Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Verotus

13.11.2019 11.30 (päivitetty 9.12.2019 17.34) Vierashuoneessa OTT, KTM Ossi Haapaniemi: KHO:n aiempia päätöksiä selittävät ratkaisut tarpeen

Vierashuoneessa OTT, KTM Ossi Haapaniemi: KHO:n aiempia päätöksiä selittävät ratkaisut tarpeen

Korkein hallinto-oikeus on viime aikoina entistä useammin alkanut viittaamaan aiempiin päätöksiinsä. Samalla KHO:n uusissa päätöksissä on selkeytetty vanhojen päätösten sisältöä.












Johdon holdingyhtiö -järjestelyt

Korkein hallinto-oikeus on viime aikoina entistä useammin alkanut viittaamaan aiempiin päätöksiinsä. Samalla KHO:n uusissa päätöksissä on selkeytetty vanhojen päätösten sisältöä. Erityisen arvokasta tämä on silloin, kun vanhojen päätösten tulkinnasta on ollut merkittävästi erilaisia käsityksiä.

Ratkaisussa KHO:2014:66 ns. johdon holdingyhtiö –järjestely katsottiin veronkierroksi ja työsuhdeoptiojärjestelyksi. Verohallinto kiirehti ohjeistuksessaan laittamaan käytännössä kaikki johdon holdingyhtiö –järjestelyt samaan pussiin. Tähän pussiin verotarkastajien toimesta käytännössä joutui myös järjestely, josta KHO tämän vuoden alussa antoi ratkaisun KHO:2019:26, jossa todettiin seuraavaa:

"Asiassa on ratkaistavana, onko A:lle hänen C Oy:ltä velaksi saamillaan varoilla hankkimiensa D Oy:n M-sarjan osakkeiden luovutuksesta 5.1.2011 kertynyt voitto luettava luovutusvoittona hänen pääomatuloihinsa vai onko luovutusvoitto tehtyjen toimien kokonaisarvioinnin perusteella katsottava hänen ansiotulokseen. Asiassa ei ole väitetty, että C Oy olisi maksanut osakkeista niiden kaupantekohetken mukaisen käyvän arvon ylittävää kauppahintaa.

Tuloverolain 45 §:n 1 momentin perusteella omaisuuden, kuten osakkeiden, luovutuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa. Tuloverolaissa ei ole erityissäännöstä, jonka nojalla tästä pääsäännöstä voitaisiin poiketa tilanteessa, jossa työntekijä luovuttaa kannustinjärjestelmän nojalla hankkimiaan tai saamiaan osakkeita työnantajayhtiönsä lähipiiriin kuuluvalle taholle kauppahinnasta, joka ei ylitä osakkeiden käypää arvoa.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan 2014:66 katsonut, että tällaisesta tilanteesta voi olla kyse muun muassa silloin, kun työntekijä on osakkaana holdingyhtiössä, joka hankkii työntekijän työnantajayhtiön osakkeita siinä ensisijaisessa tarkoituksessa, että järjestelyn lopputuloksena työntekijän omistukseen tulee hänen työnantajayhtiönsä osakkeita siten, että jos työnantajayhtiön osakkeen arvo on noussut ennen tätä ajankohtaa, työntekijä on maksanut osakkeista niiden käypää arvoa alemman määrän. Nyt esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole väitetty, että A olisi saanut D Oy:n osakkeiden merkinnän muodossa tuloverolain 66 §:ssä tarkoitetun edun.

Näin ollen A:n D Oy:n osakkeiden luovutuksesta saama luovutusvoitto on tuloverolain säännösten nojalla hänen pääomatuloaan. Tilannetta ei ole arvioitava toisin ennakkoperintälain 13 §:n palkkaa koskevan määritelmän tai verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n perusteella. "

Työsuhdeoptioita koskevassa ohjeessaan Verohallinto toteaakin nyt, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2019:26 mukaan, jos järjestelyssä ei ole mahdollisuus hankkia osakkeita niiden käypää hintaa alempaan hintaan eikä järjestely myöskään myöhemmässä vaiheessa johda siihen, että osakkeita voidaan hankkia niiden käypää hintaa alempaan hintaan, osakkeiden arvonnousu työsuhteen aikana ei ole TVL 66 §:ssä tarkoitettua ansiotulona verotettavaa työsuhdeoptioetua.

