Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Yritystoiminta, Rikos- ja prosessioikeus

16.9.2019 11.42 Vierashuoneessa professori Matti Tolvanen: KKO 2019:74 – Vakava vaara törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen kriteerinä punaisia päin ajettaessa

Vierashuoneessa professori Matti Tolvanen: KKO 2019:74 – Vakava vaara törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen kriteerinä punaisia päin ajettaessa

Korkein oikeus on merkittävässä ennakkopäätöksessään linjannut sitä, millä edellytyksillä punaisen liikennevalon noudattamatta jättäminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Tapausta arvioi rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Edilexin Vierashuoneessa.

Tapauksessa KKO 2019:74 (ks. myös Edilex-uutinen) A oli kuljettanut autoa siten, että hän oli kaupunkialueella (Helsingissä) sijaitsevissa suurissa ja vilkkaasti liikennöidyissä risteyksissä (Vaakalinnuntien ja Mäkelänkadun risteyksessä sekä Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä) kääntynyt yöaikaan kahdesti kulkusuunnassaan oikealle liikennevalo-opastimen näyttäessä punaista valoa. Ennen puheena olevaa liikennesääntöjen rikkomista A oli anastanut huoltoasemalta polttoainetta tankkaamalla henkilöauton ja poistumalla paikalta maksamatta polttoainetta.

Tapauksessa oli KKO:ssa kysymys vain siitä, oliko A:n ajo ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Törkeän liikenneturvallisuuden yhtenä kriteerinä on liikenneturvallisuu

den vaatiman pysähtymisvelvollisuuden laiminlyöminen. Tämän tunnusmerkin voi täyttää muun muassa punaisen liikennevalon noudattamatta jättäminen. Hovioikeus oli katsonut A:n jättäneen kaksi kertaa noudattamatta tämän velvollisuuden. Myöskään törkeän liikenneturvallisuuden toinen tunnusmerkki, säännön rikkominen tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ei ollut KKO:n arvioitavana. Hovioikeus oli katsonut A:n ajon täyttäneen tämän tunnusmerkin.

On omiaan -tunnusmerkki on tunnusmerkistön normatiivinen ainesosa. Kuljettajan tulee olla tai hänen tulisi olla tietoinen niistä olosuhteista, joista tuon tunnusmerkin täyttyminen arvioidaan. Hänen ei tarvitse tietää sitä, että noissa olosuhteissa ajon katsotaan olevan omiaan aiheuttamaan tunnusmerkistössä tarkoitettua vaaraa. Toisin sanoen tahallisuuden tai törkeän huolimattomuuden ei tarvitse kattaa ajon normatiivista arviointia. Riittää, että kuljettaja jättää noudattamatta punaista liikennevaloa näyttävää liikenneopastinta tietyissä liikenneolosuhteissa, jotka hän tuntee tai hänen pitäisi tuntea.

On omiaan -tunnusmerkki tarkoittaa toisen sanoen abstraktia vaaraa. Kysymys on siitä, onko teko sellainen, että siihen tyypillisesti liittyy vakava hengen tai terveyden vaara. Tässä arviossa on olennaista se, miten keskeistä liikennesääntöä kuljettaja on rikkonut, mikä on ollut vahingon todennäköisyys ja miten vakavia vahinkoja ajosta arvioidaan voineen aiheutua. Arviossa otetaan huomioon myös se, missä määrin kuljettaja on pyrkinyt esimerkiksi varovaisella ajotavalla kompensoimaan säännön rikkomisesta aiheutuvaa riskiä.

