Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Rikos- ja prosessioikeus

3.12.2019 11.42 Vierashuoneessa VT Petri Willman: Yritysperinnän perimiskulujen taso jatkuvan kiistelyn aiheena – normit ovat kuitenkin selkeät

Vierashuoneessa VT Petri Willman: Yritysperinnän perimiskulujen taso jatkuvan kiistelyn aiheena – normit ovat kuitenkin selkeät

Velalliselta vaadittavat perimiskulut ovat olleet varsinkin yritysperinnässä kriittisen keskustelun keskiössä. Yrittäjäjärjestöt ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiota ylisuuriksi koettuihin perimiskuluihin jopa lakialoitteella. Perintälaki antaa kuitenkin selkeät oikeusohjeet perimiskulujen tason määrittämiseen.

Saatavien perinnästä annetussa laissa (513/1999, perintälaki), säädetään perimiskulujen korvausvelvollisuudesta seuraavaa (10 §): Velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Korvausvelvollisuus voi perustua sekä velkojan omista perintätoimista aiheutuviin kuluihin että kuluihin, joita velkojalle aiheutuu sen johdosta, että velkojan on suoritettava toimeksisaajalle korvausta perinnän suorittamisesta (kursivoinnit kirjoittajan). Lisäksi pykälässä luetellaan eräitä kustannusten määrään vaikuttavia tekijöitä.

Perimistoimista aiheutuu vääjäämättä kustannuksia, ja kustannusten aiheuttajan eli velallisen tulee ne korvata vahingonkorvausoikeudesta tutun aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Perintälain oikeusohje on kustannusten osalta selkeä: Velkojan perimiskulut muodostuvat kokonaisuudesta, johon sisältyy velkojan omasta perinnästä aiheutuneet kustannukset (esim. muistutusmaksu) sekä perimistoimiston käyttämisestä aiheutuneet kulut (perinnän palveluveloitukset).

Perimistoimistolla ja velallisella ei ole sopimussuhdetta ja tästä syystä perimistoimisto ei voi esittää omissa nimissään ja lukuunsa velalliseen kohdistuvaa perimiskulujen korvaamista koskevaa vaatimusta, saati että perimistoimisto voisi itse määritellä niiden tason. Velalliselta vaadittava korvaus muodostuu siis velkojan ja perimistoimiston tältä veloittamien kulujen yhteenlasketusta määrästä, perintälain kohtuusvaatimus toki huomioiden.

Ongelmalliseksi on kuitenkin muodostunut perimistoimistojen kilpailutilanteen aiheuttamat vääristymät. Useat perimistoimistot tarjoavat velkojille ilmaista perintää. Markkinoinnissa tavanomaisia ovat ilmaisut kuten ”velallinen maksaa perimiskulut lain mukaisesti”, ”ilmainen perintä” ja ”jos emme onnistu perinnässä, emme veloita mitään”. Ilmainen perintä toteutetaan käytänteellä, jolla kierretään hyvää perintätapaa koskevan perintälain 4 §:n 2 momentin 2 kohdan kieltoa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kustannuksia sekä hyvän perintätavan vastaista toimeksiannosta maksamisen kieltoa.

Maksukykyisiltä velallisilta vaaditaan kuluttajaperinnässä korkeimmat sallitut perimiskulut ja yritysperinnässä huomattavan korkeat, perimistoimistojen tosiasiassa itsensä määrittelemät perimiskulut. Vaadittavat perimiskulut ylittävät selvästi perinnän tosiasialliset kustannukset, jolloin velkojan perimiskulut sekä perimistoimistojen tuotto-odotukset katetaan näillä ylisuurilla perimiskuluilla. Mainituilla ylisuurilla perimiskuluilla katetaan myös ”ilmaisesta” perinnästä (ts. maksukyvyttömältä velalliselta ei saatu perittyä perimiskuluja) aiheutuneet kustannukset. Menettely on räikeässä ristiriidassa perintälain säännösten kanssa.  Kun huomioidaan perintälain 10 §:n oikeusohje, ovat perimistoimistot maalanneet itsensä nurkkaan, sillä jos velkojalle on myyty ns. nollahintainen perintä, ei velalliselta saa vaatia mitään kuluja (pl. velkojan vaade enintään 40 euroa) perinnässä, koska tälle ei muodostu asiamiehen käyttämisestä kustannuksia. Kuten jo todettu, perimistoimisto ei ole sopimussuhteessa velalliseen.

