Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

24.1.2019 14.45 (päivitetty 8.2.2019 8.52) Tallentava riistakamera 15-vuotiaan pojan makuuhuoneessa - äiti ja isäpuoli tuomittiin salakatselusta ja lievästä pahoinpitelystä sakkoihin ja vahingonkorvauksiin

Tallentava riistakamera 15-vuotiaan pojan makuuhuoneessa - äiti ja isäpuoli tuomittiin salakatselusta ja lievästä pahoinpitelystä sakkoihin ja vahingonkorvauksiin

Molemmat vastaajat tuomittiin yhteiseen 45 päiväsakon rangaistukseen ja korvaamaan A:lle salakatselun osalta kärsimyksestä 1.200 euroa ja lievän pahoinpitelyn osalta kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta 200 euroa korkoineen. (Vailla lainvoimaa 24.1.2019)

Vastaajien mukaan huoneessa oli ollut riistakamera kuvaustarkoituksessa ainoastaan alahyllyllä lähes lattian tasossa ja sen tarkoituksena oli ollut kuvata lattialla ollutta roskakoria ja yrittää selvittää, sotkevatko perheen kaksi perhoskoiraa niitä. Vastaajien mukaan kuvauksesta oli sovittu perheessä yhdessä ja A oli ollut tästä menettelystä tietoinen.

KO oli pitänyt epäuskottavana, että kamera olisi ollut kuvaamassa perheen koiria. KO oli katsonut, että X ja Y olivat syyllistyneet menettelyllään salakatseluun. A:n kertomuksen mukaan sekä hänen äitinsä että isäpuolensa olivat myös olleet ottamassa häneltä puhelinta väkisin pois. KO oli pitänyt A:n kertomusta hiertymien syntymisestä uskottavana. X:n ja Y:n menettelystä oli aiheutunut A:lle vähäistä kipua. A:n vammat olivat olleet laadultaan vähäisiä ja käytetty väkivalta oli ollut vähäistä. X:n ja Y:n menettely oli kuitenkin ollut oikeudetonta ja se oli kohdistunut 15-vuotiaaseen lapseen. Kokonaisuutena arvioiden KO oli katsonut, että X ja Y olivat menettelyllään syyllistyneet pahoinpitelyn sijasta lievään pahoinpitelyyn.

Vastaajat vaativat HO:ssa, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.

HO tutki jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset. Valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella ei ollut ilmennyt perusteltua aihetta epäillä KO:ssa suoritetun näytön arvioinnin oikeellisuutta. KO:n ratkaisun ja valituksen sekä muun oikeudenkäyntiaineiston perusteella asiassa ei ollut myöskään ilmennyt aihetta epäillä KO:n ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Jatkokäsittelylupaa ei ollut tarpeen myöntää siitäkään syystä, että se olisi tärkeää lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa. Luvan myöntämiseen ei ollut muutakaan painavaa syytä. Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty. KO:n ratkaisu jäi pysyväksi.

KO:n johtopäätökset

"Syytekohta 1

Rikoslain 24 luvun 6 §:n mukaan se, joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa 1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka 2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten, on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Hallituksen esityksen (HE 184/1999 vp, s. 28) mukaan kuvaaminen voi olla valokuvaamisen kaltaista, tietyn hetken kuvaamista, tai luonteeltaan jatkuvaa videokameralla kuvaamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa. Kuvaamisen tuloksena ei tarvitse välittömästi syntyä kuvaa tai sen negatiivia, vaan lainkohdassa tarkoitettua kuvaamista voi olla kaikkien sellaisten tekniikoiden käyttäminen, joilla informaatiota tallennetaan tai siirretään tallennettavaksi niin, että se voidaan myöhemmin saattaa kuvan muotoon.

Lainkohdassa tarkoitetuissa paikoissa oleskeleva voi olettaa, että hän on suojassa ulkopuolisten katseilta tai ainakin kuvaamiselta. Ihmisten käyttäytymisen tarkkailu käymälöissä ja vastaavissa tiloissa koetaan yleensä selvästi loukkaavaksi, eivätkä ihmiset yleensä voi sellaisissa paikoissa riittävästi suojautua tarkkailulta silloinkaan, kun se tapahtuu avoimesti (HE 184/1999 vp, s. 29).

