Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Työ- ja sosiaalioikeus

19.11.2019 11.30 Seppo Koskinen: Kiky ja edullisemmuussääntö

Seppo Koskinen: Kiky ja edullisemmuussääntö

Kiky-sopimukseen perustuva vuosityöajan pidentäminen 24 tunnilla on herättänyt laajaa keskustelua ja vaikeuttaa parhaillaan käytävien monien työehtosopimusneuvottelujen etenemistä. Esittelen ja käsittelen seuraavaksi asian arvioinnin juridisia vaihtoehtoja ja perusteita. Lopullisia ratkaisuja kiky–tuntien lisäämisen laillisuudesta ei vielä ole. Jotta asiaa voitaisiin kuitenkin jo nyt käsitellä riittävän monesta näkökulmasta, olen koonnut seuraavaan kirjoitukseen kuvauksen ja arvioinnin nykytilasta.

1. Edullisemmuussääntö ja työtuomioistuin

Työehtosopimuksella tapahtuva työsopimustasoisten ehtojen heikentäminen on yleisissä tuomioistuimissa perinteisesti katsottu mahdolliseksi silloin, kun työsopimuksessa on viitattu työehtosopimuksen noudattamiseen. Jos tällaista viittausta ei ole ollut, silloin on noudatettu edullisemmuussääntöä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos työsopimuksessa on sovittu työehtosopimusta paremmin, parempaa ehtoa noudatetaan. Tarkastelen tätä lähtökohtaa myöhemmin tarkemmin.

Uusi työtuomioistuimen lausunto, jota pyysi Varsinais-Suomen käräjäoikeus, on tämän yleisissä tuomioistuimissa sovelletun lähtökohdan vastainen.

Kantajan työsuhteessa noudatetaan käräjäoikeuden käsittelemässä riidassa Teknologiateollisuus ry:n ja Ylemmät toimihenkilöt YTN ry:n solmimaa teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusta. Järjestöt olivat sopineet työehtosopimuksen 4 §:n muuttamisesta kiky-sopimuksen mukaisesti 1.11.2016 lukien. Vastaajayhtiössä oli neuvoteltu paikallisesta sopimuksesta loka-joulukuussa 2016, mutta neuvotteluissa ei ollut päästy työajan pidentämisestä sopimukseen. Työpaikalla ei siten tehty 4 §:n määräyksessä tarkoitettua paikallista ratkaisua, vaan työnantaja oli määrännyt ratkaisusta. Vastaaja oli 12.12.2016 ilmoittanut kantajalle, että työajan pidentäminen toteutetaan vuonna 2017 lisäämällä päivittäistä työaikaa kahdella tunnilla 4.1., 12.4., 19.4., 3.5., 24.5., 21.6., 26.10., 7.12. ja 28.12.2017, minkä lisäksi lauantai 9.9.2017 oli työpäivä. Palkkaa ei ollut muutettu. Kantaja oli ilmoittanut vastaajalle, ettei suostu työaikansa pidentämiseen. Kantaja oli kuitenkin noudattanut pidennettyä työaikaa, koska vastaajalla on tulkintaetuoikeus.

Lausunnon mukaan työehtosopimusosapuolet voivat myös sopia edullisemmuussäännön noudattamatta jättämisestä ja syrjäyttää työsopimuksen, vaikka työsopimuksen osapuolet olisivat solmineet työajasta nimenomaisesti.

TT 2019:74: Työtuomioistuin lausuntonaan katsoi, että teknologiateollisuuden ylempiä toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen työajan pidentämistä koskevalla määräyksellä oli sovittu edullisemmuussäännön poissulkemisesta kaikkien työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa riippumatta siitä, oliko työajasta sovittu ennen kyseisen työehtosopimusmääräyksen voimaantuloa työsopimuksella vai ei.

Työtuomioistuin perusteli kantaansa seuraavasti:

”Keskeinen työoikeudellinen periaate on, että etusijajärjestyksessä alempana olevalla normilla voidaan määrätä työsuhteen ehdoista työntekijälle edullisemmin. Tämä niin sanottu edullisemmuussääntö johtaa lähtökohtaisesti siihen, että ylempiasteisen normin muuttuminen ei heikennä alempiasteiseen normiin perustuvia ehtoja. Jos alempiasteinen normi on työntekijälle edullisempi, se jää periaatteessa voimaan, vaikka ylemmän säännöstyslähteen sisältö muuttuisi työntekijän haitaksi. Toisin on siinä tapauksessa, että ylemmällä normilla tarkoituksellisesti puututaan alemman normin sisältöön tai pätevyyteen. Työehtosopimuksella onkin katsottu olevan mahdollista tietyin edellytyksin puuttua myös työsopimuksella sovittuihin ehtoihin, vaikka näistä ehdoista poikettaisiin työntekijän vahingoksi. (Ks. esim. TT 1979:90, TT 2006:31, TT 2013:63 ja TT 2015:56 sekä esim. Äimälä ja Kärkkäinen, Työsopimuslaki, 2017, s. 54–55 ja Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 207.)

Työtuomioistuin katsoo Teknologiateollisuus ry:n todistajien yhdenmukaisten kertomusten perusteella, että työehtosopimusneuvotteluissa neuvottelijat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että kaikkien työehtosopimuksen piirissä olevien toimihenkilöiden vuotuista työaikaa pidennettäisiin 24 tuntia lukuun ottamatta niitä toimihenkilöitä, joille ei ole määritelty vähimmäistyöaikaa. Näin on yksiselitteisesti kirjattu myös sopimuksen 4 §:n määräykseen. Henkilötodistelun perusteella edullisemmuusperiaatetta ei ole käsitteenä sinänsä nostettu esiin neuvotteluissa. Olennaista kuitenkin on se, mistä tosiasiallisesti on sovittu ja mikä on ollut osapuolten yhteinen tarkoitus. Tässä asiassa osapuolten yhteisenä tarkoituksena on ollut ulottaa työajan pidennys kaikkiin toimihenkilöihin lukuun ottamatta niitä toimihenkilöitä, joille ei ole määritelty vähimmäistyöaikaa.

