Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.

1.10.2019 11.00 (päivitetty 2.10.2019 10.32) Hovioikeus: 7 kilometrin ylinopeudesta rikesakkoon tuomittua kohdeltiin muihin kuljettajiin nähden yhdenvertaisesti - teknistä varmuusvähennystä ei tarvinnut tehdä

Hovioikeus: 7 kilometrin ylinopeudesta rikesakkoon tuomittua kohdeltiin muihin kuljettajiin nähden yhdenvertaisesti - teknistä varmuusvähennystä ei tarvinnut tehdä

Asiassa oli riidatonta, että vastaaja oli syytteessä mainitussa tilanteessa kuljettanut henkilöautoa alueella, jossa suurin sallittu nopeus oli ollut liikennemerkein rajoitettu 100 kilometriin tunnissa, ja että poliisi oli mitannut keskinopeusmittarilla vastaajan käyttämäksi ajonopeudeksi 107 kilometriä tunnissa. Asiassa oli niinikään riidatonta, ettei mainitusta mittaustuloksesta ollut tehty nopeudenvalvontalaitteiden osoittamasta nopeudesta tehtäväksi ohjeistettua teknistä varmuusvähennystä 3 kilometriä tunnissa. HO katsoi, että kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ei edellytttänyt, että varmuusvähennyksen tulisi olla juuri 3 kilometriä tunnissa keskinopeusmittarilla nopeutta mitattaessa, kunhan samalla mittausmenetelmällä mitattuja nopeuden ylityksiä valvotaan yhdenvertaisesti ja samansuuruisista nopeuden ylityksistä määrätään samanlainen seuraamus. HO hyväksyi KO:n tuomion perustelut syyksilukemisen osalta. Vastaaja oli siten menetellyt syytteessä kerrotuin tavoin ja menettelyllään syyllistynyt liikennerikkomukseen. (Vailla lainvoimaa 1.10.2019)

Itä-Suomen hovioikeus 27.09.2019
Tuomio 19/141613
Asianumero R 18/1207
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Päijät-Hämeen käräjäoikeus 26.10.2018 nro 146474
Asia Liikennerikkomus
Valittaja Vastaaja
Vastapuoli Kihlakunnansyyttäjä
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 26.11.2019.

"Vaatimukset hovioikeudessa

Vastaaja on vaatinut, että syyte liikennerikkomuksesta hylätään ja hänet vapautetaan korvaamasta valtiolle hänen maksettavakseen käräjäoikeudessa tuomitut todistelukustannukset. 

Yleisenä käytäntönä on, että alle 7 kilometrin tuntinopeuden ylityksistä ei poliisin ohjeistuksen mukaisesti tuomita sakkorangaistukseen, vaan kuljettajaa huomautetaan sallitun nopeuden ylittämisestä. Teknisessä valvonnassa yleisenä ohjeistuksena on, että mittauksesta tehdään varmuusvähennys 3 kilometriä tunnissa, minkä tarkoituksena on varmistaa, että mittausvirheelle ei jää sijaa ja jotta vältytään rajatapauksissa aiheettomilta rangaistuksilta. Vaikka tekninen mittaus on itsessään erittäin tarkka, tehdään siitä kyseinen varmuusvähennys. Poliisin suorittama keskinopeusmittaus puolestaan perustuu arvioon autojen paikoista mittauksen aloitus- ja lopetuspisteessä ja lisäksi siinä arvioidaan kuljettajan eduksi noin sekunti sekä aloitus- että lopetuspaikan ohituksesta. Vastaajan kohdalla mitattu nopeus on hyvinkin voinut olla esimerkiksi 106,4 kilometriä tunnissa, josta kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun mukaisesti ei olisi tullut rangaista. 

Syyttäjä ei ole antanut häneltä pyydettyä vastausta. 

Hovioikeuden ratkaisu 

Perustelut 

Asiassa on riidatonta, että Vastaaja on syytteessä mainitussa tilaisuudessa kuljettanut henkilöautoa alueella, jossa suurin sallittu nopeus on ollut liikennemerkein rajoitettu 100 kilometriin tunnissa, ja että poliisi on mitannut keskinopeusmittarilla Vastaajan käyttämäksi ajonopeudeksi 107 kilometriä tunnissa. Asiassa on niinikään riidatonta, ettei mainitusta mittaustuloksesta ole tehty nopeudenvalvontalaitteiden osoittamasta nopeudesta tehtäväksi ohjeistettua teknistä varmuusvähennystä 3 kilometriä tunnissa. 

Asiassa on kysymys siitä, onko Vastaajaa kohdeltu muihin kuljettajiin nähden yhdenvertaisesti ja onko Vastaajalle mitatusta ajonopeudesta tullut tehdä edellä mainittu varmuusvähennys 3 kilometriä tunnissa ja jos on, niin onko syyte liikennerikkomuksesta hylättävä. 

Perustuslain 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. 

