Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Työ- ja sosiaalioikeus, Rikos- ja prosessioikeus

5.2.2019 12.15 Hovioikeus: Asianajajalle oli voitu antaa huomautus kun hän ei ollut palauttanut asiakkaalle alkuperäisiä asiakirjoja toimeksiannon päätyttyä – oikeuskansleri samalla kannalla, Asianajajaliiton hallitus olisi poistanut huomautuksen

Hovioikeus: Asianajajalle oli voitu antaa huomautus kun hän ei ollut palauttanut asiakkaalle alkuperäisiä asiakirjoja toimeksiannon päätyttyä – oikeuskansleri samalla kannalla, Asianajajaliiton hallitus olisi poistanut huomautuksen

Valvontalautakunta oli katsonut, että A oli menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti pitäessään hallussaan kantelijan alkuperäiset asiakirjat vielä toimeksiantosopimuksen päättymisen jälkeen. Sen sijaan valvontalautakunta oli katsonut, ettei A ollut menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti toimittaessaan hallinto-oikeudelle niin sanotun blankovalituksen, jolla A oli pyrkinyt varmistamaan sen, ettei kantelijalle aiheutunut toimeksiannon päättämisen johdosta oikeudenmenetyksiä. Hovioikeus totesi, Hovioikeus totesi, että tapaohjeista ei yksiselitteisesti käy ilmi, onko asianajajan toimeksiannon päätyttyä palautettava aina kaikki asiakirjat alkuperäisinä. Tapaohjeiden tulkinta kuuluu kuitenkin ensisijaisesti valvontalautakunnalle eikä tuomioistuimelle. Aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 5.2.2019)

Helsingin hovioikeus 5.2.2019

Päätös Nro 134
Diaarinumero H 18/2330
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Valvontalautakunnan 4. jaosto 17.4.2018 § 14
Asia Asianajajalle annettu huomautus
Valittaja A
Kuultavat                         
Suomen Asianajajaliitto
Valtioneuvoston oikeuskansleri
B

Valitus

Asianajaja A on vaatinut, että valvontalautakunnan päätös kumotaan ja hänelle annettu huomautus poistetaan.

Kun vastaanottokeskuksen työntekijä oli ilmoittanut A:lle tämän päämiehen toiveesta vaihtaa avustaja, A:lle ei ollut kerrottu uuden avustajan henkilöllisyyttä vaan ainoastaan avustajan toimisto. Uuden toimiston verkkosivuilla ei ollut sen palveluksessa olevien luvan saaneiden lakimiesten nimiä. A:lle oli eräiden muiden toimeksiantojen yhteydessä käynyt ilmi, että kyseisen toimiston asiakkaille oli vasta hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen selvinnyt, kuka oli toiminut heidän asiamiehenään. Toimiston valinta oli voinut perustua esimerkiksi siihen, että turvapaikan hakijan kanssa samaa kieltä puhuva henkilö oli ilmoittanut hankkivansa asiamiehen, joka oli valmis maksamaan korvausta siitä, että hän antaa toimeksiannon juuri kyseiselle toimistolle. On myös tullut esille tapauksia, joissa valitukset oli laadittu saman mallikaavan mukaan, mikä on aiheuttanut perustellun aiheen epäillä, että ne oli tosiasiassa laatinut lainopillista koulutusta vailla oleva henkilö ja lupalakimiehen rooli on ollut ainoastaan oikeusapulain mukaisen korvauksen maksamisen mahdollistaminen asiaa hoitavalle toimistolle. Tässä tapauksessa tällaisesta menettelystä ei ollut tietoa mutta valvontalautakunnan toteamin tavoin epäselvyys uudesta avustajasta oli ollut peruste laatia niin sanottu blankovalitus. Lisäksi uuden avustajan nimen ilmoittaminen oli viivästynyt ja lopulta toimisto oli kieltäytynyt hoitamasta asiaa, koska oikeusapupalkkio oli jo maksettu. A:lla oli ollut perusteltu aihe ottaa huomioon sekin vaihtoehto, ettei hänen päämiehellekään ollut ilmoitettu asiaa hoitavan lupalakimiehen nimeä, erityisesti kun päämies oli puhunut Suomessa melko vähän osattua kieltä.

