Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Työ- ja sosiaalioikeus

16.7.2019 11.30 Seppo Koskinen: Kilpailukykysopimus syrjäyttää ns. edullisemmuussäännön – TT 2019:74

Seppo Koskinen: Kilpailukykysopimus syrjäyttää ns. edullisemmuussäännön – TT 2019:74

Työehtosopimuksella tapahtuva työsopimustasoisten ehtojen heikentäminen on perinteisesti katsottu mahdolliseksi silloin, kun työsopimuksessa on viitattu työehtosopimuksen noudattamiseen. Jos tällaista viittausta ei ole ollut, silloin on noudatettu edullisemmuussääntöä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos työsopimuksessa on sovittu työehtosopimusta paremmin, parempaa ehtoa noudatetaan.
Uusi työtuomioistuimen lausunto kumoaa tämän perinteisen lähtökohdan. Lausunnon mukaan työehtosopimusosapuolet voivat myös sopia edullisemmuussäännön noudattamatta jättämisestä. Koska lausunto on periaatteellisesti merkittävä, alla se esitetään kokonaisuudessaan.     

TT 2019:74: Työtuomioistuin lausuntonaan katsoi, että teknologiateollisuuden ylempiä toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen työajan pidentämistä koskevalla määräyksellä oli sovittu edullisemmuussäännön poissulkemisesta kaikkien työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa riippumatta siitä, oliko työajasta sovittu ennen kyseisen työehtosopimusmääräyksen voimaantuloa työsopimuksella vai ei.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 29.2.2016 solmimassa kilpailukykysopimuksessa vuosittaista työaikaa pidennettiin keskimäärin 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta. Työajan pidentämisen tarkemmasta toteuttamistavasta sovittiin sopimusalakohtaisesti työ- ja virkaehtosopimusosapuolten kesken. Ylempiä toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 1.11.2016 voimaan tulleella 4 §:n määräyksellä on toimeenpantu mainittu kilpailukykysopimuksen määräys. Työehtosopimuksen 4 §:n mukaan siitä, millä tavalla työajan pidentäminen toteutetaan, sovitaan paikallisesti. Jos paikalliseen sopimukseen ei päästä, määräykseen otetun niin sanotun perälautamääräyksen mukaan työnantaja voi määrätä, miten työajan pidennys toteutetaan.

Käräjäoikeus oli pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, ovatko osalliset sopineet niin sanotun edullisemmuussäännön poissulkemisesta kaikkien työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa riippumatta siitä, onko työajasta sovittu ennen kyseisen työehtosopimusmääräyksen voimaantuloa koskevalla työsopimuksella vai ei.

