Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus

5.11.2018 11.42 Vierashuoneessa VT Esko Nurminen: Onko tilaajan YSE 82 §:ään perustuvassa haltuunotto-oikeudessa kyse vakuusoikeudesta?

Vierashuoneessa VT Esko Nurminen: Onko tilaajan YSE 82 §:ään perustuvassa haltuunotto-oikeudessa kyse vakuusoikeudesta?

YSE 82 §:n tarkoittama tilaajan hyväksi sovittu vakuusjärjestely ei täytä vakuudelle yleisesti asetettavia vaatimuksia yksilöinnistä ja julkivarmistuksesta. Se ei ole vakuutena pätevä. Kaiken lisäksi yrityskiinnityksen haltija on suojattu yrityskiinnityksen panttauksen jälkeen perustettavia panttioikeuksia vastaan. Käytännön lakimiehen näkökulmana voinee lisätä, että tavallisessa pienehkössä konkurssissa voi olla edellä olevasta huolimatta ”prosessiekonomisesti” tarkoituksenmukaista, että YSE 82 §:stä ei riidellä, vaan asiasta pyritään sopimaan. Asiasta kirjoittaa VT, perintälakimies Esko Nurminen Edilexin Vierashuoneessa.

1. Näkökohta, jota ei aiemmin ole otettu esille: onko YSE 82 §:ssä kyse vakuusoikeudesta ja onko se pätevä

YSE 82 § [1] 1 momentti kuuluu seuraavasti: ”Jos tilaaja purkaa urakkasopimuksen … on tilaajalla … oikeus välittömästi ottaa rakennustyömaa haltuunsa kaikkine siellä olevine rakennuksineen ja rakennustavaroineen sekä käyttää niitä töiden jatkamiseen. Urakoitsijalle… kuuluvan omaisuuden käyttämisestä tilaajan hyväksi on tilaajan … suoritettava urakoitsijalle… käypä korvaus joko käytetyn rakennustavaran hintana [2] tai vuokrana siltä osin kuin tämä ei ole sisältynyt urakkahintaan tai tullut muulla tavoin huomioon otetuksi. Tilaajalla on oikeus käyttää tämä korvaus jäljempänä 83 § 1 momentin tarkoittaman vahingonkorvaussaatavansa kuittaamiseen.” (kursivoinnit tässä).

Termillä ”rakennustavara” YSE:ssä tarkoitetaan sekä rakennustarvikkeita (ikkunat, tiilet ym.) että rakennusvälineitä (työkalut, koneet, telineet ym.).  Kun YSE 82 § säätää tilaajalle (rakennuttajalle) oikeuden ottaa haltuunsa työmaalla olevat rakennustavarat ja käyttää niitä rakennustyön jatkamiseen (rakennustarvikkeiden omistusoikeuden siirtyminen velkojalle), tämä yhdistettynä kuittausoikeuteen aikaansaa tilaajalle tosiasiassa vakuusoikeuden.

Tämä tilaajan vakuusoikeus muodostuu kolmesta elementistä: erityistyyppinen panttioikeus rakennustavaraan, etuosto-oikeus ja vastakkaisten saamisten sopimukseen perustuva kuittaaminen. [3] Tämä vakuusoikeus ei kuitenkaan sisällä panttioikeuteen normaalisti kuuluvaa suojaa omistajanvaihdoksilta eikä valtaa realisoida vapaasti kenelle tahansa eikä etuoikeutta kauppahintaan. [4]

YSE 82 §:n mukaisessa vakuusjärjestelyssä panttioikeus aktivoituu haltuunotolla. Sen jälkeen tapahtuu rakennustarvikkeiden osalta ikään kuin vakuuden realisointi velkojalle itselleen, tosin sillä rajoituksella, että vakuudensaaja ei voi yksin päättää lunastushintaa. Oikeuskirjallisuus tai oikeustoimilaki (228/1929, OikTL) 37 § eivät aseta periaatteellista estettä realisoinnille, jossa ostaja on velkoja itse. [5] Tavallisessa vakuusoikeudessa pantin realisoinnista saatava kauppahinta käytetään velkojan saatavan suoritukseksi. Siinä ei ole kyse kuittaamisesta, vaan etuoikeudesta kauppahintaan. YSE 82 §:n konstruktiossa on kyse sanamuodon mukaan kauppahintavelan kuittaamisesta vahingonkorvaussaatavaa vastaan.

