautomaattiin kiinnitetty tarra merkinnyt pätevää suostumusta perusoikeutena suojatun yksityiselämän loukkaamiseksi. Teon rangaistavuutta ei poistanut myöskään poliisin edustajan lehdessä esittämä kannanotto, että teosta ei tulisi seuraamuksia. (Ään., vailla lainvoimaa 4.12.2019)

Hovioikeuden tiedote, asia R 18/2685

Hovioikeus pysytti tuomiollaan Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomion, joka koski polttoaineen anastamisesta epäillyn henkilön nimen ja kuvan julkaisemista Facebookissa.

Käräjäoikeus oli tuominnut kaksi hyvinkääläisen huoltoaseman työntekijää yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Huoltoaseman polttoaineautomaattiin oli kiinnitetty tarra, jonka mukaan varastamalla polttoainetta hyväksyy kuvansa julkaisemisen Facebookissa.

Työntekijät olivat epäilleet miestä polttoaineen anastamisesta ja julkaisseet tämän kuvan ja nimen Facebookissa sekä kehottaneet jakamaan julkaisua edelleen.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että polttoaineen anastamisesta epäillyn henkilön kuvan ja nimen julkaiseminen loukkasi tämän yksityisyyttä, eikä polttoaineautomaattiin kiinnitetty tarra merkinnyt pätevää suostumusta perusoikeutena suojatun yksityiselämän loukkaamiseksi. Teon rangaistavuutta ei poistanut myöskään poliisin edustajan lehdessä esittämä kannanotto, että teosta ei tulisi seuraamuksia.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Jarmo Kilpelä, Ari Kyllönen ja Satu Saarensola. Esittelijänä on toiminut hovioikeuden esittelijä Antti Ignatius. Hovioikeuden tuomiosta on äänestetty.

Lisätiedot: hovioikeuden esittelijä Antti Ignatius (puh. 029 56 40595 tai antti.ignatius@oikeus.fi). Tuomio (4.12.2019 nro 153019) on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta (puh. 029 56 40789 tai helsinki.ho@oikeus.fi)

Helsingin hovioikeus 4.12.2019
Julkaistu myös Oikeus.fi:ssä: HelHO:2019:10

Tuomio 19/153019
Asianumero R 18/2685
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 4.10.2018 nro 142037
Asia Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

Käräjäoikeus oli tuominnut H:n yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä 40 päiväsakkoon ja L:n 30 päiväsakkoon sekä molemmat korvaamaan A:lle vahinkona 1.500 euroa kumpikin. 

Arviointi ja johtopäätökset

Onko julkaisu loukannut A:n yksityiselämää?

Rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tuomitaan se, joka oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Saman pykälän 3 momentin rajoitussäännöksen mukaan yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kysymys rikoksesta epäillyn tai tuomitun henkilötietojen julkaisemisesta on arvioitava tapauskohtaisesti. Jos tietty rikos on senlaatuinen, ettei sillä voida katsoa olevan yhteiskunnallista merkitystä, sitä koskeva tieto kuuluu tekijänsä yksityiselämän suojattaviin seikkoihin. (HE 19/2013 vp s. 39)

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:51 todennut muun muassa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on huomiota kiinnitetty kohteen asemaan julkisuuden henkilönä, julkaistujen tietojen oikeellisuuteen, syyttömyysolettaman noudattamiseen sekä julkaisun tyyliin ja otsikointiin (Sciacca v. Italia 11.1.2005, Lappalainen v. Suomi 20.1.2009, Axel Springer AG v. Saksa 7.2.2012 ja Egill Einarsson v. Islanti 7.11.2017). Korkein oikeus on katsonut, että törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun henkilön kuvan julkaiseminen Facebook-sivulla yhdessä sanottua tekoa koskevan uutisen kanssa täytti yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön.

