Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

12.8.2019 11.30 Hovioikeus: Elämänmuutos ei ollut peruste lieventää vankeusrangaistusta

Hovioikeus: Elämänmuutos ei ollut peruste lieventää vankeusrangaistusta

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion rangaistuksen määräämistä koskevat perustelut. Asiaa ei ollut arvioitava toisin myöskään A:n hovioikeudessa kertoman elämänmuutoksen johdosta. Hovioikeus totesi, että yhdyskuntapalvelu ja valvontarangaistus eivät tulleet kysymykseen ottaen huomioon A:lle tuomitun rangaistuksen pituus 1 vuosi 10 kuukautta. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 12.8.2019)

Helsingin hovioikeus 12.8.2019

Tuomio 19/133182
Asianumero R 18/2158
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 27.6.2018 nro 128027

Käräjäoikeuden perusteluja

Rangaistusseuraamus

Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Yhteistä rangaistusta mitattaessa on rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan otettava lähtökohdaksi siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

Rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaan rangaistus määrätään lievennettyä rangaistusasteikkoa käyttäen silloin kun rikos on jäänyt yritykseen tai tekijä tuomitaan avunantajana rikokseen. Tällöin tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeusrangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän.

Määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan rikoslain 6 luvun 9 §:n nojalla määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

A

A:lle syyksiluettavat teot ovat 265 petosta, seitsemän petoksen yritystä, rekisterimerkintärikos ja lievä kavallus.

Ankarin rangaistus A:lle syyksiluettavista teoista tulisi syytekohdan 282 petoksesta, josta yksinään tuomittaessa tulisi päivissä mitattava vankeusrangaistus. Petokselle säädetty rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Petosteoissa on ollut pääasiallisesti kyse samankaltaisesta menettelystä, jossa A on vastannut/ laatinut myynti-ilmoituksia verkkopalveluun salaten sen, että hänellä ei ole ollut aikomustakaan lähettää ilmoitusten kohteena olleita tuotteita ostajille saatuaan niistä maksun. Toisaalta A on myös saatuaan asianomistajilta muun muassa osamaksusopimuksin erinäisiä tavaroita, jättänyt sovitut osamaksuerät maksamatta. A:n menettelyn kohteena on kaiken kaikkiaan ollut erilaisia tavaroita, muun ohella kirjoja, huonekaluja, televisioita ja muutamia autoja. Asianomistajille aiheutuneet vahingot ovat olleet tekoa kohden muutamista kymmenestä eurosta reiluun 2.000 euroon.

Vahingon määrän ollessa pääasiallisesti kymmeniä euroja ja osittain satoja euroja tekoa kohden. Rikokset on tehty ajalla toukokuu 2014 – kesäkuu 2017, tekojen ajoittuessa pääosin vuosiin 2014 ja 2015. Käräjäoikeus viittaa korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2018:44, jonka mukaan tilastollisista selvityksistä ilmenee, että petoksesta tuomittujen vankeusrangaistusten keskipituus on ollut kolmesta viiteen kuukautta silloin, kun tekijän syyksi luetaan useita rikoksia, joista petos on ankarin (Seuraamusjärjestelmä 2016 s. 95).

A on tehnyt erittäin suuren määrän laadultaan samankaltaisia rikoksia suhteellisen lyhyehkön ajanjakson kuluessa. Käräjäoikeus katsoo, että tällainen menettely osoittaa suunnitelmallisuutta ja johdonmukaista pyrkimystä laittoman hyödyn saamiseen. Toisaalta rikosten voidaan katsoa muodostavan ajallisen ja toiminnallisen jatkumon, jossa A:n toiminnan motivaatioperusta on pysynyt samana siitäkin huolimatta, että jokainen rikos on edellyttänyt erillistä rikoksentekopäätöstä.

Käräjäoikeus viittaa korkeimman oikeuden ratkaisuihin KKO 2018:44 ja KKO 2017:88 (kohta 27). Ratkaisuissa korkein oikeus on katsonut, että tilanteessa, jossa rikokset muodostivat laatuunsa, tekotapaansa ja ajalliseen yhteyteensä nähden jatkumon, ja vastaajien toiminnan motivaatioperusta on pysynyt samana, aina uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus on vähäisempi verrattuna tilanteeseen, jossa rikoksilla ei ollut mitään keskinäistä yhteyttä. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa A:n syyksi on luettu erittäin suuri määrä petoksia, joiden voidaan katsoa muodostavan ajallisen ja toiminnallisen jatkumon. Selvää on, että yhteinen motivaatioperusta vaikuttaa yhteistä rangaistusta lieventävästi. Koska kunkin petosrikoksen yksittäinen rangaistusarvo on vähäinen ja niiden mekaaninen huomioon ottaminen vaikuttaisi liiaksi rangaistuksen määrään, käräjäoikeus katsoo, että rangaistuksen mittaamisessa petoksia on tässä tilanteessa perustelluinta arvioida kokonaisuutena.