Teknologiateollisuus ry:n esittämän kannan mukaista liittojen välistä yhteistä tarkoitusta puoltaa myös asiassa esitetty kirjallinen todistelu. YTN ry:n vastauksessa Teknologiateollisuus ry:n valvontakirjeeseen ei ole otettu erikseen kantaa edullisemmuusperiaatteen noudattamiseen, mutta siinä ei toisaalta ole esitetty mitään varaumaa, jonka mukaan työehtosopimuksen 4 §:n määräys ei joiltain osin tulisi noudatettavaksi myös A:n työsuhteessa. YTN ry on vastauksessaan nimenomaisesti todennut, että erimielisyyttä määräyksen tulkinnasta ei ole. Varaumaa ei selvityksen perusteella ole esitetty myöskään Teknologiateollisuus ry:n ja YTN ry:n yhdessä pitämissä koulutustilaisuuksissa, joissa on selvityksen perusteella korostettu sitä, että työaikaa pidennetään kaikilla toimihenkilöillä. Kaiken kaikkiaan esitetyn näytön perusteella ei voida katsoa, että YTN ry olisi perustellusti voinut jäädä siihen käsitykseen, että työajan pidennys ei koskisi kaikkia toimihenkilöitä määräyksestä ilmenevin tavoin.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että työehtosopimuksen 4 §:n työajan pidentämistä koskevalla määräyksellä on sovittu edullisemmuussäännön poissulkemisesta kaikkien työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa riippumatta siitä, onko työajasta sovittu ennen kyseisen työehtosopimusmääräyksen voimaantuloa työsopimuksella vai ei.”

Lausunnossa mainitun työtuomioistuimen aikaisemman lausuntokäytännön perusteella tilanne ei ole aivan niin selvä, kuin mitä uudesta lausunnosta voisi päätellä. Palautan mieleen seuraavaksi hieman tarkemmin viitatut työtuomioistuimen ratkaisut.

TT 1979:90: Sellaisena erityistä työehto- tai virkaehtosopimusolojen tuntemusta edellyttävänä asiana, josta työtuomioistuin voi työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan antaa muulle tuomioistuimelle lausunnon, työtuomioistuin ei pidä sitä laintulkintakysymystä, onko työmarkkinaosapuolilla lain mukaan yleensä oikeus sopia sellaisesta palkankorotusjärjestelystä, jonka seurauksena palkan sisäinen rakenne muuttuu tavalla, joka jossakin kohdin merkitsee poikkeamista työnantajan ja työntekijän keskenään sopimista työsuhteen ehdoista työntekijän vahingoksi. Omissa tuomioissaan työtuomioistuin on kuitenkin lähtenyt siitä käsityksestä, että työehtosopimuksella voidaan tällainen poikkeus tehdä. Samasta käsityksestä lähtevät myös sähköasennusalan työehtosopimuksen osapuolet edelle jäljennetyssä yhteisessä lausunnossaan. Raastuvanoikeudelle esitetty 27.3.1975 päivätty työehtosopimuksen tarkistamispöytäkirja taas on työtuomioistuimen mielestä selvästi työehtosopimus.

TT 2006:31: Lausuntoasiassa oli kysymys siitä, oliko seuraavan vuoden kesäkuussa solmitulla työehtosopimuksella sovittu siitä, että vuosikorotusta ei kysymyksessä olevan vuoden alussa tehty. Lisäksi lausuntoasiassa oli kysymys siitä, oliko työnantaja työehtosopimuksen jälkivaikutuksen perusteella velvollinen maksamaan vuosikorotuksen vuoden alusta lukien ja oliko työehtosopimusosapuolten välillä voitu taannehtivasti sopia korotuksen tekemättä jättämisestä mainitusta ajankohdasta lukien. – Perustelut: Työehtosopimuksella voidaan sopia heikennyksistä työsopimustasoisesti määräytyviin ehtoihin. Tällaisia työsopimustasoisesti määräytyviä ehtoja ovat myös jälkivaikutuksen nojalla noudatettavat työsuhteen ehdot. Sen sijaan kielteisesti on suhtauduttu siihen, että työehtosopimuksella voitaisiin sopia taannehtivasti työsuhteen ehtojen heikennyksistä (Ks. esim. Sarkko: Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, s. 194-195). Jos käräjäoikeus päätyy arviossaan siihen, että työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä on nyt riidanalaisin osin ollut jälkivaikutuksen perusteella noudatettavana A:n työsuhteessa 1.1.2002 jälkeen, 1.7.2002 voimaan tulleella työehtosopimuksella ei ole voitu takautuvasti määrätä, että vuosikorotuksia ei kyseisenä vuonna tehdä.

TT 2013:63: Yhtiössä oli työehtosopimukseen lisätyn valtuutuksen nojalla tehty paikallinen niin sanottu vakautussopimus, jonka mukaan työntekijät luopuivat määräajaksi tietyistä työehtosopimuksessa sovituista ja muista etuuksista yhtiön vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi. Lausunnossa katsottiin, että vakautussopimusta voitiin työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin nojalla soveltaa myös järjestäytymättömään työntekijään, joka teki työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. Säästötoimet koskivat myös kannustinpalkkiota, jonka maksaminen ei perustunut työehtosopimukseen vaan yrityksessä noudatettuun käytäntöön. Lausunnon mukaan järjestäytymätön työntekijä joutuu osallistumaan työehtosopimuksesta johtuviin rasituksiin samalla tavoin kuin sopimukseen sidotut työntekijät. Tätä perusteltiin muun ohella työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksella, josta on säädetty työsopimuslaissa ja viime kädessä perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuutta koskevassa säännöksessä.

