Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Rikos- ja prosessioikeus

6.11.2019 14.00 Aiheutti kannabiksen kasvatuksella kiinteistöyhtiölle merkittävät kosteusvahingot – hovioikeus arvioi vahingonteon tahallisuutta, törkeyttä ja vahingonkorvauksen sovittelua

Aiheutti kannabiksen kasvatuksella kiinteistöyhtiölle merkittävät kosteusvahingot – hovioikeus arvioi vahingonteon tahallisuutta, törkeyttä ja vahingonkorvauksen sovittelua

A:n oli havaittuaan menettelystään aiheutuneen veden valumisen huoneistoon ja laiminlyödessään ryhtyä toimenpiteisiin veden valumisen jatkumisen estämiseksi täytynyt pitää asuinhuoneistonsa ja sen alapuolella olevien huoneistojen vahingoittumista menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena. A oli tahallaan vahingoittanut Oy:n omistamia tiloja. Oy:lle oli aiheutunut vesivahingosta 52.142,16 euron suuruiset kustannukset. A katsoi, että todelliset korjauskustannukset, vaikka vakuutusyhtiö ei ollut niitä kaikkia korvannutkaan, olivat pitäneet sisällään peruskorjaukseen liittyvää toimintaa. Kuitenkin jo A:n myöntämä vahingon määrä yhteensä 33.779,73 euroa ylittää selvästi sen määrän, jota on jo pidettävä erittäin suurena taloudellisena vahinkona. Hovioikeus katsoi, ettei sillä, että vakuutusyhtiö oli suurelta osin korvannut vahingon Oy:lle, ollut merkitystä teon kokonaistörkeyttä arvioitaessa. Huomioon ottaen aiheutuneen taloudellisen vahingon määrä ja se, että vahingonteko oli kestänyt pitkähkön ajan, hovioikeus katsoi, että vahingonteko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Asiassa ei kokonaisuutena arvioituna ilmennyt sellaisia erityisiä syitä, joiden johdosta vahingonkorvauksia tulisi sovitella. (Vailla lainvoimaa 6.11.2019)

Itä-Suomen hovioikeus 6.11.2019

Tuomio 19/148344
Asianumero R 18/1033
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pohjois-Savon käräjäoikeus 3.9.2018 nro 136184
Asia Törkeä vahingonteko
Valittaja A
Vastapuolet
Aluesyyttäjä
LähiTapiola
Niiralan Kulma Oy

Valitus

A on vaatinut, että syyte 2 kohdan osalta törkeästä vahingonteosta hylätään. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän vahingonteon asemesta vahingontekoon ja että rangaistusta sen vuoksi lievennetään. A on lisäksi vaatinut, että hänen LähiTapiola Keskinäiselle Vakuutusyhtiölle ja Niiralan Kulma Oy:lle maksettavakseen tuomitut vahingonkorvaukset sovitellaan yhteen kymmenesosaan aiheutuneen vahingon täydestä määrästä. Vielä A on vaatinut, että hänen mielentilansa määrätään tutkittavaksi.

A ei ole tahallaan aiheuttanut Niiralan Kulma Oy:lle sinänsä riidattomia vahinkoja. A ei ole kyennyt 2 kohdassa tarkoitettuna aikana mieltämään sitä, että vahinkoja aiheutuu, eikä aiheutuvien vahinkojen suuruutta. A:n toiminta hänen saadessaan aikaan viemärin tukkeutumisen on omiaan osoittamaan, ettei hänen menettelynsä yllä tahallisuuden asteelle.

Teko ei ole kokonaisuutena arvostellen törkeä eikä teolla ole aiheutettu asianomistajalle erittäin suurta taloudellista vahinkoa, jos vahingon suuruutta arvioidaan objektiivisesti. Vahingon todellinen korvaaja on vakuutusyhtiö, ja remontin yhteydessä on tehty nyt vahingoittuneiden asuntojen osalta myös peruskorjauksena pidettäviä korjaustoimenpiteitä.