YSE 82 §:n nojalla vakuuden fyysistä käyttämistä tapahtuu työkalujen ja koneiden käyttämisenä. Oikeuskirjallisuus ei aseta estettä vakuuden hyödyntämiselle vakuutta käyttämällä. [6]

Mitä oikeustiede edellyttää vakuusoikeudelta?  Ensinnäkin, mitä voidaan pantata? Jokainen omaisuusobjekti, olipa se kiinteää tai irtainta omaisuuta, on panttikelpoinen, jos a) se on yksilöity, b) se on luovutus- ja ulosmittauskelpoinen ja c) sillä on vaihdannallista varallisuusarvoa. [7] Toisekseen, omaisuuden tehokkaan panttauksen elementit ovat: 1) panttaussopimus, 2) saamissuhde, 3) panttauskompetenssi ja 4) julkivarmistus. [8]

Työmaalla oleva rakennustavara vaihtelee rakennusvaiheen mukaan. Alussa tehdään kaivuutyöt, sitten perustustyöt, seuraavaksi talon pystytys ja lopussa sisätyöt. Ensinnäkin voidaan näin ollen havaita, että YSE 82 §:ssä on selvä ongelma panttikohteen yksilöinnin kanssa. [9] Lähinnä vain yrityskiinnitys on sopimusperusteinen vakuusmuoto, jossa vakuutta ei ole yksilöity esinekohtaisesti ja vakuuden kohde vaihtelee.

KKO 1969 II 36: ”Huoltoaseman hoitajan A:n ja öljy-yhtiön väliseen huoltoaseman hoitoa koskevaan sopimukseen sisältyneen ehdon mukaan siirtyi sopimuksen lakatessa olemasta voimassa huoltoasemalla oleva A:n omaisuus yhtiölle pantiksi A:n sitoumusten täyttämisestä. Kun omaisuutta ei ollut sopimuksessa yksilöity, sopimuksen ei katsottu sisältävän pätevää sitoumusta pantin antamisesta. Yhtiön sittemmin viimeisten 60 päivän aikana ennen A:n konkurssin alkua A:n suostumuksin suorittaman huoltoasemalla olleen po. omaisuuden haltuunoton katsottiin niin ollen käsittäneen pantin antamisen velasta, jota otettaessa sellaista vakuutta ei ollut määrätty.” [10] (kursivointi tässä)

Toisekseen YSE 82 §:n vakuusjärjestelyssä, samoin kuin edellä olevassa vuoden 1969 oikeustapauksessa, on ongelma myös julkivarmistuksen suhteen. Vakuus ei ole ulospäin näkyvä. Vasta kun haltuunotto tapahtuu, julkivarmistuskin tapahtuu. Kun haltuunotto tapahtuu myöhemmin, kuin panttauksesta on sovittu, käsillä on lain takaisinsaannista konkurssipesään (758/1991, TakSL) 14 §:n mukainen takaisinsaantiperuste, jos haltuunotto tapahtuu kolmen kuukauden kriittisenä aikana ennen konkurssia. [11] Mitä voidaan edellyttää tehokkaalta työmaan haltuunotolta? Riittääkö ilmoitus purkuilmoituksen yhteydessä? Monesti työmaat on rajattu aidalla ja portti lukittu. Haltuunotolta voidaan edellyttää lukon vaihtamista.

KKO:2015:85:n perustelujen kohdat 13 ja 14 viittaavat siihen, että saamiset ovat vastakkaiset ja näin ollen kuittauskelpoiset siinä tapauksessa, että työmaan haltuunotto tapahtuu ennen konkurssiin asettamista. [12] Jos työmaan haltuunotto tapahtuu vasta konkurssiin asettamisen jälkeen, saatavat eivät ole vastakkaiset ja näin ollen ei ole oikeutta kuittaukseen. [13]

Todettakoon myös, että konkurssiasiamiehen internet-sivuilla olevassa, kysymykseen nro 11 annetussa vastauksessa YSE 82 §:n mukaista kuittausta ei pidetä pesää sitovana. [14] Kanta on otettu 19.5.2014.

