Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Työ- ja sosiaalioikeus, Rikos- ja prosessioikeus

13.2.2019 11.48 Hovioikeus ei muuttanut valvontalautakunnan ratkaisua väärennykseen ja rekisterimerkintärikokseen syyllistyneen asianajajan erottamisesta Asianajajaliitosta

Hovioikeus ei muuttanut valvontalautakunnan ratkaisua väärennykseen ja rekisterimerkintärikokseen syyllistyneen asianajajan erottamisesta Asianajajaliitosta

Aikaisemmin määrätyt seuraamukset huomioon ottaen valvontalautakunta katsoi, että A:n hyvän asianajajatavan vastainen menettely oli asianajajista annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla toistuvaa. A:lle lainvoimaisesti tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus syyksi luettujen tekojen laatu huomioon ottaen oli jo yksin riittävä peruste Asianajajaliitosta erottamiseen. A:n menettely kokonaisuudessaan osoitti piittaamattomuutta hyvän asianajajatavan noudattamisesta ja oli siten myös omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa.
Hovioikeus katsoi, että valvontalautakunta oli ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla voinut harkintavaltansa puitteissa erottaa A:n Suomen Asianajajaliiton jäsenyydestä. Valvontalautakunnan ratkaisua ei voitu erityisesti A:n syyksi luettujen rikosten laatu huomioon ottaen pitää ilmeisen virheellisenä tai kohtuuttomana. A:ta oli kuultu valvontalautakunnan suullisessa käsittelyssä ja ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset olivat muutoinkin täyttyneet asiaa koskevassa menettelyssä. Näin ollen aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 13.2.2019)

Helsingin hovioikeus 13.2.2019

Päätös Nro 190
Diaarinumero H 18/2327
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Valvontalautakunnan täysistunto 13.4.2018 § 4 (julkinen ratkaisuseloste liitteenä)
Asia Suomen Asianajajaliiton jäsenyydestä erottaminen
Valittaja A
Kuultavat
Suomen Asianajajaliitto
Valtioneuvoston oikeuskansleri

Asian käsittely hovioikeudessa

Suomen Asianajajaliiton hallitus on antanut asiassa lausuntonsa 8.9.2018. A:n valitus on tullut vireille hovioikeudessa 18.10.2018.

Oikeudenkäyntiasiakirjojen ja hovioikeuden ratkaisun salassapito

Suomen Asianajajaliiton hallitus on hovioikeudelle antamassaan lausunnossa pyytänyt, että hovioikeus määrää oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n nojalla salassa pidettäviksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n ja asianajajista annetun lain 5 c, 6, 7 j ja 7 k §:n nojalla salaisiksi määrätyt ja hovioikeudelle toimitettuun asiakirjavihkoon salainen -leimalla merkityt asiakirjat, Asianajajaliiton hallituksen lausunnon sekä hovioikeuden ratkaisun siltä osin kuin se sisältää salassa pidettäviä tietoja.

Hovioikeus on 18.1.2019 määrännyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n nojalla, että hovioikeudelle toimitetut ja hovioikeuteen jäävät salainen -leimalla merkityt asiakirjat sekä Asianajajaliiton hallituksen lausunto on pidettävä salassa 18.10.2028 saakka.

Hovioikeuden päätös on julkinen.

Valitus

Asianajaja A on vaatinut, että valvontalautakunnan päätös kumotaan ja seuraamus lievennetään esimerkiksi huomautukseksi.

Valvontalautakunnan ratkaisu on tehty virheellisin perustein ja jäsenyydestä erottaminen on kohtuuton seuraamus. A:n menettelyä on arvioitava niiden tietojen perusteella, jotka hänellä oli ollut kyseisenä ajankohtana käytössään. Hänen menettelynsä ei myöskään ollut aiheuttanut kenellekään ulkopuoliselle tai omalle asiakkaalleen mitään vahinkoa.

A:n päämies oli kertonut, että hänen yhtiökumppaninsa oli hallituksen puheenjohtajana yksin tekemällään päätöksellä erottanut A:n päämiehen toimitusjohtajan tehtävästä sekä lisäksi kieltänyt tulemasta toimistotiloihin ja ottanut häneltä kyseisten tilojen avaimet. Tämän jälkeen A oli ottanut yhteyttä vastapuoleen, joka oli kuitenkin kieltäytynyt tapaamisesta.

