Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Työ- ja sosiaalioikeus, Rikos- ja prosessioikeus

21.10.2019 15.00 Hovioikeuskin katsoi toimitusjohtajan anastaneen yhtiön varoja vähintään 209 000 euroa - heikentynyt terveydentila puolsi käräjäoikeuden tuomiossa todettujen seikkojen lisäksi 1 v 6 kk vankeusrangaistuksen määräämistä ehdolliseksi

Hovioikeuskin katsoi toimitusjohtajan anastaneen yhtiön varoja vähintään 209 000 euroa - heikentynyt terveydentila puolsi käräjäoikeuden tuomiossa todettujen seikkojen lisäksi 1 v 6 kk vankeusrangaistuksen määräämistä ehdolliseksi

HO:ssa ei ollut enää kyse siitä, oliko vastaajalla ollut oikeutta määritellä palkkansa suuruutta. Asiassa oli HO:ssa riidatonta, että vastaajan kuukausipalkkojen määrät olivat olleet kirjanpitäjän laskelmassa esitetyn suuruiset. Vastaaja oli kiistänyt syytteen perusteena olleiden toteutuneiden vuosiansioiden määrät ja väittänyt lisäksi, että hänellä oli ollut peruste kaikille yhtiön tililtä omalle tililleen tekemilleen suorituksille. Hänen tililleen kuukausipalkkojen ja lomarahojen lisäksi maksetut suoritukset olivat olleet korvausta ylitöistä ja pitämättömistä lomista, kulujen korvauksia kuten kilometrikorvauksia sekä koti- ja ulkomaan päivärahoja, bonuksia sekä korvauksia hänen yhtiön puolesta maksamistaan menoista. Asiassa oli siis kyse siitä, oliko vastaajalla ollut oikeus nostaa yhtiöstä enemmän varoja kuin mitä yhtiön kanssa oli sovittu kuukausipalkan ja vuosittain maksettavan lomarahan määräksi ja nostettujen varojen määrästä. Vastaaja tuomittiin törkeästä kavalluksesta (1.1.2006 - 31.7.2016) 1 v 6 kk ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vahingonkorvausta (204 000 euroa) ei alennettu eikä soviteltu. (Vailla lainvoimaa 21.10.2019)

Rovaniemen hovioikeus 18.10.2019
Tuomio 19/145445
Asianro R 18/605
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Kemi-Tornion käräjäoikeus 20.06.2018 nro 126462
Asia Törkeä kavallus
Valittaja Vastaaja
Vastapuolet Aluesyyttäjä (vastavalittaja), B Ab (vastavalittaja)
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 17.12.2019.

"Hovioikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksen asettelu

Syyttäjä on alunperin väittänyt Vastaajan anastaneen yhtiön varoja 232 422,59 euroa. Anastetuksi väitettyjen varojen määrä on perustunut yhtiön kirjanpitäjä Kirjanpitäjän tekemään laskelmaan laskennallisen ja toteutuneen vuosiansion erotuksesta. Käräjäoikeus on katsonut olevan mahdollista, että Vastaajalla on ollut oikeus saada korvausta ylitöistä ja lomakorvauksista ja arvioinut niiden määräksi noin 10 prosenttia väitetystä anastetun omaisuuden kokonaismäärästä. Vastaajan syyksi oli siten luettu käräjäoikeudessa törkeä kavallus, jossa hän on 1.1.2006 ja 31.7.2016 välisellä ajalla anastanut B Ab:n varoja vähintään 209 000 euroa, ja Vastaaja on velvoitettu maksamaan yhtiölle vahingonkorvauksena 204 000 euroa viivästyskorkoineen.

Hovioikeudessa ei ole enää kyse siitä, onko Vastaajalla ollut oikeutta määritellä palkkansa suuruutta. Asiassa on hovioikeudessa riidatonta, että Vastaajan kuukausipalkkojen määrät ovat olleet Kirjanpitäjän laskelmassa esitetyn suuruiset. Vastaaja on kiistänyt syytteen perusteena olleiden toteutuneiden vuosiansioiden määrät ja väittänyt lisäksi, että hänellä oli ollut peruste kaikille yhtiön tililtä omalle tililleen tekemilleen suorituksille. Hänen tililleen kuukausipalkkojen ja lomarahojen lisäksi maksetut suoritukset olivat olleet korvausta ylitöistä ja pitämättömistä lomista, kulujen korvauksia kuten kilometrikorvauksia sekä koti- ja ulkomaan päivärahoja, bonuksia sekä korvauksia hänen yhtiön puolesta maksamistaan menoista. Asiassa on siis kyse siitä, onko Vastaajalla ollut oikeus nostaa yhtiöstä enemmän varoja kuin mitä yhtiön kanssa on sovittu kuukausipalkan ja vuosittain maksettavan lomarahan määräksi ja nostettujen varojen määrästä.