On perusteltua päätyä siihen, että YSE 82 §:n mukainen vakuus ei ole muita velkojia sitova. Näin ollen tilaaja ei voi kuitata pesälle olevaa velkaansa vahingonkorvaussaatavaansa vastaan. [15]

2. Suhde yrityskiinnitykseen

Jos YSE 82 §:n mukaista vakuutta ei vastoin kirjoittajan kantaa katsottaisi edellä olevilla perusteilla konkurssivelkojia sitomattomaksi, tulee tarkastella sen sitovuutta suhteessa sellaiseen yrityskiinnityksenhaltijaan, jolle on perustettu yrityskiinnitysvakuus ennen urakkasopimuksen tekoa. KKO:2015:85:ssä kyseessä olevaan yhtiöön ei ollut vahvistettu yrityskiinnitystä. Näin ollen YSE 82 §:n mukaisen vakuusoikeuden sitovuus suhteessa yrityskiinnityksenhaltijaan ei tullut esille tuossa oikeustapauksessa.

Yrityskiinnityslaki (634/1984, YrKiinL) 4.3 § säätää, että yrityskiinnityksen kohteena olevaa omaisuutta ei saa antaa pantiksi muulla tavoin kuin yrityskiinnityksen muodossa eikä sellainen panttaus sido yrityskiinnityksenhaltijaa. YrKiinL 4.3 § ei sinällään johda sen vastaisen panttauksen täydelliseen tehottomuuteen, vaan vain tehottomuuteen suhteessa yrityskiinnitysvelkojaan. [16] Entä kuittaus? Yrityskiinnitys ei rajoita kuittauksen mahdollisuutta. [17] YSE 82 §:n vakuusjärjestelyssä kuittaus on kuitenkin vain yksi osa vakuusoikeutta. Muutenhan jokainen yrityskiinnityksen panttaamisen jälkeen tehty erillispanttaus olisi helppo konstruoida järjestelyksi, jonka osana olisi sopimusperusteinen kuittaus.

YSE 82 §:n mukainen vakuusjärjestely ei siis YrKiinL 4.3 §:n mukaan voi vähentää yrityskiinnityksenhaltijan etuoikeutettua jako-osuutta konkurssissa. Tilaajan velka pesälle (esim. 10.000 euroa) luetaan jakokelpoisiin varoihin (esim. 200.000 euroon) laskennallisesti ja tästä yhteismäärästä (210.000 eurosta) 50 % maksetaan yrityskiinnitykselle (=105.000 euroa). Tilaajan velka 10.000 euroa x 50 % on määrä, jolla jakokelpoisten varojen etuoikeudeton puoliosuus pienenee näin ollen (95.000 euroksi). [18]

3. Lopuksi

YSE 82 §:n tarkoittama tilaajan hyväksi sovittu vakuusjärjestely ei täytä vakuudelle yleisesti asetettavia vaatimuksia yksilöinnistä ja julkivarmistuksesta. Se ei ole vakuutena pätevä. Kaiken lisäksi yrityskiinnityksen haltija on suojattu yrityskiinnityksen panttauksen jälkeen perustettavia panttioikeuksia vastaan. Käytännön lakimiehen näkökulmana voinee lisätä, että tavallisessa pienehkössä konkurssissa voi olla edellä olevasta huolimatta ”prosessiekonomisesti” tarkoituksenmukaista, että YSE 82 §:stä ei riidellä, vaan asiasta pyritään sopimaan.

