Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Työ- ja sosiaalioikeus

17.9.2019 11.45 Vierashuoneessa Jaana Paanetoja: Kokonaisarviointi talkootyön luonnetta arvioitaessa?

Vierashuoneessa Jaana Paanetoja: Kokonaisarviointi talkootyön luonnetta arvioitaessa?

OTT, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja valottaa Edilexin Vierashuoneessa kokonaisarvioinnin käyttömahdollisuutta työsuhteen ja sen ulkopuolelle jäävän talkootyön välisessä rajanvedossa.

Kokonaisarviointi työsuhteen ja talkootyön välisessä rajanvedossa?

1. Talkootyön laajentunut käyttöala

Perinteinen vastikkeeton talkootyö mainitaan yleensä yhtenä esimerkkinä työstä, joka jäisi ei-työsuhteisena työsopimuslain (55/2001) soveltamisalan ulkopuolelle. Kysymys on siis tässä yhteydessä työstä, joka ei täytä työsopimuslaissa säädettyjä työsuhteen tunnusmerkkejä.1

Talkootyöstä ei säädetä laissa eikä sillä ole virallismääritelmää. Työoikeuden piirissä talkootyö on määritelty muun ohessa työksi, jota tehdään tuttavan, sukulaisen tai ystävien auttamiseksi ja josta ei saada mitään vastiketta. Perinteisesti talkoisiin on yleensä kuulunut kestitys eli ruoan ja juoman tarjoaminen työn aikana ja/tai sen jälkeen. Talkootyö on ollut suhteellisen vakiintunutta myös erilaisten yhdistysten toiminnassa. Erityisesti urheiluseurat ovat teettäneet jäsenillään talkootyötä seuran kilpailujen ja muiden tapahtumien yhteydessä. Lisäksi talkootyötä on käytetty ja käytetään yhdistysten varainhankinnassa.

Viime vuosina talkootyö näyttää kuitenkin laajentuneen sen perinteisen käyttöalan ulkopuolelle. Talkootyö-nimikkeen alla teetetään työtä muun ohessa erilaisten yritysten järjestämien yleisötapahtumien yhteydessä. Muun muassa kesällä 2018 uutisoitiin musiikkifestivaaleilla teetetystä talkootyöstä, jossa ”talkoolaiset” osallistuivat erilaiseen festivaalityöhön ja saivat sen perusteella käyttöönsä niin sanotun festarirannekkeen tai vastaavan, joka oikeuttaa sisäänpääsyyn alueelle työvuorojen ulkopuolella. Tietoja festivaalien ”talkoo- tai vapaaehtoishauista” on löydettävissä internetistä myös vuodelta 2019. Lisäksi talkoolaisia on haettu erilaisiin kuntien järjestämiin tapahtumiin.

Internetistä saatavien tietojen perusteella muun muassa musiikkifestivaaleilla talkoolaiset työskentelevät erilaisissa tehtävissä ennen ja jälkeen tapahtuman, kuten alueen rakennus- ja siivoustehtävissä, cateringtehtävissä, rannekkeenvaihdossa sekä infopisteillä. Talkoolaisen on tehtävä yleensä tietty määrä työtä ennen tai jälkeen tapahtuman tai sen aikana saadakseen oikeuden päästä festivaalialueelle (esim. kolme vuoroa ennen tai jälkeen festivaalin voi oikeuttaa kolmen päivän sisäänpääsyyn tai yksi työvuoro voi oikeuttaa yhteen päivälippuun). Työstä saatava etuus eli oikeus päästä tietyksi ajaksi festivaalialueelle työvuorojen ulkopuolella mainitaan yleensä avoimesti talkoolaisia rekrytoitaessa.