Näytön arviointi

Vastaaja on kiistänyt syytteen perusteena olleiden toteutuneiden vuosiansioiden määrät. Kirjanpitäjä on kertonut tekemiensä laskelmien perustuneen verottajalle ilmoitettuihin ja palkkakorteista ilmeneviin ansioiden määriin. Asiassa on riidatonta, että Vastaaja on tehnyt itse omat palkkalaskelmansa. Kyseiset palkkalaskelmat tukevat Kirjanpitäjän laskelmia. Kirjanpitäjän kertoman mukaan Vastaaja oli myös yleensä tehnyt vuosi-ilmoitukset verottajalle. Hovioikeus pitää epäuskottavana, että Vastaaja olisi sallinut sellaisen menettelyn, että hän olisi maksanut veroja ansiotuloista, joita ei ole todellisuudessa saanut. Edellä todettu tukee sitä, että Vastaajan toteutuneiden vuosiansioiden määrät ovat olleet Kirjanpitäjän laskelmista ilmenevien suuruiset.

Vastaaja on väittänyt osan hänelle maksetuista syytteessä tarkoitetuista suorituksista perustuneen hänen tekemiinsä ylitöihin, joita hän kertomansa mukaan oli tehnyt runsaasti, korvauksiin pitämättömistä lomista sekä hänelle maksettuihin bonuksiin. *, *, *** ja *ovat kaikki kertoneet, ettei ylitöihin toimiston puolella ollut ollut tarvetta ja että lomat oli pystytty pitämään asianmukaisesti. Kirjallisena todisteena esitetystä Vastaajan palkkakortista ajalta 1.1.2006 – 30.7.2016 ilmenee, että Vastaajalle on maksettu väitetyltä tekoajalta palkkaa selitteellä ylityökorvaus 14 580,92 euroa. Kuten edellä on jo todettu, Vastaaja on itse syöttänyt tiedot palkanlaskentajärjestelmään, josta palkkakorttitiedot on saatu. Vastaajan omastakaan kertomuksesta ei ole voinut päätellä, että hänen tarpeensa tehdä töitä lomallaan olisi ollut muuta kuin vähäistä. Kun otetaan huomioon edellä todetun lisäksi käräjäoikeuden tuomiossaan jo tekemä yli 23 000 euron suuruinen vähennys arvioituina ylitöiden ja lomakorvausten määrinä, asiassa ei ole perusteita katsoa Vastaajalla olleen oikeutta saada korvausta ylitöiden ja lomakorvausten perusteella enempää. Hovioikeus toteaa vielä, että vuosien 2015 ja 2016 tiliotteiden perusteella Vastaajalle tulleista suorituksista tehdystä koosteesta ilmenee, että hänelle maksetut lomapalkkoihin, lomarahoihin tai lomakorvauksiin viittaavat suoritukset on maksettu pääosin tasasummina ja maksuja on tapahtunut pitkin vuotta siten, että yhteissumma on ollut varsin suuri. Edellä todettu ei tue sitä, että kyse olisi ollut todellisista lomaoikeuteen perustuvista suorituksista. Väitettyjen bonusten osalta hovioikeus toteaa, että Vastaaja on itsekin hovioikeudessa kertonut, että hänelle ei ollut maksettu bonuksia. Lisäksi vuosien 2015 ja 2016 tiliotteista tehdyn koosteen perusteella Vastaajalle ei ole mennyt yhtään sellaista suoritusta, jossa olisi ollut selitteenä bonus. Käräjäoikeuden näytetyksi katsomaa määrää ei ole aihetta alentaa tälläkään perusteella.

Kirjanpitäjä on kertonut kirjanneensa sellaiset Vastaajalle maksetut kuluiksi merkityt suoritukset, joista ei ollut ollut tositetta, ensin palkkaennakoiksi ja tilikauden lopussa palkaksi. Hovioikeus katsoo Kirjanpitäjän kertomuksella näytetyksi, että Vastaajan kulukorvauksiksi ja yhtiön puolesta maksetuiksi menoiksi väittämistä suorituksista ei ole ollut tositetta ja että Kirjanpitäjä on ne sen vuoksi kirjannut palkoiksi.