A:n maksettavaksi tuomitut korvaukset romahduttavat A:n heikon talouden. Huomioon ottaen vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen taloudellinen tilanne kokonaisuudessaan sekä A:n tahallisuuden aste korvauksia on soviteltava. Todellinen vahingonkorvauksen suorittaja on vakuutusyhtiö, mikä tässä tapauksessa puoltaa sovittelua, koska se osoittaa vahingon kärsineen taloudelliset mahdollisuudet varautua kaikenlaisiin vahinkoihin. Niiralan Kulma Oy:n asukkaissa on paljon sosiaalisen ja tuetun asumisen tarpeessa olevia henkilöitä, minkä vuoksi yhtiö joutunee jo lähtökohtaisesti varautumaan vakuutusmaksuissaan tämänkaltaisiin tilanteisiin.

Hovioikeuden tuomiosta

Pääasiaratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että A on aiheuttanut 2 kohdassa tarkoitetun kosteusvahingon. Kysymys on siitä, onko A aiheuttanut 2 kohdassa tarkoitetun vahingon tahallaan. Jos A:n katsotaan aiheuttaneen vahingon tahallaan, kysymys on lisäksi siitä, täyttääkö hänen menettelynsä törkeän vahingonteon vai vain vahingonteon tunnusmerkistön. Lisäksi kysymys on siitä, tuleeko vahingonkorvauksia sovitella.

Tahallisuus

Rikoslain 35 luvun 1 §:n mukaan vahingonteosta tuomitaan se, joka oikeudettomasti hävittää tai vahingoittaa toisen omaisuutta. Käräjäoikeuden toteamin tavoin vahingonteko on rangaistava vain tahallisena.

Rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan laiminlyönti on rangaistava, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Momentin 4 kohdan mukaan tällainen velvollisuus voi perustua tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan.

Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. Lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 44/2002 vp, s. 87) mukaan todennäköisyyden käsitteellä tarkoitetaan tekohetkellä tekijän näkökulmasta laadittavaa arviota siitä, kuinka uskottavana tekijä pitää tunnusmerkistön täyttymistä.

Tahallisuusvastuu alkaa pisteestä, jossa tekijä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Jos molemmat vaihtoehdot ovat tekijälle yhtä uskottavia, tekoa ei voida pitää tahallisena.

A:n käräjäoikeudessa kertoman mukaan hän oli kasvattanut asunnossaan kannabiskasveja parin kuukauden ajan eikä hän ollut varma, oliko multaa joutunut viemäriin, kun hän oli pari kertaa käyttänyt taimea altaan yläpuolella. Kirjallisena todisteena esitetystä jatkokartoitusta koskevasta kosteuskartoitusraportista ilmenee, että A:n asunnon viemäriputki oli tukkeentunut liitoskohdasta ja että viemäriputken oli tukkinut multa.

Kirjallisena todisteena olevista valokuvista ilmenee, että viemäriputkessa on ollut reilusti multaa ja että A:lla on ollut parvekkeellaan multaa seitsemässä ämpärissä. Todistajana kuultu K on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla kertonut, että kartoitushetkellä viemärin tilanne oli ollut näkyvissä ja että viemäriin oli laitettu huomattava määrä multaa. Henkilö- ja kirjallisesta todistelusta ilmenee yhtenevästi, että viemäriputkessa on ollut runsaasti multaa ja että se on tukkinut viemärin. Näin ollen mullan määrä ei ole voinut olla vähäinen. A on käsitellyt multaa asunnollaan, eikä asiassa ole väitettykään, että joku muu kuin A olisi laittanut multaa viemäriin. Hovioikeus katsoo, että A:n on päästäessään huomattavan määrän multaa viemäriin täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että viemäri tukkeutuu ja että tästä aiheutuu vesivahinko, ellei viemäriä korjata asianmukaisesti. A:n on myös täytynyt havaita viemärin tukkeutuminen. A:n menettelyn seurauksensa vesi on päässyt valumaan huoneistoon. Asiassa on riidatonta, että A on havainnut vesivuodon ja ettei hän ole ilmoittanut siitä Niiralan Kulma Oy:lle tai kiinteistönhoitajalle. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, että vettä on valunut A:n asunnossa pitemmän ajan. A:n on havaittuaan menettelystään aiheutuneen veden valumisen huoneistoon ja laiminlyödessään ryhtyä toimenpiteisiin veden valumisen jatkumisen estämiseksi täytynyt pitää asuinhuoneistonsa ja sen alapuolella olevien huoneistojen vahingoittumista menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena.