Työtuomioistuimen lausunto

Esitetty selvitys

Teknologiateollisuus ry:n neuvottelujohtaja E on kertonut osallistuneensa pääneuvottelijana toimihenkilöiden työehtosopimusneuvotteluihin vuonna 2016. Neuvottelujen tarkoituksena oli toteuttaa kilpailukykysopimuksen mukainen työajan pidentäminen ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen 4 §:n muutoksella. Sopijaosapuolet eli Teknologiateollisuus ry ja YTN ry olivat neuvotteluissa samaa mieltä siitä, että kaikkien työehtosopimuksen piirissä olevien toimihenkilöiden vuotuista työaikaa oli tarkoitus pidentää 24 tuntia pois lukien vain sellaiset toimihenkilöt, joille ei ollut määritelty vähimmäistyöaikaa. Pidennys oli sovittu toteutettavaksi ensisijaisesti paikallisesti sopien. Siltä varalta, ettei paikallista sopimusta saataisi aikaiseksi, määräykseen oli kirjattu, että työnantaja voi määrätä työajan pidennyksestä. Lisäksi määräyksen soveltamisohjeessa oli todettu, että yksittäinen henkilö voi tällöinkin työnantajan edustajan kanssa sopia työajan pidentämisestä toisin sen jälkeen, kun määräys oli tullut voimaan. Neuvottelujen aivan viime vaiheessa oli käyty keskustelua myös siitä, miten työehtosopimusmääräys vaikuttaisi niihin, joilla 37,5 tunnin viikkotyöajasta oli sovittu työsopimuksella. Yhteisesti oli kuitenkin sovittu, että kaikkien työaika piteni työehtosopimuksen mukaisesti. YTN ry:n neuvottelijat C ja D olivat hyväksyneet ratkaisun ja neuvottelutulos oli allekirjoitettu 1.6.2016. Asiasta oli pidetty YTN ry:n kanssa sadoille henkilöille koulutustilaisuuksia, joissa oli yhteisesti korostettu sitä, että kaikkien työehtosopimuksen piiriin kuuluvien työaika pitenee. Koulutustilaisuuksissa oli kysytty myös sitä, koskiko työajan pidennys myös niitä työntekijöitä, joilla työaika oli työsopimuksen mukaan 37,5 tuntia viikossa. Tältäkin osin oli vastattu, että pidennys koski kaikkia. YTN ry ei ollut esittänyt varaumia asian suhteen. Määräyksen soveltamiskäytäntö oli tosiasiassa vastannut työehtosopimuksen 4 §:n kirjausta. E:n tiedossa ei ole ollut muita kuin nyt käräjäoikeudessa käsiteltävä riita-asia. E oli ollut mukana myös vuoden 2017 työehtosopimusneuvotteluissa, joissa YTN ry oli vaatinut pidennyksen poistamista. Määräyksen sisältöä ja tulkintaa ei ollut tuolloinkaan kyseenalaistettu.

Teknologiateollisuus ry:n entiset työmarkkina-asiantuntijat F ja G ovat kertoneet pääosin samalla tavoin kuin E. Lisäksi F on kertonut, että X Oy:n henkilöstöpäällikkö oli ottanut Teknologiateollisuus ry:hyn yhteyttä, koska ylempien toimihenkilöiden luottamushenkilö A ei ollut suostunut työajan pidentämiseen. F oli valmistellut valvontakirjeen (Teknologiateollisuuden todiste 1), jonka E oli hyväksynyt. Teknologiateollisuuden YTN:lle lähettämään, 13.4.2017 päivättyyn valvontakirjeeseen on muun ohessa kirjattu: "Teknologiateollisuus ry:n näkemyksen mukaan Teknologiateollisuus ry:llä ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:llä on yhtenäinen käsitys siitä, että ylempien toimihenkilöiden työaikaa voidaan pidentää Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen 4 §:n mukaisesti, vaikka ylemmän toimihenkilön työsopimuksessa olisi sovittu työajaksi 37,5 tuntia viikossa." F on G:n tavoin korostanut sitä, että valtaosalla ylemmistä toimihenkilöistä oli 37,5 tunnin mukainen viikkotyöaika. Kirjelmän teksti oli perustunut YTN ry:n kanssa käytyihin neuvotteluihin. YTN ry:n asiamies D oli vastannut valvontakirjeeseen (Teknologiateollisuuden todiste 2) todeten, ettei YTN ry:llä ja Teknologiateollisuus ry:llä ollut erimielisyyttä työehtosopimuksen 4 §:n tulkinnasta. D:n 20.4.2017 lähettämään sähköpostiin on kirjattu: "Olemme lähettäneet sekä H ry:lle että YTN luottamushenkilö A:lle sähköpostitse kirjeet, joissa kehotetaan noudattamaan työehtosopimusta. Olemme myös molemmille tahoille ilmaisseet, ettei YTN ry:llä ja Teknologiateollisuus ry:llä ole erimielisyyttä Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen 4 § tulkinnasta."