Nyt kommentoitavassa tapauksessa A oli molemmissa risteyksissä kääntynyt kulkusuuntaan nähden oikealle. Ajon aikana risteyksissä ei ollut muita tienkäyttäjiä. Tapahtumat olivat ajoittuneet yöaikaan. Molempien risteyksien alueella nopeusrajoitus oli ollut 50 kilometriä tunnissa. Korkein oikeus totesi ensinnäkin, että vahinkoriskiä yöaikaan vähentää se, että liikennettä on vähemmän kuin päivällä. Myös hyvä keli ja näkyvyys pienentävät vahingon riskiä. A oli kuitenkin jättänyt noudattamatta liikennevalo-opastimen osoittaman pysähtymisvelvollisuuden risteyksissä, jotka ovat suuria, vilkkaasti liikennöityjä ja sijaitsevat tiiviisti asutulla kaupunkialueella. Risteyksissä on liikennettä myös yöaikaan. Molemmissa risteyksissä on ajotien lisäksi kevyen liikenteen väylä ja suojateitä. Korkein oikeus katsoi, että A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa ensiksi siten, että hän olisi voinut itse törmätä muihin tienkäyttäjiin, kuten moottoriajoneuvoihin, pyöräilijöihin tai jalankulkijoihin. Toiseksi muut tienkäyttäjät olisivat voineet joutua äkillisesti väistämään A:ta ja joutua sen seurauksena onnettomuuteen. A:n menettelyyn oli siten sisältynyt merkittävä vakavan vahingon mahdollisuus. Korkein oikeus totesi, että kulkusuunnassa oikealle käännyttäessä mahdollinen vaara aiheutuu yhtäältä risteystä kulkusuunnasta vasemmalta lähestyville tienkäyttäjille ja toisaalta niille tienkäyttäjille, jotka ylittävät tien kevyen liikenteen väylää pitkin. Korkein oikeus katsoi, että A:n menettelyn vaarallisuus oli ollut kulkusuunnassa oikealle käännyttäessä jossain määrin pienempi kuin ajettaessa risteyksistä suoraan tai käännyttäessä niistä vasemmalle. Menettely oli joka tapauksessa ollut muiden tienkäyttäjien kannalta yllättävää ja ennakoimatonta.

A:n ajosta ei ollut aiheutunut konkreettista vaaraa, mutta vaaran aiheutumatta jääminen oli johtunut KKO:n arvion mukaan A:n vaikutuspiirin ulkopuolella olevista sattumanvaraisista seikoista eli siitä, ettei paikalla juuri tuolloin ollut muita tienkäyttäjiä. A oli kahdesti lyhyen ajan sisällä rikkonut keskeistä liikennesääntöä. A ei ollut pysähtynyt risteyksissä eikä hän ollut muutoinkaan pyrkinyt vähentämään ajostaan aiheutuvaa vaaraa. Korkein oikeus katsoi A:n ajoon liittyneen merkittävä vakavan vahingon mahdollisuus, koska A:n ajosta mahdollisesti aiheutuneen törmäyksen tai muun onnettomuuden seuraukset olisivat voineet olla tilanteessa vakavat. Näin ollen A:n menettely oli kokonaisuutena arvioiden ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.

Korkein oikeus on pohtinut vakavan vaaran kriteeriä ennakkopäätöksissään KKO 1991:80 ja KKO 1991:29. Noissa tapauksissa oli kysymys ollut ylinopeuden ja vakavan vaaran suhteesta. Kommentoitava tapaus on hyvin linjassa aiempien ennakkopäätösten kanssa. Olennaista on se, liittyykö liikennesääntöjen rikkomiseen tyypillisesti vakava henkilövahingon vaara toisille tienkäyttäjille. Sääntöjä rikkovalle itselleen aiheutuva riski sen sijaan ei tähän arvioon vaikuta, koska tunnusmerkistössä on säädetty rangaistavaksi ainoastaan toisten tienkäyttäjien turvallisuuden vaarantaminen. Ennakkopäätöksestä ilmenevä argumentaatio vastaa hyvin myös sitä, millä tavoin vakavan vaaran kriteeriä ja abstraktista vaarantamista on muotoiltu ja analysoitu lain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa. Korkeimman oikeuden ratkaisu ei siten ole millään muotoa yllättävä tai vakiintunutta laintulkintaa muuttava vaan pikemmin sitä vahvistava. Ennakkopäätös on hyvin perusteltu ja antaa sekä lainsoveltajille että tavallisille tienkäyttäjille selkeät kriteerit siitä, mitkä kriteerit ovat olennaisia törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistöä tulkittaessa. Tapaus näyttää aiheuttaneen jokseenkin vilkasta keskustelua tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa, jossa tapausta on arvioitu myös sellaisten seikkojen perusteella, joihin KKO ei ole ottanut eikä voinut ottaa kantaa. Ennakkopäätöksiä on arvioitava sen mukaisesti, mitä ennakkopäätöksiin on kirjoitettu. Ennakkopäätöksistä on syytä tehdä tulkintoja vain siinä määrin kuin KKO:n muotoilema kysymyksenasettelu ja ennakkopäätöksen rajaus antavat aihetta. Nyt kommentoitavassa tapauksessa KKO arvioi ainoastaan, mikä on keskeistä arvioitaessa sitä, onko kuljettajan menettely konkreettisessa tapauksessa ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.


Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.