A:n hänen silloisesta terveydentilastaan mainitsemat seikat eivät anna aihetta arvioida tahallisuutta toisin.

Hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoo, että A on tahallaan vahingoittanut 2 kohdassa mainittuja Niiralan Kulma Oy:n omistamia tiloja.

Teon törkeysarvostelu

Rikoslain 35 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan vahingonteko on törkeä silloin, jos vahingonteolla aiheutetaan erittäin suurta taloudellista vahinkoa ja vahingonteko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Säännöksen esitöiden (HE 66/1988 vp, s. 126) mukaan pykälän 1 kohdassa tarkoitettu ankaroittamisperuste liittyy taloudellisen vahingon erittäin suureen määrään objektiivisesti arvioiden. Teko voi olla törkeä siitä riippumatta, aiheutuuko taloudellinen vahinko yksityiselle kansalaiselle, yhdistykselle, yhtiölle, muulle yhteisölle tai säätiölle. Esitöissä ei ole kuvattu erittäin suuren taloudellisen vahingon määrää tarkemmin.

Korkein oikeus ei ole antanut ennakkoratkaisuja, joissa olisi otettu kantaa törkeään vahingontekoon liittyvään erittäin suuren taloudellisen vahingon määrän alarajaan.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, ettei täsmällistä rahamäärää vahingon erittäin suurelle määrälle ole annettavissa. Johtoa on saatavissa esimerkiksi törkeää varkautta, törkeää kavallusta ja törkeää petosta koskevasta soveltamiskäytännöstä. (Frände ym., Keskeiset rikokset, 2018, s. 544 ja Lappi-Seppälä ym., Rikosoikeus, 2009, s. 968) Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että erittäin suurena taloudellisena vahinkona voidaan oikeuskäytännön perusteella sanoa pidettävän vähintään 7.000 euron määräistä vahinkoa (Frände ym., Keskeiset rikokset, 2018, s. 544).

Korkein oikeus on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään katsonut, että rikoksen kohteena olevan taloudellisen arvon suuruuteen perustuvia ankaroittamisperusteita koskevan tulkinnan tulisi olla toisiaan vastaavissa eri rikoksissa lähtökohtaisesti samanlaista. Ratkaisussa KKO 2018:47 on lisäksi katsottu, että varkauden ankaroittamisperusteessa käytetty käsite "erittäin arvokas omaisuus" ja petoksen ankaroittamisperusteessa käytetty käsite "huomattava hyöty" eivät yleisessä kielenkäytössä eroa toisistaan sillä tavalla, että huomattavalla hyödyllä tarkoitettaisiin suurempaa raha-arvoa kuin mikä on erittäin arvokkaalla omaisuudella. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2015:52 katsonut, että noin 10.000 euron suuruista hyötyä ei ollut pidettävä törkeää petosta koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitetulla tavalla huomattavana. Ratkaisussa KKO 2019:46 korkein oikeus on katsonut, että anastetun omaisuuden arvoon liittyvää varkauden ankaroittamisperustetta on perusteltua soveltaa samalla tavalla kuin tavoitellun hyödyn määrään liittyvää petoksen ankaroittamisperustetta ja että 9.500 euron arvoista omaisuutta ei ollut aihetta pitää rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla erittäin arvokkaana.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että törkeässä petoksessa huomattavan hyödyn raja on käytännössä vaihdellut 7.000 ja 14.000 euron välillä (Lappi-Seppälä ym., Rikosoikeus, 2009, s. 990). Ratkaisussa KKO 2007:102 korkein oikeus on katsonut, että veropetoksella tavoiteltua ja saatua 14.570,89 euron suuruista hyötyä ei voitu vielä pitää rikoslain 29 luvun 2 §:ssä tarkoitetuin tavoin huomattavana.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2019:93 todennut mainitussa ratkaisussa selostetusta oikeuskäytännöstä ilmenevän, että noin 14.500 euron määrä ei ole vielä täyttänyt rikoksen kohteena olevan taloudellisen arvon suuruuteen perustuvaa ankaroittamisperustetta. Sen sijaan 17.333 euron määrä on sen täyttänyt.