Edellä kerrotun vuoksi A oli päätynyt kutsumaan koolle yhtiökokouksen, jota koskeva kutsu oli annettu vastapuolelle tiedoksi määräajassa. Ilmoitettua kokousta edeltäneenä päivänä vastapuoli oli pitänyt oman yhtiökokouksensa. Sitä edeltäneenä iltana A oli saanut sähköpostin, jossa oli tiedusteltu sitä, väittikö A:n päämies omistavansa yhtiön osakkeita ja millä oikeudella tämä katsoi voivansa kutsua koolle ylimääräisen yhtiökokouksen.

A ei ollut kiinnittänyt huomiota edellä mainitun sähköpostiviestin liitteenä olleeseen kauppakirjaan. Seuraavana päivänä A:n päämies oli kertonut kauppakirjassa olevan kysymys valeoikeustoimesta ja että kauppakirja oli allekirjoitettu painostuksen alaisena valvotun ja alkoholia nautitun yön jälkeen. A:n päämiehelle ei ollut annettu kauppakirjasta omaa kappaletta, vaikka kauppakirjaan oli niin merkitty. A oli pitänyt kaupparekisteritietoja luotettavampina kuin kauppakirjaa eikä ollut katsonut, että yhtiökokouksen pitämiselle olisi ollut mitään estettä. Vastapuoli ei myöskään ollut puhelinkeskustelussa viitannut mitenkään omistussuhteisiin ja hänet oli myös kutsuttu yhtiökokoukseen. A oli toiminut yhtiökokouksen sihteerinä ja kirjannut osakkaan tekemät päätökset sekä valvonut, että asiat olivat edenneet lain mukaisessa järjestyksessä. A:n päämies oli laatinut kaupparekisteri-ilmoituksen, jossa A oli suostunut toimimaan yhteyshenkilönä, koska A:n päämiehellä ei ollut tuolloin vakinaista osoitetta.

A oli katsonut, ettei käsin kirjoitettu kauppakirja täyttänyt kaupalle asetettuja vaatimuksia, koska kauppa oli tehty käytännössä vastikkeetta, hänen päämiehensä oli väittänyt tätä painostetun ja kiristetyn eikä ollut saanut omaa kappaletta kauppakirjasta. Lisäksi kauppaa ei ollut mitenkään virallistettu eikä verottajalle ollut tehty ilmoitusta omistuksen siirrosta ja A:n päämiehelle oli jäänyt yhtiön aikaisempaan oikeustoimeen liittyen usean sadan tuhannen euron takaus.

A oli joutunut vastaamaan päämiehensä velvollisuudesta korvata vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Pirkanmaan käräjäoikeuden A:lle määräämä puolen vuoden esiintymiskielto oli katsottava sanktioksi, josta oli ollut paitsi taloudellista haittaa myös hänen kunniaansa alentava vaikutus.

Suomen Asianajajaliiton hallituksen lausunto

Suomen Asianajajaliiton hallitus on lausunnossaan katsonut, ettei valvontalautakunnan päätöstä ollut syytä muuttaa.

A ei ollut valituksessaan tuonut esille sellaisia uusia tosiseikkoja, joita valvontalautakunta ei olisi voinut ottaa huomioon asiaa ratkaistessaan. Häntä oli valvontamenettelyssä asianmukaisesti kuultu. Asiassa ei ollut tullut esille muitakaan seikkoja, joiden nojalla valvontalautakunnan ratkaisua olisi pidettävä ilmeisen virheellisenä tai valittajan kannalta kohtuuttomana.

Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausuma

Valtioneuvoston oikeuskansleri on 5.12.2018 ilmoittanut, ettei hänellä ole lausuttavaa asiassa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asianajajaliiton hallitus on saattanut A:ta koskevan valvonta-asian valvontalautakunnan käsiteltäväksi sen johdosta, että A:ta syytettiin väärennyksestä ja rekisterimerkintärikoksesta. A:n pyynnöstä asian käsittely valvontalautakunnassa oli jätetty odottamaan rikosasiassa annettavaa lainvoimaista ratkaisua. A on tuomittu Pirkanmaan käräjäoikeuden 27.3.2015 antamalla tuomiolla väärennyksestä ja rekisterimerkintärikoksesta yhteiseen 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka koeaika on päättynyt 27.3.2017. Turun hovioikeus ei 6.7.2016 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden tuomiota A:n syyksi luettujen rikosten ja hänelle tuomitun rangaistusseuraamuksen osalta eikä korkein oikeus myöntänyt päätöksellään 13.1.2017 A:lle valituslupaa. Tuomio on siten lainvoimainen.

