Edilexissä on huoltokatko keskiviikkona 18.9.2019. Palvelussa on tilapäisiä häiriöitä kello 7.00-8.00 välisenä aikana. Pahoittelemme huoltokatkosta aiheutuvaa haittaa.

Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

21.8.2019 11.47 Vierashuoneessa hovioikeudenneuvos Timo Ojala: Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset – rangaistussäännökset pysyvässä muutoksessa

Vierashuoneessa hovioikeudenneuvos Timo Ojala: Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset – rangaistussäännökset pysyvässä muutoksessa

Seksuaalirikossääntelyyn on tulossa merkittäviä muutoksia. Valmistelun aikana joudutaan tekemään vaikeita linjauksia sen suhteen, miten sääntely rakennetaan ja säilytetäänkö nykyinen malli lapsiin kohdistuvissa rikoksissa, että yleiset seksuaalirikossäännökset tulevat tarpeen mukaan sovellettaviksi vai säädetäänkö lapsiin kohdistuvien tekojen osalta kokonaan oma sääntelykokonaisuus, jossa esimerkiksi sukupuoliyhteys lapsen kanssa arvioidaan jonkinlaisena lapsen raiskauksena yhden tunnusmerkistön perusteella. Rangaistusminimien korottaminen johtaa myös sen pohtimiseen, tuleeko esimerkiksi kaikista lievimpiä tekoja varten säätää oma tunnusmerkistö tai rangaistusasteikko. Seuraavat vuodet tulevat siis jälleen olemaan mielenkiintoisia seksuaalirikosten rintamalla. Asiasta kirjoittaa hovioikeudenneuvos Timo Ojala Edilexin Vierashuoneessa.

Aluksi

Tilastokeskuksen tilastotietojen mukaan kaikkia seksuaalirikoksia tulee viranomaisten tietoon vuosittain yli 3.500 kappaletta (vuonna 2018; 3.779 ja vuonna 2017; 3.269). Näistä perustekomuodon mukaisia lapsen seksuaalisia hyväksikäyttörikoksia on vuosittain noin 950 ja törkeitä lapsen seksuaalisia hyväksikäyttörikoksia noin 420. Tuomioistuimiin ilmoitetuista seksuaalirikoksista päätyy kuitenkin vain osa. Seksuaalirikoksissa selvittämättömien tai muista syistä esitutkintavaiheeseen jäävien juttujen määrä onkin huomattavan suuri moniin muihin rikostyyppeihin verrattuna.

Seksuaalirikossääntely uudistettiin kokonaisuudessaan 1.1.1999 voimaan tulleella lailla (563/1998). Tuosta kokonaisuudistuksesta ei ole kuitenkaan jäljellä yhtäkään alkuperäistä säännöstä, vaan kaikki rikoslain 20 luvun säännökset ovat muuttuneet kokonaisuudistuksen jälkeen. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten säännöksiä muutettiin ensinnä 1.6.2011 voimaan tulleella lailla (540/2011). Tuossa uudistuksessa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus korotettiin 14 päivästä vankeutta 4 kuukaudeksi vankeutta. Samassa yhteydessä sukupuoliyhteyden käsittävä teko siirrettiin arvioitavaksi lähtökohtaisesti törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Edelleen niin kutsuttua rajoitussäännöstä muutettiin ja seksuaalisen teon määritelmää muutettiin poistamalla määritelmästä tulkintoja herättänyt vaatimus seksuaalisen kiihotuksen tavoittelusta, jonka tavoittelun puuttumisen vuoksi korkein oikeus oli kahdessa prejudikaatissaan hylännyt syytteet (KKO 2005:93 ja KKO 2011:34).

Toistamiseen lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten sääntelyä muutettiin hiljattain eli 15.4.2019 voimaan tulleella lailla (486/2019). Tässä muutoksessa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotetiin 6 vuodeksi vankeutta. Nyt voimassa olevan sääntelyn mukaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikko on vankeutta vähintään 4 kuukautta ja enintään 6 vuotta. Samassa yhteydessä kaikista törkeimpiä tekoja varten säädettiin kokonaan uusi rangaistussäännös törkeä lapsenraiskaus. Kysymys on poikkeuksellisesta rangaistussäännöksestä, koska se tulee sovellettavaksi vain tilanteessa, jossa tekijä on samalla teolla syyllistynyt sukupuoliyhteyden käsittävään törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään raiskaukseen.