Vaikka erittäin suuren taloudellisen vahingon käsitteen sisältö ei ole identtinen törkeää petosta koskevan rikoslain 36 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun huomattavan hyödyn ja törkeää varkautta koskevan rikoslain 28 l uvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan erittäin arvokkaan omaisuuden käsitteiden sisältöjen kanssa, voidaan huomattavaa hyötyä ja erittäin arvokasta omaisuutta koskevaa oikeuskäytäntöä edellä todetun mukaisesti käyttää apuna sen arvioimisessa, mitä rahamäärää on pidettävä rikoslain 35 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna erittäin suurena taloudellisena vahinkona.

Niiralan Kulma Oy:lle on aiheutunut vesivahingosta 52.142,16 euron suuruiset kustannukset. A on katsonut, että todelliset korjauskustannukset, vaikka vakuutusyhtiö ei ole niitä kaikkia korvannutkaan, ovat pitäneet sisällään peruskorjaukseen liittyvää toimintaa. Kuitenkin jo A:n myöntämä vahingon määrä yhteensä 33.779,73 euroa ylittää selvästi sen määrän, jota edellä esitettyyn nähden on jo pidettävä erittäin suurena taloudellisena vahinkona. Hovioikeus katsoo, ettei sillä, että vakuutusyhtiö on suurelta osin korvannut vahingon Niiralan Kulma Oy:lle, ole merkitystä teon kokonaistörkeyttä arvioitaessa. Huomioon ottaen aiheutuneen taloudellisen vahingon määrä ja se, että vahingonteko on kestänyt pitkähkön ajan, hovioikeus katsoo, että vahingonteko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Vahingonkorvausten sovittelu

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Säännöksessä on kysymys vahingonkorvauksen sovittelusta kohtuusperusteella. Sovittelussa kohtuusperusteella lähtökohtana on täydestä korvausvastuusta aiheutuvan epätasapainon korjaaminen. Korvausvastuun sovittelu perustuu tällöin ennen kaikkea taloudellisiin näkökohtiin.

Säännöksellä pyritään estämään sellaisen lopputuloksen syntyminen, joka olisi vahingonkärsijän kannalta selvästi loukkaava ja kohtuuton. Osapuolten varallisuuden huomioon ottamisessa on lähtökohtana pidettävä sitä, että korvausvastuu ei saa johtaa vahingon aiheuttajan taloudellisen aseman romahtamiseen. Sovitteluun kohtuusperusteella ei tule ilman muuta ryhtyä vain sen vuoksi, että vahingon aiheuttaja on varattomampi kuin vahingonkärsijä. Täysi korvausvelvollisuus on pääsääntö. Ne muut olosuhteet, joihin varallisuusaseman lisäksi säännöksessä viitataan, saattavat lain sanamuodon perusteella olla mitä hyvänsä perusteltuja seikkoja, joiden vuoksi ratkaisija harkitsee täyden korvauksen kohtuuttoman raskaaksi lähinnä taloudellisesta näkökulmasta. (Ståhlberg - Karhu, Suomen vahingonkorvausoikeus, 2013, s. 475-477) Varallisuusolojen arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös korvausvelvollisen taloudellisen tilanteen odotettavissa oleva kehitys (Hemmo, Vahingonkorvausoikeuden oppikirja, 2002, s. 149). Myös vakuutusyhtiön regressioikeuden perusteella vaatimaa korvausta voidaan sovitella. Sovittelun perusteena ei kuitenkaan ole vakuutuskorvauksen maksaneen vakuutusyhtiön varallisuusasema sinänsä, vaan korvausvelvollisen omat olosuhteet. (Ståhlberg - Karhu, Suomen vahingonkorvausoikeus, 2013, s. 479) Vakuutuksen olemassaolo ja yhtiön varallisuusasema eivät yksinään ole riittävä peruste vakuutusyhtiön takautumisoikeutensa nojalla vahingon aiheuttajalta vaatiman korvauksen sovittelemiselle (KKO 1989:70).

