Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Yritystoiminta

8.1.2019 15.13 Hovioikeus arvioi pankin avainlukulistan huolellista säilyttämistä

Hovioikeus arvioi pankin avainlukulistan huolellista säilyttämistä

A:lla oli ollut tapauksen olosuhteissa puolison jo saatua tietoonsa A:n käyttäjätunnuksen velvollisuus huolehtia, ettei avainlukulista erityisesti joudu puolison haltuun oikeudettomasti. A oli kuitenkin säilyttänyt tunnuslukulistaa puolison tietämässä ja helposti löydettävissä olevassa paikassa. Näin ollen hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoi, että tunnistusvälineen joutuminen oikeudettomasti A:n puolison haltuun ja sen oikeudeton käyttö oli johtunut A:n huolimattomuudesta, joka ei ollut lievää. A oli siten tunnistuslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla vastuussa puolison oikeudettomasti A:n tunnistusvälinettä käyttäen ottamista luotoista liitännäisvaatimuksineen. (Vailla lainvoimaa 8.1.2019)

Itä-Suomen hovioikeus 8.1.2019

Tuomio Nro 13
Diaarinumero S 18/760
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pohjois-Savon käräjäoikeus 8.6.2018 nro 18/11423
Asia Velkasuhteeseen perustuva saatava
Valittaja A
Vastapuoli OK Perintä Oy

Vaatimukset hovioikeudessa

A on vaatinut, että kanne hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta OK Perintä Oy:lle. A:ta avustanut julkinen oikeusavustaja on vaatinut, että OK Perintä Oy velvoitetaan korvaamaan valtiolle / Pohjois-Karjalan oikeusaputoimistolle A:n avustamisesta aiheutuneet kustannukset käräjäoikeuden osalta 511,50 eurolla ja hovioikeuden osalta 253 eurolla, molemmat määrät korkoineen. A on edelleen vaatinut, että osapuolten tulee joka tapauksessa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaisesti vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Käräjäoikeus on tehnyt asiassa esitetystä riidattomasta näytöstä väärän johtopäätöksen. A:n menettely avainlukulistan säilyttämiseksi ei osoita ainakaan lievää suurempaa huolimattomuutta. A oli laskujen maksun yhteydessä huolehtinut siitä, ettei avainlukulista ollut tullut hänen puolisonsa tietoon. A oli maksanut laskujaan siten, että puoliso oli kertonut maksujärjestelmästä saamansa numerosarjan A:lle ja hän oli kertonut sitä vastaavan avainluvun puolisolle. Puolisolle oli tässä yhteydessä selvinnyt, että A oli säilyttänyt lompakossaan avainlukulistaa ja että hän ei ollut halunnut antaa sitä puolisolle. Selväksi ei kuitenkaan ollut tullut, missä lompakko milloinkin oli. A ei tiedä, milloin ja miten puoliso oli saanut avainlukulistan haltuunsa. A oli yleensä ollessaan kotona säilyttänyt lompakkoa päällysvaatteidensa taskussa tai yöpöytänsä laatikossa. Luottojen lukumäärän perusteella oli selvää, että puoliso oli suunnitelmallisesti toimimalla kopioinut tai valokuvannut avainlukulistan A:n todennäköisesti nukkuessa. Perheenjäsenten kesken tällaiseen ei ollut voinut varautua eikä avainlukulistan säilyttäminen lukitussa tilassakaan olisi voinut estää näin toimivaa puolisoa saamasta tunnisteita tietoonsa. A on säilyttänyt tunnistusvälinettä käräjäoikeuden tuomiossa selostetuissa lain esitöissä edellytetyllä tavalla riittävän huolellisesti. Avainlukulista ei ollut päätynyt puolison tietoon A:n tuottamuksesta.

OK Perintä Oy on vastustanut muutosvaatimuksia ja vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 420 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeuden johtopäätös siitä, että A:n menettely ei ole ollut kokonaisuutena arvioiden huolellista ja että hänen huolimattomuutensa on ollut muuta kuin lievää, on oikea. Vahvasta sähköisestä tunnistuksesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettu laki (jäljempänä tunnistuslaki) tai sen esityöt eivät osoita, että A:n menettely olisi ollut sallittua. A oli antanut puolison käyttää useiden vuosien ajan hänen pankkitunnuksiaan, missä yhteydessä tämä oli tullut tietämään myös tunnuslukulistan sijainnin. Väite siitä, ettei tunnuksia voisi säilyttää kotona salassa väärinkäytösten estämiseksi on väärä.