TT 2015:56: Työtuomioistuimen joissakin ratkaisuissa on katsottu, että työehtosopimuksella voidaan tietyin edellytyksin puuttua työsopimuksella sovittuihin ehtoihin myös niitä heikentävästi, joskaan ei esimerkiksi taannehtivin vaikutuksin (TT 2013:63, TT 2006:31 ja TT 1979:79). Nyt esillä olevassa tapauksessa vuoden 2012 työehtosopimukseen liittyvä pöytäkirjamaininta on kuitenkin muotoiltu niin, että vain lisäeläketurvan kollektiivinen turva on poistettu. Siten lisäeläkettä koskevien työehtosopimusmääräysten poistamisella ei ole ollut vaikutusta muulla tavoin määräytyvään lisäeläketurvaan. Näistä syistä työtuomioistuin lausuu vastauksena käräjäoikeuden esittämään kysymykseen 2, ettei mainittujen määräysten poistamisella ole merkitystä A:n lisäeläketurvan säilymiseen etuna, joka saattaa perustua hänen työsopimukseensa tai johonkin muuhun työnantajaa paikallisesti sitovaan perusteeseen. Kuitenkin kannanotto siihen, onko lisäeläketurva aikanaan tullut voimaan ja 1.1.2012 jälkeenkin säilynyt A:n työsuhteen ehtona jollakin tällaisella paikallisella perusteella, jää käräjäoikeuden toimivaltaan kuuluvana kysymyksenä käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Esillä olevassa uudessa lausunnossa on kyse paljon pidemmälle menevästä tes-osapuolten oikeudesta heikentää työsopimustasoisia etuja kuin edellä esitellyissä työtuomioistuimen aikaisemmin käsittelemissä tapauksissa. Yhdessäkään näistä asiaa ei ilmaistu edullisemmuussäännön poistamisena.  Kyse oli ”vain” yksittäisistä tulkintatapauksista. Aikaisemmat lausunnot päinvastoin tuovat esille sen, että työtuomioistuin ei ratkaise käräjäoikeuden toimivaltaan kuuluvaa työsopimuksen merkitystä tällaisessa edullisuusriidassa. Aikaisemmat lausunnot voidaan ymmärtää siten, että edullisemmuussääntö on yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kokonaisuudessaan kuuluva asia. Siitähän ei ole, eikä tässäkään tapauksessa ollut, tes-määräystä. Lähimpänä nyt esillä olevaa tapausta on lausunto 2013:63, joka itsessään koski aivan muuta asiaa, kuin mistä yleisessä tuomioistuimessa riideltiin. Oikea riitakysymys yleisessä tuomioistuimessa koski sitä, voitiinko kyseisellä vakautussopimuksella sitovasti sopia myös vakautussopimuksen hylänneen järjestön jäsenen osalta heikennyksiä tämän työsopimukseen.

Työtuomioistuin hyväksyi tässä uudessa lausunnossaan, että tes-osapuolet voivat kokonaan poissulkea edullisemmuussäännön noudattamisen. Kannanotto on yllättävä, ottaen huomioon sen, että poissuljenta ei ilmennyt työehtosopimuksen minkään määräyksen sanamuodosta vaan perustui työtuomioistuimen tulkintaan osapuolten tarkoituksesta. Näyttää selkeästi siltä, että ainakaan palkansaajapuoli ei ollut huolella etukäteen selvittänyt tes-heikentämisen suhdetta työsopimukseen tilanteessa, jossa työsopimuksessa ei tältä osin ollut tes-viittausta. Mielenkiintoista lausunnossa on myös se, että se ei käsittele käräjäoikeudessa esiintyvää tilannetta eli sitä, että paikallista sopimusta työajan pidentämisestä ei ollut tehty ja nimenomaan tämän merkitystä.

Työoikeudessa säännöstyslähteiden etusijajärjestys on abstraktinen ja pääpiirteittäinen. Edullisemmuussäännöllä se saa konkreettista elävyyttä eli näin tulee huomioon otetuksi esimerkiksi se, onko työsopimustasolla sovittu työehtosopimusta paremmin. Edullisemmuussäännön poissulkemisoikeus on iso periaatteellinen kannanotto järjestövallankäytön hyväksi. Heikentäessään nimenomaisia työsopimustasoisia ehtoja järjestöille annetaan tällä kannanotolla samalla valta mitätöidä yksilön saavuttamia oikeuksia ja sopimusvapautta. Tässä yhteydessä tarkoitan siis vain niitä työsopimusehtoja, joissa ei viitata työehtosopimuksen noudattamiseen.

2. Edullisemmuussääntö ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 4.11.2019 Tuomio 19/32551 L 17/2007459

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus ei pyytänyt asiassa työtuomioistuimelta lausuntoa. Käräjäoikeus oli 13.2.2019 antamallaan päätöksellä 19/4560 hylännyt B Oy:n väitteen siitä, että asia ei kuulu käräjäoikeuden toimivaltaan.

Pääasian osalta käräjäoikeuden ratkaisu oli näytön arvioinnin ja johtopäätösten osalta seuraava:

”Asiassa on riidatonta, että A:n ja B:n välisessä kirjallisessa 22.1.2014 päivätyssä työsopimuksessa A:n säännölliseksi työajaksi oli sovittu 37,5 tuntia viikossa. Riidatonta on myös se, että B antoi 15.12.2016 tiedotteen, jonka mukaan yhtiössä oli tehty paikallinen työehtosopimus, jossa viikkotyöaikaan lisätään puoli tuntia. Työajan pidennyksen taustalla oli keskusjärjestöjen sopima kilpailukykysopimus Kiky, jolla työaikoja sovittiin pidennettäväksi 24 tuntia vuodessa.

Riitaista asiassa on se, onko työehtosopimusosapuolilla ollut oikeus työehtosopimuksella puuttua työsopimuksessa sovittuihin työsuhteen ehtoihin myös niitä työntekijän kannalta heikentäen. Tähän liittyy kysymys siitä, onko A:n työaika määräytynyt työsopimuksen vai työehtosopimuksen ehtojen nojalla.