Lapsiin kohdistuvissa teoissa tulee monesti sovellettavaksi myös yleiset kaikkia koskevat seksuaalirikossäännökset. Tyypillisiä tilanteita on esimerkiksi, että tekijälle vaaditaan rangaistusta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tai sen törkeän tekomuodon lisäksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tai raiskauksesta tai raiskauksen törkeästä tekomuodosta. Myös näissä muissa seksuaalirikoksissa on tapahtunut olennaisia muutoksia. Ensinnäkin raiskausta koskevaa säännöstä muutettiin 1.6.2011 voimaan tulleella lailla (495/2011), kun raiskaussääntelyn piiriin siirrettiin sukupuoliyhteys avuttomassa tilassa olevan uhrin kanssa (rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentti). Toinen merkittävä muutos raiskaussääntelyn tehtiin lailla 509/2014, jolloin pakottaminen sukupuoliyhteyteen kumottiin ja raiskaussäännökseen lisättiin uusi 3 momentti kaikista lievimpiä tekoja varten. Tuossa yhteydessä tämän lievimmän tekokategorian soveltamisalaa supistettiin ja rangaistusasteikkoa korotettiin aikaisempaan verrattuna. Lapsiin kohdistuvien raiskausten osalta merkittävä muutos oli se, että törkeän raiskauksen uudeksi ankaroittamisperusteeksi säädettiin raiskauksen kohdistuminen alle 18-vuotiaaseen lapseen. Samassa yhteydessä sukupuoliyhteyden määritelmää muutettiin ja säädettiin uudeksi teoksi seksuaalinen ahdistelu.

Viimeisimmät muutokset

Niin kutsutun kansalaisten oikeustajututkimuksen (Krimo katsauksia 21/2017) jälkeen laaditussa OM:n arviomuistiossa rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista (OM 7/2018) on pohdittu muun muassa seksuaalirikosten muutostarpeita. Arviomuistio johti hallituksen esitykseen HE 212/2018 vp, jossa esitettiin kahta muutosta lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistussäännöksiin. Ensinnäkin perustekomuodon rangaistusmaksimia esitettiin korotettavaksi 4 vuodesta 6 vuoteen vankeutta (asteikko olisi siis 4 kk – 6 v) ja törkeimpiä tekoja varten tulisi säätää uusi rangaistussäännös törkeä lapsenraiskaus, jonka asteikko olisi 4 vuotta – 12 vuotta. Molemmat muutosesitykset hyväksyttiin eduskunnassa ja säädettiin voimaan 15.4.2019 voimaan tulleella lailla (486/2019).

Rikoslain 20 luvun 6 §:n mukaisesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan siis uuden säännöksen mukaan vankeutta vähintään 4 kuukautta ja enintään 6 vuotta. Hallituksen esityksessä (HE 212/2018 vp) muutosta on perusteltu siten, että rangaistusasteikon muutoksella ja enimmäisrangaistuksen korottamisella ilmennetään lainsäätäjän entistä ankarampaa suhtautumista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeviin tekoihin. Hallituksen esityksen mukaan aikaisempaa laajempi rangaistusasteikko mahdollistaa sen, että erilaiset tekotavat ja niistä langetettavat rangaistukset voidaan aikaisempaa paremmin suhteuttaa tekojen vakavuuteen.

Rangaistusasteikon muutoksen jälkeen on syytä kysyä, mitä tekoja on ajateltu kuuluvat ankarimmin rangaistavaan kategoriaan. Aluksi on hyvä palauttaa mieleen, että perustekomuoto ei lähtökohtaisesti käsitä sukupuoliyhteyksiä, koska ne arvioidaan törkeinä tekomuotoina. Toiseksi on muistettava, että törkeässä hyväksikäytössä eräänä ankaroittamisperusteena on esimerkiksi tekijän ja uhrin välinen läheisyys ja riippuvaisuus. Tämän mukaan siis läheisen tekemät teot tulevat yleensä arvioitaviksi törkeinä tekomuotoina. Mitä jää siis jäljelle?