Esko Nurminen
varatuomari, perintälakimies


[1] YSE 82 § on ollut esillä korkeimmassa oikeudessa tapauksessa 2015:85, jossa käsiteltiin kuittauksen sallittavuutta:

”Tilaajan ja urakoitsijan välisessä rakennusurakkasopimuksessa oli noudatettu Rakennusalan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998. Urakoitsijan sopimusrikkomuksen takia tilaaja oli mainittujen ehtojen nojalla purkanut urakkasopimuksen ja ottanut haltuunsa rakennustyömaalla olleet urakoitsijan rakennustarvikkeet. Tämän vuoksi tilaajalle oli syntynyt 28 000 euron velka urakoitsijalle. Urakoitsija oli asetettu sittemmin konkurssiin. Tilaaja oli valvonut urakoitsijan konkurssissa urakkasopimuksen purkamiseen perustuvana korvaussaatavana noin 1,2 miljoonaa euroa ja ilmoittanut kuittaavansa saatavallaan 28 000 euron suuruisen velkansa.

Saatavat olivat kuittauskelpoisia, koska ne olivat syntyneet ennen kuin urakoitsijan konkurssi oli alkanut. Rakennustarvikkeiden haltuunoton ja siitä seuranneen tilaajan velkaantumisen ei katsottu tapahtuneen sellaisissa olosuhteissa, että menettely olisi rinnastettavissa urakoitsijan suorittamaan velan maksuun. Tilaajan kuittausvaatimus hyväksyttiin.”

Tapausta on kommentoinut Risto Koulu, KKO:n ratkaisut kommentein II 2015, Toim. Pekka Timonen (2016), s. 273 - 278. Sen ohella oikeustapausta voidaan tarkastella takaisinsaannin näkökulmasta, sekä siitä, onko järjestelyssä kyse vakuusjärjestelystä.

[2] Aaro LiuksialaPia Stoor Rakennussopimukset (2014) s. 225 – 226 kirjoitetusta voi päätellä, että ”hinta” viittaa vain rakennustarvikkeisin, mutta ei rakennusvälineisiin, joiden osalta vain käyttäminen ja näin ollen vuokrana hyvittäminen tulee kyseeseen.

Aiemmissa YSE 1983 -ehdoissa vastaava 67 § kattoi sanamuodoltaan myös korvauksen maksamisen, ei ainoastaan rakennustarvikkeiden, vaan myös rakennusvälineiden hintana (tai niiden vuokrana).  Liuksialan kirjassa Rakennusalan sopimustekniikkaa (1986) s. 99 kirjoitetaan kuitenkin: ”…joko käytetyn tavaran hintana tai käytettyjen välineiden vuokrana...”, joka näytti sulkevan pois rakennusvälineiden (työkalujen tai koneiden) lunastamisen.

[3] Erkki Havansi Esinevakuusoikeudet (1992) s. 16 jaottelee esinevakuudet rasitusvakuuksiin ja omistusvakuuksiin. Vrt. myös KKO:1998:78, jossa oli kyse myytyjen varaosien takaisinlunastusehdosta. KKO:n perusteluista: ”…sopimuksen tarkoituksena voitiin päätellä olleen myös turvata se, että [autojen maahantuoja] A tällöin [sopimussuhteen päättyessä] saa maksun tilisaatavalleen.” Tapausta KKO:1998:78 kommentoi Jarmo Tuomisto Takaisinsaanti (2012) s. 124 mm. sanoilla ”…vakuustarkoituksessa perustettu lunastusoikeus…”.

[4] Suuntaa-antava ja informatiivinen määritelmä panttioikeudesta, ks. Havansi s. 31.

[5] Havansi s. 392 – 393 ja 408.

[6] Havansi s. 390.

[7] Havansi s. 68 ja erityisesti yksilöintivaatimuksesta s. 100, 102 - 103. Vakuuden yksilöintivaatimus on esillä myös seuraavissa: Tuomisto s. 438-, Erkki Havansi Kiinteistöpanttioikeus uuden Maakaaren mukaan (1996) s. 360 -  361, Marjut JokelaLeena KartioIlmari Ojanen Maakaari (2010) s. 467.

[8] Havansi Esinevakuusoikeudet s. 97.