Edellä lyhyesti kuvattu talkootyön aiemmasta poikkeava käyttöala herättää useita työoikeudellisia kysymyksiä. Niistä merkittävin on se, milloin talkootyöksi tai vastaavaksi kutsuttu työ voi aidosti olla ei-työsuhteista. Käsittelen jäljempänä lyhyesti kysymystä siitä, onko niin sanotulla kokonaisarvioinnilla ’tilaa’ arvioitaessa työsuhteen ja sen ulkopuolelle jäävän työn (muun kuin itsenäisen yrittäjätyön) välistä rajanvetoa.

2. Muutama sana historiasta taustaksi

Varhaisemmassa työoikeudellisessa kirjallisuudessa talkootyön oikeudellista luonnetta on tarkasteltu laajemmin kuin nykyisen työsopimuslain voimassa ollessa. Työhön, jota tehdään muussa kuin työansioiden tarkoituksessa, kiinnitettiin huomiota itse asiassa jo vuoden 1908 lainvalmistelukunnan mietinnössä (Lvk 1908:3). Lainvalmistelukunta rajasi tehtävänsä sopimuksiin, joissa on luvattu korvausta, ja jätti sen ulkopuolelle sopimussuhteet, joissa työtä tehdään ilman maksua (korvausta). Lähtökohtana pidettiin sitä, että työllä, josta ei vaadita korvausta, ei ole työntekijälle mitään ratkaisevaa taloudellista merkitystä. Tällaisen työntekijän katsottiin olevan kykenevä itse järjestämään sopimuksen ehdot niin, ettei hän tule muuhun tai suurempaan riippuvaisuuteen työnantajasta, kuin minkä alaiseksi hän itse haluaa alistua.

Voimassa olevaa työsopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä talkootyö mainitaan esimerkkinä työstä, joka jäisi laissa tarkoitetun työsuhteisen työnteon ulkopuolelle. Kysymys on lainsäätäjän mukaan sellaisesta tilanteista, ”joissa toimitaan lähinnä naapurien tai läheisten avustamiseksi (esimerkiksi talkootyö), jos työn teko olisi tilapäistä eikä siihen liittyisi ansiotarkoitusta”. Talkootyötä ei kuitenkaan perusteluissa määritellä tai kuvata edellä esitettyä tarkemmin. Talkootyötä ei mainita myöskään itse lakitekstissä.

3. Kokonaisarvioinnista

Työtä koskevan oikeussuhteen luonne arvioidaan aina tosiasiallisten olosuhteiden perusteella tarkastelemalla, täyttyvätkö niissä työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa vaaditut tunnusmerkit. Työsuhteen syntyminen ei siis ole sopimuksenvarainen asia. Työtä koskevan sopimuksen nimike ei myöskään ole ratkaiseva. Näin ollen riippumatta siitä, että työtä kutsutaan talkoo- tai vapaaehtoistyöksi tai vastaavaksi, voi kysymys olla työsuhteessa tehtävästä työstä – edellyttäen, että siinä täyttyvät työsopimuslaissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit.

Vaikka työsopimuslaissa säädetään vain yksittäisistä työsuhteen tunnusmerkeistä, on työsuhteen syntymisen tarkastelu ja työntekijäaseman arvioiminen usein viime kädessä kokonaisharkintaa. Se tulee kysymykseen silloin, kun työsuhteen yksittäiset tunnusmerkit täyttyvät, mutta asiassa on tullut esille sellaisia tosiseikkoja, jotka herättävät epävarmuuden työntekijän suojan tarpeesta.

Tähän asti kokonaisarviointi on ollut pääasiassa käytössä vain työsuhteen ja itsenäisen yrittäjätyön välistä rajaa vedettäessä. Rajanvedot työsuhteen ja sen ulkopuolelle jäävän muun työn kuin itsenäisen yrittäjätyön kesken ratkeavat yleensä jo sen perusteella, että jokin yksittäinen työsuhteen tunnusmerkki, kuten vastiketunnusmerkki, jää täyttymättä.