Hallituksen esityksen (HE 212/2018 vp s. 40), mukaan ankarimpaan kategoriaan on ajateltu kuuluvan nimenomaan sukupuoliyhteyden käsittäviä tekoja. Tätä ajatuksenjuoksua on vaikea ymmärtää. Kun sukupuoliyhteyden käsittävät teot ovat yleensä törkeitä hyväksikäyttötekoja ja tulevat arvioitaviksi perustekomuodon tekoina ainoastaan tilanteessa, jossa kokonaistörkeys ei täyty. Tällöin voisi ajatella, että kokonaistörkeys ei nimenomaan täyty tilanteessa, jotka eivät ole vakavimmasta päästä olevia tekoja. Jos teko ei ole vakavimmasta päästä ja siirtyy törkeästä hyväksikäyttöteosta perustekomuodon teoksi, miten se voisi yhtäkkiä tulla arvioitavaksi 4-6 vuoden vankeusrangaistuksen mukaisena tekona. Konkretisoin tätä vielä kahdella esimerkillä. Tekijä, olkoon vaikka 40-vuotias mies, on kerran sukupuoliyhteydessä 15-vuotiaan tytön kanssa. Tekijän tavoitteena on nimenomaan ollut sukupuoliyhteys eikä suhteeseen liity mitään lieventäviä seikkoja. Korkeimman oikeuden linjausten mukaan tällainen teko arvioidaan törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ja odotettavissa oleva rangaistus on noin 2 vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Kun kerran tällainen teko arvioidaan törkeäksi hyväksikäytöksi, on selvää, että tilanteissa, joissa sukupuoliyhteyksiä on useampia tai tekoon liittyy muuta moitittavuutta lisääviä elementtejä, teko on sitä suuremmalla varmuudella törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Toisessa esimerkissä tekijänä on noin 21-vuotias mies, joka on sukupuoliyhteydessä 15-vuotiaan tytön kanssa. Heidän välillään on aitoa seurustelua ja sukupuoliyhteyksiä on ollut toistuvasti. Ikäeron vuoksi rajoitussäännös ei sovellu ja teko on siis rangaistava. Lähtökohtaisesti kysymys olisi törkeästä hyväksikäytöstä, mutta tekoa tuskin kokonaisarvostelun perusteella pidettäisiin törkeänä ja sovellettavaksi tulisi perustekomuodon mukainen teko. Tässä tapauksessa tapausta ei missään nimessä voitaisi pitää perustekomuodon ankarimpaan kategoriaan kuuluvana, koska teko on juuri moitittavuuden vähäisyyden vuoksi tippunut törkeästä tekomuodosta perustekomuotoon. Nämä esimerkit nähdäkseni osoittavat konkreettisesti, että hallituksen esityksen maininta siitä, että ankarimpaan (4-6 vuotta) kategoriaan kuuluisi sukupuoliyhteyden käsittäviä tekoja, on ongelmallinen ja jopa vääriin ajatuksenkulkuihin johtava.

Hallituksen esityksessä toki toisena esimerkkinä soveltamisalasta todetaan, että kysymykseen voisi tulla myös pitkäaikainen koskettelu. Tätä esimerkkiä on helppo ymmärtää. Otetaan vaikka esimerkiksi korkeimman oikeuden tapaus KKO 2014:48. Jos tapauksesta ilmenevän kaltaisessa koskettelussa tekijänä olisi jokin muu henkilö kuin lapsen vanhempi, kosketteluja olisi ajallisesti pidempään ja lukumääräisesti enemmän, voisi helposti ajatella, että rangaistus mitattaisiin uuden asteikon mahdollistamalla tavalla 4-6 vuoden väliltä.