Tehy ry:n lakimies C on kertonut osallistuneensa YTN:n neuvottelijana teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusneuvotteluihin vuonna 2016. Neuvotteluissa ei hänen mukaansa ollut puhuttu edullisemmuussäännöstä eikä sen sivuuttamisesta. Aihetta oli kuitenkin sivuttu eräässä neuvottelussa, jossa joku YTN:n neuvottelijoista oli C:n tekemien muistiinpanojen mukaan todennut, että YTN ei voinut lähteä tekemään sellaista sopimusta, jossa yksittäisen toimihenkilön palkkaa laskettaisiin. Tällä ilmauksella oli C:n käsityksen mukaan viitattu työajan pidennykseen siten, ettei työsopimuksen ehtoa, jossa työajasta oli sovittu työehtosopimusta paremmin, voitu työehtosopimuksella ohittaa. Tämä oli C:n mukaan sinänsä itsestään selvää, mutta asia oli hänen käsityksensä mukaan jäänyt oikeudellisesti ongelmalliseksi neuvottelujen jälkeen. YTN ei kuitenkaan ollut lähtenyt riitauttamaan asiaa järjestönä. Koulutustilaisuudessa asia oli noussut myöhemmin esiin, ja silloin C oli todennut, että yksittäinen työntekijä saattoi sopia asiasta paremmin työnantajan kanssa.

Työehtosopimusneuvotteluissa mukana olleet YTN ry:n neuvottelupäällikkö / Insinööriliiton neuvottelujohtaja B ja YTN ry:n / Insinööriliiton asiamies D eivät ole muistaneet, että edullisemmuussääntö olisi ollut neuvotteluissa esillä. B:n mukaan Teknologiateollisuus ry:n ja YTN ry:n järjestämien yhteisten koulutustilaisuuksien materiaalissa ei ollut asiasta myöskään mainintaa. D on myös kertonut, ettei hän ollut ottanut Teknologiateollisuus ry:n valvontakirjeeseen vastatessaan kantaa edullisemmuussäännön soveltamiseen.

Arviointi ja johtopäätökset

Keskeinen työoikeudellinen periaate on, että etusijajärjestyksessä alempana olevalla normilla voidaan määrätä työsuhteen ehdoista työntekijälle edullisemmin. Tämä niin sanottu edullisemmuussääntö johtaa lähtökohtaisesti siihen, että ylempiasteisen normin muuttuminen ei heikennä alempiasteiseen normiin perustuvia ehtoja. Jos alempiasteinen normi on työntekijälle edullisempi, se jää periaatteessa voimaan, vaikka ylemmän säännöstyslähteen sisältö muuttuisi työntekijän haitaksi. Toisin on siinä tapauksessa, että ylemmällä normilla tarkoituksellisesti puututaan alemman normin sisältöön tai pätevyyteen. Työehtosopimuksella onkin katsottu olevan mahdollista tietyin edellytyksin puuttua myös työsopimuksella sovittuihin ehtoihin, vaikka näistä ehdoista poikettaisiin työntekijän vahingoksi. (Ks. esim. TT 1979:90, TT 2006:31, TT 2013:63 ja TT 2015:56 sekä esim. Äimälä ja Kärkkäinen, Työsopimuslaki, 2017, s. 54–55 ja Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 207.)

Työtuomioistuin katsoo Teknologiateollisuus ry:n todistajien yhdenmukaisten kertomusten perusteella, että työehtosopimusneuvotteluissa neuvottelijat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että kaikkien työehtosopimuksen piirissä olevien toimihenkilöiden vuotuista työaikaa pidennettäisiin 24 tuntia lukuun ottamatta niitä toimihenkilöitä, joille ei ole määritelty vähimmäistyöaikaa. Näin on yksiselitteisesti kirjattu myös sopimuksen 4 §:n määräykseen. Henkilötodistelun perusteella edullisemmuusperiaatetta ei ole käsitteenä sinänsä nostettu esiin neuvotteluissa. Olennaista kuitenkin on se, mistä tosiasiallisesti on sovittu ja mikä on ollut osapuolten yhteinen tarkoitus. Tässä asiassa osapuolten yhteisenä tarkoituksena on ollut ulottaa työajan pidennys kaikkiin toimihenkilöihin lukuun ottamatta niitä toimihenkilöitä, joille ei ole määritelty vähimmäistyöaikaa.