A:n on katsottu aiheuttaneen Niiralan Kulma Oy:n ja LähiTapiola Keskinäisen Vakuutusyhtiön korvausvaatimuksissa tarkoitetun vahingon tahallisella rikoksella. Näin ollen vahingonkorvausten sovittelulle täytyy olla erityisiä syitä.

Korkein oikeus on katsonut, että laissa tarkoitettuna erityisenä syynä voidaan ottaa huomioon vahingon aiheuttajan syyllisyyden aste vahinkoteossa (KKO 1999:41). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että säännöksen tarkoittamina erityisinä syinä sovittelulle tahallisuustilanteessa voinevat olla tahallisuuden aste, tahallisuuden paikallistuminen varsinaisesti muuhun kuin juuri vahinkoseurauksen aikaansaamiseen ja mahdollisesti vahingonaiheuttajan mahdollisuudet sopeutua yhteiskuntaan, jos korvausvelvollisuus johtaisi vahingonaiheuttajan talouden romahtamiseen. Myös korvausvastuun lopullinen kohdentuminen voi olla erityinen syy ja vaikuttaa arviointiin. (Ståhlberg - Karhu, Suomen vahingonkorvausoikeus, 2013, s. 477) Tahallisuuden dolus eventualis -luonne saattaisi joskus tulla kysymykseen sovittelua puoltavana seikkana tai ainakin osana erityisiä syitä. Kun korvausvelvollisen tahallisuus ei ole suuntautunut suoraan vahinkoseuraamuksen aikaansaamiseen, on hänen toimintaansa kohdistuva yhteiskunnallinen moite vähäisempää kuin muissa tahallisuuden muodoissa. (Hemmo, Vahingonkorvauksen sovittelu ja moderni korvausoikeus, 1996, s. 116 ja 117)

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1999:41 katsonut, etteivät vahingon kärsineen vahingoistaan vakuutusyhtiöltä ja valtiokonttorilta saamat korvaukset olleet sellaisia vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden johdosta vahingon aiheuttajan vahingonkorvausvelvollisuutta olisi tullut sovitella.

A on hovioikeudessa ilmoittanut taloutensa olevan heikko. Myös käräjäoikeus on katsonut A:n taloudellisen tilanteen olevan huono. A ei kuitenkaan ole hovioikeudessa esittänyt tarkempaa selvitystä varallisuustilanteestaan ja siitä, onko hänen taloudellisessa tilanteessaan mahdollisesti odotettavissa jonkinlaista kehittymistä.

Asiassa voidaan pitää selvänä, että Niiralan Kulma Oy:n ja LähiTapiola Keskinäisen Vakuutusyhtiön varallisuusolot ovat paremmat kuin A:n. Tämä seikka ja se, että Niiralan Kulma Oy on saanut korvausta vahingosta vakuutusyhtiöltä, eivät kuitenkaan sellaisenaan ole sellaisia erityisiä syitä, joiden nojalla A:n vahingonkorvausvelvollisuutta tulisi sovitella.

A on ilmoittanut olleensa tapahtuma-aikana masentunut ja ahdistunut. A on käräjäoikeudessa kertonut tapahtuma-aikaisesta psyykkisestä tilastaan ja että lisänä oli ollut vielä päihteiden käyttö. Käräjäoikeudessa todistajana kuultu T on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla kertonut, että T:n ja poliisien mennessä A:n asuntoon A oli ollut sekavan oloinen. A on esittänyt asiassa todisteena potilaskertomuksia vuotta 2016 edeltävältä ajalta. Hän ei ole kuitenkaan esittänyt lääketieteellistä tai muutakaan tarkempaa selvitystä tapahtuma-aikaisesta terveydentilastaan eikä selvitystä nykyisestä terveydentilastaan tai muista sellaisista olosuhteistaan, joita voitaisiin pitää erityisinä syinä korvausvastuun sovittelulle.

Hovioikeus katsoo, että vaikka A:n tahallisuuden aste jossain määrin puoltaa vahingonkorvausten sovittelua, asiassa ei kuitenkaan ole kokonaisuutena arvioituna ilmennyt sellaisia erityisiä syitä, joiden johdosta vahingonkorvauksia tulisi sovitella.

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 7.1.2020.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.