Jotta käsillä olisi aito talkootyö, ei sen tekemisestä voida maksaa mitään vastiketta. Jos työtä tehdään ilman korvausta, jää vastiketunnusmerkki täyttymättä. Jo tämän yhden työsuhteen tunnusmerkin puuttuminen johtaa siihen, että kysymys ei voi olla työsuhteesta. Kokonaisarviointia ei tällöin tarvita, eikä sitä voida myöskään käyttää synnyttämään puuttuvaa tunnusmerkkiä.

Entä, voitaisiinko kokonaisarviointia käyttää tapauksissa, joissa talkootyöksi nimetyssä työntekotilanteessa täyttyvät kaikki yksittäiset työsuhteelta vaadittavat tunnusmerkit ja päätyä kokonaisarvioinnilla kuitenkin siihen, että kysymys ei olisikaan työsuhteesta?

Kokonaisarvioinnin tähänastinen tarve on siis johtunut siitä, että yksittäisten tunnusmerkkien täyttymisen jälkeen ei ole ollut varmuutta työtä tekevän henkilön suojan tarpeesta. Kun kysymys on työsuhteen ja sen ulkopuolelle jäävän talkootyön välisestä rajanvedosta, on haastavaa esittää samaan tapaan kuin työsuhteen ja itsenäisen yrittäjätyön välistä rajaa vedettäessä sellaisia tosiseikkoja, jotka puoltaisivat sitä, että työtä tekevä henkilö ei tarvitse työlakien suojaa.

Jotta kokonaisarvioinnilla voisi olla käyttöalaa talkootyön ja työsuhteen välisessä rajankäynnissä, olisi kyettävä horjuttamaan työtä tekevän henkilön tarve työoikeudelliseen suojaan. Talkootyöhön osallistuvan olisi siis voitava katsoa olevan asiassa esille tulleiden tosiseikkojen perusteella – yksittäisten työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisestä huolimatta – sellaisessa asemassa, johon ei ole tarpeellista liittää työntekijälle kuuluvaa suojaa.

Tiedossa ei ole riittävästi erilaisten yleisötapahtumien talkootyöhön liittyviä tosiseikkoja eikä tietoa myöskään talkoolaisten työnteon motiiveista. Oletettavaa kuitenkin on, että työn tekeminen voi olla usealle talkoolaiselle ainoa keino päästä seuraamaan tapahtuman esityksiä. Sisäänpääsylippujen hinta voi olla niin korkea, että sen hankkiminen muutoin kuin työhön osallistumalla ei välttämättä olisi mahdollista. Näin ollen voidaan olettaa, että ainakin osa talkoolaisista tekee työtä nimenomaan vastikkeen saamisen vuoksi. Toisaalta vaikka työn tekemisellä olisi muita motiiveja kuin ansioiden saaminen, ei se poista tai vähennä työn suorittajan suojan tarvetta.

Jos tavoiteltaisiin sitä, että talkootyön oikeudellinen luonne ratkaistaisiin kokonaisarvioinnilla, olisi kustakin oikeussuhteesta löydettävä sellaisia tosiseikkoja, joilla voitaisiin aidosti horjuttaa työtä tekevän henkilön suojan tarve. Muutoin kokonaisarvioinnilla ei ole käyttöalaa.

Toisaalta on otettava huomioon se, että tässä tarkoitetussa talkootyössä teettäjänä on yksityisoikeudellinen tai julkisoikeudellinen yhteisö, ei siis perinteinen talkootyön teettäjä. Tämä rajoittaa mahdollisuutta ratkaista oikeussuhteen luonne kokonaisarvioinnilla. Työsuhteen ulkopuolelle jääväksi talkootyöksi ei voine lukeutua ainakaan työ, jota teettää voittoa tavoitteleva yhteisö.

Kirjoitus Edilexin Lakikirjastossa

Talkootyö työoikeuden näkökulmasta
Paanetoja, Jaana
Artikkelit 22.8.2019, Asiantuntija-artikkeli

[1] Kirjoitus perustuu Edilexin asiantuntijakirjoitukseen Talkootyö työoikeuden näkökulmasta.

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.