Suomen sopimusoikeus perustuu sopimusvapauden periaatteelle. Tämä koskee myös työsopimuksia. Sopimusvapaus merkitsee, että sopijapuolet voivat heille annetun tahdon autonomian rajoissa vapaasti tehdä haluamansa sisältöisiä sopimuksia. Jo sopimuksen käsitteeseen kuuluu, että sopijapuolet ovat velvollisia noudattamaan tehtyä sopimusta. Sopimuksen sitovuuden periaatetta voidaan pitää sopimusoikeuden ja koko oikeusjärjestyksenkin kulmakivenä. (Saarnilehto - Annola, Sopimusoikeuden perusteet, Helsinki 2018, s. 17 ja 165.)

Kirjallisena todisteena K1 olevassa työsopimuksessa A ja B ovat sopineet, että A:n työaika on 37,5 tuntia viikossa. Työsopimuksessa on lisäksi erikseen sovittu työtehtävistä, palkasta, irtisanomisajasta, vuosilomasta, terveydestä, salassapitovelvollisuudesta, kilpailukiellosta, immateriaalioikeuksista ja riitaisuuksien ratkaisemisesta. Lopuksi on sovittu, että työsuhteeseen sovelletaan muilta osin Suunnittelu- ja konsulttialan ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusta.

A:n ja B:n välisessä työsopimuksessa on sovittu edellä sanotuista työsuhteen ehdoista nimenomaisesti kunkin kohdalla erikseen, eikä sopimuksessa niiden osalta ole viitattu työehtosopimukseen. Tästä on pääteltävissä, että erikseen nimenomaisesti sovittujen ehtojen, kuten työajan, osalta ei lähtökohtaisesti noudateta työehtosopimusta, vaan ainoastaan siltä osin kuin sopimuksessa ei ole erikseen työsuhteen ehdosta sovittu, noudatetaan työehtosopimusta.

Kuitenkin siinä tapauksessa, että työehtosopimuksen määräys on työntekijälle työsopimuksen ehtoa edullisempi, noudatetaan työehtosopimusta. Tämä niin sanottu edullisemmuussääntö ilmenee kirjallisena todisteena K7 olevasta oikeustieteen tohtori dosentti Jaana Paanetojan lausunnosta sivuilta 5 - 7. Paanetojan lausunnon mukaan työehtosopimusmääräyksillä turvataan työsuhteen vähimmäisehdot, jolloin edullisemmuussäännön perusteella voidaan työsopimukseen ottaa pätevästi työehtosopimuksen normeja työntekijälle edullisempia tai parempia ehtoja. Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että edullisemmuussäännön mukaan normikollisio on ratkaistava työntekijän eduksi. (Tiitinen - Kröger, Työsopimusoikeus, Helsinki 2012, s. 807.) Työehtosopimuksilla pyritään turvaamaan työntekijöiden vähimmäistyöehdot. Tästä johtuu, että näistä voidaan aina poiketa työntekijän eduksi. (Sarkko, Työoikeus, yleinen osa, Helsinki 1980, s. 291.) Työsopimuksella voidaan sopia työntekijän kannalta edullisemmista ehdoista kuin mitä esimerkiksi laissa tai työehtosopimuksessa on määrätty. (Koskinen - Nieminen - Valkonen, Työhönotto ja työsopimuksen ehdot, WSOY 2008, s. 359.)

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa A:n työsopimuksen työaikaa koskeva ehto on A:lle edullisempi, koska hänen viikkotyöaikansa on sovittu lyhyemmäksi kuin kirjallisena todisteena K5 olevassa 1.11.2016 - 31.10.2017 välisen ajan voimassa olleessa työehtosopimuksessa on sovittu. Työehtosopimuksessa on sovittu, että ylempien toimihenkilöiden vuosittaista työaikaa pidennetään 24 tunnilla ansiotasoa muuttamatta. Työehtosopimuksen työaikaa koskevan määräyksen noudattaminen A:n kohdalla johtaisi siihen, että A tekisi puoli tuntia viikossa pidempään työtä samalla palkalla kuin aiemmin.

Työehtosopimuksesta ei käy ilmi, että osapuolet olisivat sopineet edullisemmuussäännön sivuuttamisesta, mikä olisi edellytyksenä sille, että työehtosopimuksen määräys voisi ohittaa työsopimuksen työntekijälle edullisemman ehdon. Niin lainvalmistelutöissä kuin oikeuskirjallisuudessakin on vakiintuneesti katsottu, että työehtosopimusosalliset voivat työehtosopimusmääräyksellään "estää" edullisemmuussäännön soveltamisen, jolloin työehtosopimuksen määräyksiä on noudatettava (pakottavasti) myös enimmäistyöehtoina. Tällainen menettely edellyttää epäilyksittä, että osallisten tarkoitus käy selvästi ilmi työehtosopimuksesta. (Tiitinen - Kröger, Työsopimusoikeus, Helsinki 2012, s. 807.)

B:n mukaan osapuolten tarkoitus sivuuttaa edullisemmuussääntö ilmenee kirjallisena todisteena esitetystä henkilöstöjohtajan sähköpostiviestistä kantajalle (K4). Sähköpostiviestistä ei tämä ilmene. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että osapuolten tarkoituksena olisi ollut poissulkea edullisemmuussääntö.

A:n työaika on näin ollen määräytynyt työsopimuksen ehtojen nojalla ja kun työehtosopimuksessa ei ole sivuutettu edullisemmuussääntöä, ei työehtosopimuksessa ole A:ta sitovasti voitu sopia työsopimuksessa sovitun työajan pidentämisestä. A ei ole suostunut työajan pidentämiseen (K2). A:n ja B:n välinen työsopimus sitoo näin ollen sopimusosapuolia.