Puolison väärinkäytös oli juuri osoittanut sen, että A:n menettely oli ollut lievää suurempaa huolimattomuutta.

Huolellisuusvelvollisuuteen tulee suhtautua tiukasti vahvan sähköisen tunnistuksen antaman suojan turvaamiseksi. Pankkitunnusten riittävän huolellinen säilyttäminen ja käyttäminen tämänkaltaisen menettelyn estämiseksi on yleisestävyyden kannalta tärkeää.

Asiassa on kysymys tavanomaisesta riita-asiasta, jossa hävinnyt osapuoli vastaa voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikuluista täysimääräisesti.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle annetun tunnistusvälineen joutuminen oikeudettomasti puolison haltuun ja sen oikeudeton käyttö johtunut A:n huolimattomuudesta, joka ei ole ollut lievää ja, onko A tunnistusvälineen haltijana vastuussa puolison oikeudettomasti tunnistusvälinettä käyttäen ottamista luotoista liitännäisvaatimuksineen.

Asian riidattomat seikat, tunnistuslain 23 § ja 27 §:n 1 momentin 2 kohta sekä tunnistuslain esityöt on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivuilla 6 ja 7.

Käräjäoikeuden tuomion sivut 6 ja 7:

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että vastaaja A on ilmaissut pankkitunnisteensa käyttäjätunnusosan 19.8.2017 edesmenneen aviopuolisonsa M:n tietoon. Ennen kuolemaansa M on avustanut A:ta tämän laskujen maksamisessa tietokoneella useamman vuoden ajan, ja saanut näin A:n pankkitunnuksen käyttäjätunnuksen tietoonsa. Vastaajan laskuja on maksettu siten, että M on käyttänyt  tietokonetta, ja vastaaja on katsonut laskun maksamiseen vaadittavan k ertakäyttöisen tunnusluvun avainlukulistastaan ja kertonut sen M:lle. Vastaaja on säilyttänyt avainlukulistaansa lompakossaan, eikä ole antanut sitä M:lle.

Riidatonta on myöskin se, että tunnistusväline on pankkitunnisteen käyttäjätunnus ja avainlukulista yhdessä, ja että M on ottanut kyseessä olevan lainan näin muodostuvaa vastaajan tunnistusvälinettä oikeudettomasti käyttäen. Laina on maksettu vastaajan tilille ja luottosopimus toimitettu luotonhakijalle kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n mukaisesti.

Asiassa on kysymys siitä, onko vastaaja tunnistusvälineen haltijana vastuussa tunnistusvälineensä oikeudettomasta käytöstä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain 27 §:n mukaisesti ja siten velvollinen suorittamaan kantajan vaatimat luottosopimukseen perustuvat saatavat.

Tunnistusvälineen haltijan vastuuta koskevat säännökset

Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain 27 §:n 1 momentin 1-kohdan mukaan tunnistusvälineen haltija vastaa tunnistusvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos hän on luovuttanut t unnistusvälineen toiselle ja 2-kohdan mukaan, jos tunnistusvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu hänen huolimattomuudestaan, joka ei ole lievää. Lain esitöiden (HE 36/2009 vp, s. 64) mukaan tunnistusvälineen luovutuksella tarkoitetaan vapaaehtoista välineen hallinnan luovutusta tapahtuipa se missä tarkoituksessa tahansa.

Tunnistusvälineen haltijan voidaan katsoa ottavan riskin välineen väärinkäytöstä, vaikka hän luovuttaisi sen toiselle esimerkiksi vain säilytettäväksi.

Tunnistusvälineen haltijan velvollisuuksia koskevan tunnistuslain 23 §:n mukaan tunnistusvälineen haltijan on käytettävä tunnistusvälinettä sopimuksen ehtojen mukaisesti. Haltijan on säilytettävä tunnistusvälinettä huolellisesti, eikä hän saa luovuttaa välinettä toisen käyttöön. Lain esitöiden mukaan (HE 36/2009, s. 59-60) tunnistusvälineen haltijalta kohtuudella edellytettäviä varotoimia arvioitaessa on otettava huomioon, että tunnistusvälineet on  yleensä tarkoitettu käytettäväksi usein, ja että niitä on sen vuoksi voitava kuljettaa mukana.