Debt pushdown

Paljon epäselvyyttä on ollut myös siitä koskivatko molemmat sivuliikeratkaisut KHO:2016:71 ja 72 veronkiertoa vai koskiko ratkaisu KHO:2016:71 vain osakkeiden ja velan allokaatiota sivuliikkeelle. KHO oli tässä ratkaisussaan todennut, ettei osakkeita tullut pitää sivuliikkeeseen kuuluvina varoina, eikä näin ollen osakkeiden hankinnasta johtuvaa velkaakaan ollut pidettävä sivuliikkeen velkana eikä velan korkoja sille vähennyskelpoisina. Tämän johdosta ei ollut tarpeen arvioida kysymystä siitä, oliko järjestelyyn sovellettava veron kiertämistä koskevaa säännöstä. Hallinto-oikeus oli kuitenkin omassa ratkaisussaan päätynyt samaan lopputulokseen soveltamalla lisäksi veronkiertosäännöstä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on virheellisesti tämän johdosta katsonut, että KHO:n ratkaisussa olisi otettu kantaa myös veronkiertoon.

Tuoreessa Edilex-julkaistussa tapauksessa KHO 5.11.2019 t. 5216 korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei KHO ottanut vuosikirjaratkaisussaan KHO:2016:71 kantaa VML 28 §:n soveltamiseen.

KHO totesi, että Suomessa sivuliikkeen korot olivat jääneet vähentämättä allokaatiosta johtuen. Hakemukseen viitaten KHO totesi myös, etteivät korot olleet olleet vähennyskelpoisia myöskään ulkomaisen pääliikkeen verotuksessa. Siten KHO:n mukaan hakemuksessa mainittu vastavirtasulautuminen tarkoittaisi, että C Oy:n osakkeiden hankintaa varten otetun velan Suomessa ja pääliikkeen sijaintivaltiossa toimitettavissa verotuksissa vähennyskelvottomat korot tulisivat vähennettäviksi Suomessa ja kun toimia tarkastellaan kokonaisuutena, oli katsottava, että velallisaseman ja tähän velkaan perustuvan koronmaksuvelvollisuuden siirtäminen Suomeen tapahtuisi pääasiassa verotuksellisista syistä. Siten VML 28 § huomioon ottaen korkomenoja ei pidetty vähennyskelpoisina.

KHO piti siis velallisaseman ja koronmaksuvelvollisuuden siirtämistä Suomeen veronkiertona, koska korot olivat aiemmin olleet vähennyskelvottomia sekä Suomessa että pääliikkeen sijaintivaltiossa. Lähtökohtaisesti kuulostaa ymmärrettävältä, ettei tällaisia molemmissa maissa vähennyskelvottomia korkoja ollut aiheellista hyväksyä vähennettäviksi Suomessa.

Ratkaisu ei kuitenkaan valitettavasti huomioi sitä, että korot olivat olleet sekä Suomessa että pääliikkeen sijaintivaltiossa vähennyskelvottomia johtuen valtioiden erilaisista kannoista allokaation suhteen. KHO ja siten Suomi katsoi, ettei korkomenoja kuulunut allokoida Suomeen. Pääliikkeen sijaintivaltio puolestaan katsoi toisin, sovelsi sivuliikkeeseen vapautusmenetelmää ja jätti tämän takia korot kokonaan vähentämättä. Kyse ei siis ollut ns. double dipistä eli koron kahteen kertaan vähentämisestä, kuten tapauksessa KHO:2016:72, vaan siitä, ettei valtioiden allokaatioerimielisyyksistä johtuen korkoa saanut vähentää missään. Normaalisti allokaatio tulisi tehdä joko pääliikkeelle tai sivuliikkeelle, mutta tässä allokaatio jäi leikkisästi todettuna näiden väliin kansainväliselle merialueelle tavoittamatta kumpaakaan mannerta. Valtioiden tulisi sopia tällainen allokaatioerimielisyys MAP-menettelyssä.

Aiemmin annetussa ratkaisussa KHO:2019:111 korkein hallinto-oikeus ei antanut ratkaisevaa merkitystä sulautuvan yhtiön aiemmalle verokohtelulle toisessa valtiossa, mikä johti veroetuun Suomessa. Nyt sulautuvan yhtiön sijaintivaltion verokohtelulla (allokaatioratkaisulla) kuitenkin oli merkitystä, vaikka se johti siihen, ettei korkovähennystä saanut missään.