Teknologiateollisuus ry:n esittämän kannan mukaista liittojen välistä yhteistä tarkoitusta puoltaa myös asiassa esitetty kirjallinen todistelu. YTN ry:n vastauksessa Teknologiateollisuus ry:n valvontakirjeeseen ei ole otettu erikseen kantaa edullisemmuusperiaatteen noudattamiseen, mutta siinä ei toisaalta ole esitetty mitään varaumaa, jonka mukaan työehtosopimuksen 4 §:n määräys ei joiltain osin tulisi noudatettavaksi myös A:n työsuhteessa. YTN ry on vastauksessaan nimenomaisesti todennut, että erimielisyyttä määräyksen tulkinnasta ei ole. Varaumaa ei selvityksen perusteella ole esitetty myöskään Teknologiateollisuus ry:n ja YTN ry:n yhdessä pitämissä koulutustilaisuuksissa, joissa on selvityksen perusteella korostettu sitä, että työaikaa pidennetään kaikilla toimihenkilöillä. Kaiken kaikkiaan esitetyn näytön perusteella ei voida katsoa, että YTN ry olisi perustellusti voinut jäädä siihen käsitykseen, että työajan pidennys ei koskisi kaikkia toimihenkilöitä määräyksestä ilmenevin tavoin.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että työehtosopimuksen 4 §:n työajan pidentämistä koskevalla määräyksellä on sovittu edullisemmuussäännön poissulkemisesta kaikkien työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa riippumatta siitä, onko työajasta sovittu ennen kyseisen työehtosopimusmääräyksen voimaantuloa työsopimuksella vai ei.

Lausunto on yksimielinen.

Kommentointia

Edullisemmuussääntö on ollut yksi työoikeuden yleinen oppi. Järjestöille on kyllä annettu valta tehdä heikennyksiä työsopimusehtoihin, mutta tämä on edellyttänyt, että työsopimuksessa on viitattu kyseisiltä kohdin työehtosopimukseen. Tällainen tes-viittaus on oikeuttanut työnantajan soveltamaan työehtosopimusta, myös silloin, kun siinä heikennetään kyseisiä ehtoja.

Esittelen ensin lausunnossa mainitun työtuomioistuimen aikaisemman oikeuskäytännön.

TT 1979:90: Sellaisena erityistä työehto- tai virkaehtosopimusolojen tuntemusta edellyttävänä asiana, josta työtuomioistuin voi työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan antaa muulle tuomioistuimelle lausunnon, työtuomioistuin ei pidä sitä laintulkintakysymystä, onko työmarkkinaosapuolilla lain mukaan yleensä oikeus sopia sellaisesta palkankorotusjärjestelystä, jonka seurauksena palkan sisäinen rakenne muuttuu tavalla, joka jossakin kohdin merkitsee poikkeamista työnantajan ja työntekijän keskenään sopimista työsuhteen ehdoista työntekijän vahingoksi. Omissa tuomioissaan työtuomioistuin on kuitenkin lähtenyt siitä käsityksestä, että työehtosopimuksella voidaan tällainen poikkeus tehdä. Samasta käsityksestä lähtevät myös sähköasennusalan työehtosopimuksen osapuolet edelle jäljennetyssä yhteisessä lausunnossaan. Raastuvanoikeudelle esitetty 27.3.1975 päivätty työehtosopimuksen tarkistamispöytäkirja taas on työtuomioistuimen mielestä selvästi työehtosopimus.