Työaikalain 17 §:n 1 momentin mukaan lisätyötä on työnantajan aloitteesta sovitun työajan lisäksi tehty työ, joka ei ylitä 6 tai 7 §:ssä säädettyä, 9, 10 tai 12 §:n nojalla sovittua tai 14 §:n mukaista säännöllistä työaikaa. A:n kohdalla kyse on siitä, onko hänen työaikansa ylittänyt työaikalain 6 §:ssä säädetyn säännöllisen työajan. Työaikalain 6 §:n 1 momentin mukaan säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. A:n työaika ei ole ylittänyt kahdeksaa tuntia vuorokaudessa, joten hänen viikkotyöaikaansa lisätty puoli tuntia on ollut lisätyötä. Kirjallisena todisteena K2 olevasta "kiky-tiedotteesta" ilmenee, että B on ilmoittanut henkilöstölle, että viikkotyöaikaan lisätään 0,5 tuntia ja pidennys kirjataan tuntijärjestelmään maanantaille. Aloite sovitun työajan lisäksi tehtävästä työstä on näin ollen tullut työnantajalta, vaikka työajan pidennyksen tavasta on sovittu B Oy:n Yt-toimikunnan ja työnantajan edustajien kesken.

Edellä kerrotuin perustein käräjäoikeus toteaa, että B Oy on menetellyt A:n työsopimuksessa sovitun työaikaehdon vastaisesti, eikä yhtiöllä ole ollut oikeutta yksipuolisesti lisätä A:n viikoittaista työaikaa 1.1.2017 alkaen puolella tunnilla. Koska kyse on ollut työnantajan aloitteeseen perustuvasta lisätyöstä, on B Oy velvollinen suorittamaan A:lle palkan lisätyöstä. Vaadittu määrä on riidaton."

Käräjäoikeuden tuomiossa toisaalta korostetaan edullisemmuussääntöä mutta toisaalta päätös viime kädessä perustuu siihen, että edullisemmuussäännön syrjäyttämisestä ei ollut nimenomaista mainintaa työehtosopimuksessa eikä myöskään näin ollut sovittu kantajatyöntekijän ja työnantajan välillä. Koska edullisemmuussäännön syrjäyttämisestä sopimisesta ei ollut käräjäoikeuden mukaan näyttöä, ei käräjäoikeus joutunut myöskään arvioimaan sitä, mikä olisi ollut lopputulos, jos tästä sopimisesta olisi ollut näyttöä. Jos kyseisen sopimisen olisi näytetty tapahtuneen asianomaisen työntekijän ja hänen työnantajansa välillä, tilanne olisi ollut oikeudellisesti selvä. Asianomaiset olisivat yksittäistapauksessa sopineet työntekijän etujen heikentämisestä. Jos taas kyse olisi ollut näytetystä vain työehtosopimuksella sovitusta työntekijän nimenomaisesti sopiman työsopimuksen ehdon heikentämisestä, silloin tuomioistuin olisi joutunut ratkaisemaan työsopimuslakiin ja työsopimukseen perustuvan kanteen yhteydessä tällaisen työehtosopimusmääräyksen merkityksen.

3. Työntekijäkohtainen arviointi yleisissä tuomioistuimissa

3.1. Sopimisen oikeudellinen perusta              

Ne työntekijät, jotka ovat työ- tai virkaehtosopimukseen sidotun järjestäytyneen työnantajan palveluksessa ja joiden työaika määräytyy pelkästään alan työehtosopimuksen tai virkaehtojen mukaan, ovat kiistatta työaikapidennyslausekkeen piirissä. Heidän työsopimuksensa tällöin huononee. Työehtosopimusosapuolijärjestöön kuuluvien työntekijöiden lisäksi työnantaja saa soveltaa pidentynyttä työaikaa koskevia määräyksiä myös järjestäytymättömään työehtosopimuksen tarkoittamaa työtä tekevään työntekijään (TT:2013-63), jos jäljempänä sanotusta ei muuta johdu.

Asiassa on kuitenkin arvioitava myös se, onko henkilön työsuhteen työaikaehdon oikeudellinen perusta hänen henkilökohtaisen työsopimuksensa vai alan työehtosopimuksen määräys. Julkisten palvelussuhteiden osalta tilanne on toinen. Valtion virkamiesten palvelussuhteen ehdoista on valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan voimassa, mitä niistä virkaehtosopimuksilla määrätään. Samoin kunnallisen viranhaltijan palvelussuhteen ehdoista on kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §: n perusteella voimassa mitä niistä virkaehtosopimuksilla määrätään.

Työajan pidennyksen tarkastelu on työsuhteiden yhteydessä, kun kanne perustuu työsopimuslakiin ja työsopimukseen, aikaisemmassa yleisten tuomioistuinten oikeuskäytännössä tehty tapauskohtaisesti sen mukaan, mitä työnantaja ja työntekijä ovat työsopimusta tehdessään nimenomaisesti työajasta sopineet tai heidän on katsottava tarkoittaneen sopia.

HHO 23.1.2001 S 99/65 ja 66. A:n, B:n, C:n ja D:n työsopimuksilla oli sovittu, että heidän työsuhteessaan noudatetaan toimiehtosopimusta, jonka tilalle oli tullut uusi työehtosopimus ja sen mukainen työaika. Työehtosopimuksen työaikaa koskevilla määräyksiä voitiin muuttaa uudella työehtosopimuksella. Työnantajalla oli oikeus kyseisten työntekijöiden kohdalla noudattaa kesätyöajan poistamiseen johtanutta työehtosopimuksen työaikamääräystä. Sen sijaan E:n työsopimus oli solmittu ennen kuin työehtosopimuksia oli ollut. E:n mukaan kesätyöajasta oli nimenomaan sovittu. E:n osalta kesätyöaikaa koskeva ehto sitoi työnantajaa. F:n G:n ja H:n kohdalla oltiin sovittu vain suullisista työsopimuksista. Koska työnantaja ei kyennyt näyttämään, että heidän kohdalla olisi sovittu kulloinkin voimassaolevan toimiehtosopimuksen työaikamääräysten soveltamisesta, kesätyöaikaa koskevan ehdon katsottiin tulleen heidänkin työsuhteen ehdoksi.