Vastaaja on väittänyt, että hänelle maksetut suoritukset sisälsivät korvauksia hänen tekemistään työmatkoista. Vastaaja on kertonut käyneensä useilla työmatkoilla sekä kotimaassa että ulkomailla, muun muassa Ylläksellä, Oulussa, Helsingissä, Kiirunassa, Luulajassa ja Göteborgissa. Hän oli pääasiassa matkustanut työmatkat omalla tai yhtiön autolla. Göteborgiin oli matkustettu lentokoneella ja hän oli maksanut lentoliput omilla varoillaan. * on puolestaan kertonut, että Vastaaja oli ollut kielitaitonsa vuoksi mukana kahdella lyhyellä työmatkalla, joista toinen oli ollut Luulajaan ja toinen Göteborgiin. Vastaajalle ei ollut aiheutunut matkoista kustannuksia. Vastaajalla ei ollut ollut tarvetta tehdä muita työmatkoja. * ja * ovat kertoneet, ettei Vastaaja heidän käsityksensä mukaan ollut käynyt työmatkoilla. *n kertomuksesta ilmenee, että Vastaaja on käynyt ainakin kahdella työmatkalla ulkomailla. Vastaajan palkkakortista 1.1.2006 – 30.7.2016 on edelleen todettavissa, että Vastaajalle on maksettu kilometrikorvauksia yli 13 000 kilometriltä vajaat 6 000 euroa sekä kotimaan päivärahaa 205,20 euroa ja ulkomaanpäivärahaa 789 euroa. Edellä todetusta on pääteltävissä, että Vastaaja on voinut tehdä kahden näytetyn ulkomaan matkan lisäksi muitakin työmatkoja, mutta työmatkoista hänelle aiheutuneiden kulujen ja päivärahojen olleen määrältään niin vähäisiä, että ne ovat tulleet jo edellä todetusta palkkakortista ilmenevät suoritukset huomioon ottaen maksetuiksi tai että palkkakortista ilmenevien suoritusten ylittävä määrä on niin vähäinen, että sen on katsottava sisältyvän käräjäoikeuden anastetuiksi väitetyistä varoista jo tekemään vähennykseen.

Vastaaja on vielä väittänyt, että osa syytteessä tarkoitetuista hänelle tulleista suorituksista oli ollut korvausta hänen yhtiön puolesta maksamistaan yhtiön menoista. Kuten edellä on todettu, asiassa on katsottu näytetyksi, että väitetyistä yhtiön menojen maksuista ei ole ollut kirjanpitoa varten tositetta. Vastaaja on kertonut maksaneensa runsaasti yhtiön menoja omista varoistaan ja siirtäneensä myös tasasummia yhtiön tililtä omalle tililleen, jotta oli voinut maksaa yhtiön juoksevia menoja. Hovioikeus toteaa, että *n, *n ja *n kertomukset siitä, että yhtiön ostot oli maksettu laskulla lukuun ottamatta joitain pieniä muutaman kymmenen euron suuruisia hankintoja, eivät tue Vastaajan väitettä. Myös Kirjanpitäjä on kertonut, että yhtiössä ei ollut tapana ostaa käteisellä. Vuosien 2015 ja 2016 tiliotteiden perusteella Vastaajalle tulleista suorituksista tehdystä koosteesta ilmenee, että kuluselitteellä merkityt suoritukset ovat olleet lähes kaikki tasasummia ja pääasiassa usean sadan euron suuruisia. Vastaaja on kyennyt yksilöimään koosteesta ilmenevistä suorituksista vain vuonna 2015 hänelle tulleet 4 500 ja 729 euron suuruiset suoritukset selitteillä ”kulu kam” ja ”puh”, jotka hänen mukaansa olivat olleet korvausta yhtiölle ostetusta kamerasta ja hänelle ostetusta työpuhelimesta. Näiltäkään osin hän ei ole kyennyt muistamaan esimerkiksi kameran ja puhelimen merkkejä, vaikka on samalla kertonut harrastaneensa valokuvausta vuosia. Uskottavaa myöskään ei ole, että yhtiö olisi tarvinnut käyttöönsä varsin kallista kameraa, kun esimerkiksi * on kertonut ottaneensa kuvia Vastaajan kertomaan tarpeeseen puhelimen kameralla. Kun lisäksi otetaan vielä huomioon se jo aiempana epäuskottavaksi katsottu menettely, että Vastaaja olisi hyväksynyt palkaksi kirjattujen erien ilmoittamisen verotettavaksi tulokseen, hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole aihetta epäillä osan suorituksista olleen korvausta Vastaajan yhtiön puolesta maksamista menoista. Käräjäoikeuden näytetyksi katsomaa määrää ei ole aihetta alentaa tälläkään perusteella.