Yksityisyyden loukkaamisen nimenomaisella vaatimuksella on tarkoitus jättää rangaistavan salakatselun ulkopuolelle yksityisyyden kannalta aivan harmiton tarkkailu. Toisin kuin 1 kohdassa teon rangaistavuutta arvioitaessa on tämän vuoksi kiinnitettävä huomiota kuvaajan ja kuvattavan väliseen suhteeseen, katselun tai kuvaamisen tarkoitukseen, kestoon, paikkaan ja ajankohtaan sekä kuvattavan tilanteeseen, kuvaamisen yllätyksellisyyteen, kuvattavan kieltäytymisen tai poistumisen mahdollisuuteen ja muihinkin seikkoihin, joilla voi olla merkitystä teon loukkaavuuden arvioimisessa. Teon rangaistavuuden arvioinnissa on olennaista, onko tarkkailuun ollut mahdollista varautua riittävästi ja koetaanko kyseessä olevan tyyppinen tarkkailu yleensä loukkaavana (HE 184/1999 vp, s, 29).

Avointa kameravalvontaa, jonka kohteeksi tarkkailtavat joutuvat vain ohimenevästi siihen varautuen ja jota ei kohdisteta erityisesti kehenkään, ei olisi yleensä pidettävä lainkohdassa tarkoitetulla tavalla yksityisyyttä loukkaavana. Samoin on arvioitava tilannetta, jossa tieto kameravalvonnasta on paikalla oikeutetusti oleskelevilla, vaikka tarkkailun kohteeksi voi satunnaisesti joutua muukin kameravalvonnasta tietämätön kuin oikeudettomasti paikalle tullut. Kuitenkin esimerkiksi tietyn henkilön tai samojen henkilöiden pitkäaikainen avoin tarkkailu esimerkiksi työpaikalla voisi olla yksityisyyttä loukkaavaa ja siten rangaistavaa salakatselua (HE 184/1999 vp, s.29-30).

An kertomukset ovat olleet ristiriidassa syytteessä kuvattujen päivämäärien kanssa. A on kertonut poliisin puhuttelussa, että An äiti ja isäpuoli olivat käyneet häneen käsiksi muutama viikko sen jälkeen, kun A on löytänyt riistakameran huoneestaan kuvaamasta. Salakatselu on syytteen mukaan tapahtunut 26.10.2017 – 21.3.2017 välisenä aikana ja pahoinpitely 21.3.2017. A on myös kertonut ristiriitaisesti siitä, miten An äiti ja isäpuoli ovat tarttuneet häneen kiinni tilanteessa, jossa Alta on riistetty puhelin kädestä.

Käräjäoikeus katsoo, että tapahtumat ovat olleet tapahtumahetkellä 15-vuotiaalle Alle hyvin raskaita, sillä tekijöinä ovat olleet An oma äiti ja isäpuoli ja tapahtumat ovat tapahtuneet An omassa kodissa. A on käräjäoikeuden käsityksen mukaan ollut tapahtumien jälkeen järkyttynyt ja hän on voinut jälkikäteen erehtyä kameran löytymisen ja pahoinpitelyn tapahtumisen välillä kuluneesta ajasta. Käräjäoikeus katsoo, että An kertomusten ristiriitaisuudet eivät vähennä An kertomuksen uskottavuutta. Käräjäoikeus pitää asianomistaja An kertomusta uskottavana.

X ja Y ovat kertoneet, että kamera on ollut kuvaamassa An huoneessa perheen koiria perheen ollessa poissa kotoa. Koirien kuvaaminen perheen muiden jäsenten ollessa poissa kotoa on sellaista kuvaamista, mitä ei lähtökohtaisesti tule katsoa salakatseluksi. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa kamera on asetettu An huoneeseen tämän tietämättä sellaiselle korkeudelle, että se on kuvannut koko huonetta ja tallentanut An tekemisiä. Kamera on ollut niin korkealla, että se ei ole kunnolla kuvannut perheen koiria. Kirjallisena todisteena olevasta riistakameran kuvasta on nähtävissä, että perheen koira näkyy riistakameran kuvassa vasta kun se on hypännyt An huoneessa olevalle sängylle. Käräjäoikeus pitää epäuskottavana, että kamera olisi ollut kuvaamassa perheen koiria.

Henkilön kuvaaminen salaa riistakameralla hänen omassa kodissaan on lainkohdan tarkoittamaa salakatselua. Se seikka, että kodin ulko-oven vieressä on ollut ilmoitus kameravalvonnasta, ei poista An tietämättömyyttä siitä, että häntä on kuvattu hänen omassa huoneessaan tai tee teosta hyväksyttävää.