Oikeuskäytännössä on harkittaessa työnantajan työnjohtovallan rajoja myös jouduttu arvioimaan sitä, milloin työajasta on sovittu sitovasti työntekijän työsopimuksessa. Näiden ratkaisujen perusteella työsopimuksessa kirjallisesti sovittua nimenomaista työaikaehtoa on kiistatta noudatettava. Työsopimuksessa sovittu siten rajoittaa sekä työnantajan työnjohto-oikeutta että voi myös muodostaa työehtosopimukseen verrattuna paremmin sopimisen. Jos työsopimuksen kirjaus on esimerkiksi vain viittaus johonkin työnantajan käyttämään työaikajärjestelmän koodiin ja kysymys on vain henkilöstöhallinnollisesta tiedosta, ei tällainen koodimerkintä ole sopimusehto.

Vaasan HO 8.7.2013 S 11/466: Asiassa on riidatonta, että työnantajalla on ollut oikeus valita sovellettava työaikajärjestelmä työnjohto-oikeutensa nojalla työsuhteen alussa. Riidatonta on edelleen, että koko kantajien palvelussuhteen ajan heidän työaikajärjestelmänään on ollut jaksotyöaika. Asiassa onkin kysymys siitä, onko jaksotyöajasta nimenomaisesti sovittu työnantajan ja työntekijän kesken tai onko kyseinen jaksotyöaikaa koskeva ehto muodostunut työsuhteen sopimuksenveroiseksi ehdoksi pitkään jatkuneen käytännön perusteella.

M ja K ovat vuonna 2008 allekirjoittaneet työsopimukseksi ja palvelussuhteen muutosilmoitukseksi nimetyn asiakirjan, johon työaikajärjestelmäkoodiksi on merkitty numero 41. Kyseinen koodi tarkoittaa jaksotyöaikaa. M ja K ovat katsoneet koodin osoittavan, että jaksotyöajasta on nimenomaisesti sovittu työsopimuksen ehtona. Kaupunki on katsonut, että koodi on otettu sopimukseen informatiivisessa ja tilastointitarkoituksessa eikä se tarkoita, että jaksotyöajasta olisi nimenomaisesti sovittu. Työsopimukseksi ja palvelussuhteen muutosilmoitukseksi otsikoidut asiakirjat eivät koodin lisäksi ole sisältäneet mitään muita viittauksia jaksotyöaikaan. Työsopimuksissa on myös monia muita koodeja kuten esimerkiksi kustannuspaikan ja työyksikön koodit. Näiden koodien tarkoituksena ei voi olla ilmaista työnantajan ja työntekijän sopimaa ehtoa, vaan ne ovat todennäköisesti kaupungin hallinnon käyttöön tarkoitettuja koodeja. Työsopimuksia ei ole laadittu M:n ja K:n palvelussuhteen alkamishetkellä, vaan ne on laadittu M:n osalta 20 vuotta ja K:n osalta noin 40 vuotta palvelussuhteen alkamisesta. Työsopimuksen laatimisen taustalla on ollut virkasuhteen muuttaminen työsuhteeksi. Asiassa ei ole tullut ilmi, että työaikajärjestelmästä olisi keskusteltu sopimusten laatimisen yhteydessä. Näissä olosuhteissa hovioikeus katsoo, että pelkkä työaikajärjestelmän koodin merkitseminen työsopimukseen ilman mitään muuta viittausta jaksotyöaikaan ei osoita, että M ja K olisivat sopineet kaupungin kanssa nimenomaisesti jaksotyön soveltamisesta. Koodi on todennäköisesti kirjattu sopimukseen työsuhteissa noudatettuna käytäntönä informaatio- ja tilastointitarkoituksessa.

Vaasan hovioikeus antoi 30.12.2013 myös neljää muuta työntekijää koskevat tuomiot samassa riidassa. Näissä tuomioissa (Vaasan HO 30.12.2013 S 12/943, 944, 945 ja 946). hovioikeus tuli päinvastaiseen lopputulokseen: työnantajalla ei ollut oikeutta työaikamuodon yksipuoliseen muuttamiseen jaksotyöstä yleistyöajaksi. Tuomiot koskivat tapauksia, joissa työaikamuoto oli työsopimuksissa nimenomaan kirjattu joko sanallisesti ilmaistuna, nimenomaan kirjoitettuna tai valitsemalla eri työaikamuotoja koskevista vaihtoehdoista muodollinen jaksotyö. Hovioikeus katsoi, että näissä tapauksissa kysymys ei ole ollut teknisluonteisesta tai hallintoa varten tehdystä työsopimuksen merkinnästä vaan nimenomaisesta sopimusehdosta, joka syrjäyttää KVTES:n ja yleiseen työnjohto-oikeuteen perustuvan oikeuden päättää työsuhteessa noudatettavasta työaikajärjestelmästä.

Vaasan hovioikeuden tuomiot osoittavat, kuinka pienet seikat voivat ratkaista sen, onko kyse työsopimusehdosta vai ei. Todennäköisesti näissäkään käytännön tilanteissa ei tiedetty sopimuksia tehtäessä oikeuden myöhemmin arvioivat kyseisiä ehtoja edellä kerrotulla tavalla.

Mikäli henkilön työsopimus on kaikilta osin tehty selkeästi henkilökohtaiseksi, toisin sanoen sopimusmääräykset on laadittu juuri kyseiselle työsuhteelle ilman mitään lomakemallia, myös työaikaehtoa on pidettävä edellä mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen yksilöllisenä työsopimusehtona sen tarkemmasta sisällöstä riippumatta. Näin voi olla usein yrityksen johtamiseen osallistuvien tai erityistä asiantuntijatyötä tekevien ylempien toimihenkilöiden kohdalla. Selkeästi työsopimusehto voisi olla kysymyksessä myös silloin, jos työaikaa koskeva sopimusehto on hyvin tarkka, esimerkiksi päiväkohtaiset työtunnit on mainittu tai sovittu työaika poikkeaa selkeästi alalla käytetystä yleisestä työajasta.