Näin ollen A:n toimeksianto oli jatkunut keskeytyksettä ja hänellä oli ollut syytä epäillä, ettei päämies ollut tosiasiallisesti valinnut avustajaa vaan ainoastaan toimiston. A oli selvittänyt toimeksiantosuhteen jatkumista ja ilmoitetun uuden toimiston viesteistä hallinto-oikeudelle kävi selvästi ilmi, että joko uusi avustaja ei ollut suostunut ottamaan toimeksiantoa vastaan tai asiaa olivat toimistossa hoitaneet vain lainopillista koulutusta vailla olevat henkilöt.

Sen jälkeen kun asia oli siirtynyt julkisen oikeusavustajan hoidettavaksi, oikeusavustaja tai vastaanottokeskuksessa asioita hoitanut henkilö ei ollut vaatinut A:lta asiakirjoja paperiversioina. A oli jättänyt hallinto-oikeudelle avustajan vaihtamista koskevan pyynnön, mutta sieltä oli ilmoitettu, että asia ratkaistaisiin vasta pääasian yhteydessä, joten toimeksianto oli jatkunut edelleen.

Mahdollista oli, että A:n päämies ja vastaanottokeskuksen työntekijät eivät ole tienneet, että Suomessa viranomaiset eivät vaadi alkuperäisiä asiakirjoja. Asiassa ei ollut myöskään tullut esille seikkoja, joiden perusteella olisi voinut olettaa ulkomaisen viranomaisen vaativan alkuperäistä paperimuotoista asiakirjaa. Kyseenalaista on, onko tässä tapauksessa kysymyksessä alkuperäinen asiakirja tapaohjeiden tarkoittamassa mielessä. Valvontalautakunnan ratkaisu oli ongelmallinen myös sen vuoksi, ettei päämiehellä ollut välttämättä tiloja asiakirjojen säilyttämiseen ja niihin saattoi sisältyä myös muiden henkilöiden yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia tietoja.

Suomen Asianajajaliiton hallituksen lausunto

Suomen Asianajajaliiton hallitus on lausunnossaan katsonut, että valvontalautakunnan ratkaisua oli pidettävä ilmeisen virheellisenä ja valittajan kannalta kohtuuttomana. A ei kokonaisuudessaan ollut menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti. A:n menettely ei antanut aihetta kurinpidollisen seuraamuksen määräämiseen ja hänelle annettu huomautus tulisi poistaa.

Kantelija ei ollut kantelussaan moittinut A:ta pääasiallisesti siitä, ettei A ollut toimittanut alkuperäisiä asiakirjoja kantelijalle, vaan moite oli koskenut lähinnä A:n tapaa edetä asiassa. Tältä osin valvontalautakunta on katsonut, ettei A ollut menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti.

Hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa ei ollut otettu tarkemmin kantaa siihen, tuliko asianajajan palauttaa asiakkaalleen asiakirjat alkuperäisinä vai oliko niiden palauttaminen sähköisenä riittävää. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain mukaan asiakirjat voitaisiin toimittaa viranomaiselle myös sähköisesti ja asianajajalla on joka tapauksessa oikeus säilyttää jäljennökset hänelle annetuista asiakirjoista.

Tässä tapauksessa ei ollut ilmennyt, että kantelija olisi pyytänyt itselleen nimenomaan alkuperäisiä asiakirjoja. A oli esittänyt tuossa vaiheessa kantelijan asiaa vielä hoitaneelle vastaanottokeskuksen virkailijalle, että A olisi voinut tuoda asiakirjat alkuperäisinä vastaanottokeskukseen. Ei ollut selvitetty, että joku olisi tämän jälkeen pyytänyt asiakirjoja alkuperäisinä.

Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausuma

Valtioneuvoston oikeuskansleri on 18.12.2018 toimittamassaan lausumassa ilmoittanut yhtyvänsä valvontalautakunnan ratkaisuun ja on katsonut valvontalautakunnan tulkinneen hyvää asianajajatapaa koskevia ohjeita asianmukaisesti ja harkintavaltansa rajoissa.

Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden mukaan asianajajan on tehtävän päättyessä palautettava asiakkaalle kuuluvat asiakirjat. Ohjeissa ei edellytetty asiakkaan erillistä palautuspyyntöä. Hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa tai niiden kommentaarissa ei otettu kantaa mahdollisuuteen palauttaa asiakkaan asiakirjat sähköisesti. Sekä asianajajien tapaohjeet että niiden kommentaari kuitenkin puolsivat tulkintaa, jonka mukaan asianajajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus palauttaa alkuperäiset fyysiset asiakirjat asiakkaalle. Tämän tulkinnan mukaan asiakirjat ovat asiakkaan omaisuutta, jonka hallussapidosta asiakas päättää ja josta asianajaja ei voi enää toimeksiannon päättymisen jälkeen hallinnoida.

