Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus

14.5.2019 11.40 Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin että Alzheimerin taudista aiheutuneesta dementiasta johtuen testamentin tekijältä puuttui kyky itsenäiseen tahdonmuodostukseen

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin että Alzheimerin taudista aiheutuneesta dementiasta johtuen testamentin tekijältä puuttui kyky itsenäiseen tahdonmuodostukseen

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätökset. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että G:ltä oli hänen sairastamastaan Alzheimerin taudista aiheutuneesta dementiasta johtuen puuttunut kyky itsenäiseen tahdonmuodostukseen ja että G:n 22.1.2014 allekirjoittaman testamentin tekemiseen oli siten vaikuttanut sieluntoiminnan häiriö perintökaaren 13 luvun 1 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Valitus oli näin ollen hylättävä. (Vailla lainvoimaa 14.5.2019)

Vaasan hovioikeus 9.5.2019

Tuomio Nro 159
Diaarinumero S 18/711
Asia Testamentin moite
Valittajat A, B ja C
Vastapuolet D, E ja F
Ratkaisu, josta on valitettu
Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 7.6.2018 nro 7040 

Käräjäoikeus oli hyväksynyt D:n, E:n ja F:n kanteen testamentin julistamisesta pätemättömäksi.

Käräjäoikeuden perusteluja

Johtopäätökset ja oikeudellinen arviointi

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella näyttövelvollisuus testamentin moiteperusteen olemassa olosta on testamenttia moittivalla. Käräjäoikeus pitää [neurologian erikoislääkärin] R:n kertomuksen perusteella hyvin todennäköisenä, ettei G sairastamastaan Alzheimerin taudista aiheutuneesta dementiasta johtuen ole testamentin tekoaikaan voinut ymmärtää testamentin merkitystä eikä hän ole kyennyt muodostamaan itsenäistä tahtoa testamentin laatimisen osalta. R:n kertomuksen perusteella G ei ole ymmärtänyt testamentin merkitystä riippumatta siitä, minkä sisältöinen se on ollut. Käräjäoikeus toteaa lisäksi, että testamentin merkityksen ymmärtäminen edellyttää käsitystä siitä, mitä kaikkia oikeusvaikutuksia testamentin tekemisestä aiheutuu. Tähän kuuluu myös sen ymmärtäminen, miten testamentin tekeminen muuttaa lakimääräistä perimysjärjestystä ja millaisia oikeusvaikutuksia se aiheuttaa lakimääräisille perillisille.

Kuten korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2004:8 katsonut, kantajien esitettyä edellä kerrottua vastaavan näytön testamentin tekijän kyvystä itsenäiseen tahdonmuodostukseen, näyttötaakka siitä, että testamentin tekijän henkinen suorituskyky olisi juuri testamentin tekohetkellä ollut hänen yleistä tasoaan parempi, on perusteltua asettaa vastaajille. Tässä asiassa vastaajien tulisi siis osoittaa, että G on tässä yksittäisessä tapauksessa ymmärtänyt testamentin merkityksen ja kyennyt tekemään tahtoaan vastaavan testamentin. Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen testamentin todistajien lausumaa G:n "riittävästä ymmärryksestä" ei voida riittävänä näyttönä tästä. Myöskään asianosaisten kertomusten ja muun esitetyn näytön perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä, että testamentti vastaisi sisällöltään G:n tahtoa.

Käräjäoikeus päätyy siihen, että G:ltä on hänen sairastamastaan Alzheimerin taudista aiheutuneesta dementiasta johtuen puuttunut kyky itsenäiseen tahdonmuodostukseen hänen tehdessään 22.1.2014 allekirjoitetun testamentin. Testamentin tekemiseen on siten vaikuttanut G:n sieluntoiminnan häiriö. Testamentti on tämän vuoksi perintökaaren 13 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla julistettava pätemättömäksi siltä osin kuin se loukkaa kantajien oikeutta perintöosaansa.