TT 2006:31: Lausuntoasiassa oli kysymys siitä, oliko seuraavan vuoden kesäkuussa solmitulla työehtosopimuksella sovittu siitä, että vuosikorotusta ei kysymyksessä olevan vuoden alussa tehty. Lisäksi lausuntoasiassa oli kysymys siitä, oliko työnantaja työehtosopimuksen jälkivaikutuksen perusteella velvollinen maksamaan vuosikorotuksen vuoden alusta lukien ja oliko työehtosopimusosapuolten välillä voitu taannehtivasti sopia korotuksen tekemättä jättämisestä mainitusta ajankohdasta lukien. – Perustelut: Työehtosopimuksella voidaan sopia heikennyksistä työsopimustasoisesti määräytyviin ehtoihin. Tällaisia työsopimustasoisesti määräytyviä ehtoja ovat myös jälkivaikutuksen nojalla noudatettavat työsuhteen ehdot. Sen sijaan kielteisesti on suhtauduttu siihen, että työehtosopimuksella voitaisiin sopia taannehtivasti työsuhteen ehtojen heikennyksistä (Ks. esim. Sarkko: Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, s. 194-195). Jos käräjäoikeus päätyy arviossaan siihen, että työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä on nyt riidanalaisin osin ollut jälkivaikutuksen perusteella noudatettavana A:n työsuhteessa 1.1.2002 jälkeen, 1.7.2002 voimaan tulleella työehtosopimuksella ei ole voitu takautuvasti määrätä, että vuosikorotuksia ei kyseisenä vuonna tehdä.

TT 2013:63: Yhtiössä oli työehtosopimukseen lisätyn valtuutuksen nojalla tehty paikallinen niin sanottu vakautussopimus, jonka mukaan työntekijät luopuivat määräajaksi tietyistä työehtosopimuksessa sovituista ja muista etuuksista yhtiön vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi. Lausunnossa katsottiin, että vakautussopimusta voitiin työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin nojalla soveltaa myös järjestäytymättömään työntekijään, joka teki työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. Säästötoimet koskivat myös kannustinpalkkiota, jonka maksaminen ei perustunut työehtosopimukseen vaan yrityksessä noudatettuun käytäntöön. Lausunnon mukaan järjestäytymätön työntekijä joutuu osallistumaan työehtosopimuksesta johtuviin rasituksiin samalla tavoin kuin sopimukseen sidotut työntekijät. Tätä perusteltiin muun ohella työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksella, josta on säädetty työsopimuslaissa ja viime kädessä perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuutta koskevassa säännöksessä.

TT 2015:56: Työtuomioistuimen joissakin ratkaisuissa on katsottu, että työehtosopimuksella voidaan tietyin edellytyksin puuttua työsopimuksella sovittuihin ehtoihin myös niitä heikentävästi, joskaan ei esimerkiksi taannehtivin vaikutuksin (TT 2013:63, TT 2006:31 ja TT 1979:79). Nyt esillä olevassa tapauksessa vuoden 2012 työehtosopimukseen liittyvä pöytäkirjamaininta on kuitenkin muotoiltu niin, että vain lisäeläketurvan kollektiivinen turva on poistettu. Siten lisäeläkettä koskevien työehtosopimusmääräysten poistamisella ei ole ollut vaikutusta muulla tavoin määräytyvään lisäeläketurvaan. Näistä syistä työtuomioistuin lausuu vastauksena käräjäoikeuden esittämään kysymykseen 2, ettei mainittujen määräysten poistamisella ole merkitystä A:n lisäeläketurvan säilymiseen etuna, joka saattaa perustua hänen työsopimukseensa tai johonkin muuhun työnantajaa paikallisesti sitovaan perusteeseen. Kuitenkin kannanotto siihen, onko lisäeläketurva aikanaan tullut voimaan ja 1.1.2012 jälkeenkin säilynyt A:n työsuhteen ehtona jollakin tällaisella paikallisella perusteella, jää käräjäoikeuden toimivaltaan kuuluvana kysymyksenä käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Esillä olevassa tuomiossa on kyse paljon pidemmälle menevästä tes-osapuolten oikeudesta heikentää työsopimustasoisia etuja kuin edellä esitellyissä työtuomioistuimen aikaisemmin käsittelemissä tapauksissa. Yhdessäkään näistä asiaa ei ilmaistu edullisemmuussäännön poistamisena.  Kyse oli ”vain” yksittäisistä tulkintatapauksista. Aikaisemmat lausunnot päinvastoin tuovat esille sen, että työtuomioistuin ei ratkaise käräjäoikeuden toimivaltaan kuuluvaa työsopimuksen merkitystä tällaisessa edullisuusriidassa. Aikaisemmat lausunnot voidaan ymmärtää siten, että edullisemmuussääntö on yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kokonaisuudessaan kuuluva asia. Siitähän ei ole, eikä tässäkään tapauksessa ollut, tes-määräystä. Lähimpänä nyt esillä olevaa tapausta on lausunto 2013:63, joka itsessään koski aivan muuta asiaa, kuin mistä yleisessä tuomioistuimessa riideltiin. Oikea riitakysymys koski sitä, voitiinko kyseisellä vakautussopimuksella sitovasti sopia myös vakautussopimuksen hylänneen järjestön jäsenen osalta heikennyksiä tämän työsopimukseen.