Julkaisussa on kerrottu A:n lainanneen kahdesti polttoainetta ja jättäneen sen maksamatta. On kuitenkin selvää, että julkaisulla on tarkoitettu saattaa laajempaan tietoon se, että A on anastanut polttoainetta. Näin julkaisun lukijat ovat sen myös ymmärtäneet.

Julkaisussa ei ole kommentoitu polttoainevarkauksia tai muutakaan rikollisuutta yleisellä tasolla. Julkaisun sisältö, esittämistapa tai muutkaan seikat eivät tue valittajien väitettä siitä, että heidän tarkoituksenaan olisi ollut käsitellä pienten sakkorangaistuksilla sovitettavien tekojen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Julkaisuhetkellä kysymys on ollut vasta rikosepäilystä, tosin vahvasta sellaisesta, mutta selvästi vähäisemmästä teosta, kuin mistä edellä mainitussa korkeimman oikeuden ratkaisussa on ollut kysymys. Vaikka valittajilla olisikin ollut tarkoituksena käsitellä mainittuja, kokemiaan yhteiskunnallisia epäkohtia, ei tämä olisi edellyttänyt A:n nimen julkaisemista. Hovioikeus siten käräjäoikeuden tavoin katsoo, että julkaisu on merkinnyt puuttumista A:n yksityisyyden suojaan ja selvästi ylittänyt sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Valittajat ovat näin ollen rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla saattaneet lukuisten ihmisten saataville tiedon ja kuvan A:n yksityiselämästä. Julkaisun asiayhteys sekä kehotus jakaa sitä edelleen ovat olleet omiaan aiheuttamaan A:han kohdistuvaa halveksuntaa.

Onko A antanut suostumuksen kuvan ja tiedon levittämiseen?

Rikoslain 24 luvun 8 §:n esitöiden mukaan teko ei ole oikeudeton, jos tiedon levittämiseen on ollut kyseisen henkilön suostumus. Suostumus voidaan antaa nimenomaisesti tai hiljaisesti. Paljon julkisuudessa olevien henkilöiden yksityisasioista kertomista on voitu pitää sallittuna hiljaisen suostumuksen perusteella. Tällaisen suostumuksen olettaminen on kuitenkin ongelmallista, koska yksityisyyden suoja on perusoikeutena suojattu oikeushyvä. Ilman nimenomaista lupaa ei ole yleensä perusteltua olettaa, että henkilö olisi suostunut ainakaan yksityiselämään syvälle käyvien tietojen julkistamiseen. Lisäksi suostumus on aina peruutettavissa (HE 19/2013 vp s. 41).

Kirjallisena todisteena esitetyn polttoainemittarista otetun kuvan perusteella ilmoitus kuvan julkaisemisesta Facebookissa on ollut selvästi näkyvillä.

Asiassa ei ole aihetta epäillä, että A ei olisi nähnyt ilmoitusta. Oikeuskäytännössä on hyväksytty yksityisoikeudellisen sopimuksen syntyminen toimimalla selkeän pysäköintikieltoa koskevan merkin vastaisesti, kun kieltoon oli liitetty ilmoitus kiellon rikkomisesta perittävästä valvontamaksusta (KKO 2010:23). Perusoikeuksia kaventavan suostumuksen antamiseen mainitulla tavalla tulee kuitenkin edellä mainittu lain esitöiden kannanotto huomioon ottaen suhtautua pidättyväisemmin kuin yksityisoikeudellisen sopimuksen synnyttävään tahdonilmaisuun. Sen vuoksi hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoo, ettei suostumusta kuvan julkaisuun ole pätevästi voinut perustaa polttoainemittarissa olleeseen ilmoitukseen.

Ilmoitus on lisäksi koskenut vain kuvan julkaisemista, joten A:n nimi on joka tapauksessa julkaistu ilman hänen suostumustaan. Julkaisua ei ole myöskään poistettu A:n avustajan yhteydenotosta huolimatta.

A:n yksityiselämää koskevan tiedon ja kuvan levittämiselle ei siten ole ollut pätevää suostumusta.