X:n ja Y:n kertomusten mukaan A on keksinyt väitteet salakatselusta ja pahoinpitelystä päästäkseen asumaan biologisen isänsä luokse. Käräjäoikeus pitää tätä väitettä epäuskottavana.

Y on kertonut, että riistakamera pitää aina ”naks”- äänen kun se ottaa valokuvan. Lisäksi kamerassa on punainen valo, jonka pitäisi näkyä pimeässä. Myös A on poliisin häntä kuullessa kertonut, että kun riistakamera oli ollut olohuoneessa, A oli löytänyt kameran sillä perusteella, että oli kuullut huoneessa ”naks”-äänen ja etsinyt äänen lähteen. X ja Y ovat väittäneet, että An on tullut kuulla ”naks”-ääni myös silloin, kun kamera on ollut kuvaamassa An huoneessa.

Käräjäoikeus pitää mahdollisena, että A ei ole kuullut kamerasta lähtevää ”naks”- ääntä silloin, kun kamera on ollut An huoneessa. Sekä An, että X:n ja Y:n kertomuksesta ilmenee, että A on viettänyt paljon aikaa tietokoneella pelaten. Tietokoneen äänet ovat voineet peittää riistakameran äänen silloin, kun A on ollut tietokoneella. Lisäksi A ei ole ollut tietoinen huoneessaan olleesta kamerasta eikä näin ollen ole osannut kiinnittää huomiota mahdolliseen ”naks”- ääneen. Kun A on löytänyt kameran olohuoneesta, on hän ollut tietoinen, että kamera on ollut kuvaamassa ainakin hänen huoneessaan ja on osannut kiinnittää ympäristöönsä sekä siinä kuuluviin ääniin huomiota eri tavalla.

Käräjäoikeus pitää An kertomuksen, kirjallisena todisteena esitettyjen riistakameran kuvien sekä todistaja T:n kertomuksen perusteella näytettynä, että X ja Y ovat asentaneet riistakameran kuvaamaan Aa hänen huoneeseensa sekä olohuoneeseen An tietämättä tarkoituksenaan kuvata Aa. Kuvaaminen on tapahtunut perheen kodissa ja erityisesti An käyttöön osoitetussa omassa huoneessa. A ei ole tiennyt, että häntä kuvataan. An on tullut voida luottaa siihen, että hän saa omassa kodissaan rauhan yksityisyydelleen eikä sitä loukata kenenkään toimesta. Tarkkailua on tapahtunut vähintään yhden vuorokauden ajan An huoneessa sekä muissakin kodin huoneissa. An huoneessa kuvaamista on tapahtunut kaikkina vuorokauden aikoina ja kuvaamisella on loukattu An yksityisyyttä.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että X ja Y ovat syyllistyneet menettelyllään salakatseluun.

Syytekohta 2

Rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaan se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Saman lain 21 luvun 7 §:n mukaan, jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon.

Edellä syytekohdan 1 yhteydessä on selostettu käräjäoikeuden näkemys An kertomuksen ristiriitaisuuksista.

A on käynyt tapahtumia seuraavana päivänä kouluterveydenhoitajalla näyttämässä kädessään olevia hiertymiä. An kertomuksen mukaan sekä hänen äitinsä että isäpuolensa ovat olleet ottamassa häneltä puhelinta väkisin pois. Käräjäoikeus pitää An kertomusta hiertymien syntymisestä uskottavana.

X:n ja Y:n menettelystä on aiheutunut Alle vähäistä kipua. An vammat ovat olleet laadultaan vähäisiä ja käytetty väkivalta on ollut vähäistä. X:n ja Y:n menettely on kuitenkin ollut oikeudetonta ja se on kohdistunut 15-vuotiaaseen lapseen.

Kokonaisuutena arvioiden käräjäoikeus katsoo, että X ja Y ovat menettelyllään syyllistyneet pahoinpitelyn sijasta lievään pahoinpitelyyn.

Rangaistuksen mittaaminen

Oikeudenmukainen seuraamus vastaajien syyksi luetuista teoista on rikosten vahingollisuus ja vaarallisuus sekä rikoksista ilmenevä muu tekijän syyllisyys huomioon ottaen tuomiolauselmalta ilmenevät sakkorangaistukset..

Korvausvelvollisuus

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 -kohdan mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu.

Edellä mainitun lainkohdan 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.

Saman lain 5 luvun 2 §:n 3-kohdan mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta.