Mikäli edellä kerrotusti katsotaan, että fyysiset asiakirjat olivat asiakkaan omaisuutta, ei velvollisuutta palauttaa asiakirjat voi täyttää palauttamalla asiakirjat toimeksiannon päätyttyä pelkästään sähköisesti, ellei tästä ole asiakkaan kanssa erikseen sovittu. Tästä syystä asianajaja ei myöskään voi arvioida asiakirjojen fyysisen palauttamisen tarvetta riippuen kunkin asiakirjan sisällöstä.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Valvontalautakunta on valituksen kohteena olevassa ratkaisussaan katsonut, että A oli menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti pitäessään hallussaan kantelijan alkuperäiset asiakirjat vielä toimeksiantosopimuksen päättymisen jälkeen. Sen sijaan valvontalautakunta on katsonut, ettei A ollut menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti toimittaessaan hallinto-oikeudelle niin sanotun blankovalituksen, jolla A oli pyrkinyt varmistamaan sen, ettei kantelijalle aiheutunut toimeksiannon päättämisen johdosta oikeudenmenetyksiä.

Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 5.11 mukaan, kun tehtävä on hoidettu tai muutoin päättynyt, asianajajan on palautettava asiakkaalle kuuluvat asiakirjat. A:n valituksen johdosta asiassa on kysymys siitä, onko A palautettuaan asiakkaalle toimeksiannon päätyttyä asiakirjat vain sähköisesti ja pitäessään hallussaan alkuperäiset asiakirjat menetellyt kyseisen kohdan vastaisesti siten, että siitä tulisi määrätä hänelle kurinpidollinen seuraamus. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon se, missä määrin tuomioistuimen asiana on valvonta-asiaa koskevassa muutoksenhaussa arvioida hyvän asianajajatavan sisältöä.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2009:10 todennut hyvää asianajajatapaa koskevan valvonta-asian ja tällaisessa asiassa tehdyn valituksen arvioinnin lähtökohtana olevan, että asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset. Hyvän asianajajatavan sisältö kehittyy ja täsmentyy toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten johdosta. Tähän nähden hyvän asianajajatavan valvonta onkin lähtökohtaisesti uskottu asianajajalaitokselle itselleen sekä sen piirissä toimivalle valvontalautakunnalle, jonka ratkaisukäytäntö osaltaan määrittää tapaohjeiden tulkintaa ja hyvän asianajajatavan sisältöä. Tuomioistuimet toimivat valvonta-asioissa oikeussuojaa takaavina valitusasteina, ja niissä korostuu kysymys kurinpitoratkaisun mahdollisesta kohtuuttomuudesta tai ilmeisestä virheellisyydestä sekä ihmisja perusoikeuksien asettamien vaatimusten täyttymisestä valvonta-asiassa.

Hovioikeus toteaa, että kyseisestä tapaohjeiden kohdasta ei yksiselitteisesti käy ilmi, onko asianajajan toimeksiannon päätyttyä palautettava aina kaikki asiakirjat alkuperäisinä. Edellä kerrotusti tapaohjeiden tulkinta kuuluu kuitenkin ensisijaisesti valvontalautakunnalle eikä tuomioistuimelle. Valvontalautakunta on määrännyt A:lle seuraamuksena huomautuksen, joka on vähäisin mahdollinen seuraamus. Hovioikeus katsoo, ettei valvontalautakunnan ratkaisua voida pitää ilmeisen virheellisenä tai kohtuuttomana ja että valvontalautakunta on ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla voinut harkintavaltansa puitteissa katsoa A:n menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti ja määrätä seuraamukseksi huomautuksen. Kun asiakas on ilmoittanut tahtovansa päättää toimeksiannon, ei myöskään se seikka, ettei A ollut muodollisesti saanut tuomioistuimen päätöstä hänen vapauttamisestaan avustajan tehtävästä, anna aihetta arvioida asiaa toisin. Asianajajaliiton hallituksen toteamin tavoin alkuperäisten asiakirjojen toimittamista koskeva kysymys ei sinänsä ole ilmeisesti ollut kantelun keskeisin peruste. A:lle on kuitenkin asiaa valvontalautakunnassa käsiteltäessä varattu tältäkin osin tilaisuus antaa vastauksensa kanteluun. Hovioikeus katsoo, että ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset ovat muutoinkin täyttyneet asiaa valvontalautakunnassa käsiteltäessä.

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ole.
 

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 8.4.2019.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.