Tunnusmerkistöerehdys ja kieltoerehdys

Rikoslain 4 luvun 1 §:ssä säädetyn tunnusmerkistönerehdyksen osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätökset.

Rikoslain 4 luvun 2 §:ssä säädetyn kieltoerehdyksen perusteella jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana lain puutteellisen tai virheellisen julkistamisen, lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, viranomaisen virheellisen neuvon tai muun näihin rinnastettavan seikan vuoksi.

Lain sisällön vaikeaselkoisuus voi olla rangaistusvastuusta vapauttava seikka yleensä vain, jos lain sisällön selvittäminen on kohtuuttoman vaikeaa tai ylivoimaista. Viranomaisen virheellisen neuvon perusteella vastuusta voi vapauta tilanteissa, joissa tekijä on kääntynyt viranomaisen puoleen tulkinnallisesti epäselvässä tilanteessa. Erehdys voi olla anteeksiannettava erityisesti, jos neuvoa kysyneellä on ollut perusteet pitää neuvoa auktoritatiivisena päätöksenä asiassa. Neuvon tulee lisäksi olla selvä ja yksiselitteinen ja perustua täydelliseen ja totuudenmukaiseen selontekoon (HE 44/2002 vp s. 106 - 107).

Valittajat eivät ole yrittäneet selvittää lain sisältöä tai tekonsa sallittavuutta etukäteen muulla tavoin kuin tiedustelemalla asiasta aluemyyntipäälliköltä. Lain sisällön tarkempi selvittäminen ennen tekoa ei olisi ollut kohtuuttoman vaikeaa tai ylivoimaista. Verkkojulkaisun uutisessa oleva rikoskomisarion kannanotto ei myöskään ole sellainen viranomaisen päätökseen verrattavissa oleva neuvo, joka poistaisi rangaistusvastuun. Lisäksi valittajat eivät ole poistaneet julkaisua silloinkaan, kun he ovat tulleet tietoisiksi heihin kohdistuvasta rikosepäilystä. Edellä mainituilla ja muuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla kysymykseen ei tule kieltoerehdykseen perustuva rangaistusvaatimuksesta vapautuminen.

Lopputulos syyksilukemisesta

Edellä mainituin perustein hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoo, että H ja L ovat syyllistyneet yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen.

Rangaistusseuraamukset

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmi käyvien seikkojen lisäksi valittajien syyllisyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että julkaisua ei ole poistettu A:n avustajan yhteydenotosta huolimatta. Valittajat ovat selvittäneet asiaa rikosasian oikeuskäsittelyn yhteydessä kertomalla julkaisun poistamisen ajankohdan, mikä on johtanut syytteen tarkistamiseen tekoajan osalta.

Menettelyllä ei ole ollut merkitystä rikoksen selvittämiseen tai vaikutuksiin. Muutoin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut rangaistusseuraamuksen osalta. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiselle rangaistuksen osalta ei ole.

Yksityisoikeudelliset vaatimukset

A ei ole julkisuuden henkilö. Valituksessa mainitut A:n saamat rikostuomiot on annettu vasta nyt puheena olevan teon tekoajan alkamisen jälkeen. Sanotuista tuomioista ilmenee, että A on tuomittu rikoksista myös ennen nyt puheena olevaa tekoa. Asiassa esitetyn näytön perusteella A:n aiempi rikollisuus ei kuitenkaan ole ollut yleisesti tiedossa. Sen vuoksi tällä seikalla ei ole merkitystä kärsimyskorvausta arvioitaessa. Näillä ja muuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla aihetta tuomion muuttamiselle vahingonkorvauksen osalta ei ole.

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 3.2.2020.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 18/2685

Hovioikeudenneuvos Ari Kyllönen:

Rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sakkoon. Pykälän 3 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Rikoksentekijän yksityisyyden suoja on sitä vahvempi, mitä lievemmästä teosta on kysymys. Silti selkeä lähtökohta on, että rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia (KKO 2005:136 ja KKO 2018:51).