Tunnistusvälineen haltijalta edellytettäviin kohtuullisiin varotoimiin voidaan yleensä katsoa kuuluvan esimerkiksi sen, että hän säilyttää tunnistusvälinettä sekä sen käyttöön liittyviä yksilöitäviä tietoja erillään niin, ettei sivullinen voi yhdistää niitä toisiinsa. Tunnistusvälineen haltijalta ei kuitenkaan voida vaatia kohtuuttoman pitkälle meneviä turvajärjestelyjä. Esimerkiksi se, että tunnistusvälineen haltija säilyttää sekä tunnistusvälinettä että tunnuslukua kotonaan, ei vielä merkitse huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiä. Huolellisena menettelynä voidaan yleensä pitää esimerkiksi sitä, että tunnistusvälinettä säilytetään lompakossa ja  tunnuslukua kotona lipaston laatikossa.

Huolimattomuuden arviointi- ja johtopäätökset

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut huolimattomuuden arvioinnin osalta s. 8.

Käräjäoikeuden tuomio s. 8:

Huolimattomuuden arviointi

Tunnistusvälineen haltijan vastuu voi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla perustua siihen, että tunnistusvälineen oikeudeton käyttö on johtunut hänen huolimattomuudestaan, joka ei ole lievää. Vastuun syntymisen edellytyksenä on, että tunnistusvälineen oikea haltija on rikkonut huolellisuusvelvollisuutensa, hänen menettelynsä on lievää moitittavampaa ja tämä huolimaton menettely on syy-yhteydessä tunnistusvälineen oikeudettomaan käyttämiseen.

Arvioitaessa tunnistusvälineen haltijan vastuuta tilanteessa, jossa tämän perheenjäsen on salaa ottanut tunnistusvälineen ja käyttänyt sitä oikeudettomasti, tulee arvioitavaksi, millaista huolellisuutta tällaisissa kotipiirissä tapahtuneessa tunnistusvälineiden käyttämisessä voidaan edellyttää.

Lähtökohtaisesti tunnistusväline on henkilökohtainen, jolloin haltijan puoliso on sivullisen asemassa. Oikeuskäytännössä (KKO 2016:73) on katsottu, ettei varotoimien perheenjäsenten väärinkäytöksiä kohtaan tulisi olla tavanomaista vaativampia vaan pikemminkin on niin, että kodin piirissä tapahtuvaa varomattomuutta voidaan herkemmin pitää lievänä perheenjäsenten luottamuksen vuoksi. Tunnistusvälinettä on voitava säilyttää siten, ettei sen käyttäminen ole kohtuuttoman hankalaa. Toisaalta haltijan tulee kuitenkin pitää tunnistusvälinettä vain omassa hallinnassaan ja pyrkiä kohtuullisin toimin estämään välineen väärinkäyttö.

Huolelliseen käyttöön kuuluu myös se,  että välineiden tallellaolo tarkastetaan ajoittain. Vähimmäisvaatimuksena on katsottu olevan, että tunnistamiseen tarvittavia  tunnistetietoja ja tunnistamisvälinettä ei säilytetä kotona samassa, toisten tiedossa olevassa tai helposti löydettävissä olevassa paikassa.