Valvontalautakunta on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään 13.4.2018 erottanut A:n Suomen Asianajajaliiton jäsenyydestä. Valvontalautakunta on katsonut A:n menetelleen asianajajista annetun lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla epärehellisesti syyllistyessään rikoksiin, joista hänelle on tuomittu lainvoimainen rangaistus. Valvontalautakunta on lisäksi katsonut, että A:n menettely oli ollut hänelle aiemmin määrätyt seuraamukset huomioon ottaen saman pykälän 3 momentissa tarkoitetulla tavalla toistuvaa.

Asianajajista annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.

Asianajajista annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan asianajaja on erotettava asianajajayhdistyksen jäsenyydestä, jos hän menettelee epärehellisesti tai muulla tavalla tehtävässään tahallaan loukkaa toisen oikeutta. Jos asianajajan menettelyyn liittyy lieventäviä seikkoja, hänen maksettavakseen voidaan määrätä seuraamusmaksu tai antaa hänelle varoitus. Saman pykälän 3 momentin mukaan jos asianajaja menettelee muulla tavalla hyvän asianajajatavan vastaisesti, hänelle on annettava varoitus taikka huomautus. Jos asianajajan 2 tai 3 momentissa tarkoitettu menettely on toistuvaa tai siihen muuten liittyy raskauttavia seikkoja, hänet voidaan erottaa asianajajayhdistyksen jäsenyydestä tai hänen maksettavakseen voidaan määrätä seuraamusmaksu. Mitä 3 momentissa säädetään, sovelletaan myös, jos asianajaja tekee teon, joka on omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa.

Valvontalautakunnan mukaan A oli menetellyt asianajajista annetun lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla epärehellisesti syyllistyttyään rikoksiin, joista hänelle on lainvoimaisesti tuomittu seuraamukseksi ehdollinen vankeusrangaistus, ja että A:n menettely kokonaisuudessaan osoitti piittaamattomuutta noudattaa hyvää asianajajatapaa ja oli siten omiaan myös alentamaan asianajajakunnan arvoa. Valvontalautakunta on katsonut, että jo yksinomaan A:lle tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus oli syyksi luettujen tekojen laatu huomioon ottaen riittävä peruste Asianajajaliitosta erottamiseen. Valvontalautakunta on kuitenkin seuraamusharkinnassaan ottanut huomioon myös sen, että A:n hyvän asianajajatavan vastainen menettely oli ollut asianajajista annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla toistuvaa, koska A:lle oli määrätty aikaisemmin vuosina 2012-2015 kurinpidollisia seuraamuksia.

Hovioikeus katsoo, että valvontalautakunta on ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla voinut harkintavaltansa puitteissa erottaa A:n Suomen Asianajajaliiton jäsenyydestä. Valvontalautakunnan ratkaisua ei voida erityisesti A:n syyksi luettujen rikosten laatu huomioon ottaen pitää ilmeisen virheellisenä tai kohtuuttomana. A:ta on kuultu valvontalautakunnan suullisessa käsittelyssä ja ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset ovat muutoinkin täyttyneet asiaa koskevassa menettelyssä. Näin ollen aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ei ole.

Päätöslauselma

Valvontalautakunnan päätöstä ei muuteta.

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 15.4.2019.

VALVONTALAUTAKUNTA/ TÄYSISTUNTO 13.4.2018

Julkinen ratkaisuseloste valvonta-asiassa dnro 31514
Ratkaisun antamispäivä: 13.4.2018 (täysistunto; 4 §)
Asianajaja: A

Pääpiirteittäinen selostus asiasta ja ratkaisun perusteluista

Asianajaja A oli 27.3.2015 tuomittu käräjäoikeudessa väärennyksestä ja rekisterimerkintärikoksesta yhteiseen 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka koeaika päättyi 27.3.2017. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli yhdessä päämiehensä kanssa valmistanut väärän kokouspöytäkirjan A Oy:n yhtiökokouksen nimissä, vaikka yhtiökokous ei ollut laillinen. Tämän jälkeen väärää kokouspöytäkirjaa oli käytetty harhauttavana todisteena. A oli yhdessä päämiehensä kanssa aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen viranomaisen pitämään yleiseen rekisteriin antanut rekisteriä pitävälle viranomaiselle väärän tiedon siten, että he olivat toimittaneet maistraatille A Oy:tä koskevan väärän muutosilmoituksen kaupparekisteriin tehtäviä merkintöjä var­ten väärän yhtiökokouspöytäkirjan pohjalta.