3.2. Monenlaisia yksilöllisiä sopimuksia

Aikaisemman yleisten tuomioistuinten oikeuskäytännön perusteella ei voida ratkaista lähimainkaan kaikkia yksilöllisen sopimisen rajanvetotilanteita.

Työehtosopimusten liitteenä voi olla esimerkiksi kyseisellä alalla käytettäväksi tarkoitettu työsopimusmalli. Tällaisen työsopimusmallin käyttämisen voitaisiin ajatella osoittavan, että osapuolet ovat tarkoittaneet noudattaa alan työehtosopimusta kaikilta osin. Mallityösopimus ei mahdollisesti kuitenkaan sisällä työaikaehdossa mitään viittausta työehtosopimukseen eivätkä osapuolet välttämättä ole edes tienneet, että malli on työehtosopimuksesta. Lisäksi eräillä aloilla työaikajärjestelyjä (ja työtuntimääriä) on niin useita, että tällaisen mallityösopimuksen työaikalauseke voidaan kuitenkin selkeästi nähdä yksilöllisenä työsopimusehtona.

Eräissä yleisesti käytettävissä työsopimusmalleissa todetaan erillisenä kohtana työsuhteeseen sovellettava työehtosopimus. Tämä ei merkitse sitä, että kyseisen työntekijän työaika määräytyisi mainitun työehtosopimuksen mukaisesti, vaan arvio tästä on tehtävä työaikaa koskevan sopimusehdon mukaisesti. Toisinaan työsopimusmalleissa todetaan, että ”tämän lisäksi” tai ”muilta osin” noudatetaan tiettyä työehtosopimusta. Tällaiset sanamuodot viittaavat siihen, että työsopimukseen kirjatut kohdat ovat työsopimusehtoja, joita työehtosopimusmääräykset vain täydentävät.

Suurimmassa osassa työsopimusmallilomakkeita työaikakohta on sellainen, että ainakin tuntimäärätieto on täytettävä. Kysymys voi olla päivittäisestä tuntimäärästä tai tuntimäärästä viikossa taikka kahden tai kolmen viikon jaksossa. Lomakemalli vaikuttaisi siis ohjaavan käyttäjiä siihen, että tuntimäärä nimenomaisesti joka tilanteessa ainakin todetaan. Tällainen menettely vaikuttaisi tekevän kyseisestä kohdasta nimenomaisen työsopimusehdon, jota ei ole johdettavissa suoraan työehtosopimusmääräyksistä.

Työsopimuksessa voidaan käyttää myös liitteitä ja niistä silloin tulee työsopimuksen normaali ehto. Työsopimuksen liitteet ovat sopijapuolten hyväksymiä ja ne voidaan jälkikäteen riitauttaa vain varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) mukaisesti. Käytäntö, jossa työajan määrä ilmoitetaan sopimuksen liitteessä, merkitsee samalla työajasta sopimista kyseisen liitteen mukaisesti.

Käytännön työelämässä ilmeisesti merkittävä joukko pienten yritysten työntekijöistä työskentelee ilman kirjallista työsopimusta. Mikäli työntekijällä ei ole kirjallista työsopimusta, työnantajan on työsopimuslain mukaan ilmoitettava hänelle työsuhteen keskeiset ehdot. Tällainen ilmoitus on työnantajan yksipuolinen käsitys työsuhteen ehdoista eikä ratkaise sitä, määräytyykö työaika työsopimusehdon vai työehtosopimusmääräyksen perusteella. Yleensä työsuhteen keskeisissä ehdoissa työaika ilmoitetaan selkeästi tuntimäärinä, joka osaltaan viittaisi siihen, että kysymys on työsopimusehdosta. Jotta työnantaja voi suullisen työsopimuksen yhteydessä vedota työehtosopimuksella toteutettuun työaikapidennykseen, hänen on näytettävä, että työsopimus tämän sallii. Suullisen työsopimuksen yhteydessä tällainen näyttäminen saattaa olla vaikeaa.

Työaikaehdon oikeudellisen perusteen määrittelyä vaikeuttaa lisäksi se, että tietty työaika voi vakiintua työntekijän työsuhteen ehdoksi jopa työntekijään sovellettavan työehtosopimuksen vastaisesti, jos sitä on noudatettu pitkähkön ajan.

TT 1982-88. Keskussairaalaliiton palveluksessa olevien kahden atk-kirjoittajan kanssa tehdyissä kirjallisissa työsopimuksissa oli työajan osalta merkitty noudatettavaksi työaikalakia ja työehtosopimusta. Atk-kirjoittajien lähimmät esimiehet olivat heille kuitenkin suullisesti ilmoittaneet, että heidän työaikansa oli toimistotyöaika. Kun atk-kirjoittajat olivat työsopimustensa teon jälkeen noudattaneet toimistotyöaikaa yli viisi vuotta heidän esimiestensä puuttumatta millään tavoin asiaan, katsottiin huomioon ottaen varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännökset, että toimistotyöajan noudattaminen oli muodostunut atk-kirjoittajille sellaiseksi työsopimukseen perustuvaksi työehtosopimusta paremmaksi palvelussuhteen ehdoksi, joka työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan oli säilytettävä ennallaan.

Jos työntekijän työajan katsotaan määräytyvän hänen työsopimuksensa perusteella, myös työsopimusehto itsessään saattaa olla tulkinnallinen. Edellä on jo mainittu kysymys siitä, onko työsopimusehdolla sovittu työtuntien määrästä vai työaikamuodosta. Esimerkiksi autonkuljettajan kohdalla käytössä voisi olla joko yleistyöaika taikka jaksotyö ja vain tästä saattaa ehdossa olla kysymys, ei lainkaan työtuntien määrästä.