Vastaaja on useamman vuoden ajan sallinut aviopuolisonsa käyttää pankkitunnuksiaan vastaajan laskujen maksamisessa. Vastaajan ja hänen aviopuolisonsa yhteistuumin tapahtuneen laskujen maksamisen myötä vastaajan aviopuoliso on saanut tietoonsa ainakin vastaajan pankkitunnuksen käyttäjätunnuksen sekä sen, missä ja miten vastaaja on säilyttänyt tunnuslukulistaansa. Käräjäoikeus katsoo, että tilanteessa, jossa tunnistusvälineen yksi osa on luovutettu toiselle, jonka tiedossa on myös tunnistusvälineen toisen osan säilytyspaikka sekä mahdollisuus saada sekin haltuunsa, on kyse menettelystä, joka ei kokonaisuutena arvioiden täytä tunnistusvälineen huolellisen säilyttämisen vähimmäisvaatimuksia. Siitä huolimatta, että vastaaja on säilyttänyt tunnuslukulistaansa lompakossaan ja kotoa poissa ollessaan lompakkoaan mukanaan, eikä ole milloinkaan huomannut avainlukulistan puuttuvan lompakosta, käräjäoikeus katsoo, ettei vastaaja ole pitänyt tunnistusvälinettä ainoastaan omassa käytössään eikä tehnyt riittäviä ja kohtuudella edellytettäviä varotoimia tunnistusvälineensä oikeudettoman käytön estämiseksi.

Kokonaisuutena arvioiden vastaajan pitkäkestoista menettelyä, jonka myötä vastaajan aviopuoliso on tullut tietämään sekä vastaajan pankkitunnuksen käyttäjätunnuksen että avainlukulistan säilytyspaikan, on pidettävä lievää moitittavampana huolimattomuutena.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:73 (kohta 22) lausunut, että vähimmäisvaatimuksena on, että tunnistamiseen tarvittavia tunnistetietoja ja tunnistamisen välinettä ei säilytetä kotona samassa, toisten tiedossa olevassa tai helposti löydettävissä olevassa paikassa ja että huolimaton säilytystapa lisää riskiä siitä, että perheenjäsen käyttää väärin toisen perheenjäsenen tunnistusvälinettä.

Asiassa on riidatonta, että A on kertonut puolisolleen aikaisempien laskunmaksujen yhteydessä tunnistusvälineen käyttäjätunnuksen.

A on valituksessaan lausunut, että puolisolle on laskunmaksun yhteydessä selvinnyt, että A on säilyttänyt avainlukulistaa lompakossaan ja että A on yleensä kotona ollessaan säilyttänyt lompakkoa päällysvaatteidensa taskussa tai yöpöytänsä laatikossa. Vaikka A ei ole tiennyt, milloin ja miten puoliso on saanut avainlukulistan haltuunsa, hän on kuitenkin säilyttänyt tätä tunnistusvälineen toista osaa puolison tieten tavalla, joka ei täytä korkeimman oikeuden ratkaisussa todettua vähimmäisvaatimusta tunnistusvälineen huolellisesta säilytystavasta.

A:lla on ollut edellä selostetuissa olosuhteissa puolison jo saatua tietoonsa A:n käyttäjätunnuksen velvollisuus huolehtia, ettei avainlukulista erityisesti joudu puolison haltuun oikeudettomasti. A on kuitenkin edellä todetuin tavoin säilyttänyt tunnuslukulistaa puolison tietämässä ja helposti löydettävissä olevassa paikassa.

Näin ollen hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoo, että tunnistusvälineen joutuminen oikeudettomasti A:n puolison haltuun ja sen oikeudeton käyttö on johtunut A:n huolimattomuudesta, joka ei ole lievää. A on siten tunnistuslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla vastuussa puolison oikeudettomasti A:n tunnistusvälinettä käyttäen ottamista luotoista liitännäisvaatimuksineen.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Saman luvun 8 a §:n mukaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan. Lain esitöissä (HE 107/1998, s. 19) korostetaan, että säännös on tarkoitettu poikkeussäännöksi ja että sen soveltamiskynnys on suhteellisen korkea. Perusteltu syy oikeudenkäyntiin voi olla tilanteessa, jossa jutun oikeuskysymys on objektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulos ei ole etukäteen ennustettavissa. Oikeudellisesta epäselvyydestä olisi kysymys esimerkiksi silloin, kun ennakkoratkaisua ei ole.

Saman luvun 16 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

Ottaen huomioon kysymyksen asettelun ja sen, että korkein oikeus on jo antanut edellä mainitun tunnistuslain 23 §:n ja 27 §:n soveltamiseen liittyvän ennakkopäätöksen, hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8a §:ssä tarkoitettua perustetta määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian näin päättyessä A on velvoitettava korvaamaan OK Perintä Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 420 eurolla korkoineen.
 

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 11.3.2019.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.