Hovioikeus 6.7.2016 pysytti tuomion A:lle syyksi luettujen rikosten ja rangaistusseuraamusten osalta. Korkein oikeus ei päätöksellään 13.1.2017 myöntänyt A:lle valituslupaa. Hovioikeuden tuomio on lainvoimainen.

A oli määrätty 15.1.2017 saakka käräjäoikeudessa esiintymiskieltoon. Esiintymiskieltopäätös perustui A:lle syyksi luettuihin väärennykseen ja rekisterimerkintärikokseen.

A kiisti syyllistyneensä rikoksiin. Käräjäoikeuden tuomio oli ollut väärä ja kohtuuton. A oli luottanut päämieheltään saamiinsa tietoihin eikä hän ollut saanut itselleen mitään hyötyä.

Valvontalautakunnalle toimitetusta käräjäoikeuden tuomiosta ilmeni, että A ja hänen päämiehensä olivat A Oy:n yhtiökokouksen alkaessa olleet tietoisia siitä, että A:n päämies oli myynyt yhtiön osakkeet eikä häntä ollut merkitty osakasluetteloon.

A:n päämies ei siten ollut toimivaltainen pitämään A Oy:n yhtiökokousta. Tästä huolimatta A oli ryhtynyt pitämään päämiehensä kanssa yhtiökokousta. Yhtiöko­kouksen pöytäkirjan oli laatinut A ja pöytäkirja oli laadittu siinä tarkoituksessa, että sitä aiottiin käyttää todisteena. Asiakirjaa oli sittemmin myös käytetty rekisterimerkintärikoksen tekemiseen. A myönsi konsultoineensa päämiestään rekisteri­-ilmoituksen tekemisestä ja oli ollut aktiivisesti yhteydessä kaupparekisteriin muutosilmoituksen tekemiseksi.

Valvontalautakunta totesi, että A:lle syyksi luetut väärennys ja rekisterimerkintärikos olivat tahallisia epärehellisyysrikoksia, eikä niitä voitu pitää moitittavuudeltaan vähäisinä rikoksina. Tätä seikkaa osoitti myös se, että A:lle oli tuomittu teoista yhteinen ehdollinen vankeusrangaistus. Valvontalautakunta katsoi, että A:n syyksi luettuja rikoksia oli pidettävä erityisen moitittavina ja hyvän asianajajatavan vastaisina, koska teot olivat liittyneet A:n työtehtävien hoitamiseen asianajajana. A oli kyseisten rikosten vuoksi määrätty myös esiintymiskieltoon käräjäoikeudessa. A:n menettely oli ollut omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa ja vähentämään luottamusta asi­anajajakuntaan.

Seuraamusharkinnassaan valvontalautakunta katsoi A:n menetelleen asianajajista annetun lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla epärehellisesti syyllistyessään ri­koksiin, joista hänelle oli tuomittu lainvoimainen rangaistus. A:n esittämiä perus­teita ei voitu pitää miltään osin säännöksessä tarkoitettuina lieventävinä seikkoina kurinpidollista seuraamusta määrättäessä.

Valvontalautakunta otti huomioon myös sen, että A:lle oli määrätty aikaisemmin vuosina 2012 - 2015 kurinpidollisia seuraamuksia. A:lle oli 20.4.2012 määrätty huomautus laiminlyönnistä vastata valvontalautakunnan selvityspyynnössä esittämään moitteeseen, 28.2.2014 huomautus laiminlyönnistä ohjeistaa asiakastaan oikeusturva­vakuutuksen selvittämisessä ja mahdollisuudesta kattaa oikeudenkäyntikuluja julkisista varoista sekä 11.2.2016 huomautus laiminlyönnistä vastata yhteydenottoon sekä tutkintapyynnöllä uhkaamisesta.

Aikaisemmin määrätyt seuraamukset huomioon ottaen valvontalautakunta katsoi, että A:n hyvän asianajajatavan vastainen menettely oli asianajajista annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla toistuvaa. A:lle lainvoimaisesti tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus syyksi luettujen tekojen laatu huomioon ottaen oli jo yksin riittävä peruste Asianajajaliitosta erottamiseen. A:n menettely kokonaisuudessaan osoitti piittaamattomuutta hyvän asianajajatavan noudattamisesta ja oli siten myös omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa.

Säädökset ja määräykset
  • Laki asianajajista 5 §:n 1 momentti, 7 §:n 1 ja 3 momentit.
  • Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet kohta 3.5.
Lopputulos

A erotettiin Suomen Asianajajaliiton jäsenyydestä. Päätöstä on noudatettava sen tultua lainvoimaiseksi.

Lue myös

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.