Työaikalain mukaan työnantaja ja työntekijä voivat aina sopia työajan järjestämisestä liukuvaksi. Jos näin on tehty, kilpailukykysopimuksen työajan pidennyksellä ei ole vaikutusta. Säännöllinen työaika määräytyy tässä tapauksessa joko työsopimuksen tai työaikalain enimmäismäärien mukaisesti. Käytännössä liukuvan työajan käyttö työpaikoilla perustuu kuitenkin yleensä johonkin kollektiiviseen sopimiseen tai työnantajan yksipuolisesti päättämään järjestelmään. Jos liukuvan työajan järjestelmän käyttö työpaikalla perustuu yhteistoimintamenettelyssä sovittuihin työsääntöihin, ei kilpailukykysopimuksen perusteella muutetuilla työehtosopimusmääräyksillä ole välitöntä merkitystä. Mikäli työsäännöissä on sovittu vain toimialan työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan käyttämisestä liukuvan työajan järjestelyllä, tilanne voi olla toinen. Työsäännön muuttaminen edellyttää kuitenkin yhteistoimintamenettelyä.

4. Edullisemmuussäännön syrjäyttäminen: TT vastaan yleinen tuomioistuin

Työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena työntekijöiden työehtosopimuksia ja virkamiesten virkaehtosopimuksia koskevat sekä työehtosopimuslakiin, valtion virkaehtosopimuslakiin, kunnalliseen virkaehtosopimuslakiin, evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista annettuun lakiin, eduskunnan virkamiehistä annetun lain 10–13 lukuun, Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 12–16 lukuun ja tasavallan presidentin kansliasta annetun lain 7 ja 8 lukuun perustuvat riita-asiat, kun kysymys on:

1) työehto- tai virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta;

2) siitä, onko jokin menettely työehto- tai virkaehtosopimuksen taikka edellä mainittujen säädösten mukainen; tai

3) työehto- tai virkaehtosopimuksen taikka edellä mainittujen säädösten vastaisen menettelyn seuraamuksesta, ei kuitenkaan rangaistus- tai kurinpidollisesta seuraamuksesta.

Työtuomioistuin ei käsittele työsopimuslakiin ja työsopimuksiin perustuvia ríita-asioita. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n mukaan yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa, jonka ratkaiseminen edellyttää erityistä työehto- tai virkaehtosopimusolojen tuntemusta, voi tuomioistuin, milloin katsoo sen tarpeelliseksi tai asianosainen sitä vaatii, pyytää asiasta tältä osin lausunnon työtuomioistuimelta. Jos lausuntopyyntö koskee tietyn työehto- tai virkaehtosopimuksen oikeata sisältöä tai soveltamista taikka sen yksittäisen määräyksen oikeata tulkintaa, on sopimukseen osallisille varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluiksi. Tässä tarkoituksessa työtuomioistuin kehottaa osallisia määräajassa antamaan lausuntonsa. Jos osalliset tällöin ovat asiassa eri mieltä, toimitetaan asiassa työtuomioistuimen harkinnan mukaan valmistelu ja pääkäsittely.

Jos yleisessä tuomioistuimessa on epäselvyyttä siitä, onko työehtosopimuksella sovittu edullisemmuussäännön syrjäyttämisestä, voi tuomioistuin joko itse tai asianosaisen vaatimuksesta pyytää tältä osin lausunnon työtuomioistuimelta. Tämä ei siis ole tuomioistuimen velvollisuus ja lausunto ei sido pyytäjää.

Työtuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu edes lausunnossaan ratkaista sitä, miten edullisemmuussääntöön suhtaudutaan työsopimusoikeudessa eli työsopimuslain perusteella. Työtuomioistuin voi omassa työehtosopimusratkaisukäytännössään pitää edullisemmuussäännön syrjäyttämistä työehtosopimuksella laillisena. Työtuomioistuinhan on tes-osapuolten edustajien tuomioistuin, jossa on puolueettomilla jäsenillä vähemmistö. Välttämättä tässä prosessissa ei edes nosteta esille kysymystä edullisemmuussäännön syrjäyttämisen laillisuudesta.

Tällaisessa tilanteessa työntekijäkantaja joutuu valitsemaan sen tuomioistuimen, jossa edullisemmuussääntöön perustuvaa kannetta ajetaan. Täksi tuomioistuimeksi ei kannata valita työtuomioistuinta, koska se korostaa päätöksenteossaan järjestöjen oikeuksia. Yleinen tuomioistuin on tästä näkökulmasta oikea forum, koska siellä käsitellään asiaa yksilön oikeuksien näkökulmasta solmitun työsopimuksen perusteella. Näin on ainakin aikaisemmin tehty.

Työoikeudessa on sinänsä tuttua ja ymmärrettävää se, että samaa asiaa voidaan käsitellä sekä työtuomioistuimessa että yleisessä tuomioistuimessa. Kyse on vain siitä, mihin oikeuslähteeseen kanne perustetaan. Työoikeudessa on tuttua myös se, että näkökulmaeroista johtuen työtuomioistuin ja yleinen tuomioistuin voivat tulla samassa asiassa eri lopputuloksiin. Näin kävi muun muassa seuraavissa samaa asiaa koskevissa tuomioissa.

TT 1976-60. Työnantaja ei ollut menetellyt työehtosopimuksen eikä irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti siirtäessään tuntikirjurina toimineen työntekijän tämän menettelystä johtuen varastomieheksi. Kysymys, oliko siirto vastoin työehtosopimusta, kuului työtuomioistuimen ratkaistavaksi siitä riippumatta, oliko siirto ehkä vastoin työsopimuslakia, työsopimusta tai työsääntöjä.

KKO 1981 II 161. Koska varastomiehen tehtävät olivat olennaisesti poikenneet tuntikirjurin tehtävistä, joissa A oli työsopimuksen mukaan ollut, KKO katsoi, ettei yhtiö ollut voinut työnjohto-oikeutensa nojalla siirtää A:ta varastomieheksi. Yhtiö ei ollut näyttänyt muutakaan laillista perustetta sanotunlaiseen työsuhteen ehtojen yksipuoliseen muuttamiseen. Tämän vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja RO:n päätöksen, vahvistaa, että yhtiö oli rikkonut yhtiön ja A:n välisen työsopimuksen.

Lue myös

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.