Uutta ratkaisua ei perusteltu sillä, että osakekauppa ulkoisen yrityskaupan sisäisenä jatkotoimena olisi ollut veronkiertoa. Hiljattain KHO jätti asianajajakollega Janne Juuselan Kauppalehdessä voimakkaasti kritisoimassa sisäistä järjestelyä ja koron vähennyskelpoisuutta koskeneessa tapauksessa valitusluvan myöntämättä. Selventäviä KHO:n ratkaisuja tarvitaan vielä ainakin tilanteisiin, joissa kysymys on ulkoisen yrityskaupan jälkeisestä konsernin sisäisestä ns. debt pushdown –tilanteesta. Kun kysymys on listaamattoman konsernin emoyhtiön ostosta, voidaan tämän toteuttamista maittain emoyhtiön oston sijaan harkita. Jos kyse on listatusta kohdeyhtiöstä, tämä ei useinkaan ole mahdollista. Voikin kysyä tuleeko näitä vaihtoehtoja kohdella eri tavoin.

Osakepalkkioihin liittyvät erilaiset rajoitteet

Paljon epäselvyyttä on myös liittynyt osakepalkkioita ja luovutusrajoituksia koskeneeseen tapaukseen KHO 27.8.2002 T 1959, jossa pian listautumisen jälkeen osakekurssi IT-kuplan puhjettua romahti ja näissä oloissa KHO katsoi ansiotulona pidettävän edun määräytyvän (ennen listautumista olleen) osakkeiden merkintähetken sijaan luovutusrajoitusten päättymishetken arvon mukaan. Ratkaisussa KHO:2011:91 luovutusrajoituksille ei kuitenkaan annettu merkitystä, vaan ratkaisevana pidettiin päivää, jolloin osakkeet oli siirretty avainhenkilön arvo-osuustilille. Ratkaisukokoonpanossa ollut hallintoneuvos Timo Viherkenttä selitti eroa sillä, että vuoden 2002 tapauksessa listautuvan yhtiön arvo ei ollut vielä vakiintunut, kun taas 2011 tapauksessa kysymys oli vanhasta vakiintuneesta yhtiöstä. Tosin siinäkin tapauksessa osakekurssi oli laskenut erittäin merkittävästi.

Kritisoin ratkaisua Viherkentälle todeten, että 2002 tapauksessa arvo kuitenkin otettiin IPO:n merkintähinnasta sellaisten osakkeiden osalta, joissa ei ollut luovutusrajoitusta eli sikäli luovutusrajoituksella oli kuitenkin täytynyt olla jokin erityismerkitys. Hän totesi tuolloin, että asia on nyt kuitenkin näin ratkaistu moneksi vuodeksi eteenpäin. Näitä tapauksia tulee monesti syklin mukaan. Kahdessa muussa edellä mainitussa asiassa KHO:n selventävä ratkaisu saatiin 3 – 5 vuoden päästä. Luovutusrajoitusasiassa väli oli yhdeksän vuotta, joten toivottavasti saanemme viimeistään 2020 KHO:sta uuden selventävän ratkaisun osakepalkkioidenkin osalta.

Helsingin hallinto-oikeus on nimittäin useissa viimeaikaisissa ratkaisuissaan (esim. 13.3.2019 nro 19/0177/3) katsonut, ettei ratkaisun KHO:2011:91 tavoin ratkaisevaa ollut osakkeiden arvo-osuustilille siirtopäivä, vaan sitä aiempi osakkeiden merkintähetki. KHO:ssa nyt olevissa tapauksissa yhtiön osakekurssi oli pian listautumisen jälkeen laskenut merkittävästi ennen kuin merkityt osakkeet olivat tulleet verovelvollisten arvo-osuustileille. Alemmassa asteessa on myös tapaus, jossa merkintä oli tapahtunut ennen listautumista, mutta yksin tämä ei voine olla ratkaisevaa, kun otetaan huomioon edellä tapaukseen KHO 2002 liittyen todettu.

KHO on aiemmin ratkaisussaan KHO:2009:8 laajentanut TVL 66 §:n tarkoittaman työsuhdeoption käsitteen kattamaan varsin monenlaisia järjestelyjä ml. pitkän merkintäajan henkilöstöantia. Siten ratkaisevaa ei voine olla yksin se, onko kyse yhtiöoikeudellisesti optiosta vai ei. Vastaavasti ratkaisevaa ei voine työsuhdeoptiosäännöstä sovellettaessa olla yksin sekään, onko kysymys uusista vai vanhoista osakkeista. Hallinto-oikeuden päätökset sekä KHO:2011:91 ja KHO 27.8.2002 T 1959 ovat kaikki keskenään joiltain osin ristiriitaisia. Toivottavaa olisi, että lähes 20 vuoden odotuksen jälkeen asiaan saataisiin lisää selvyyttä KHO:n uuden ratkaisun kautta.

Kirjoittaja OTT, KTM Ossi Haapaniemi on Roschier Asianajotoimisto Oy:n osakas ja on toiminut asiamiehenä useissa edellä mainituissa jutuissa.
 

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.