Syytteessä mainitussa ilmoituksessa on ollut kysymys polttoaineen anastamisesta. Rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta, on tuomittava varkaudesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos varkaus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava näpistyksestä sakkoon. Hallituksen esityksen mukaan irtaimen omaisuuden anastamista ei välttämättä ole pidettävä näpistyksenä, vaikka anastetun omaisuuden arvo on vähäinen (HE 66/1988, s. 38). Oikeuskäytännössä on puolestaan katsottu, että jos anastussarjan kukin teko on osa tekijän etukäteen tekemästä anastusten suorittamista koskevasta suunnitelmasta, mikään anastuksista ei ole kokonaisuutena arvioiden vähäinen omaisuuden arvosta riippumatta (KKO 2002:33). Rikoksia, joiden toteuttamiseen sisältyy laissa rikoksen paheksuttavuutta lisäävinä pidettyjä piirteitä, ei yleensä voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä (KKO 2011:66). Tapauksessa Helsingin HO 25.1.2012 tuomio nro 180, R 11/1452, A oli anastanut polttoainetta eri huoltoasemilta siten, että hän oli tankannut polttoainetta autoonsa ja poistunut maksamatta. A tuomittiin varkauksista vankeusrangaistukseen. Tapauksessa Helsingin HO 23.3.2018 tuomio nro 18/112670, R 17/1752, B oli anastanut polttoainetta eri huoltoasemilta siten, että hän oli tankannut polttoainetta autoonsa ja poistunut maksamatta. B tuomittiin varkauksista vankeusrangaistukseen.

Puolustuksen mukaan valittajien tarkoitus oli anastajan kuvan julkaisulla näpistelyn lopettaminen ja huomion kiinnittäminen merkittävään yhteiskunnalliseen ja lainsäädännölliseen ongelmaan. Mielestäni tälle perustelulle voidaan antaa jonkin verran merkitystä, koska on yleisesti tunnettua, että syytteessä mainitun teon aikaan ja sitä ennen julkisuudessa oli ollut keskustelua polttoainevarkauksista (Tässä tankkaa bensavaras, Iltalehti 10.6.2010, Suomi on polttoainevarkaiden paratiisi, Yle.fi 27.1.2012, Liiketoimintaa turvallisesti – kansallinen strategia yritystoiminnan turvallisuuden parantamiseksi, Sisäasiainministeriön julkaisusarja 30/2012, Bensavarkaudet rasittavat polttoainealaa, Kauppalehti 15.6.2015, Netissä levinnyt kuva tehosi – Bensavaras ilmoittautui itse poliisille, Aamuposti 1.4.2016, Polttoainevarkauksia tapahtuu lähes päivittäin – vahingossa tai tahallaan , Yle.fi 25.7.2016, Huoltamo kyllästyi jokaviikkoisiin bensiininäpistyksiin – VS: Ovela keino pysäytti varkaat, Verkkouutis et.fi 25.3.2017 ja Huppu päässä ja väärät rekisterikilvet autossa – huoltamoyrittäjä kyllästyi bensavarkaisiin ja turvautui sosiaaliseen mediaan, Yle.fi 11.4.2018).

Syytteessä mainittu kuva ja tieto on laitettu huoltoaseman Facebook-sivulle 9.1.2017. Seuraavana päivänä on julkaistu julkiseen keskusteluun liittyvä lehtihaastattelu, jossa poliisin edustaja on ilmoittanut kantanaan, ettei syytteessä tarkoitetusta julkaisemisesta ole tulossa seuraamuksia.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että joissakin tapauksissa tarve ehkäistä ennalta uusia rikoksia voi puoltaa sitä, että rikoksentekijän nimeä ja henkilöllisyyttä koskeva tieto julkaistaan ( KKO 2005:136).