Vaikka yksittäisille asianomistajille rikoksista aiheutuneet vahingot ovat olleet osittain varsin vähäisiä, kysymys on yksityishenkilöistä, joille yksittäisen vahingon merkittävyys voi olla erilainen. Koska kysymys on useiden erillisten rikosten muodostamasta kokonaisuudesta, ei olennaista merkitystä voida antaa sille, minkälainen rangaistus vastaavan kokonaisvahingon aiheuttaneesta yhdestä petoksesta tulisi määrättäväksi.

Käräjäoikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus pelkästään syytekohtien 1 -20, 22 -113, 115 -185, 187 -261, 263 -265, 267 -269, 271, 274 - 278, 282 ja 291 petoksista ja petoksen yrityksistä eli yhteensä 265 petoksesta ja seitsemästä petoksen yrityksestä olisi noin yksi vuosi ja seitsemän kuukautta vankeutta, mikä tosiasiallisesti muodostaa rangaistuksen nyt syyksiluettavista teoista. Rekisterimerkintärikoksesta ja lievästä kavalluksesta yksittäin tuomittaessa tulisi mitattavaksi sakkorangaistus, joilla ole tässä yhteydessä vaikutusta mitattavaan rangaistukseen. Oikeudenmukaisena yhteisenä rangaistuksena näistä teoista, ennen koventamisperusteen ja rangaistusta alentavana huomioon otettavan tuomion arviointia, tulisi yleisen rangaistuskäytännön mukaan rikosten lukumäärään ja tekojen vaikuttimiin nähden mitattavaksi noin yhden vuoden ja seitsemän kuukauden vankeusrangaistus.

Koventamisperuste

Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan yksi rangaistuksen koventamisperusteista on tekijän aikaisempi rikollisuus, jos sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta tai muuten osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Viitaten korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2011:66 käräjäoikeus toteaa korkeimman oikeuden tavoin, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan koventamisperuste ilmentää periaatetta, jonka mukaan rikosten uusiminen rangaistukseen tuomitsemisen jälkeen johtaa ankaroituviin rangaistuksiin.

Seuraamusten ankaroittaminen osoittaa rikoksen uusimisen erityistä paheksuttavuutta ja sillä pyritään nostamaan uusimiskynnystä (HE 44/2002 vp s. 193 - 195). Jossakin tapauksessa rikosten toistaminen saattaa liittyä niin kiinteästi rikoksentekijän elämäntapaan, ettei rangaistusten ankaroittaminen enää ehkäise häntä syyllistymästä uusiin rikoksiin. Tästä huolimatta on selvänä lähtökohtana pidettävä, että rikosten toistaminen seuraamuksista välittämättä osoittaa tekijässään erityistä moitittavuutta.

A:n rikosrekisteristä ilmenee, että hän on ennen nyt kysymyksessä oleviin rikoksiin syyllistymistä tuomittu 20.1.2014 useista petoksista tekoaikojen ajoittuessa vuosiin 2012 ja 2013. A on tuomittu myös 18.3.2016 lukuisista petoksista tekoaikojen ajoittuessa vuoteen 2013.

Jälkimmäisen tuomion jälkeenkin A on syyllistynyt useisiin nyt käsiteltävänä oleviin tekoihin. Tämä seikka puoltaa koventamisperusteen käyttämistä. Vaikka Asen syyksi luetut rikokset näyttävätkin liittyvän hänen elämäntapaansa, tämä seikka ei kuitenkaan osoita sellaisia Asen menettelyn moitittavuutta vähentäviä piirteitä, joiden johdosta A:lle nyt käsiteltävistä teoista rangaistusta tuomittaessa koventamisperuste ei tulisi sovellettavaksi. A:lle nyt syyksi luetut teot on tehty osittain lähes välittömästä 20.1.2014 tuomion antamisen jälkeen ja toisaalta taas myös edelleen osittain lähes välittömästi 18.3.2016 tuomion antamisen jälkeen, kun hänet oli mainituilla tuomioilla tuomittu samankaltaisista rikoksista.