Viimeisimmässä muutoksessa uudeksi rangaistussäännökseksi säädettiin rikoslain 20 luvun 7 c §:ään törkeä lapsenraiskaus. Törkeän lapsenraiskauksen rangaistusasteikko on vankeutta vähintään 4 ja enintään 12 vuotta. Kysymys on siis ankarasti rangaistavasta teosta. Uusi rangaistussäännös tulee sovellettavaksi tekoihin, joissa tekijä samalla teolla syyllistyy sukupuoliyhteyden käsittävään törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään raiskaukseen. Esimerkkinä voisi olla esimerkiksi tapaus, jossa 20-vuotias tekijä käyttää hyväksi 14-vuotiaan tytön päihtymyksestä johtuvaa tiedottomuutta ja työntää sormensa tiedottomassa tilassa olevan uhrin sukuelimeen. Tällainen teko tulee lähtökohtaisesti arvioitavaksi törkeänä hyväksikäyttönä ja törkeänä raiskauksena. Jos näin on, tämän jälkeen tekoon soveltuu automaattisesti törkeä lapsenraiskaus. Sitä vastoin tilanteessa, jossa tuomioistuin jostain syystä katsoisi, että raiskaus ei olisi kokonaisuutena arvostellen törkeä ja teko olisi perustekomuodon mukainen raiskaus, tekoon ei soveltuisi törkeä lapsenraiskaus, vaan tekijä tuomittaisiin törkeästä hyväksikäytöstä ja raiskauksesta. Tällaisen teon asteikko olisi vankeutta vähintään 1 vuosi ja enintään 13 vuotta. On selvää, että jatkossa entistä enemmän harkintaa tulee kohdistaa siihen, onko sukupuoliyhteyden käsittävää hyväksikäyttöä ja raiskausta pidettävä törkeinä, koska tämän jälkeen harkintaa ei ole enää siinä, että tekoon tulee lopulta sovellettavaksi törkeää lapsenraiskausta koskeva rangaistussäännös.

Mitä on tulossa?

Eduskunta on hallituksen esityksen HE 212/2018 vp hyväksymistä koskevaan vastaukseen (EV 305/2018 vp) sisältyvissä lausumissaan edellyttänyt seksuaalirikossääntelyn kokonaisuudistusta. Eduskunnan lausumissa on todettu muun muassa seuraavaa: Eduskunta edellyttää, että hallitus ripeästi uudistaa rikoslain 20 luvun säännökset koskien lapsiin kohdistuvia hyväksikäyttö- ja raiskausrikoksia ja antaa asiaa koskevan hallituksen esityksen eduskunnalle. Uudistuksessa tulee edelleen kiristää lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttö- ja raiskausrikosten rangaistuksia, erityisesti vähimmäisrangaistuksia, sekä arvioida sääntelytekniikkaa ja rikosnimikkeitä. Toiseksi eduskunta on edellyttänyt, että hallitus mahdollisimman pian käynnistää rikoslain 20 luvun kokonaisuudistuksen, jossa tarkastellaan lukuun sisältyviä eri seksuaalirikoksia koskevia säännöksiä, jotta ne muodostavat selkeän ja johdonmukaisen kokonaisuuden.

Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen. Uudistuksen lähtökohtia ovat koskemattomuus ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Ohjelman mukaan rikoslain raiskausmääritelmää muutetaan suostumuksen puutteeseen perustuvaksi.

Eduskunnan vastauksen (EV 305/2018 vp) jälkeen oikeusministeriö on asettanut 11.4.2019 työryhmän valmistelemaan rikoslain 20 luvun uudistuksen eduskunnan lausumassa edellytetyllä tavalla. Työryhmän toimikausi on kunnianhimoinen, kun valmista pitäisi olla 31.5.2020.

Tulossa on siis merkittäviä muutoksia seksuaalirikossääntelyyn. Valmistelun aikana joudutaan tekemään vaikeita linjauksia sen suhteen, miten sääntely rakennetaan ja säilytetäänkö nykyinen malli lapsiin kohdistuvissa rikoksissa, että yleiset seksuaalirikossäännökset tulevat tarpeen mukaan sovellettaviksi vai säädetäänkö lapsiin kohdistuvien tekojen osalta kokonaan oma sääntelykokonaisuus, jossa esimerkiksi sukupuoliyhteys lapsen kanssa arvioidaan jonkinlaisena lapsen raiskauksena yhden tunnusmerkistön perusteella. Rangaistusminimien korottaminen johtaa myös sen pohtimiseen, tuleeko esimerkiksi kaikista lievimpiä tekoja varten säätää oma tunnusmerkistö tai rangaistusasteikko. Seuraavat vuodet tulevat siis jälleen olemaan mielenkiintoisia seksuaalirikosten rintamalla.

Timo Ojala
Hovioikeudenneuvos (1.9.2019 alkaen KKO:n jäsen)


Koulutusta

Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset 12.9.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.