Puolustus on vedonnut myös siihen, että kysymyksessä olevaan bensiiniautomaattiin on ollut liimattuna teksti "Varastamalla polttoainetta, hyväksyt kuvasi julkaisun Facebookissa." Asianomistaja on puolestaan ilmoittanut, että hän ei ollut nähnyt lappua.

Tapauksessa KKO 2010:23 yksityiselle alueelle oli asetettu opastetauluja, joiden mukaan pysäköinti oli sallittu merkityille paikoille pysäköintiluvan saaneille. Tauluissa oli lisäksi ilmoitettu, että ”Ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan valvontamaksu 40 euroa” ja että ”Pysäköimällä hyväksyt ehdot”. Korkein oikeus katsoi, että ajoneuvon kuljettajan oli katsottava tulleen tietoiseksi siitä, että kysymyksessä oli yksityinen alue, jolla pysäköinti oli kielletty ja että kiellon vastaiseen pysäköintiin liittyi 40 euron suuruinen valvontamaksu. Kuljettajalle, joka oli kiellon vastaisesti halunnut pysäköidä ajoneuvonsa alueelle, voitiin näissä olosuhteissa asettaa sopimukseen perustuva velvollisuus valvontamaksun suorittamiseen.

Katson, että bensiiniautomaatissa ollut teksti "Varastamalla polttoainetta, hyväksyt kuvasi julkaisun Facebookissa." on ollut näkyvällä paikalla ja selkeästi esillä. Katson, että polttoainetta varastava antaa tällaisessa tilanteessa luvan kuvansa julkaisuun.

Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskeva rikos on vain tahallisena rangaistava.

Suomen perustuslain 8 §:ssä säädetystä rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta seuraa, ettei ketään saa tuomita rangaistukseen ilman lain tukea. Laillisuusperiaatteeseen sisältyy myös täsmällisyysvaatimus eli laissa pitää täsmällisesti osoittaa, mitkä teot säädetään rangaistaviksi eli laki ei saa olla epämääräinen (ks. Frände, Dan: Yleinen rikosoikeus, Helsinki 2012, s. 37-41, Melander, Sakari: Rikosvastuun yleiset edellytykset, Helsinki 2016, s. 186, KKO 2013:12, KKO 2015:22, KKO 2016:42 ja KKO 2016:53. Ks. myös Itä-Suomen HO 27.6.2014 tuomio nro 14/128184, R 14/428: metsästysrikosta koskeva rikoslain 48 a luvun 1 § ei täyttänyt laillisuusvaatimuksen rikoslainsäädännölle asettamaa täsmällisyysvaatimusta ja Itä-Suomen HO 25.11.2014 tuomio nro 14/150398, R 14/953: Rikoslain 41 luvun 1 §:n 1 momentti ja ampuma-aselain muutettu 2 § eivät täyttäneet laillisuusvaatimuksen rikoslainsäädännölle asettamaa täsmällisyysvaatimusta).

Hallituksen esityksen mukaan ongelmallisen tapausryhmän yksityiselämän suojan laajuuden kannalta muodostaa tavallisten ihmisten virallisten normien vastainen käyttäytyminen eli käyttäytyminen, joka tullessaan ilmi voi johtaa virallisiin seuraamuksiin (HE 19/2013, s. 39).

Katson, että joka tapauksessa rikoksentekijän kuvan ja nimen levittämiseen tulisi suhtautua vähemmän ankarasti silloin, kun levittämiseen syyllistyy rikoksesta vahinkoa kärsinyt asianomistaja tai sellaisen edustaja verrattuna siihen, että levittäjä on joku täysin ulkopuolinen taho.

Katson, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen tässä tapauksessa syytteessä mainitun kuvan ja tiedon ilmaiseminen ei ole selvästi ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Sen vuoksi hylkään syytteen ja muut vaatimukset ja velvoitan valtion korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut asiassa.

Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.