Työtuomioistuin hyväksyi tässä uudessa lausunnossaan, että tes-osapuolet voivat kokonaan poissulkea edullisemmuussäännön noudattamisen. Kannanotto on yllättävä, ottaen huomioon vielä senkin, että poissuljenta perustui osaltaan työtuomioistuimen tulkintaan tapahtuneesta. Palkansaajapuolen edustajat eivät olleet omasta mielestään tähän sitoutuneet. Näyttää selkeästi siltä, että palkansaajapuoli ei ollut huolella etukäteen selvittänyt tes-heikentämisen suhdetta työsopimukseen tilanteessa, jossa työsopimuksessa ei tältä osin ollut tes-viittausta. Asia on ratkaistu yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tes-viittauksen perusteella ainakin kesää koskevan lyhennetyn työajan poistamisen yhteydessä (Helsingin HO 3.1.2001 S 99/66) sekä työaikamuodon muutostilanteissa (esim. Vaasan HO 8.7.2013 S 11/466). 

Työoikeudessa säännöstyslähteiden etusijajärjestys on abstraktinen ja pääpiirteittäinen. Edullisemmuussäännöllä se saa konkreettista elävyyttä eli vasta silloin tulee huomioon otetuksi esimerkiksi se, onko työsopimustasolla sovittu työehtosopimusta paremmin. Edullisemmuussäännön poissulkemisoikeus on iso periaatteellinen kannanotto järjestövallankäytön hyväksi. Heikentäessään työsopimustasoisia ehtoja järjestöille annetaan tällä kannanotolla samalla valta mitätöidä yksilön saavuttamia oikeuksia. Tässä yhteydessä tarkoitan siis vain niitä työsopimusehtoja, joissa ei viitata työehtosopimuksen noudattamiseen.

Edullisemmuussäännön poissulkemiselle ei mielestäni tulisi antaa edes pikkusormea. Nyt emme tiedä, mihin kaikkeen tätä uutta yleistä konstruktiota tullaan tulevaisuudessa käyttämään. Järjestöjen vallankäyttöä ei tule tällä tavoin vapauttaa. Työoikeus rakentuu edelleen yksilöjen suojelemiselle, ja tätä suojaa tulee antaa myös omaa järjestöä ja yleisesti tes-osapuolia vastaan. Edullisemmuussääntö on ollut tällainen suoja.

Tässä kysymyksessä mielestäni näkyy työtuomioistuimen ongelmallisuus tuomioistuimena. Se on viime kädessä valtakunnallisten tes-osapuolten tuomioistuin lisättynä vähemmistön muodostavilla puolueettomilla jäsenillä. On todennäköistä ja odotettavissa, että tällainen tuomioistuin puolustaa ennemmin järjestöjen eli valitsijoidensa valtaa eikä yksittäisten edustettavien. Kun kiky-sopimus oli näiden valtakunnallisten järjestöjen tuote, piti se turvata näinkin voimakkaalla tavalla kuin mitä oikeus poissulkea edullisemmuussääntö on.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.