[9] Havansi s. 10: ”Tahdonilmaisuperusteista etuoikeutta ei voida perustaa koko velallisomaisuuteen sellaisen varallisuusmassan mielessä, kuin mitä hänen omaisuuspiirinsä kulloinkin koostumukseltaan on. Vakuusobjekti on siksi rajattava ja yksilöitävä yleensä ”esineen tarkkuudella” eli nimeämällä (yksi tai useampi) tietty yksilöllisesti konkretisoitu vakuuskohde. Sen sijaan juurimainitut lakimääräiset eli legaaliset etuoikeudet voivat olla ja usein ovatkin ns. yleisiä etuoikeuksia eli velallisen koko kulloiseenkin omaisuuteen sellaisenaan kohdistuvia.”

Koska pantin tuottama etuoikeus on poikkeus velkojien yhtäläiseen maksunsaantioikeuteen, myös YSE 82 §:n mukaista vakuusjärjestelyä tulee arvioida normaalien kriteerien valossa.

[10] Tuomisto s. 438 – 439 pitää panttikohteen määrittelyä oikeustapauksessa varsin yksiselitteisenä, mutta näkee ongelmana olleen vakuusomaisuuden vaihtelun vakuussopimuksen voimassaoloaikana.

[11] Julkivarmistus kriittisenä aikana, Tuomisto s. 395 – 396.

Vaikka vakuus olisi realisoitu ennen konkurssia, vakuus voi peräytyä, Tuomisto s. 398. Eli soveltaen voi sanoa, että vaikka konkurssin alkaessa avoimena olisi enää kysymys lunastushinnasta, YSE 82 §:n mukainen vakuusjärjestely voi peräytyä.

[12] KKO:n mukaan tilaajalle on haltuunoton myötä syntynyt velvollisuus maksaa käypä hinta rakennustarvikkeista, vaikka velan määrä onkin tarkentunut vasta myöhemmin. KKO:n perustelu soveltuu huonommin rakennusvälineiden käyttämisestä maksettavaan vuokraan. Tilaaja voi ensinnäkin valikoida, mitä rakennustarvikkeita hän ottaa käyttöönsä ja etukäteen ei edes tiedetä, kuinka pitkältä ajalta vuokraa tullaan maksamaan. Sen takia ei olisi ongelmatonta sanoa, että vuokravelka syntyi haltuunottohetkellä.

[13] KKO 1975 II 5 on siten joka tapauksessa jäänyt oikeushistoriaan.

[14] Osa perusteluista: ”Konkurssilain 6 luvun 1 §:n mukaan velkojalla on oikeus käyttää konkurssisaatavaansa kuittaukseen velalliselle konkurssin alkaessa olevaa velkaansa vastaan. Säännöksen esitöiden (HE 26/2003, s. 79) mukaan velkojan oman saatavan tulee olla konkurssilain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu konkurssisaatava eikä velkojalla ole oikeutta kuitata sitä konkurssin alkamisen jälkeen syntynyttä konkurssipesän saatavaa vastaan. YSE 82 §:n ehto, jonka mukaan tilaajalla on oikeus kuitata konkurssisaatavan asemassa olevaa vahingonkorvaussaatavaansa konkurssipesän saatavaa vastaan, on konkurssilain vastainen ja konkurssipesää sitomaton.”

[15] Kun konkurssipesä huomaa vedota pantin yksilöimättömyyteen, KKO:2015:85 (ja KKO 1971 II 79) jäävät oikeushistoriaan.

[16] Jarmo Tuomisto Yrityskiinnitys (2007) s. 135 – 136, mihin myös monessa muussakin kirjassa oli päädytty.

[17] Tuomisto s. 134.

[18] Tuomisto s. 136: erillispanttaus tuottaa yrityskiinnitystä huonomman etuoikeuden. Jos taas näkökulmaksi otetaan se, että tilaajan vakuusjärjestely on tehokas vain 50 %:sti, niin tilaaja joutuu maksamaan pesälle 50 % lunastushinnasta, joka käytetään yksin yrityskiinnitysjako-osuuteen (yrityskiinnitykselle jaetaan 105.000 euroa). Tämä näkökulma johtaa siihen, että etuoikeudettoman jaon jakokelpoiset varat ovat 100.000 euroa, kun ne leipätekstin esimerkissä ovat 95.000 euroa.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.