Yritysperinnän osalta perintälain muutoksen (31/2013) myötä voimaan tullut 10 e § merkitsi merkittävää muutosta yritysten ja yhteisöjen välisiin maksuviivästystä koskeviin seuraamuksiin. Perintälakiin lisättiin velkojalle syntyvä subjektiivinen ja euromääräisesti vahvistettu oikeus vapaaehtoisen perinnän kulujen kattamiseen tarkoitettuihin maksuviivästyskuluihin. Perintälain 10 e §:n mukainen oikeus 40 euron suuruiseen vakiokorvaukseen syntyy suoraan maksuviivästyksen perusteella. Lisäedellytyksenä on se, että maksu on viivästynyt siten, että velkojalla olisi oikeus viivästyskorkoon. Se ei siis edellytä, että velkoja olisi edes lähettänyt velalliselle maksumuistutuksen tai ryhtynyt muihin toimenpiteisiin saatavan perimiseksi. Oikeus kiinteämääräiseen korvaukseen ei siis edellytä sopimista tai muutakaan esilletuontia, vaan se johtuu suoraan perintälaista. Korvausta voidaan vaatia esimerkiksi erillisellä vaatimuksella, seuraavassa laskussa tai muiden perinnän jatkotoimenpiteiden yhteydessä.

Yritysperinnän korvauksen enimmäismäärä 40 euroa on suhteellisen korkea ja riittää kattamaan hyvin koko vapaaehtoisen perinnän tavanomaisen prosessin, muistutuskuluista puhumattakaan. Hallituksen esityksessä (HE 57/2012) korvausvelvollisuuden laajentamisen edellytyksistä todettiin mm´.: ”Jos velkojalla on oikeus vakiokorvaukseen, hänellä on oikeus saada korvausta todellisista perintäkuluista vain niiltä osin kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän (kursivointi kirjoittajan).” Tämä tarkoittaa sitä, että tarpeelliset ja perustellut perimiskulut ovat nousseet saatavan vapaaehtoisen perinnän aikana niin korkeiksi, että ne ylittävät 40 euroa ja velkoja joutuisi maksamaan ylimenevän osan perimistoimistolle tai muulle asiamiehelle näiden keskinäisen sopimuksen puitteissa.

Kohtuullisten perimiskulujen määrä yrityssaatavan vapaaehtoisessa perinnässä on siis 40 euroa. Vaikka perintälain 10 e §:ssä ei olekaan yksilöity niitä toimia, joiden voidaan katsoa kuuluvan tavanomaisiin ja vakiokorvauksella katettaviin kustannuksiin, voidaan perustellusti esittää näkemys, jonka mukaan 40 euron vakiokorvaus riittää normaalitilanteessa kattamaan kaikki vapaaehtoisen perinnän toimenpiteet riippumatta siitä, periikö saatavaa velkoja itse vai tämän asiamies. Tämä merkitsee sitä, että velalliselle voidaan esittää vakiokorvauksen ylittävää määrää koskeva perusteltu vaatimus vain, jos velkojan asiamies joutuu tekemään tavanomaisesta poikkeavia toimia ja laskuttaa velkojaa näistä toimista. Kun yritysperinnässä vaaditaan velalliselta vakiokorvauksen määrän ylittäviä perimiskuluja, tulisi vaatimuksen perusteet esittää yksilöidysti velalliselle esitettävässä maksuvaatimuksessa. Täysin aiheellisia veloitettavia lisäkuluja voi syntyä esimerkiksi maksusuunnitelman laatimisesta.

Perustelematon 40 euroa ylittävä vapaaehtoisen perinnän perintäkuluvaatimus yritysperinnässä voidaan riitauttaa. Hallituksen esityksen (HE 57/2012) mukaan, jos velallinen riitauttaa toimeksisaajan suorittamaan perintään perustuvien perintäkulujen oikeellisuuden, velkojalla on näyttövelvollisuus siitä, että se tosiasiassa on suorittanut tai on velvollinen suorittamaan toimeksisaajalle sen rahamäärän, jota velvolliselta vaaditaan perintäkuluina. Laissa on siis asetettu velkojalle velvollisuus osoittaa, että tämä on oikeasti velvollinen suorittamaan perimistoimistolle sen määrän, jota velalliselta vaaditaan asiamiehen käyttämisestä aiheutuneina kuluina. Lienee jo yleisen elämänkokemuksenkin valossa selvää, että jos velalliselta vaaditaan ensimmäisessä perimistoimiston yhteydenotossa perimiskuluja esimerkiksi 180 euroa, ei velkoja todellisuudessa ole velvollinen maksamaan tällaista korvausta asiamiehelleen, jos perintä epäonnistuu. Määrä vaikuttaisi muutenkin lähtökohtaisesti perintälain kohtuullisuusvaatimuksen vastaiselta.  Velallinen voinee toteuttaa oikeutensa viime kädessä esimerkiksi velkojalle esitettävällä editiovaatimuksella, jossa velkojaa vaaditaan esittämään sopimus tai muu sitoumus, jonka nojalla tämä olisi velvoitettu korvaamaan perimistoimistolle perintälain 10 e §:ää suuremman määrän korvauksena tämän suorittamasta palvelusta.

Petri Willman
VT, luvan saanut oikeudenkäyntiasiamies

Petri Willmanin kirja ”Saatavien perintä” ilmestyy joulukuussa 2019 (Edita Publishing Oy) ja siinä käsitellään laajasti perimiskulujen kohtuullisuutta, niiden korvausvelvollisuutta, kiellettyä toimeksiannoista maksamista sekä muita velkojan ja velallisen oikeusturvan kannalta keskeisiä asioita.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.