Kokonaisuutena arvostellen A ei ole ottanut ojentuakseen kohtuullisen tuoreista vankeustuomioista, vaan on jatkanut samankaltaisten rikosten tekemistä. Aiempien rikosten ja kyseessä olevien rikosten välillä kulunut suhteellisen lyhyt aika osoittaa, että kyse on samankaltaisen tekojen uusimisesta sekä ilmeisestä piittaamattomuudesta lain kielloista ja käskyistä. A:lle rangaistusta mitattaessa on edellä mainituin perustein sovellettava rikoksenuusijoille tarkoitettua rikoslain 6 luvun 5 §:n 5-kohdan koventamisperustetta. Koventamisperusteen vaikutus rangaistukseen on noin viisi kuukautta.

A:lle on rangaistusta määrättäessä otettava alentavana huomioon myös rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla aikaisempi ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan tuomittu yhdyskuntapalvelurangaistus tuomiolauselmalta ilmenevällä tavalla. Edellä lausuttuun nähden yhteinen oikeudenmukainen ja yleisen oikeuskäytännön mukainen rangaistus A:n syyksiluettavista rikoksista on yhden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeusrangaistus.

Ottaen huomioon A:n rikosrekisteriotteesta ilmenevät aikaisempi ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan tuomittu yhdyskuntapalvelurangaistus ja toisaalta myös aikaisempi ehdollinen tuomio ja nyt tuomittavana olevat teot, on vankeusrangaistus rikoslain 6 luvun 9 §:n nojalla tuomittava ehdottomana.

A on todennut elämäntilanteensa muuttuneen ja katsonut, että rangaistus tulisi voida suorittaa yhdyskuntapalveluna.

Rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijä, joka tuomitaan pituudeltaan määrättyyn, enintään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta yhdyskuntapalveluun, jollei ehdottomien vankeusrangaistusten, valvontarangaistusten, aiempien yhdyskuntapalvelurangaistusten, rikollisen toiminnan jatkamisen tai muiden painavien syiden ole katsottava olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle.

Nyt tuomittavan rangaistuksen pituus itsessään muodostaa esteen yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle. A on tuomittu aikaisemmin ehdolliseen vankeusrangaistukseen vuonna 2014 ja ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan yhdyskuntapalveluun vuonna 2016, mitkä sellaisenaan muodostavat myös esteen vankeuden tuomitsemiselle ehdollisena.

A on ollut vapautensa menettäneenä 3.2.2015 - 19.2.2015 Edellä viitattu vapaudenmenetys tulee vähennettäväksi rangaistuksesta rikoslain 6 luvun 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Valitus

A on vaatinut, että rangaistusta alennetaan ja vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi tai että hänet tuomitaan yhdyskuntapalveluun tai valvontarangaistukseen.

A:lle tuomittu rangaistus oli kohtuuttoman ankara. A oli lopettanut päihteiden käytön ja rikosten tekemisen. Elämänmuutoksen vuoksi vankeusrangaistusta tuli alentaa huomattavasti. A:lla oli vakituinen työpaikka. Hän sai säännöllistä palkkaa, jolla hän kykeni lyhentämään velkojaan. A katui rikoksiaan. A aikoi jatkossa elää normaalia elämää.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeudessa on kysymys rangaistuksen mittaamisesta ja rangaistuslajista ja erityisesti A:n muuttuneiden olosuhteiden vaikutuksesta niihin.

Näyttö

A on hovioikeudessa kertonut, että hän oli aiemmin käyttänyt runsaasti alkoholia, mikä oli johtanut siihen, että hän ei ollut ottanut vastuuta elämästään vaan hän oli suhtautunut välinpitämättömästi kaikkeen. A on kertonut raitistuneensa vuonna 2017. Hän on ollut töissä elokuusta 2018 lähtien saman työnantajan palveluksessa ravintola-alalla. Hänen elämänsä on vakiintunut lukuun ottamatta 12 vuotta kestäneen parisuhteen päättymistä. Hän elää normaalia elämää eikä hän ole syyllistynyt uusiin rikoksiin. Hän katuu tekemiään rikoksia.

Hovioikeuden johtopäätökset

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion rangaistuksen määräämistä koskevat perustelut. Asiaa ei ole arvioitava toisin myöskään A:n hovioikeudessa kertoman elämänmuutoksen johdosta. Hovioikeus toteaa, että yhdyskuntapalvelu ja valvontarangaistus eivät tule kysymykseen ottaen huomioon A:lle tuomitun rangaistuksen pituus. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin perustein aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 14.10.2019.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.