Hallituksen esityksen (HE 167/2003 vp, s. 54) mukaan kärsimyksellä tarkoitetaan sitä henkistä kärsimystunnetta, joka henkilölle aiheutuu häneen kohdistetun oikeudettoman loukkauksen seurauksena. Henkilöön kohdistuvasta loukkauksesta aiheutuva kärsimys voi tyypillisesti ilmetä esimerkiksi pelon, nöyryytyksen, häpeän tai mielipahan tunteena. Korvauksen tuomitseminen ei kuitenkaan edellytä erityistä selvitystä loukatulle aiheutuneesta tunnereaktiosta, vaan teon luonne sinänsä riittää korvauksen perusteeksi. Loukkaavan teon on kuitenkin oltava laadultaan sellainen, että se objektiivisesti arvioiden aiheuttaa loukkauksen kohteeksi joutuneelle henkilölle kärsimystä.

Hallituksen esityksen (HE 167/2003 vp, s. 59-60) mukaan kärsimyksen korvaamisen perusteena ja tavoitteena on loukatun ihmisarvolle ja itsetunnolle aiheutuneen loukkauksen hyvittäminen. Korvauksen määrää on kussakin tapauksessa harkittava suhteessa tähän tavoitteeseen.

Henkilöasiain neuvottelukunnan suositusten mukaan oikeudenmukainen korvaus salakatselusta on 200 – 1.500 euroa.

A on kertonut poliisin kuulemisessa järkyttyneensä löytäessään riistakameran kuvaamasta huoneestaan. A on ollut shokissa ja häntä on erityisesti loukannut ja ahdistanut se, että hänen äitinsä on ollut tietoinen kuvaamisesta. Lisäksi A on kertonut olleensa erityisen ahdistunut ja paniikissa pahoinpitelyn jälkeen, kun häneltä on viety puhelin pois eikä hän ole saanut soittaa edes isälleen.

An yksityisyyttä on loukattu hänen kodissaan, joka pitäisi olla jokaiselle paikka, jossa henkilö voi tuntea olevansa turvassa ja jossa henkilöllä on vahva oikeus yksityisyyteen. A on ollut tapahtuma-aikana vasta 15-vuotias ja tekijöiden ovat olleet henkilöt, joihin An on tullut voida luottaa ja joiden kanssa hän on asunut. Kysymyksessä on yksityisyyden ydinalueeseen kohdistuva loukkaus. Käräjäoikeus katsoo, että X: ja Y:n teko on ollut laadultaan sellainen, että se objektiivisesti arvioiden aiheuttanut loukkauksen kohteeksi joutuneelle Alle kärsimystä.

X:n ja Y:n tulee korvata Alle hänen vaatimustensa mukaisesti korvausta hänelle X:n ja Y:n menettelystä aiheutuneesta kärsimyksestä.

X:n ja Y:n menettelystä syytekohdassa 2 on aiheutunut Alle käteen nirhaumia. Asiassa ei ole näytetty, että Alle olisi aiheutunut pahoinpitelystä muita vammoja. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohdan 1.1.1. mukaan oikeudenmukainen korvaus sellaisista lievistä pinnallisista vammoista, jotka eivät vaadi sairaanhoidollisia toimenpiteitä ja jotka aiheuttavat vamman laatuun nähden vähäistä tilapäistä haittaa alle kahden viikon ajan ja joista ei aiheudu pysyvää haittaa on korkeintaan 200 euroa.

Käräjäoikeus katsoo, että Alle aiheutuneet nirhaumat ovat olleet lieviä pinnallisia vammoja, joista ei ole aiheutunut vähäistä enempää haittaa. Käräjäoikeus katsoo oikeudenmukaisesti korvaukseksi kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 200 euroa.

X:n ja Y:n tulee korvata valtiolle sen varoista An edunvalvojan sijaisena toimineelle asianajaja AA:lle maksettu palkkio. Pääkäsittelyn kesto on ollut 2,5 tuntia."

Syyksi luetut rikokset (molemmat vastaajat)

1. Salakatselu (Rikoslaki 24 luku 6 § 1) 26.10.2016 - 21.03.2017

2. Lievä pahoinpitely (Rikoslaki 21 luku 7 §) 21.03.2017

=> Yhteinen rangaistus 45 päiväsakkoa.

Itä-Suomen hovioikeus 24.1.2019
Päätös 19/103238
Asianro R 19/29
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pohjois-Savon käräjäoikeus 12.11.2018 nro 148569
Asia Salakatselu ym.

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.