Valituksesta

A, B ja C (jäljempänä valittajat) ovat vaatineet, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

Perusteet

G:n 22.1.2014 allekirjoittama testamentti ei ole pätemätön. G on kyennyt ymmärtämään testamentin merkityksen sairastamastaan Alzheimerin taudista ja siitä johtuvasta dementiasta huolimatta. G:tä ei ole myöskään pakotettu, taivutettu tai petollisesti vietelty tekemään testamenttia.

Keskivaikea dementia ei ole ehdoton este pätevän testamentin laatimiselle. G:tä hoitanut geriatrian erikoislääkäri L on katsonut, että G on todennäköisesti kyennyt ymmärtämään testamentin merkityksen. Käräjäoikeus on tästä huolimatta virheellisesti perustanut ratkaisunsa neurologian erikoislääkäri R:n arvioon, vaikka R ei ole koskaan edes tavannut G:tä. Käräjäoikeus on myös virheellisesti katsonut, että valittajilla olisi näyttötaakka siitä, että G on kyennyt ymmärtämään testamentin merkityksen.

G on diagnoosin saatuaan ymmärtänyt sairastuneensa vakavasti ja päättänyt hoitaa taloudelliset asiansa kuntoon tekemällä testamentin. Kyse on yksinkertaisesta testamentista ja testamentin todistajat ovat kertoneet, että G on selkeästi ilmaissut testamenttaustahtonsa ja testamentin saajat.

Testamentin sisältö on johdonmukainen suhteessa G:n muuhun käyttäytymiseen. G on vuonna 1999 antanut A:lle ”verotuksellisen ennakkoperinnön”, kun hän on myynyt A:lle vapaa-ajankiinteistön pidättäen itselleen elinikäisen käyttöoikeuden. Lisäksi G on antanut A:lle valtakirjan asioidensa hoitamista varten samana päivänä kun hän on tehnyt testamentin. G on vielä kesällä 2015 ilmaissut edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa tahtonsa siitä, että A jatkaa hänen asioidensa hoitamista.

Vastauksesta

Vastapuolet ovat vaatineet, että valitus hylätään.

Perusteet

Vastapuolet ovat uudistaneet käräjäoikeuden tuomion sivuilta 2-3 ilmenevät ensisijaiset ja toissijaiset kanneperusteensa. Lisäksi vastapuolet ovat lausuneet seuraavaa.

L:llä ei ole ollut G:stä henkilökohtaisia muistikuvia, joten hänellä ja R:llä on ollut yhtäläiset mahdollisuudet arvioida G:n kykyä ymmärtää testamentin merkitys. R:n arviolle on kuitenkin annettava suurempi painoarvo, sillä R on yksi Suomen johtavista Alzheimerin taudin ja dementian asiantuntijoista.

Testamentin todistajien kertomuksilla ei ole asiassa merkitystä, sillä he eivät ole tienneet G:n sairaudesta tai pyrkineet selvittämään G:n kykyä ymmärtää testamentin merkitys. G ei ole enää kesällä 2015 kyennyt ymmärtämään edunvalvonta- asian merkitystä, joten hänen käyttäytymiselleen ei tule myöskään tältä osin antaa painoarvoa.

Testamentin laatiminen on ristiriidassa G:n aikaisemman käyttäytymisen kanssa. G on laatinut testamentin ensimmäinen kerran vasta sairastuttuaan vakavasti. G on sallinut F:n asua kiinteistöllään vastikkeetta sekä vuokrannut pääosan pelloista E:lle. Testamentin täytäntöönpano merkitsisi sitä, että F menettäisi kotinsa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätökset. Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että G:ltä on hänen sairastamastaan Alzheimerin taudista aiheutuneesta dementiasta johtuen puuttunut kyky itsenäiseen tahdonmuodostukseen ja että G:n 22.1.2014 allekirjoittaman testamentin tekemiseen on siten vaikuttanut sieluntoiminnan häiriö perintökaaren 13 luvun 1 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Valitus on näin ollen hylättävä.

Asian näin päättyessä valittajat ovat velvollisia korvaamaan vastapuolten määrältään oikeaksi myönnetyt oikeudenkäyntikulut.

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 8.7.2019.

Lue myös

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.