Tieliikennelain 103 §:n 1 momentin mukaan liikennerikkomuksesta tuomitaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta muuten kuin saman lain 98102 tai 105 a §:ssä mainitulla tavalla rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikenteen ohjauslaittein annettuja ohjeita ja määräyksiä niin kuin siitä tieliikennelaissa säädetään. Rikesakkorikkomuksista annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan, jos suurin sallittu nopeus on yli 60 kilometriä tunnissa, moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle määrätään suurimman sallitun nopeuden tahallisesta tai huolimattomuudesta tapahtuneesta ylityksestä enintään 15 kilometrillä tunnissa 140 euron rikesakko. 

Poliisihallituksen 5.9.2016 päivätyn nopeusvalvonnan puuttumisrajaohjeen mukaan poliisi ei voi antaa kenellekään lupaa ajaa lievääkään ylinopeutta. Poliisin tuleekin mahdollisuuksien mukaan puuttua kaikkeen ylinopeudella ajamiseen. Suosituksena puuttumisrajaksi ohjeessa on esitetty, että nopeudenvalvontalaitteiden näyttämästä nopeudesta on vähennettävä aina laitteiden mittaustarkkuuteen liittyvä tekninen varmuusvähennys 3 kilometriä tunnissa. Teknisen varmuusvähennyksen vähentämisen jälkeen rikesakko annetaan nopeusrajoituksen ylittämisestä vähintään 7 kilometrillä tunnissa. Huomautusmenettelyä käytetään nopeuden ylityksen ollessa 3 – 6 kilometriä tunnissa. Saman ohjeistuksen mukaan yhdenvertaisuuden kannalta on tärkeää puuttua tietyn suuruisiin nopeudenylityksiin samalla tavalla. Puuttumisraja ei saa vaihdella valvontatapahtuman kestäessä. 

Hovioikeus toteaa, että moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan tekemä suurimman sallitun nopeuden ylitys yhdelläkin kilometrillä täyttää rikesakkorikkomuksista annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetyn rikesakon määräämiskynnyksen. Laissa ei ole säädetty, minkälaisilla menetelmillä poliisi voi valvoa ajonopeuksien noudattamista. Käytännössä poliisi mittaa ajonopeuksia tutkalla, lasermittauslaitteella, keskinopeusmittarilla ja automaattisilla nopeudenvalvontalaitteilla.

Todistaja T:n käräjäoikeuden tuomioon kirjatusta kertomuksesta ilmenee, että poliisin ohjeistuksen mukaisesti tutkamittauksena tehdyistä nopeuksista tehdään varmuusvähennys 3 kilometriä tunnissa, kun taas keskinopeusmittauksessa ei kyseistä vähennystä tehdä, vaan mittauksessa huomioidaan noin kaksi kilometriä tunnissa kuljettajan eduksi. 

Hovioikeus toteaa, että sinänsä keskinopeusmittarilla ja esimerkiksi tutkalla tai automaattisella nopeudenvalvontalaitteella tehtävät nopeusvalvonnat ovat nopeudenmittausmenetelminä hyvinkin erilaisia, sillä ensiksi mainittu perustuu pitkähköltä matkalta mitattuun ajonopeuden keskiarvoon kun taas jälkimmäiset perustuvat hetkellisen ajonopeuden mittaamiseen. Edelleen hovioikeus toteaa, että keskinopeusmittauksessa ei mitata suurinta nopeutta, vaan mitattu nopeus tasaantuu mittauksessa koko mittausmatkalle ja matka tulee todistaja T:n kertomuksesta ilmenevin tavoin mitatuksi kuljettajan eduksi. Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että varmuusvähennyksen käyttäminen liittyy juuri mittauslaitteiden tekniseen luotettavuuteen, jolloin vähennyksen myötä kuljettajan voidaan varmistua ajaneen vähintään nopeudenvalvontalaitteen antaman lukeman mukaista nopeutta. 

Perustuslain yhdenvertaisuussäännös pitää sisällään vaatimuksen muodollisesta yhdenvertaisuudesta, joka sisältää mielivallan kiellon ja vaatimuksen kohdella samanlaisia tapauksia samalla tavalla ja erilaisia tapauksia eri tavalla (HE 309/1993 vp, s. 42/II). Hovioikeus katsoo, että kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ei edellytä, että varmuusvähennyksen tulisi olla juuri 3 kilometriä tunnissa keskinopeusmittarilla nopeutta mitattaessa, kunhan samalla mittausmenetelmällä mitattuja nopeuden ylityksiä valvotaan yhdenvertaisesti ja samansuuruisista nopeuden ylityksistä määrätään samanlainen seuraamus. 

Edellä mainituilla lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut syyksilukemisen osalta. Vastaaja on siten menetellyt syytteessä kerrotuin tavoin ja menettelyllään syyllistynyt liikennerikkomukseen."

Tuomiolauselma

"Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta. "

KO:n tuomiolauselmasta:

Syyksi luettu rikos
1. Liikennerikkomus
09.02.2018
Tieliikennelaki 103 §
Tieliikenneasetus 3 § 2

Rangaistusseuraamukset
Syyksi luetut rikokset 1
Rikesakko 140,00 euroa.

Korvausvelvollisuus
Vastaaja velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 19 euroa.

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.