Johtopäätökset ja syyksilukeminen

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion johtopäätökset siitä, että Vastaaja on anastanut hallussaan ollutta B Ab:n omaisuutta vähintään 209 000 euroa. Hovioikeus hyväksyy myös käräjäoikeuden tuomion syyksilukemista koskevat perustelut.

Rangaistusseuraamus

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion rangaistusseuraamusta koskevat perustelut. Käräjäoikeuden Vastaajalle tuomitsemaa rangaistusta ei ole aihetta korottaa eikä alentaa. Hovioikeus toteaa lisäksi, että Vastaajan uskottavana pidettävä heikentynyt terveydentila puoltaa käräjäoikeuden tuomiossa todettujen seikkojen lisäksi vankeusrangaistuksen määräämistä ehdolliseksi.

KO:n tuomiosta:

"Rangaistusseuraamus

Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen, vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Vastaajan syyksi on luettu törkeä kavallus, jossa hän on 1.1.2006 ja 31.7.2016 välisellä ajalla anastanut b Ab:n varoja vähintään 209 000 euroa. Rikos on jatkunut pitkään ja sen kohteena on ollut suuri määrä varoja. Vastaajan rikoksen on osaltaan mahdollistanut se, ettei yhtiössä ole ollut minkäänlaista sisäistä valvontaa. Käräjäoikeus katsoo, ettei Vastaajan menettelyä voida pitää erityisen suunnitelmallisena.

Edellä lausutut seikat huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Rikoslain 6 luvun 9 §:n mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

Vastaajaa ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity lukuun ottamatta hänelle Ruotsissa 17.12.2015 tieliikennerikoksesta tuomittua sakkorangaistusta. Hänen syyllisyyttään ei voida pitää korkeampana kuin mitä se tämän tyyppisissä rikoksissa yleensä on. Vaikka kysymyksessä on vakava rikos, ei se yksinään edellytä vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi."

Vahingonkorvaus

Vastaaja on vaatinut, että hänelle tuomittua vahingonkorvausta sovitellaan hänen henkilökohtaisten olojensa ja yhtiöön verrattuna heikomman taloudellisen asemansa vuoksi ja lisäksi sen vuoksi, että yhtiö oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetään, että jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta. Vastaaja on aiheuttanut vahingon tahallisella teolla. Hovioikeus katsoo, että syyt, joihin Vastaaja on vedonnut, eivät ole laissa tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden perusteella korvausta olisi kohtuullista alentaa. Korvauksen määrää ei ole aihetta alentaa muullakaan perusteella."

KO:n tuomiosta:

"Vastaaja on tahallisella rikoksellaan aiheuttanut Oy B Ab:lle korvattavaa vahinkoa.

Yhtiö on vaatinut, että Vastaaja velvoitetaan maksamaan korvaukseksi rikoksella aiheutetusta vahingosta yhteensä 227 397,40 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Yhtiö on esittänyt korvausvaatimuksen määrästä kirjallisena todisteena taulukon (kirjallinen todiste 5), jossa on huomioitu työeläkeyhtiön ja vakuutusyhtiöiden myöhemmin yhtiölle palauttamat työeläke- ja vakuutusmaksut. Palautettujen maksujen vuoksi yhtiön korvausvaatimus on ollut syytteessä anastetuksi väitetyn omaisuuden määrää pienempi.

Edellä käräjäoikeus on tehnyt syytteen mukaisen anastetun omaisuuden määrään vähennyksen, joka on koskenut Vastaajan tekemiä ylitöitä sekä lomapalkkoja ja -korvauksia. Vähennettyä määrää vastaavaan palkkaan Vastaajalla on katsottu olleen oikeus. Vahingonkorvauksena maksettavaksi ei voida tuomita palkkoja, joihin hänellä on ollut oikeus. Tältä osin maksettavaksi ei voida tuomita myöskään työnantajamaksuja.

Anastetun omaisuuden määrään tehty vähennys on koskenut koko tekoaikaa. Työeläke-, sosiaaliturva- ja vakuutusmaksujen määrä on vuosittain vaihdellut. Näin ollen Vastaajan maksettavaksi tuomittavan vahingonkorvauksen määrä on arvioitava.

Yhtiön palkan sivukuluista esittämän taulukon mukaiset kulujen maksuperusteet ja yhtiölle palautettujen maksujen määrä huomioon ottaen käräjäoikeus arvioi vahingonkorvauksen määräksi 204 000 euroa.

Edellä lausutuilla perusteilla Vastaaja on velvoitettava maksamaan Oy B Ab:lle korvaukseksi anastamastaan omaisuudesta 204 000 euroa laillisine viivästyskorkoineen 31.7.2016 lukien.

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.